Mun pitäis olla tätä kuunnellessa new yorkin kaduilla tupakka suussa nahkatakki päällä. Hyvii bängerei, pitkälti mitä odotinkin!
Janis Joplin, kaikkein röökiraijojen äiti... Mikä ilo tätä olikaan kuunnella, kiitos 1001albumsgenerator.com että muistutit mua janisin olemassaolosta!
Ensimmäinen täysin uusi tuttavuus mulle, mut tykkäsin! Hyvää bluesii/rockii/kantrinkin vivahteita? Yllättävän monipuolinen, ja nään miten näit vaikutteit on muusikis tähän päivään asti.
Vittu tää äijä kyl rakastaa huuliharppuaan. Alussa se oli hauskaa, keskivälissä vähän puuduttavaa ja lopussa olin jo et vedä bob viel yks huuliharppusoolo. En myöskään pystyny lopettaa sen ajattelemista et timothee chalamet tulee näyttelee bob dylanii ja i hate to admit it but i kinda see it....
Princen ainoo persoonallisuuspiirre on se et se on vitun seksikäs ja tbh, se ei tarvii muuta, seksikkyys riittää. (varsinki jos toinen vaihtoehto olis se et se puhuis sen mielipiteistä.... hetki kiitollisuudelle)
Okei kansikuvan perusteella mun odotukset oli hirveen korkeella ja sit tää oliki vaa vähä meh :( Ja tätä kuunnellessa sain meltdownin ruokakaupassa niin hirveen mukavia muistoja ei oo yhdistettynä, mut muistan et muutamassa kohdassa olin iha et vau sweet nii pitää antaa joku päivä uus mahis. Mut toistaseks kaiken tän takii ny vähä alhanen score.
Melkein jopa harkitsin viittä tähteä tälle, mut en pystyny... loistava
Klassikko, en voi antaa huonoo arvosanaa vittu Paranoidille. Ilo että "jouduin" vihdoin kuuntelee koko levyn, ja ny ku käytän mun black sabbath paitaa julkisesti ei tunnu yhtä poserilta ku ennen.
pov oot klubilla ja haluut kotiin
oi voi voi voi. Kuuntelin kerran, ja sitten toisen kerran, ja ny oon kuunnellu tän viikonlopun aikana päästä päähän ainaki 6 kertaa. Tää vie mut täsmälleen siihen syvyyteen jossa tykkään olla, lyrisismi on niin kaunista ja outo ja melodiat…. Vittu mitkä melodiat!!!! Tää jää mulla varmasti yheks kanta-albumeita, rakastan muutenki radioheadii ja oon kuunnellu tän aiemminkin mut se ei iskeny yhtä kovaa ku ny…….. viis tähtee! Ei moitteita ei mitään!
Iskärokkii parhaimillaan, mul oli nuorena suuri guns n roses ja slash vaihe nii nostalgian lämmittämänä kuuntelin ilolla.
Ahhh voisinpa antaa tälle 4.5 tähtee…… paljon parempi imo ku 1999 vaik seki bängäs mut tässä must tuntuu et prince on vaa enemmän… prince. Sen rääkyminen, kitara, lyriikka, taustalaulajat, kaikki vitun mintissä ja ku purple rain alko soimaan….. vitunmoiset kylmikset.
Siis see the sky about to rain… oon kuullu tän biisin jossain ja ettiny sitä tosi pitkään ja ku tää alko soimaan olin vaa vitun flabbergasted. Pelkästään sen ansiosta antaisin 4 tähtee, mut muutenki nautin tosi paljon. Sanoitukset ja tunnelma paikoillaan. Ja täs käytettii huuliharppua just kuten rakastan et sitä käytetään, toisin ku aiempi Bob dylan joka tunki sitä jotenki paljon ärsyttävämmin joka nurkkaan lol. All in all nautin tästä tosi paljon!
En tiiä mikä mulla on mut rakastin tätäki…….. varsinki radio cure ja ashes of american flags… mietin niien aikana vaa et pystyisimpä kirjoittaa yhtään mitään näin kaunista. Ja rakastin tän levyn tekstuuria ja kaikkii ambientääniä joita oli taustalla ja väleissä oli vitun nannaherkkua. Kuuntelen varmaan uudestaan, jos en koko levyä niin noi kaks aiemmin mainitsemaani otin ainaki ylös!
Tätä oli jotenki hirveen hellyttävää kuunnella 😭💘 love u dolly
Tosi kädenlämpönen perus rokkilevy. Ei mitää haukuttavaa mut ei hirveesti kehuttavaakaan, en itseasiassa ees huomannu et tää levy loppu ja jotkut muut biisit alko ennenku vasta pitkällä. Voisin kuunnella uudestaan mut voisin olla kuuntelemattakin.
Bängäs, hyvää pilvenpolttomusaa. Luize sano et tää oli sille aivan täydellinen nappi, aikoo mennä seuraavalle keikalle. ”If songhoy Blues has 1 fan its me. If songhoy Blues has no fans consider me dead”
Fucking banger. Tää on ollu mul pilvenpolttomusana since i heard it.
