1001 Albums Summary

Musta tää oli tosi hyvä – jopa uus lemppari Rollareilta! Oon kuunnellu paljon Rollareita teininä mut tästä tiesin vaan hitit.

Tää oli musta hyvä! Ei noussut ihan omaksi lemppariksi bändin tuotannosta, mut kivaa kolinaa silti.

Vahva albumi! Mulle on suositeltu The War on Drugsia vuosikausia, mut en oo saanu aikaseksi kuunnella rauhassa. Paikotellen mietin jopa viittä tähteä, mut ehkä vähän jäi siitä. Todella hyvä joka tapauksessa!

Tällä levyllä oli kyllä laidasta laitaan vähän kaikkea. Jouduin kuuntelemaan vähän pätkissä, joten tää varmaan pitää laittaa vielä tarkempaan syyniin. Nimikkobiisi(t) kolahti varmaan eniten, mut muutenkin oli freesejä biisejä hyvin tuotetussa paketissa.

Täydellinen kesälevy! Jälleen kerran nimikkobiisi veti puoleensa, mut oli kyllä paljon muitakin hyviä. Bob Marleylle (ja ehkä ylipäätään reggaelle) tyypillisesti kävi vähän toisteiseksi loppua kohti, mut hymyilytti loppuun asti.

Tää jätti kokonaisuutena vähän kylmäksi. Yksittäiset biisit oli hyviä ja on hurjaa, että tämmönen on tehty vuonna 1966, mut 20min bluesjamit, vähän epämääräset biisirakenteet ja löysähkö soitto pisti oottamaan levyn loppua.

Sain ekoista biiseistä sen fiiliksen etten tulis tykkäämään tästä, mut lopulta aloin lämmetä! Levyllä oli hyviä hetkiä, mut kokonaisuus ei räjäyttäny tajuntaa. En tiiä jääkö kuunteluun, mut ihan solid lätty.

Yks mun lempilevyistä, joka tuntuu vaan paranevan ajan kanssa. Ei yhtään huonoa biisiä, hitit bängää ja vähemmän tunnetut (etenkin I’ll Be Waiting) on vähintään yhtä hyviä. Tähän levyyn liittyy paljon hyviä muistoja, jotka varmasti nostaa tätä vielä uudelle tasolle, mut varmasti räjäyttäis edelleen pankin vaikka kuulis vasta nyt eka kertaa.

Ei tullu ihan helppo jaskalevy ekaksi täältä, mut meikälle ainakin uppos kovasti! En ollu kuunnellu tätä Mingusia koskaan kokonaan ja tässä kuulu ihanasti tuulahduksia 60-luvun freesekoiluista, lattereiden noususta ja sitten ihan vanhanliiton swingeistä. Jää kuunteluun! 😍

Mun ennakkoluulot kannen perusteella oli, että nyt on luvassa jotain ryönästä kukkavoimaa. Kukkavoimaa tosiaan oli tarjolla, mutta ryönäsestä jäi kauas! Tää levy oli täynnä hienoja biisejä ja tunnelmia ja tykkäsin erityisesti jälkipuolella löytyvistä keskiaikasävyistä. En oikein vielä kahdenkaan kuuntelun jälkeen tiedä että onko tää kolmonen vai nelonen, mut hyvä tää oli joka tapauksessa – joskaan ei ihan Zombiesin, Beach Boysin tai Beatlesin tasonen hippimestariteos.

Kyllä tämä hyvä bändi on! Kunnon rokkenrollia eikä mitään syntikoita.

Oli vähän hätänen kuuntelu, mut Kinks toimii aina! Pitää ehkä kuunnella vielä vähän tarkemmin tää, koska tosiaan osa levystä meni vähän ohi.

Vakuuttava alku, mut kokonaisuus kävi vähän yksipuoleiseksi. Ei ollu missään vaiheessa huono, mut vähän liikaa samaa midtempolällyilyä. Teksteissä tuntu olevan hyvää juttua, joten ne ehkä kaipais tarkempaa tutkimista.

Klassikko joka ei oo koskaan ihan täysiä vetässy puoleensa. Tää on vähän niinku Meat Loafin Bat out of Hell, mut paljon hajuttomampi ja mauttomampi. Hyviä biisejä ja hyviä hetkiä, mut ei oo vielä monenkaan kuuntelun jälkeen jääny pysyvästi levylautaselle.

Hyväntuulista punkki-ilakointia. Tuntu että mitä oudompi biisi sen enemmän tykkäsin. Kokonaisuus oli ilahduttava ja Tidalista löytyvän version lisäbiisit oli huikeita: etenkin I Don’t Wanna See (You Again).

Aivan hyvä levy, mut ehkä just tällä hetkellä tää tuntuu vähän kolutulta saundilta. Kymmenen vuotta sitten ois ollu tosi kova ja varmaan kymmenen vuoden päästä on taas tosi kova, mut just tässä ajassa ei herätä valtavia fiiliksiä.

Tän levyn kuunneltuani haluisin ostaa viis uutta fuzzia. Älytöntä että kahesta tyypistä lähtee näin vihanen ääni, oispa huikeeta nähdä livenä!

Klassikkolevy joka toimittelleepi aina! Alkupuoli on aivan täyttä rautaa, loppupuoli vähän väsähtää.

Jos mun pitäs käyttää jotain levyä edgypetteriyden määrittelyyn niin käyttäsin tätä. Lyriikat on osastoa I’m twelve and this is deep, mut jotenkin tässä musiikillisessa kontekstissa tuntuu luontevalta. Kokonaisuutena ei oo ehkä mun lemppari NIN:iltä, mut varmaan bändin parhaat biisit löytyy täältä.

Törkeen kova levy, potkis tanssilattialla lujaa! Meni kyllä urakalla jalan alle myös muissa paikoissa. Sen sijaan levykokonaisuutena jonka laittaa kuunteluelämyksenä pyörimään tää on ehkä vähän monotoninen mittaansa nähden – joskaan siihen tätä levyä ei varmastikaan oo tehty.

Tää on yks parhaista levyistä mitä on tehty. Oon kuullu tätä levyä eka kerran jo ihan lapsena ja oon tietyllä tavalla kasvanu tän rinnalla. Pitkään aattelin että tää on Simon and Garfunkelin huonoin levy, mut sittemmin oon tajunnu että isoimpien hittien lisäksi täällä on ihan älyttömiä helmiä (esim. So Long, Frank Lloyd Wright; The Only Living Boy in New York; Song For the Asking). Tää ei vois olla musta parempi, ahh! ❤️

Hyvä levy jonka suurin kiro on mitta. Tykkäsin monista biiseistä tosi paljon, mut etenkin loppua kohti alko keskittyminen loppua. Tää varmaan aukeaa paremmin kun saa kuunnella pienemmissä pätkissä.

Mulla on ollu päällä The Cureen tutustuminen nyt noin vuoden ja monien muiden levyjen tavoin myös tää piti kuunnella kolmesti ennen ku osaa sanoa oikein mitään. Ja se mitä osaan nyt sanoa on että tykkäsin tästä(????? :DDD). Annetaan nyt neljä tähteä siitä hyvästä.

Aattelin etukäteen että tää ois selkee viis tähteä mut nyt kun kuuntelin niin taitaa jäädä neljään. Ihan huikee veto ja (post)hippiliikkeen parhaita biisejä täynnä, mut sit pari vähän heikompaa biisiä verottaa. Silti lemppareita tältä aikakaudelta!

Groovaa niin maan perkeleesti. Tämmönen protodiskosetti on aina tosi ihanaa kuunneltavaa, mutta levyllisen aikana käy vähän tylsäksi.

Nyt on kyllä ollu kovien levyjen putki! Tää oli itselle uus tuttavuus mut oli kyl huikee sekotus hippiliikettä, 60-luvun rokin räimettä, brittikamua, psykeä ja ties mitä muuta. Pitää ehkä perehtyä muihinkin Fairport Concentionin levyihin!

Piti taas kuunnella kahdesti että sai tästä mielipiteen muodostettua ja tuntuu että vielä on vähän prosessoitavaa. Tavallaan tykkään Siouxsie And The Bansheesin musasta ja meiningistä, mut useampi levy mitä oon kuunnellu on jättäny kaipaamaan vähän lisää. Tykkäsin kuitenkin tästä levystä vaikkei ihan ykköstykki ookaan. Toisena päivänä ois saattanu pyörähtää kakkoseksikin.

Merkittävä levy, joka on edelleen tosi kova ja monilta osin tosi ajankohtanen. Biitit on mintissä ja koko köörin flow on todella kova. Misogyniasta oli pakko vähän verottaa pisteitä vaikka aikansa kuva ja mitä näitä on… 🥲

Tässä kuulu kivasti elementtejä monenmoisesta ja tykkäsin tän meiningistä kovasti. Bändi menee tarkempaan tarkasteluun.

Bart Simpson on nyt kesälomalla Bart Simpson ei ees katso kouluun päin Ei ole huolta rantapojalla Bart Simpsonin mä onkimassa näin Koulu on loppu ja meilläkin hoppu jo päästä rannalle Kiireesti uimaan, vauhtiin huimaan ja liikekannalle Hiki oli tulla kun kuljettiin ja laudalla temppuiltiin Mahakin alkoi kurista kun nälkä oli niin Sitten me tultiin kiskalle ja juotiin kokista Pitsaa syödessä nautittiin kovasta rokista Kun riittää swengi ei meidän jengi voi lomaa lopettaa Syksyllä vasta opettajat lasta tahtovat opettaa Bart Simpson on nyt kesälomalla Bart Simpson ei ees katso kouluun päin Ei ole huolta rantapojalla Bart Simpsonin mä onkimassa näin Kesälomalla, kesälomalla Bart tekee mitä miellyttää Hän kiitää rullalaudalla Ja taakse kaikki toiset jää Me paikat kuntoon laitettiin, nyt kiva on leikkiä Voi täällä vaikka lautailla tai tanssia breikkiä Tulkaa kaikki mukaan vaan, ei täällä määräillä Tehdä saa mitä huvittaa, ihan kaikkea hääräillä Bart Simpson on nyt kesälomalla Bart Simpson ei ees katso kouluun päin Ei ole huolta rantapojalla Bart Simpsonin mä onkimassa näin Hauskaa meillä on varsinkin kun päästään sirkukseen Tai kauhuleffoja iltaisin voi katsoa mielikseen Tätä kaikkea kesälomalla aina sattuu ja tapahtuu Ja tyylillä ihan omalla Bart kaikkeen tutustuu Bart Simpson on nyt kesälomalla Bart Simpson ei ees katso kouluun päin Ei ole huolta rantapojalla Bart Simpsonin mä onkimassa näin Kesälomalla, kesälomalla Bart tekee mitä miellyttää Hän kiitää rullalaudalla Ja taakse kaikki toiset jää Kesälomalla, kesälomalla Bart tekee mitä miellyttää Hän kiitää rullalaudalla Ja taakse kaikki toiset jää

Echo & the Bunnymen on ollu jo tovin kuuntelulistalla, niin oli kiva päästä tän äärelle. Tykkäsin tän levyn tunnelmasta kovasti, mut ei ollu ehkä mitään maailman tarttuvimpia biisejä. Kokonaisuus oli kuitenkin hyvä ja varmasti paranis lisäkuunteluilla. Also: kaikki kunnia tälle bändille mut voisko yhen näiden kolmesta listalla olevasta levystä vaihtaa vaikka johonkin Totoon?

Parhaimmillaan tosi hyvä, huonoimmillaan aivan jees. Disarm on musta yks ysärin hienoimpia biisejä, vaikka kuulostaakin aika paljon Antti Tuiskun Hyökyaallolta (tai just siksi?)

Mulla on pitkä ja monimutkanen suhde tän levyn kaa. Vuosien ajan kuuntelin tän aina välillä todetakseni, että tylsää paskaahan tämä on ja jatkoin muihin levyihin. Sit muutama vuosi takaperin kuuntelin tän pitkästä aikaa ja hoksasin, että onhan täällä yksittäisiä hyviäkin biisejä. Tovin jälkeen tajusin että niitä hyviä biisejä onkin aika monta ja itse asiassa tällä levyllä on myös loistavia biisejä. Nyt ollaan siinä pisteessä että Songbird ei oikein vielä lähe, mut loput on yhtä kylmää värettä ja stank facea. Mua vähän jopa nolottaa miten paljon tykkään tästä levystä ja joku sisäinen hevimörkö haluais antaa tälle huonommat pisteet, mut en oikein tiiä miten sen oikeuttais. Kai mun on vaan hyväksyttävä, että musta on tullu kolmekymppinen ja että tää levy on mestariteos.

Aivan hyvää grungeilua. Ehkä vähän turhan angstinen mun makuun, tykkään siitä miten esim. Nirvana, Alice in Chains ja Soundgarden ripotteli huumoria ja outoilua kaiken masistelun keskelle, mut tästä tuntuu puuttuvan se. Tästä huolimatta alko vähän harmittaan kun en käyny tsekkaan Garbagen viime kuun Helsingin keikkaa, mut ehkäpä seuraavaa ei tarvis oottaa 20 vuotta.