1001 Albums Summary

Klassikko. Äänenlaatu yllättävän hyvä.

Uusi, kiinnostava tuttavuus. Tulee ehkä kuunneltua toistekin.

Täysin uusi tuttavuus, joka ei nyt ihan kyllä uponnut minulle.

Alku oli lupaava, monipuolisia soundeja. Laulajan ääni ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen, ja loppua kohden kiinnostus tähän levyyn sitten lopahti.

Aikansa tuote. Ensimmäisen raidan jälkeen kaikki seuraavat olivat hyvin samanlaisia. Toistoa, toistoa...

Sieluun sattuu kuunnella, kuinka ihminen raiskaa äänihuuliaan. Mutta onhan toi kitaransoitto aika hienoa.

Orkesteri saa kyllä uusia ulottuvuuksia Metallicaan. Ja mikä alku levyllä, alkaa heti maailman hienoimmalla elokuvamusiikkipätkällä! Livetaltioinnin kehno äänenlaatu ei vaan harmillisesti ihan anna oikeutta musiikille.

En yhtään pidä rapista / hiphopista, mutta bassolinjat oli ihan hienot.

Nyt oli hyvä. Reipasta ja menevää, laulusta ja soittimista sai selvää. Voisin kuunnella toistekin.

Tämä oli kiinnostava. Välillä oli tosi kivoja pätkiä ja ajoittain taas todella tylsää. Kieltämättä tässä oli musikaalivaikutteita.

Alun kitaransoitto oli lupaavaa, mutta se loppuikin sitten lyhyeen. Kappaleet toistavat itseään, ja laulajan ääni ei ole erityisen miellyttävä.

Tää oli ihan kiva. Jaksoi hyvin kuunnella koko levyn.

Varmasti ansaitsee lajinsa edustajana paikkansa listalla, mutta ei uppoa minulle ollenkaan.

Toinen päivä peräkkäin samanlaista kuraa.

Reipasta synapoppia, enkä kyllä yhtään ihmettele, että listalle on päässyt. Auton äänentoisto ei oikein tehnyt oikeutta kaikille soundeille, mutta uusi yritys illalla kotona antoi aika paljon lisää, ajoittain jopa vähän liikaa

Konemusiikissakin on oma hienoutensa. Paikoin tuli vähän samaa fiilistä kuin Daft Purkissa. Voittaa ihan huolella viime viikon rap-sekoilut.

Musiikki oli sellaista tasalaatuista massaa ja välillä kuului joku etäinen ihmisääni. En kuuntele toista kertaa!

Odotukset olivat korkealla mutta täyttyivät myös hyvin. Monipuolinen albumi, hieno äänenlaatu ja nerokkaita tekstejä.

Hieno albumi! Välillä oli enemmän vauhtia, välillä vähemmän. Laulusta sai hyvin selvää, ja kitaransoitto kuulosti ajoittain hyvinkin taidokkaalta.

En ihan ymmärrä, miksi tämä levy on listalla. Ristiriitaisia fiiliksiä. Aika melankolista settiä ja Wikipedian kertoman mukaan ihan ymmärrettävästi. Toisaalta hienosti tuotettua ja olohuoneen kaiuttimilla tästä sai aika paljon irti, oli iso, upea äänikuva. Toisaalta tämä alkaa kyllä äkkiä toistaa itseään, samaa hidasta surullista puhetta, joka ajoittain taitaa olla laulua.

Olihan hienoa kuultavaa. Toimii taustamusiikkina, mutta tuohon voi myös syventyä ja kuunnella tekstejä tarkemmin. Lopusta olisi voinut vähän lyhentää, alkoi tämäkin toistaa itseään jossain vaiheessa.

Tämä oli erilainen verrattuna aikaisempiin. Leppoisaa musiikkia, levyn malttoi hyvin kuunnella kokonaan, vaikka tuskin ainakaan ihan heti tulee kuunneltua uudelleen.

Tämä oli kiva uusi tuttavuus. Oli mukavasti vaihtelua ja äänenlaatu hyvä. Monessa kohtaa tuli Beatles mieleen.

Tämä oli mulle vierasta, mutta tykkäsin! Mieleen painuvia melodioita, ja soitto ei jää tasaiseksi massaksi, vaan sieltä erottaa hyvin eri soittimia.

Tämä oli periaatteessa ihan helposti lähestyttävää musiikkia, levyn jaksoi hyvin kuunneltua loppuun. Ei herätä suuria tunteita suuntaan tai toiseen, keskimmäinen arvosana 3/5.

Alku ihan lupaava, ja oli kivasti vaihtelua. Mutta sitten alkoikin toistaa itseään, ja albumi oli tarpeettoman pitkä.

Vaikeaselkoinen levy, ja yritin joitakin pätkiä kuunnella useampaan kertaan. Mutta ei ihan kelvotonta kuitenkaan.

Ymmärrän, miksi levy on päässyt listalle. Monipuolista soitinten käyttöä, ja kyllä tätä mielellään kuunteli koko levyn läpi. Sellaista positiivista perus settiä, en vaihtaisi radiokanavaa. Ei ehkä tule kuitenkaan omaan levyhyllyyn ostettua.

Wikipedian mukaan tämä oli äänestetty 80-luvun 4. parhaaksi rock-albumiksi. Ehkä minulla on käsitteet hukassa, mutta en tätä rock-albumina osaa nähdä. Ensimmäinen kappale aiheutti jo ärsyyntymistä, onko tämä levy taas pelkkää puhetta, mutta onneksi se siitä muuttui. Monipuolista musiikkia ja soitinten käyttöä, jaksoi hyvin kuunnella, vaikka tämäkään tuskin omaan hyllyyn päätyy.

Perus jazzia, joka tyypillisesti toistaa paljon itseään. Mutta tykkäsin.

Auton äänentoisto ei tehnyt oikeutta tälle, mutta olohuoneen kaiuttimista kun pari pätkää kuuntelin, niin äänikuvahan on hieno. Paljon samaa kuin Yellon musiikissa, mutta oli jotenkin yksitoikkoisempaa.

Ei ollut entuudestaan tuttu muuten kuin nimeltä, mutta tykkäsin! Hyvät soundit, ja vauhtia sopivasti muttei liikaa.

Mies ja kitara toimi hyvin. On sillä vaan upea ääni. Tykkäsin!

Mulla on ollut aukko sivistyksessä, kun en Michael Jacksonin musiikista tiennyt pahemmin mitään. Kyllähän tämän kuunteli ja ajoittain oli ihan menevää jumputusta.

Oli tylsä.

Kyllä tämän kuuntelee, mutta jää kyllä ainoaksi kerraksi.

Tykkäsin! Monipuolista, mukavaa menoa. Ja hyvälaatuinen äänitys.

Olihan hieno. En kovin paljoa tätä genreä itsekseni kuuntele, mutta melkein kaikki kappaleet silti tunnistin. Ja onhan Nothing Else Matters vaan upea!

Artistin nimen tiesin, mutta tuotantoa en juurikaan. Mutta tämä oli aika tasalaatuista, ja alkoi toistaa itseään.

Tykkäsin tästä! Oli mukavasti rytmiä, vaihtelua ja hienoja kitarapätkiä.

Mullakin tuli Beatles tästä mieleen. Aikansa tuote. Ihan kivoja pätkiä ja autoa ajaessa taustamusiikkina meni hyvin, vinyylisoittimen lautaselle tämä tuskin päätyy.

Ei.

Tästä olisi toivonut saavansa vähän enemmänkin irti. Odotin paljon, mutta ei tää nyt sitten ihan lähtenyt kuitenkaan.

Tästä jäi enemmän positiivisia fiiliksiä, taisi olla ensimmäinen reggae-albumi nyt. Kivan kuuloista, mutta kyllä se äkkiä alkaa toistaa itseään!

Sinänsä ihan mukavaa soittelua, mutta alkoi kyllä toistaa itseään hyvin nopeasti. Taustamusiikkina menee.

Olihan erikoista. Autossa kuuntelun perusteella antaisin 2/5, mutta tuli kokeiltua kotikaiuttimilla ja aika hyvät soundit ja dynamiikkaa löytyy lyömäsoittimista.

Sellasta perus hyvää. En vaihtaisi kanavaa.

Tämähän tuli nopeasti edellisen Marleyn levyn jälkeen. Tässä oli enemmän vaihtelua ja vauhtia, mutta vähän yksitoikkoiseksi tämäkin jäi. 3,5

Laulajan äänestä tykkäsin. Mutta kokonaisuutena levy jäi kyllä vähän tylsäksi.

Ensimmäisen kappaleen alussa oli todella ikävää taajuutta. Parissa biisissä oli kivojakin pätkiä, mutta ei tätä kyllä jaksa kuunnella.

Tämä oli sellainen perushyvä. Ei nyt ehkä erityisesti jäänyt mieleen, mutta en vaihtaisi kanavaa.

Meinasin ensimmäisen kappaleen kohdalla jo lopettaa koko levyn, mutta sehän kävi ihan kuunneltavaksi. Rap ei kelpaa, mutta tässä oli seassa jopa laulua ja melodiaa. Toimii.

Upeaa kuultavaa kaikin puolin.

Tylsää... Kyllähän tuon työmatkalla auton kajareista kuunteli, mutta taustamusiikiksi jää.

Ei tää indie vaan uppoa. Tylsääää

Tylsää. Kappaleesta toiseen Sama rumpukomppi ja vaskipuuallin, ja sellaista puheen ja laulun sekasotkua. Sinänsä leppoisaa musaa, mutta toistoa toistoa.

Hienoa musaa! Itselle vieraampaa Queenia, taisi menestys olla vielä edessäpäin.

Kyllähän tuon kuunteli. Kaikennäköistä soundia siinä oli, ja ajoittain ihan hienoakin, mutta jotain tämä olisi kaivannut lisää.

Melkoista tykitystä.

Tykkäsin! Taitavaa kitaransoitto, ja akustinen kitara oli tosi hienosti äänitetty.

Tämä ei nyt lähtenyt. Oli melkoisen psykedeelinen alku, eikä se siitä juuri parantunut.

Alkoi mennä liikaa puheeksi eikä lauluksi...

Ei vaan voi ymmärtää.

Tästä tykkäsin! Vähän oli joo tasalaatuista, mutta hyvä dynamiikka.

Kyllähän tämän kuunteli, mutta ei kyllä omaan hyllyyn päädy.

Tää oli kiva!

Kyllä tän läpi kuunteli, mutta ei nyt ihan oma suosikki.

Tykkäsin! Tutun kuuloista, mutta kappaleet ja artisti ei silti sanoneet mitään.

Olihan taas tylsää...

Tämä on tämmöistä tyypillistä Dylania. Muutama tuttu pätkä ja paljon uutta. Kiva oli kuunnella läpi, mutta tuskin toista kertaa tulee.

Täytti odotukset!

Ei

Ei tää nyt jotenkin lähtenyt.

Paska äänitys, eikä tuon emännän ääni ole tässä ihan parhaimmillaan.

Tästä ei nyt saanut selkoa, onko tämä laulua, puhetta vai jotain siitä väliltä.

Tältä aikakaudelta on kyllä parempaakin kuin tämä

Tää oli kiva, voisi kuunnella toistekin!

Kivaa musaa, ja kerrankin hyvin tehty livealbumi!

Tykkäsin!

Semmosta hyvää perusrokkia.

Olihan taas erikoinen. Alussa tuli Rammstein mieleen, ehkä Saksan kielen, mutta myös laulajan äänen ja musiikin tyylin takia. Mutta loppu alkoikin sitten toistaa itseään.

Olihan se upeaa, ja osui vielä merkittävään ajankohtaan. Mutta Paranoid oli parempi, tämä menee enempi taustamusiikkina tai auton radiossa kuunneltavaa.

Tylsää!

Nää uudenvuodenpuheet ei vaan kelpaa.

Tää oli kiva löytö! Saatan kuunnella uudelleen.

Nyt oli upeaa musaa!

Ei. 1/5

4/5. Tämä oli aukko sivistyksessä. Johnny Cash oli nimenä tuttu, mutta musiikki ei. Kivaa, reipasta musaa ja yllättävän hyvä äänenlaatu ollakseen livetaltiointi.

Tässä oli vähän vähemmän tutun kuuloista Metallicaa, ja on kyllä tällä artistilta parempiakin levyjä.

Nyt on kovaa kamaa!

Hieno levy, ja yhden kappaleen päässyt kuulemaan livenäkin alkuperäisen laulajan esittämänä.

Roskaa!

Eihän tää nyt ihan Learn to fly:n tasoinen ole mutta asiallista musaa! 4/5.

Kyllä tämän ihan mielellään kuunteli, mutta Bowielta on parempaakin musaa olemassa.

Autossa kuunnellen olisi ollut varmaankin 2/5, kotona 3/5. Tässä oli potentiaalia, soundit oli hyvät, mutta lähinnä toisti itseään.

On se kyllä kova!

Kovaa musaa, ja erinomaisen hyvin tuotettu levy.

Tämä oli kiva levy, vaikkei ehkä sellaista, mitä tulisi paljon itse kuunneltua.

Tämä genre ei vaan uppoa...

Tämä Pink Floydin levy oli minulle vieras, mutta on kyllä melkoinen helmi! 6/5 ja täytyy laittaa hankintalistalle.

Olihan hieno ja monipuolinen ääni!

Tämä tyyli ei vaan uppoa.

Onhan tuo Sinatran ääni aika upea, mutta toistoksi menee.

Tää oli kyllä kiva!

Aika painokelvotonta tekstiä. Ei tykkää.

Olihan taas psykedeelistä. En oikein ymmärtänyt.

Onhan tuo alansa legenda, ja ihan kovaakin kuultavaa. Mutta alkaa kyllä äkkiä toistaa itseään.

Tykkäsin!

Onhan toi ihan huippu artisti, ja jälkeen kerran asiallista musaa. Eka raita alkoi vähän toistaa itseään, olisin kaivannut vähän dynaamisempaa menoa. Ja viimeisessä kappaleessa oli erehdyttävästi nokkahuilulta kuulostavaa soundia, siitä vain 4/5.

Ymmärrän kyllä, miksi levy on listalla, vaikka Queen ei omiin suosikkeihin ole koskaan kuulunut.

Tykkäsin! Sellaista leppoisaa rokkia. 4/5.

Oli vieraampaa Sabbathia, mutta tunnistettavaa kyllä!

Melkoista hissimusiikkia.

Tämä oli kyllä huikea. Monipuolista, ja kokeilevaa.

Äänikuva oli paikoitellen tosi iso, mutta vähän pitkästyttävä muuten.

Kyllähän tätä kuunteli, mutta aika yksitoikkoiseksi kävi.

Ylipäänsä instrumentaalimusiikista tykkään, ja tämäkin oli kiva. Jossain kohtaa oli vähän ihme rääkymistä, mutta muuten tosi monipuolista soundia.

On nuo sanoitukset aika mielettömiä! Livetaltiointi oli vähän tukkoinen, mutta kannatti kuunnella.