Olihan tämä nyt aivan hirveää paskaa. Tuntui, että kuunteli samaa biisiä kokoajan. Jos tämä albumi tehtäisiin vuonna 2025, niin viihdemuotona tämä olisi youtube-video otsikolla "This is how heavy metal sounds like to pop-listeners". Levyä voin toki suositella, jos haluat tuntea, miltä kuulostaa kun joku huutaa sinulle samaa asiaa eri äänensävyillä puolen tunnin ajan. Siihen tämä on täydellinen albumi.

Tämä oli ihan jees albumi, tasapainottelee kolmen ja neljän tähden välillä. Muutama kova bängeri löytyy levyltä, mutta löytyy kyllä tylsempiäkin biisejä. Lopputulemana pienen pohdinnan jälkeen kolme tähteä tuntuu sopivalta arvosanalta.

Tää oli itelle uusi tuttavuus, joskus artisti(e)n nimen kuullut, todennäköisesti The Sound of Silence biisin yhteydessä, mutta kyseessä oleva levy on aivan tuntematon. Levyn paras biisi on selkeästi suosituin Mrs. Robinson, mutta pieni maininta täytyy antaa myös Americalle ja Fakin' Itille. Loput biisit ei niin nousseet esille. Tämä ei ole huono albumi, muttei ihan nelostakaan ansaitse, joten kolmosella mennään.

Olihan mielenkiintoinen lätty, yllätti. Ysäri haisi nokkaan asti, kuten muutama muukin on maininnut. Musiikillisesti sisälsi reilusti toisistaan poikkeavia biisejä, joten melkoinen sekametelisoppa tämä oli, mutta ei välttämättä huonolla tavalla. Osa biiseistä oli tuttua Beastie Boyssiä, kuten Sabotage, Get It Together ja Sure Shot. Levyllä oli mukana myös yllättäviäkin raitoja, kuten svengaava Ricky's Theme ja Transitions (josta tykkäsin kovasti). Albumi tasapainottelee sekavan ja monipuolisen välimaastossa, sisältäen kaikkea hip-hopista jazziin ja sitä kautta punkkiin, mutta jollain oudolla tavalla tämä nivoutuu mukavasti monipuoliseksi paketiksi. Arvosana pyörii kolmosen ja nelosen välimaastossa, mutta fiilispohjalta kaatuu loppujen lopuksi neloseen.

Ihan kuunneltava albumi, kestoltaan kyllä aivan liian pitkä, varsinkin kun ei normaalisti ole ihan omaa genreä tämä vaikka laajasti kuunteleekin erilaista musiikkia. Menevät ja rauhallisemmat biisit hyvin tasapainossa. Ei herättänyt suurempia tunteita suuntaan tai toiseen, joten aika 3/5.

Jätkillä ollu aika funky meininki tätä tehdessä. Parempaa räppiä, entä nykyajan mumble räpit sun muut. Albumihan on aika legendaarinen räppilevy, mutta ei tästä kolmosta enempää multa irtoa.

Kyseessä legendaarinen klassikko hevilevy, joka sisältää yhden historian tunnetuimmista ja soitetuimmista kappaleista. Myös Highway Star erittäin tunnettu kappale, joten tämä albumi kuuluu erityisesti tälle "kuuntele nämä albumit ennen kuin kuolet" -listalle. Koko albumia en ole aiemmin kokonaan kuunnellutkaan, joten otin erittäin tyytyväisenä tämän kuuntelun vastaan. Albumi on täynnä kohtuu tasaisesti vahvoja hevibiisejä, eikä heikkoja osia löydy. Kuitenkin pysyen riittävän monipuolisena, ettei käy tylsäksi. Tämän lisäksi levyn ollessa näin legendaarinen, on vitonen ainoa mahdollinen arvio tälle.

The Damnedista en ollut aiemmin kuullutkaan. Seiskytluvun lopun punkkia, ei oikeen nappaa. Kyllähän tuon läpi kuunteli, mutta aika sinnillä mentiin koska loppujenlopuksi aika ykstoikkosta musaa. Ei aivan täyttä paskaa muttei keskiverto kolmosta ihan ansaitse, vahva kakkonen.