1001 Albums Summary

Ei oikein lähteny Brianilla.

Onhan tää kova. Ei yhtään huonoa kappaletta levyllä!

Tuttu nimi, mutta ei ollut käryä musiikista. Yllättävän toimivaa tavaraa ja menevää rytkettä.

Aluksi oli, et "jiihaa ameriikan kantria". Yleensä pidän tämän tyyppisestä menosta, mutta tämä jotenkin oli vähän laimeaa/liian samanlaista. Kolme tähteä kuitenkin irtosi.

Vaikea arvosteltava. Kappaleet toki niminä kovaa kamaa. Livelevyt ei oikein tahdo upota. Oishan tässä ollut potentiaalia kovaankin suoritukseen ja muutamasta onnistumisesta huolimatta. Jotenkin tuo sinfoniaorkesterin antamat mahdollisuudet jäi käyttämättä. Tulin siihen tulokseen, että melkein kaikki kappaleet olisin ennenmmin kuunnellut alkuperäisenä studioversiona.

Oli aika mitäänsanomatonta tavaraa. Osa kappaleista vois toimia saksalaisen poliisisarjan taustamusana.

Ei oikein innostanut, eikä auennut mulle. Tylsää ja välillä jopa suorastaan masentavaa musiikkia.

Kovaa räpäytystä ameriikan maalta. Siellä heiluu aseet ja elimet. Oman osansa tykityksestä saa sekä poliisit että bitchit.

Ei oikei herättänyt tuntemuksia. Pari ok biisiä, mutta ei puolustanut itseään tällä listalla.

Perushyväok.

Levyllä oli sekä hyviä hetkiä, että vaisumpia kohtia. Tarvitsisi varmasti useita kuuntelukertoja, että tähän pääsisi sisälle.

Kovaa jamittelua ja eksoottista tunnelmaa. Livelevyt ei mun mielestä kuitenkaan yleensä oikein toimi. Tässäkin ollut varmasti kova meno paikan päällä ja osa siitä välittyy myös levyllä.

Mies jonka äänellä voisi jopa yrittää Lekan enkelikuoron jäseneksi! Mielestäni tämä rakkauslaulujen kavalkadi jäi hieman tasaiseksi, jotta olisi viiteen tähteen yltänyt. Hienoa musiikkia joka tapauksessa.

Ei vastenmielistä kuunneltavaa, mutta ei tästä oikein jäänyt mitään käteen.

Olipahan kova meno päällä! Biisilista melkoista tykitystä. En yleensä pidä livelevyistä, mutta tämä maistui kyllä.

Ihan ok poppisrokkia. Weather with you:n kertsi oli tuttu, joten lienee Suomessakin radiossa soinut.

Vähän liian kokeellista mun makuun. Keskittyminen ei ehkä ollut ihan kunnossa arvostelijalla.

Hyvää nainen ja kitara meinikiä. Tätä kuuntelee mielellään! Kolme ja puoli pyöristettäköön tällä kertaa neloseksi.

Hyvää jazzmeininkiä. Vaati sopivan mielentilan, että tästä jaksaa innostua. Nyt jaksoin innostua vaan kolmen tähden verran.

Ok jytinää. Tykkään periaatteessa, mutta ei mielestäni ansaitse kolmosta kovempaa arvosanaa.

Aika perus progehtavaa rokkia. Pari ihan menevää kappaletta kuten avausraita. Ei tällä kuitenkaan kuuhun mennä. Jälleen perushyvä kolme tähteä .

Vaikka en livelevyistä yleensä pidä, oli tämä kyllä kovaa kamaa. Lizzyltä joitain kappaleita aikaisemmin kuunnellut ja olihan niitä kovia vielä lisääkin. Yhtyettä pitänee ottaa lisää kuunteluun.

Kyllähän tää ihan toimii. Levyssä on tavaraa paljon. Tätäkin pitäisi varmaan jaksaa pyöritellä useamman kerran spotifyssa ennenkun aukeaa kunnolla.

Kaks ja puoli pyöristyy kahteen. Ei oikein mun mielestä esittänyt mitään erikoista mikä puolustaa paikkaa listalla.

Tässä oli vähän kaikenlaista. Funkahtava(?) avaus toimi varsinkin. Wikipedia kertoo, että tekivät tässä yhteistyötä vanhan tuttumme Brian Enon kanssa. :D Vahva kolmonen.

Ekan kappaleen aikana olin, että nyt on timanttista tavaraa. Kivaa länkkärimeininkiä. Vähän tunnelma latistui välillä, mutta hyvää menoa silti. Tykkään!

Tämän kait pitäis olla merkittävä albumi ihan tunnustetulta orkesterilta. En oikein päässyt tähän(kään) sisälle vaikka kuuntelin pariin otteeseen.

Sound of silence ja mrs Robinson tiesin heiltä entuudestaan. Levy oli yllättävän hyvä. Huolella tehtyä musiikkia ja vaikka ei voi välttyä hippifiiliksiltä, niin ei tämä haittaa. Levyä tuli kuunneltua useamman kerran.

Eihän tälle voi antaa vähempää ku neljä tähteä. Proud Mary lienee jäänyt kaikkien mieleen jostain vanhasta purkkamainoksesta.

Kyllähän tää ihan töiden taustalla toimii. Piti oikein pari kertaa kuunnella.

Ihan mukavaa, mutta vähän turhan imelää musaa.

Jotenkin samaa mössöä koko levy. Yhtyeen merkitystä/menestystä ei varmaan voi kiistää, mutta ei tämä automaattitrukkien myyntiä edistänyt.

Tuli mieleen, että on köyhän (tai laihan) miehen Fatboy Slimiä. Jotenkin laimeaa menoa.

Teknojumputtelua.

Elektronista erikoismusaa (ei nyt niin erikoista) ei herätä suurempia tunteita.

Pari kovaa hittiä ja muuten taattua tavaraa. Kyllä tätä kuuntelee useamman kerran mielellään. Ei ehkä ihan vitonen, mutta neljä ja puoli.

Tiukkaa tykitystä länsirannikolta. Tää on varmaan nyt sitä gangsta räppiä. Ihan viihdyttävää kamaa, vaikka alkaakin toistaan itseään nopeasti.

Ekasta raidasta vahvat Hanoi Rocks -vibat ja hyvää menoa. Jotenkin tasapaksuksi tykittelyksi jää kuitenkin loppu kokonaisuus.

Tää on varmaan joku legendaarinen kaveri, vähä valjuksi jää.

Yllättävän hyvää kasaripaukuttelua.

Tää on nyt varmaan semmosta singer songwriter kamaa, ihan mukavaa kuunneltavaa. Kolme tähteä nyt vaan irtosi.