- ei ollu kaikista helpoin levy - jonkinlaista shoegaze/noise/hässäkkäkikkailua - laulusta ei saa selvää - työn lomassa kun kuunteli niin kaikki biisit kuulosti enemmän tai vähemmän samoilta - en tykänny hirveesti

- hyvä meininki - laulajalla upee, rouhee ääni - tykkäsin

- folklevy väliskiteillä tuli itselle uutena konseptina - mrs robinson on järkälemäinen klassikko mutta muuten levy meni aika huomaamattomana ohi - ei tätä kuitenkaan vituttanut kuunnella - jokseenkin ailahtelevainen kokonaisuus kun yhtäkkiä vikassa biisissä oltiinkin eläintarhassa

- vaikka en jointtia harvase päivä polttele niin jaman-meininki kiinnostelee - onhan tää chillailumusaa par excellence - bob marleyn äänessä on jotain lohduttavaa ja rentouttavaa - ei juuri heikkoja hetkiä tällä albumilla, kovaa kamaa

- led zeppelin on cool - jotkin biisit kuulostaa edelleen uraauurtavilta, jotkin taas vähän köpösiltä (rumpusoolobiisi aika kökkö tästä ajasta katsottuna) - monesti toivon että olisin ollut nuori kun tämän kaltaiset bändit oli huipulla, olis ollu nättiä nähdä nää silloin livenä - iha hyvä kuuntelisin uudestaan

- ei paskempi meno, oma tuntemus remistä on vaan aivan top kuunnelluimmista biiseistä ja tältä levyltä ei aivan suurimpia rem hittejä paria lukuunottamatta löydy - tämmöseen musaan pitäisi melkein olla nostalginen suhde että lähtis kunnolla - yllätyksekseni nautin levyn vähiten spotifyssä kuunnelluista biiseistä paljon - voisin kuunnella uudestaankin