En ollut ennen kuullut. Tutun kuuloisia juttuja. Lisäsi ymmärrystä bändistä, jee.

Yllättävän hyvän kuuloisia juttuja. Varhainen glam, ja bändi, ei olleet kuin niminä tuttuja ennakkoon.

TYKKÄSIN. Tää oli jopa koskettava, yllätyin.

Sietämätöntä jeesustelua. Luulin että Genesiksessä Phil Collins olis SE. Ei ole. War on Drugs on kans liian lähellä tätä.

Tuttua, tuttua. Lyhyt laaturykäsy.

Otsikon mukainen tuote. Ei satu omaan makuhermoon parhaalla mahdollisella tavalla.

Ymmärrän. Tässä on hetkensä. Tämä on parhaimmillaan koskettavan kaunista, mutta samalla koskettavan amatöörimaista. Nuoruuden intoa. Tämä oli ensimmäinen. Post rockia tai math rockia ei ollut vielä keksitty. En ollut kuullutkaan aiemmin. Onko kaikki hyvä ja INNOVATIIVINEN musiikki tehty 20-vuotiaana? Tämä levy on kasvukipuja. Mitä kasvukipu- ja aikuistumislevyt nykyään ovat? Tuskin jaksan tai haluan kuunnella uudestaan ainakaan ihan heti. Kertakuulemalta ihan VITUN hyvä.

En ollut ennen kuunnellut. Nyt ymmärrän. Klassikko.