1001 Albums Summary

Ihan kivaa svengaavaa ja energistä musiikkia. Tulee mieleen jokin tanssityyli, jonka taustalle tämän tyylinen musiikki sopii. Sellaista rockabilly-tyylistä ehkä? Laulajan laulutyyli välillä korvia raastava, ei ehkä parhain albumi kuulokkeilla kuuntelemiseen. Kyllä tätä kuuntelee, mutta ei ehkä muuten ole minun makuun tämä albumi. Jossain biiseissä laulaja tekee ärsyttäviä "vingahduksia" äänellään. Saksofoni biiseissä kiva.

Okei, intro sai mut luulemaan että tää on jotain instrumentaalimusiikkia mutta ei onneksi. Rakastan albumeita, joissa biisit vaihtuu saumattomasti toisesta toiseen ja siinä jos missä tämä albumi on onnistunut erittäin hyvin. Välillä kappaleen vaihtumista ei edes huomaa ellei seuraa tarpeeksi tarkkaan. Soundikin on ihan kiva. Energistä musiikkia ainakin alun biisien perusteella. Sisältää myös biisejä joita ei meinaa jaksaa kuunnella mutta kokonaisuudessaan ihan hyvä albumi. Monista biiseistä ihan oikeasti tykkäsin.

Tjaah. En oikein tiedä, en saanut hirveästi mitään irti tästä albumista. Alun biisit kuulosti kaikki melko samalta ja saksofonia ylikäytettiin.

Tästä ei ollut minkäänlaisia ennakko-oletuksia. Ensimmäinen kommentti kun eka biisi lähti soimaan oli "oi, huilu!". Albumi vetäisi heti mukaansa vaikka en yleensä räpistä niin välitäkään. Joissakin biiseissä sellainen rock-fiilis. Sopisi hyvin tanssimusiikiksi hip-hopiin tai vaikka katutanssiinkin.

Rakastan tältä albumilta jo entuudestaan biisiä (They Long To Be) Close To You. Karen Carpenterin lauluääni on aivan ihana. Siis aivan ihana albumi. Kaikissa biiseissä sama rauhallinen tunnelma, mutta ei haittaa ollenkaan. Niin kauniita biisejä toinen toisensa jälkeen. Näissä on jotain tosi lohdullista. Voisin kuvitella laittavani albumin soimaan rauhoittuakseni raskaan päivän jälkeen.

Ihan kivan kuuloista. Musiikkityyli ei ehkä sellaista mitä yleensä kuuntelen. Mikään kappale ei oikein jää mieleen. Biisit melko samankaltaisia keskenään. Once in a Lifetime ja Listening Wind oli parhaimpia.

Aluksi ajattelin että "eih, räppiä", mutta nyt kun albumia on kuunnellut eteenpäin niin ei tämä niin paha ole. Nainen, joka räppää albumilla kuulostaa mahtavalta. Biisien taustat on aika samankaltaisia koko biisin ajan. Kaipaisin enemmän vaihtuvuutta rytmissä tms. Toistuva biitti taustalla tekee kuuntelusta vähän tylsää välillä. Ehkä tämän albumin hyvät puolet on jossain muussa asiassa, ehkä sanoissa? Pitäisi olla biisien sanat edessä niin tajuaisi mistä nämä kertovat. Joissakin biiseissä on ärsyttävää pälätystä biisin keskellä tai lopussa, josta ei saa mitään selvää ja mikä ei tunnu liittyvän biisiin millään tavalla. Luulin ettei tämä albumi ollut minulle mitenkään tuttu, mutta olen kuullut somessa jonkun version biisistä Killing Me Softly with His Song.

Eih, jazzia. Ei ole suosikkigenreni. Kyllä sitä taustamusana kuuntelee ja mieluummin livenä, mutta jokin tässä nyt ei nappaa. Albumilla on seitsemän biisiä ja albumi kestää silti 38 minuuttia = albumilla on ylipitkiä tilutuksia joihin ei jaksa keskittyä. Tykkään kyllä jokseenkin lauletusta jazzista mutta tämä on kokonaan instrumentaalia. Ainut jokseenkin mielenkiintoinen biisi tällä albumilla on minulle entuudestaan tuttu Take Five.