Musta tää oli tosi hyvä – jopa uus lemppari Rollareilta! Oon kuunnellu paljon Rollareita teininä mut tästä tiesin vaan hitit.
Tää oli musta hyvä! Ei noussut ihan omaksi lemppariksi bändin tuotannosta, mut kivaa kolinaa silti.
Vahva albumi! Mulle on suositeltu The War on Drugsia vuosikausia, mut en oo saanu aikaseksi kuunnella rauhassa. Paikotellen mietin jopa viittä tähteä, mut ehkä vähän jäi siitä. Todella hyvä joka tapauksessa!
Tällä levyllä oli kyllä laidasta laitaan vähän kaikkea. Jouduin kuuntelemaan vähän pätkissä, joten tää varmaan pitää laittaa vielä tarkempaan syyniin. Nimikkobiisi(t) kolahti varmaan eniten, mut muutenkin oli freesejä biisejä hyvin tuotetussa paketissa.
Täydellinen kesälevy! Jälleen kerran nimikkobiisi veti puoleensa, mut oli kyllä paljon muitakin hyviä. Bob Marleylle (ja ehkä ylipäätään reggaelle) tyypillisesti kävi vähän toisteiseksi loppua kohti, mut hymyilytti loppuun asti.
Tää jätti kokonaisuutena vähän kylmäksi. Yksittäiset biisit oli hyviä ja on hurjaa, että tämmönen on tehty vuonna 1966, mut 20min bluesjamit, vähän epämääräset biisirakenteet ja löysähkö soitto pisti oottamaan levyn loppua.
Sain ekoista biiseistä sen fiiliksen etten tulis tykkäämään tästä, mut lopulta aloin lämmetä! Levyllä oli hyviä hetkiä, mut kokonaisuus ei räjäyttäny tajuntaa. En tiiä jääkö kuunteluun, mut ihan solid lätty.
Yks mun lempilevyistä, joka tuntuu vaan paranevan ajan kanssa. Ei yhtään huonoa biisiä, hitit bängää ja vähemmän tunnetut (etenkin I’ll Be Waiting) on vähintään yhtä hyviä. Tähän levyyn liittyy paljon hyviä muistoja, jotka varmasti nostaa tätä vielä uudelle tasolle, mut varmasti räjäyttäis edelleen pankin vaikka kuulis vasta nyt eka kertaa.
Ei tullu ihan helppo jaskalevy ekaksi täältä, mut meikälle ainakin uppos kovasti! En ollu kuunnellu tätä Mingusia koskaan kokonaan ja tässä kuulu ihanasti tuulahduksia 60-luvun freesekoiluista, lattereiden noususta ja sitten ihan vanhanliiton swingeistä. Jää kuunteluun! 😍
Mun ennakkoluulot kannen perusteella oli, että nyt on luvassa jotain ryönästä kukkavoimaa. Kukkavoimaa tosiaan oli tarjolla, mutta ryönäsestä jäi kauas! Tää levy oli täynnä hienoja biisejä ja tunnelmia ja tykkäsin erityisesti jälkipuolella löytyvistä keskiaikasävyistä. En oikein vielä kahdenkaan kuuntelun jälkeen tiedä että onko tää kolmonen vai nelonen, mut hyvä tää oli joka tapauksessa – joskaan ei ihan Zombiesin, Beach Boysin tai Beatlesin tasonen hippimestariteos.
Kyllä tämä hyvä bändi on! Kunnon rokkenrollia eikä mitään syntikoita.
Oli vähän hätänen kuuntelu, mut Kinks toimii aina! Pitää ehkä kuunnella vielä vähän tarkemmin tää, koska tosiaan osa levystä meni vähän ohi.
Vakuuttava alku, mut kokonaisuus kävi vähän yksipuoleiseksi. Ei ollu missään vaiheessa huono, mut vähän liikaa samaa midtempolällyilyä. Teksteissä tuntu olevan hyvää juttua, joten ne ehkä kaipais tarkempaa tutkimista.
Klassikko joka ei oo koskaan ihan täysiä vetässy puoleensa. Tää on vähän niinku Meat Loafin Bat out of Hell, mut paljon hajuttomampi ja mauttomampi. Hyviä biisejä ja hyviä hetkiä, mut ei oo vielä monenkaan kuuntelun jälkeen jääny pysyvästi levylautaselle.
Hyväntuulista punkki-ilakointia. Tuntu että mitä oudompi biisi sen enemmän tykkäsin. Kokonaisuus oli ilahduttava ja Tidalista löytyvän version lisäbiisit oli huikeita: etenkin I Don’t Wanna See (You Again).
Aivan hyvä levy, mut ehkä just tällä hetkellä tää tuntuu vähän kolutulta saundilta. Kymmenen vuotta sitten ois ollu tosi kova ja varmaan kymmenen vuoden päästä on taas tosi kova, mut just tässä ajassa ei herätä valtavia fiiliksiä.
Tän levyn kuunneltuani haluisin ostaa viis uutta fuzzia. Älytöntä että kahesta tyypistä lähtee näin vihanen ääni, oispa huikeeta nähdä livenä!
Klassikkolevy joka toimittelleepi aina! Alkupuoli on aivan täyttä rautaa, loppupuoli vähän väsähtää.
