Aika paahtoa. Musiikillisesti varmaan 1/5 mutta pioneeristatuksesta ylimääräinen tähti
Yritetty lähestyä avoimin mielin, mutta ei vaan iske omaan korvaan. Laadukkaasti tuotettu kuitenkin, ja yritetty "kaikkee jännää" joten ei kehtaa antaa ihan 1 tähteä
Aiempi arvostelu tulikin vahingossa musiikkikirjakerhon nimellä, kun satuin avaamaan väärän sivun sivuhistoriasta... :)
Miellyttävä, ja tuli samalla täytettyä jonkinlainen aukko sivistyksessä, kun en suosiosta huolimatta ollut aiemmin juuri tutustunut kyseiseen duoon.
Ihan toimiva, joskaan ei kuitenkaan sen kummemmin säväyttänyt. Ehkä myös inan liian pitkä kasuaalille ensikuuntelulle
Ei varsinaisesti negatiivista sanottavaa, ihan jees. Pientä miinusta tuplalevyn pitkästä pituudesta tällaisessa "levy päivässä" projektissa
Ihan toimiva, joskaan ei tajuntaa räjäyttävä
Mielenkiintoinen ja monipuolinen. Meno vaihteli omaan korvaan vakaasti 4/5 ja 2/5 välillä, joten annetaan kokonaisuudelle diplomaattinen 3/5
Prinssin tuotanto ei legendastatuksesta huolimatta ollut ennalta tuttua, joten mielenkiinnolla täytti tämänkin aukon sivistyksessä.
Ei tämän kuuntelu aktiivisesti sattunut, mutta omaan musiikkihermoon ei iskenyt, ja useampikin biisi olisi hyvin voinut olla 2-3 minuuttia lyhyempiä menettämättä mitään
Ensivaikutelmana letkeä ja helppo kuunnella, levyn lopussa totesin että tästä ei kyllä jäänyt yhtään mitään päähän.
Hajuton ja mauton, vaikkei sen kummemmin "tuskainen" kuunneltava.
Ei taida tulla kuunneltua uudestaan, mutta ihan omalla tavallaan toimiva kokemushan tämä oli.
Plussaa myös siitä, että oli nimeäkin myöten täysin uusi tuttavuus itselleni. Tämän projektin antia parhaimmillaan.
Levyn isot hitit on tulleet väkisinkin tutuksi, ja ovat aina menneet kategoriaan "ihan hyvältähän tämä kuulostaa, mutta en jaksa omatoimisesti tutustua paremmin", joten tätä kautta sai hyvän syyn kuunnella koko lätyn.
Omaan korvaan oikein toimivaa, joskaan ei mitään tajuntaaräjäyttävää. Saatan antaa tälle joskus toisen tai kolmannenkin kuuntelun.
Ei vain iske, ei biisit, ei lauluääni/tyyli.
Eruption on aikanaan ollut jotain ennenkuulumatonta ja jättänyt syystäkin jälkensä historiaan, mutta ei sekään omaan korvaan puhtaasti musiikin kuuntelun ilosta HYVÄLTÄ kuulosta.
Kuitenkin ihan ammattitasoisesti tuotettu albumi eikä kuuntelu sattunut, joten pyöristetään omassa päässä 1,5/5 -> 2/5
Siinähän tuo meni taustamusiikkina, ei isompia kehuja muttei kritisoitavaakaan
Pari killeriä, pääosin filleriä.
Järkyttävän pitkä kokonaisuus varsinkin tähän projektiin.
Rehellisesti kuitenkin odotin pitäväni paljon vähemmän, koska paljon huonompaakin olen kuullut.
Artisti oli itselleni ennalta vain nimenä tuttu.
Olihan tämä taas ihan toimiva, vaikkei projektissa käyttämässäni "töiden taustalla" -kuunteluympäristössä yhdellä kasuaalilla kuuntelulla sen vahvemmin säväyttänytkään.
Ei jotenkin napannut, vaikkei sinänsä haukuttavaa.
David Bowie on legendaarinen artisti, ja olosuhteet albumin luomisen taustalla tietäen tuntuu että varmaan pitäisi antaa pisteitä enemmän, mutta puhtaasti musiikin puolesta omaan korvaan näin yhdeltä kuuntelulta ei juuri napannut. Helmiä sioille?
Vihaisten nuorten miesten energia välittyy, ja vaikutus tuleviin sekä nykypäivänkin bändeihin on huomattavissa.
Kuitenkin paikoitellen sen verran kakofonista, etten tälle kolmea tähteä enempää tohdi antaa.
Nyt ei kyllä napannut yhtään. Jotenkin koko genressä kaikki biisit kuulostaa näin kasuaalille kuuntelijalle samalta ja jopa vähän rasittavalta.
Lisäksi en jotenkin koskaan ole innostunut livealbumeista, vaikka olisivatkin hyvin äänitetty.
Normaalien kriteerieni mukaan tämä varmaan ansaitsisi 2/5, mutta jotenkin nyt nappaamisen puute jopa ärsytti joten annetaan vielä kärkkäämpi arvio.
Taas kategoriaan "siinähän tuo menee"
Lauluääni on todella hyvä, mutta jotenkin itse biisit ei napanneet taustamusiikkina toimimista kummemmin
Metallica ei ole jotenkin napannut koskaan, mutta tulipahan täytettyä taas aukko sivistyksessä kuuntelemalla joku kokonainen albumikin.
Ihan jees menevää riffittelyä paikoitellen, mutta Hetfieldin ääni/laulutyyli ei ole koskaan osunut omaan musahermoon (hyvällä tavalla), ja yleisesti soundeista voi olla montaa mieltä
Lähdin tähän vähän ajatuksella "kuuntelematta paskaa, enintään meh", mutta jollain tavalla lopulta tykkäsin (menevämmistä) biiseistä enemmän mitä pidemmälle pääsin. Jonkinnäköinen Tukholma-syndrooma?
Meno vaihteli utuisan 1,5/5 ja 4/5 välillä, joten tuntuisi loogiselta antaa 3/5.
Tullut kuitenkin annettua viime aikoina niin paljon kolmosia, että yllättävän positiivisen jälkifiiliksen pohjalta pyöristetään tällä kertaa vähän yli 3 räikeästi -> 4
Ihan ok. Avausraidan kohdalla ajattelin että tämähän on oikein menevää ja mukavaa kuunneltavaa, mutta oikeastaan mikään muu biisi ei oikein säväyttänyt, enkä levyn loputtua muistanut kuuntelemastani juuri mitään
Taas kategoriaan "siinähän tuo meni"
Toisaalta kyllä nousi hetkittäin sellainen fiilis, että jos kuuntelisi enemmän tai sattuisi jotenkin lähtökohtaisesti nappaamaan paremmin, tällä voisi olla enemmänkin tarjottavaa kuulijalle
Rehellisesti nyt maanantaina ei edes muista perjantaina kuunnellusta albumista mitään, paitsi että jotain progea se oli.
Ei juuri napannut.
Vaikutti siltä että vaatisi enemmän keskittymistä kuin mitä projektissa töiden taustalla pystyn antamaan, joten arvostellaan pelkän musiikillisen ensivaikutelman pohjalta, joka oli kenties vähän liiankin "rentoa" kitaran näppäilyä omaan makuun
Nyt ei napannut. Levyn alkumetreillä reaktio kolinaan oli niin raju että harkitsin antavani suoraan 1 tähden, mutta oli levyllä onneksi myös musiikkia.
Kyllä tästä kuitenkin rehellisesti myös välittyi jonkinlainen tunnelma ja artistin tuska, mitä paremmin tutustuttua pääsisi(?) kuunnellessa kanssakärsimään, mutta taas näin "kerran töiden taustalla" -ympäristössä ei oikein iskenyt
Toimivaa taustamusiikkia. Ei herättänyt vahvoja tuntemuksia suuntaan tai toiseen, mutta varsinaisesti valittaakaan ei voi.
Tämä iski ihan kivasti. Ei periaatteessa sen vahvempia tuntemuksia, mutta toisaalta jätti sen verran positiivisen vaikutelman että on tämä kolmosta parempi
Jotenkin ei napannut, muttei kehtaa liikaa haukkuakaan
Siinähän tuo meni. Moinen jazzailu vaatisi varmaan parempaa keskittymistä jotta pystyisi arvioimaan paremmin, mutta näin kerran läpi taustamusiikkina ei aiheuttanut suuria positiivisia tai negatiivisia tuntemuksia.
Prinssi ei kummemmin napannut tälläkään kertaa. Koko useiden kymmenien biisien pituista superextendedliibalaabaversiota en jaksanut kuunnella kokonaan, kun jo "vain" 16 kappaleen versiossa oli aikamoinen möhkäle sulateltavaksi.
Musiikillisesti aika neutraali kokemus, miinusta levyn pituudesta kasuaalille ensikuuntelulle
