Oikeaa trubaduuritunnelmointia. Moni varmaan luulee olevansa Dylan…

Bassolinjat, tiettyä alkuvuosien Musea, tai varmaan toisinpäin…

Tarinankerronnallista jatsia hyvällä flowlla! Loistava miksaus!

Biitit, flow, mmmm. Enpä ollu varmaan kuullu juuri muuta kun "Can I Kick It", ja sehän oli lopulta ton levyn massaan hukkuvimpia biisejä.

Eka olin sillee että meh, mutta alkaen Old Manista, loppulevyhän oli ihan timanttista paatosta!

Hittibiisien takaa ei noussut oikeen mitään. Vähän kulahtanut saundi kokonaisuudessaa…

Tunnetta ja energiaa! Erinomainen fiiliksen välittävä taltiointi!

Eka olin et jiihaa, sit olin että vähän alkaa toistamaan itteään, mut lopuks taas sytyin. Taidemuoto sinällään, mutta näin pitkän levyn tekeminen on kyllä haastavaa…

Kova veto, Janiksella on kyl persoonallinen saundi

Aikansa soundi kuuluu, mutta jotenkin tää oli musta aika ajaton.

Klassikko, ajaton, wu-tang style!

Soft rock ei kyllä oo mun juttu. American girlistä +1…

Aika oli kyllä ajanut näistä herrasmiehistä ohi.

Real shit, no autotune. Olipas virkistävää ja modernia!

A-ok!

Levy pelkkiä hittejä! Iskee!

Ymmärrän tän hienouden, mutta ei tää silti oikeen lähde. Alussa ja lopussa hyvää tunnelmointia, mutta paljon höttöä siinä keskivaiheilla.

Upeesti lähtee kyllä tää tykitys, mutta ihan ei kanna loppuun asti.