1001 Albums Summary

Tämähän on yks lemppareita ja kaikki kuulostaa hauskalta tässä ja Donovanin sanoissa on vielä järkeä ja painajaisissani olen jälleen 14.

Aaaah miten rakastan kun musa pitää samaa ääntä ko pahamaineinen tehdas! Suurin osa olo vaan vänkää, joku biisi aiheutti migreenioireita ja sit ei ollu enää hauskaa mutta ei se mitään. Fiilis oli hauska ja en ymmärrä miks kaikkien pitäis kuulla tää, mut mun nyt ainakin piti.

Luulenpa et olisin tehny opparin ennätysajassa jos Moby ois kuiskutellu taustalla. Sellasta kivaa ysäriä, helppoa kuunneltavaa. Ei kuitenkaan tylsää, biiseissä oli pikkuyllätyksiä. Niistä pidän. Kiitos Moby.

Oon yksinkertainen otus. Kun Trent Reznor ähisee, sähisee ja rähisee mun korvaan että I wanna fuck you like an animal, niin mun aivot tuumaa, ettei tästä musiikki parane. Aivoissa tapahtuu valtava :3, n_n ja ^^. Sen lisäksi, että NIN on tullut vuosien aikana tutuksi ylipäätään, oon oppinu myös arvostamaan sitä konemaisuutta, mikä varsinkin tästä levystä rämisee. Se tuntuu pään sisällä hyvältä ja jotenkin puhdistavalta. Albumilla ei ole yhtäkään huonoa biisiä. Ja onhan se alkuperäinen Hurt hyvä. Ei siitä pääse mihinkään.

Jokainen biisi oli pieni tarinansa. Oikein passeli kuunneltava varsinkin kävellessä, varmasti olisi sopinut myös hölkkälenkille. Välillä keskittyminen herpaantui ja unohdin kuuntelevani musiikkia, joka lähinnä kertoo että osa kappaleista oli turhan pitkiä.

Ei lisättävää, kiitos.