- ei ollu kaikista helpoin levy
- jonkinlaista shoegaze/noise/hässäkkäkikkailua
- laulusta ei saa selvää
- työn lomassa kun kuunteli niin kaikki biisit kuulosti enemmän tai vähemmän samoilta
- en tykänny hirveesti
- hyvä meininki
- laulajalla upee, rouhee ääni
- tykkäsin
- folklevy väliskiteillä tuli itselle uutena konseptina
- mrs robinson on järkälemäinen klassikko mutta muuten levy meni aika huomaamattomana ohi
- ei tätä kuitenkaan vituttanut kuunnella
- jokseenkin ailahtelevainen kokonaisuus kun yhtäkkiä vikassa biisissä oltiinkin eläintarhassa
- vaikka en jointtia harvase päivä polttele niin jaman-meininki kiinnostelee
- onhan tää chillailumusaa par excellence
- bob marleyn äänessä on jotain lohduttavaa ja rentouttavaa
- ei juuri heikkoja hetkiä tällä albumilla, kovaa kamaa
- led zeppelin on cool
- jotkin biisit kuulostaa edelleen uraauurtavilta, jotkin taas vähän köpösiltä (rumpusoolobiisi aika kökkö tästä ajasta katsottuna)
- monesti toivon että olisin ollut nuori kun tämän kaltaiset bändit oli huipulla, olis ollu nättiä nähdä nää silloin livenä
- iha hyvä kuuntelisin uudestaan
- ei paskempi meno, oma tuntemus remistä on vaan aivan top kuunnelluimmista biiseistä ja tältä levyltä ei aivan suurimpia rem hittejä paria lukuunottamatta löydy
- tämmöseen musaan pitäisi melkein olla nostalginen suhde että lähtis kunnolla
- yllätyksekseni nautin levyn vähiten spotifyssä kuunnelluista biiseistä paljon
- voisin kuunnella uudestaankin
- beach boys ei oo koskaan ollut erityinen suosikki
- suurin osa tän bändin biiseistä kuulostaa tosi naiiveilta
- albumitaide on ihan siisti mutta ehkä turha rajun olonen tälle bändille/albumille
- tän levyn parhaat osiot oli niitä jotka ei kuulostanut perinteiseltä beach boysilta
- ei sytyttänyt
- ikinä en oo santanaa kuunnellu, kiva päästä kuunteleen!
- ja heti pääsee pyörtämään sanansa, en välttämättä ole kuunnellut santanaa mutta olen kuullut santanaa (oye como va = bängeri)
- on hyvää kikkailua, kitaralla ja muillakin soittimilla
- hope u feeling better kuulostaa ihan heviklassikkolta
- iha hyvä albumi voisin kuunnella uudestaanki
- oh boy i do love aphex twin
- aivan ajatonta musiikkia ja tää levy on fakin mun ikäinen
- hyvää nakuttelua ja upeinta on kuinka paljon erilaisia juttuja aphex twiniltä löytyy
- tykkäsin ja kuuntelisin uudestaan
- no nyt näyttää ainakin ajankohtaan sopivalta levyltä (avainsanat syssy, spooky)
- nyt on kyl kunnon hippisekoilun tunnelma tässä levyssä
- on aika raskasta kuunneltavaa
- tää 13 min biisi on ihan paska xD
- kiinnostais tietää että millä perusteella tää on listalla mukana kun ei tätä pysty kuunnella
- en kuunnellut 5. raitaa pidemmälle enkä kuuntele enää ikinä
- arcade fire tuttu entuudestaan, tältä levyltä pari biisiä
- arcade fire ollut itelle aina bändi jolla yksittäisiä ihan sikke kovia biisejä, mutta levykokonaisuuden verran ei sytytä ihan täysin
- sama tämän albumin kohdalla, vaikkei huono ole tosiaan
- no cars go yksi kaikkien aikojen kovimmistä biiseistä silti imo
- jaha toinen simon n garfunkkeli lets go
- tää on tämmöstä, tulee mieleen että tää on ollut aikansa hipsteri/älykkö musaa
- 59th street bridge song kuulosti iha hyvältä
- a simple desultory philippic kuulosti bob dylan kopiolta
- ei muuttanut mun käsitystä s&gstä, ihan alright mutta not my cup of tea
- van halen ei oo jumpia lukuunottomatta etukäteen hirveen tuttu
- levyn alku on aivan dymanttia
- pikkasen ehkä tippuu iskevyys loppua kohden mutta hyvä meno jatkuu kyllä, esim jamies cryin toimii
- solid rock levy, kuuntelisin uudestaankin
- aretha franklin on nimenä tuttu, musiikkia en ole kuuntelemalla kuunnellut
- iha jepa! ei oo tämmöset vahvat naislaulajat sillee ollu ittelle ykkösgenre mut ihan kuunneltavaa mussiikkia
- nyt vaikuttaa erikoiselta
- ja onkii vähä erikoista
- en mä tätä välttämättä uudelleen kuuntelis mutta propsit erikoismeiningistä
- oli ns muutakin kuunneltavaa tänään joten ajattelin kuunnella ekat pari biisiä vaan mut tää jumalauta potkii ku hirvi
- ihan sikke hyvä meno joka biisissä, siistejä soundeja
- meni omalle listalle, kyllä tähän on varmasti mukava palata uudestaankin
- tällä levyllä on minullekin jo nostalgia-arvoa
- on erittäin kovia biisejä, ja hauska huomata miten eri biisit iskee 15 vuotiaaseen severiin ja 30 vuotiaaseen severiin
- vähän alkaa levyn sama soundimaailma ja toisteisuus haittaamaan albumin loppupuolella mutta on tämä silti tuote
- kuulostaa siltä että ilmestyessään olisi voinut olla melko uraauurtavaa pianomusisointia
- hyvin toimii tänäkin päivänä
- valmistautukaa viiden tähden arvioon, i fucking love this album
- tän bändin löytäminen flow festareilla on yks mun elämäni kauneimmista kokemuksista, ja se tapahtui juuri tämän levyn kiertueella
- lämmin toiveikkuus joka näistä albumin biiseistä huokuu on aivan mieletöntä
- ei ainakaan bändin nimeä keksiessä mietitty hakukoneoptimointia tässä tapauksessa
- jotenkin tästä ei jäänyt yhdeltä kuulemalta erityisesti mitään tiettyjä biisejä mieleen mutta oli silti aika hyvä levy!
- ansaitsee lisäkuuntelua
- ääni ja kasvot ei jostain syystä kohtaa
- ihan kivaa entisajan jazzfiilistelyä
- monet biisit kuulostaa aika samanlaisilta, tasapaksua
- persoonallinen ääni ja ymmärrän miks hänest on varmasti tykätty, ei kyl itelle yhen kuuntelun jälkeen erityisesti potki
- kyllä tätä kuuntelis mielellään aurinkoisena, raikkaana talvivapaapäivänä
- puolet albumista kuuntelin sivukorvalla, ei oikein lähtenyt
- bruce on kyllä kova jätkä
- suurin osa tän levyn biiseistä ei iske kasuaalille bruce enjoyerille kuten minä, mutta kovimmat styget on sit kans kovia
- mulla on heikko kohta trip hopille, ja pääsikin yllättämään että tää kaveri on mässyätäkin ukkoja (ainakin ollut)
- soundi on erittäin ysäriä ja meitsi kyllä diggailee
- mielenkiinto riitti kuunnella viis ekaa biisiä, teki mieli kuunnella vaan erilaista musiikkia nyt
- ei ihan mun kuppi kuumaa, nelosraita oli kyllä ihan radiohead meets james bond meininkiä, ihan siisti biisi
- albumitaiteesta vois kuvitella että tää on joku reggaeton albumi tjsp
- tästä kuuluu se, että tulevat muusikkosukupolvet ovat ottaneet tältä levyltä paljon vaikutteita, mutta silti tämä kuulostaa kohtuu tuoreelta - se on melko harvinaista mielestäni uraauurtavien teosten kohdalla
- tällä levyllä on indie henkistä menoa, mutta myös viipyilevää twin peaks henkistä menoa
- miellyttävä levy kaikin puolin
- nuorempana tämmöttine musiikki oli ihan mielenkiintosta koska "oo ne soittaa perinteisellä tyylillä mutta modernia musiikkia this must be interesting" mut eipä tällasta enää nykyään oikein jaksa kuunnella
- on tällä varmaan kulttuurista arvoa ja kaikkee mutta ei mun kuppi kuumaa
- ai tää oli tämmöstä
- emmä tiiä onks tää ollu jotenki uraauurtavaa aikoinaan mut nää samat biitit on nykyää joka kyläräppärin biiseissä
- onpa modernin kuulosta tavaraa! usein jtn 50-luvun menoja kuunnellessa se kuulostaa oikeasti siltä että on äänitetty 80 vuotta sitten eikä oo pystytty parantamaan mitenkään
- täytyy tutkailla divareita löytyiskö fats dominon levyjä hyllyyn
- psykerock on ihan hyvä laji
- tää levy oli ihan alright mutta ei selkeestikään mikään klassikko
- pikkase häirihtee kun tuo beatles teksti albumitaiteessa on snadisti vinossa
- damn nää kaverit on ollu tuotteliaita, tässä levyllä on joku 100 biisiä ja nää julkas levyt myös vuos ennen ja vuos tän levyn jälkeen
- mun ongelma monien beatles biisien kanssa on se että nää kuulostaa ihan laskenlauluilta, mikä tää obladi biisiki on wtf
- parhaita biisejä dear prudence, while my guitar gently weeps, blackbird
- on myös aika sekava kokoelma biisejä
- yks biisi siitä että nussittais vaan tiempäällä, hell ye
- oli varmaan uraauurtava aikoinaan mutta nykyään melko yhdentekevä
- no en ihmettele kyllä miksi julkaistessa ei oo oikee yleisölle lähteny kun ei tästä saa kyl mitään otetta
- ihan hauskoja koukkuja biiseissä
- mulla ei oo mitään "erikoisesti" laulavia laulajia vastaan mutta tää kaveri kuulostaa välillä vähän ärsyttävältä
- jaksoin kuunnella puolet, ei tää ny ihampaska ollu mut ei silti jaksanu enempää
- jahman meininki maistuu kyllä, mutta tää on vähän tämmöstä taustamusiikkia tämä levy
- jos istuisin kesäpäivää puistossa ni hyvin maistuis tämä levy
- pictures of you on yks kaikkien aikojen biiseistä
- tämä on kyllä kertakaikkiaan hieno levy, kuin lämmin halaus
- hyvä levy!
- kyllä mä tän mieluusti ottaisin omaan levyhyllyyn ja panisin kiireettömänä lauantaipäivänä soimaan
- koko levyn mitalta nin on ollut ittelle aina ehkä vähän liian raskas pala purtavaksi, mutta kyllähän tällä paikkansa on musiikin kaanonissa
