Ei sovellu juoksulenkille, liian hidastempoinen kokonaisuus.
Hyvä albumi, hullu mies 😂 Sopii ehdottomasti myös lenkille, the new workout plan 💎
Perus britti-rock-pop levy, ei päjähtänyt
Aika tylsä kokonaisuus, sopii kyllä tempon puolesta lenkkimusiikiksi. Ei jatkoon.
Yllättävän hyvä lenkkialbumi, tosin kahden tunnin kesto oli aika päätähuimaava. Kuuntelin albumin osissa, mutta silti vähän ähky. Tuntui puuttuvan kokonaan ”punainen lanka”
Ei ehkä albumi, johon ensimmäisenä tarttuisin, mutta sopii kyllä lenkille. Monta tuttua biisiä, mutta ei mitään megabängeriä.
Yllättävän fresh ollakseen 35-vuotta vanha levy. Sopi oikein hyvin lenkkimusiikiksi.
Tykkäsin. Ei välttämättä lenkille, mutta muuten ehdottomasti kuuntelulistalle.
Hyvää ruuanlaittojazzia. Alice in Wonderland ehdoton suosikki. Kuuntelisin uudelleen sopivassa tilanteessa.
Yllättävä, hyvä. Täynnä hittitavaraa. Ei ihan 10/10, mutta silti toimiva kokonaisuus.
Plääh, ei oikein lähtenyt käyntiin. Innostuin lenkillä, mutta levy oli jo ehtinyt loppua ja artisti vaihtua. Ei aiheuta minkäänlaisia tunteita.
Tykkäsin, juuri sopiva sateiseen keskuspuistoon. Vähän toivoisi, ettei Jim Morrison olisi menehtynyt niin nuorena.
Kokonaisuutena tylsä. En jaksanut innostua levyllisestä itseään toistavia kappleita, joissa nainen toistaa hokemia. En kuuntelisi uudelleen.
Ennakko-arvio: odotan lenkkiä tämän tahtiin. On se kova! Kovaa tykitystä alusta loppuun. Ehdottomat suosikit: Love of my life ja Bohemian Rhapsody. 10/10 ja menee uudelleen kuunteluun. Sopii erittäin hyvin myös lenkkimusiikiksi, noin 5 km lenkille keston puolesta.
Aika tylsä kokonaisuus. Ei kyseinen musiikkityyli oikein uppoa.
Marraskuun mielenmaisemaan sopivaa musiikkia: raskasta ja tummaa. Kuuntelisin uudelleen. No cars go!
1980-luvun naispoppari, muttei kuitenkaan Madonnaan verrattava. Tylsä, mutta hyvin ”aikansa tuotos”
Perusvarma brittipoppi uniikilla soundilla. Meni yksi biisi myös lenkkilistalle eli toimii. Kokonaisuutena aina tasapaksua höttömöttöä.
Musikaalimusiikkia, paljon fiilistelyitä ja tunnelmointia. Taustamusiikiksi sopivaa, mutta aktiivisessa kuuntelussa keskittyminen herpaantuu nopeasti. Ei yhtään huono, varsinkin kun en ollut koskaan kuullut ko. artistista.
Kova, immigrant song parasta!
Jossain tätä levyä kuvattiin tekno-oopperaksi. Aika osuva kuvaus. Ei huono, mutta ei välttämättä ykkösenä kuuntelulistalla.
Yllättävä, ajattelin lenkillä, että pakko olla intialaisesta elokuvasta, joka kertoo espanjalaisesta härkätaistelusta. Koska yhdessä biisissä todella espanjalaiset flamingo-vibat. Mutta lyhyen wikipediaan tutustumisen jälkeen kyseessä onkin shalimar timanttivarkaudesta kertova tarina. Ei huono, mutta en nyt välttämättä ottaisi uudelleen saman tien kuunteluun. Elokuva kiinnostelee kyllä.
Björk on outo. Ei avautunut, eikä varmaan koskaan avaudu. Ei se silti tuskaa ollut, mutta en heti ote uudelleen kuunteluun.
Olen onnellinen siitä, ettei Spotifyssa ollut kuin puolet albumin kappaleista. Puuduttavaa tiluliluleita, ei jatkoon. Tässä meni useampi päivä, vaikka biisejä vain muutama. Mutta niiden kesto onkin 15-20 min.
Ah, ennakkoon tiedän jo, että menee oikein hyvin. Rentoa ja leppoisaa menoa edellisen puudutuksen jälkeen. Kuuntelisin/kuuntelen varmasti uudemman kerran.
Vähän tylsä kokonaisuutena. Yllätyksetön ja synkkä. En kuuntelisi kyllä uudelleen ihan samantien.
Julmaa pilaa tältä parhaat 1000 albumia poimia lähes päivittäin brittipoprock-levyjä? Vai koostuuko koko lista 90% vain näistä?
Ei jäänyt mikään erikoisesti mieleen, varmasti tulee kuunneltua esim. radiosta, mutten valitse Curea omalle kuuntelulistalle. Mielummin kuuntelen lenkillä äänikirjaa kun tätä.
Yllätyin. Odotin samaa brittisoftrock -härpätystä, mutta tämä olikin enemmän punk-levy. Hauskoja sanoituksia, kepeitä kappaleita. Sopii tempon puolesta lenkille ja tarpeeksi höttöä, että pystyy keskittymään menemiseen.
En ole koskaan kuullut artistista, joten ei mitään ennakko-odotuksia. Eikä levyn kansi edes paljasta musiikkiityyliä. Odotan mitä tulossa. Erikoinen kokonaisuus, jos nyt oli oikea levy kuuntelussa. Vähän kaikenlaista laidasta laitaan ja punainen lanka hukassa.
Hauska kokonaisuus. Hyvin laidasta laitaan biisejä, mutta yksikään ei jäänyt ärsyttämään. Kuuntelisin uudelleen, toimii lenkillä. Tosin keskittyy ajattelemaan ihan muuta kuin kuuntelua, eli hukkuu vähän taustamusiikiksi.
Yllätyin. Tunnistin jopa yhden kappaleista, vaikka tosin muiden esittämänä (everybodys talking’). Toimii, leppoisaa poljentoa.
Ah, ABBA, Ruotsin lahja Euroviisuille. Albumi ei tuttu, mutta näytti olevan hittikimaraa täynnä. Ihan best, menee uudelleen kuunteluun!
Upea nimi bändillä, levyn pituus 2h+ vähän let down jo ennen kuuntelun aloittamista. Tunnin pituus on albumille tässä projektissa optimipituus, koska sen jaksaa kuunnella helposti päivässä. Eikun napit korville ja lenkille. Noin puolet levystä kuunneltuna: en osaa yhtään lokeroida mihin musiikkityyliin tämä menee? Jotain pre-rap-psycho-mixtape kokeilua. Osa biiseistä jää soimaan päähän. Spotifyssa taisi olla joku deluxe versio, jossa samoista biiseistä useampia versioita. Kokonaisuutena ihan ok, ei korvakarkkia, ei piinaa.
Sohva, sunnuntai, kuppi kuumaa teetä tai kaakaota. Hyvää chillausmusiikkia. Lenkillä liian hidastempoista, mutta tykkäsin silti.
Aika tumma kokonaisuus, kruununa vielä Riders of the Storm. Sopi hyvin siivousmusiikiksi taustalle. Tiettyyn vähän synkkään mielentilaan toimii. Sateinen syksy ja hämyinen ilta.
Sähköistä menomusiikkia! Sopisi oikein hyvin lenkille, tarpeeksi sähinää. Ei normaalisti kuulu omalle kuuntelulistalle, mutta ei lainkaan huono.
Mr. Tambourine Man on kyllä levyn kovin biisi, ehdottomasti! Sellaista letkeää surffipoppia, tulee vähän Beach Boys ja Beatles vibat. Ei yhtään huonoa biisiä tullut eteen.
Kiinnostaa jo ennen kuuntelun aloittamista! Bowie on kova, tykkään varsinkin Space Oddity -biisistä. Starman on myös timanttinen. Tykkäsin. Kuuntelen uudelleen varmasti. Outoa mutta ei huonosti outoa. ☺️
Olisiko ensimmäinen ”hevilevy” vuorossa. Raskaampaa rokkia vähintään. Ei välttämättä ennakkoon lukeudu suosikkeihin, mutta kaikelle täytyy antaa mahdollisuus.
Ei mitenkään kovin huono, muttei kyllä mene ykkösenä omalle kuuntelulistalle. Aika rakasta kuunneltavaa.
Old School jazzia. Tykkäsin. Selkeää ja helppoa kuunneltavaa. Kuuntelen varmasti uudelleen, vähintään kappaleita jos ei koko levyä.
Liian erikoinen kokonaisuus, en päässyt oikein mukaan menoon.
Elvis on erilaista kun muut tähän asti. Jäin pohtimaan onko myös keikoilla kaikki biisit päättyneet feidiin, koska levyllä ne päättyivät. Ei mene mihinkään top-listalle, mutta ei huono. Näkisin, että tämä ei ole se Elviksen paras levy, mutta mistä näistä nyt voi tietää mitä listalle on valittu.
Aika tasapaksua ja yllätyksetöntä. Tykkäsin Shanghai Noodle Factory -biisistä, edes vähän jotain erikoista. Ei mene jatkuvaan kuunteluun, muttei ärsytä vaikka sattuisi joskus kuuntelemaan jotain Trafficin biisejä. En menisi keikalle, eikä oikein sovi lenkkimusiikiksi. Vaikea keskittyä kuunteluun ja jää vähän taustamusiikkitasolle.
Rap-ooppera? En nyt ihan vakuuttunut. Verbaalisesti ihan lahjakasta, mutta osittain vähän enemmän ”speaken words” kuin varsinaista rappia.
Lisäsin yhden biisin lenkkilistalle, mutten kyllä kuuntelisi koko levyä uudelleen lenkillä.
Tästä tulee mieleen se jokin random rap-musikaali, joka tuli syksyllä televisioista. Hyvin erikoista, mutta ei totaalisen huonoa.
Ei omasta mielestä ehkä parasta Bowien tuotantoa, mutta hyvä kokonaisuus. Aika synkkiä biisejä kokonaisuudessaan, mutta mitä muuta voisi kuolemansairaalta artistilta loppuvaiheessa odottaa? I’d rather be high jää soimaan päähän. Toimii hidastempoisilla lenkeillä.
Raskaaseen päähän, auts! Annan mahdollisuuden myös tälle levylle, vaikka en odota sen kuuntelua.
Biisit ei jää mieleen, tuntuu olevan lähes sama sointikulku jokaisessa. Tasapaksua, tylsää, yllätyksetöntä. Sopii kyllä lenkille tempon puolesta, mutta ajatukset lähtee saman tien laukalle, enkä keskity enää kuuntelemiseen.
Ei jatkoon.
Old-school räppiä! ❤️ Sopi hyvin lenkille, sopiva tempo. Levy laittaa pohtimaan 2Pac kohtaloa, kun biiseissä toistetaan paljon ampumisia ja gansta-asennetta. Kuuntelisin uudelleen, vanha räppityttö tykkää. Jäin kuitenkin jotain odottamaan, en oikein tiedä mitä.
Tästä tulee mieleen aivan Lana Del Ray. Ihanaa chillailua, ilman huolia. Paitsi, että onhan niitä huolia kaikenlaisia, varsinkin parisuhdehuolia. Green Light rumpukomppineen sopii hyvin lenkkilistalle. Muissa vähän liikaa himmailua lenkkimusiikiksi. Kuuntelen kyllä uudelleen:
Artisti ja levy, josta en ole koskaan kuullut? Levyllä näyttää olevan neljä biisiä ja kesto kuitenkin lähes 40 min eli vahva epäilys jazz-levystä, joka romuttuu heti alkutahdeilla. Hyvin vaikeasti lokeroitavaa ja ymmärrettävää musiikkia. Kokellista tiluliluleitä? Ensimmäisessä biisissä oli jotain järkeä ja sitten lähti ihan sivuraiteille. Vähän liian outo kokonaisuus, ei jatkoon.
Tuttua ja turvallista, tosin en ole koskaan koko levyä kuunnellut. Lähtee liikkeelle Message In A Bottle -biisillä, jatkuu pitkälle samalla kaavalla, mutta On Any Other Day rikkoo kaavaa ja luulin jo lenkillä, että albumi ehti loppua. Muuten yllätyksetöntä rock-n-rollia. Sopii hyvin lenkille, osa jää soimaan korvamatoina.
Joululevy joulupäivänä, kuinka spesiaalia tai ehkäpä ei. On kyllä pelkkää timanttia alusta loppuun, yksi ehdottomasti parhaista joululevyistä jo näin ennen kuuntelua.
Vaikea edes valita levyn parasta kappaletta. Tosin joku voisi sanoa, että kun kyseisellä levyllä on useampia artisteja, niin onko kyseessä kuitenkin kokoelma? Ei vähennä kuitenkaan levyn parhautta.
Livelevy, blääh. Rocklevy, blääh. No kuunnellaan miten Japanin keikka on sujunut, mutta ennakkoon en odota tältä levyltä suuruuksia. Livelevyt eivät kuulu henkilökohtaiksi suosikeiksi. Keikat livenä ja levyt loppuunhiottuina studioversioina.
Vaikka tuolta pari tuttua biisiä löytyi, niin kokonaisuutena aika blääh. Ei vaan livelevyt uppoa, edes pakottamalla.
Hyvää jazzia. Uppoutuu jotenkin aivan kuuntelemaan levyä, vaikka oli juoksulenkillä. Kuuntelen ehdottomasti myös uudelleen.
Livelevy, blääh. Mutta yllätyin, että Bob Dylan toimii myös livenä suhteellisen ok. Varmaan kun levyversioissa myös hyvin pelkistetty mies+huulihappu/kitara. Löytyihän tuolta kaikki hitit ja upeat lyriikat.
Play that funky music baby! Tai oikeastaan ”Give up the funk”. Ihan rennonletkeää meininkiä. Night of the Thumpasorus Peoples oli oma suosikki. Gagagugaa, gagagugaa.
