En ymmärrä. Blackstar ihan mielenkiintoinen, lopuista ei vaan saa mitään otetta.
Kaunis ja pehmeä, miellyttävää nuotiomusiikkia. Genre ei vaan täysin nappaa. Voisin kuunnella uudestaan.
Ihan jepa ja potentiaalista hyvää kasaria, mutta jotain puuttuu.
Solid, mutta myös paljon filleriä. Ei ihme että Heroes oli hitti.
Yllättävän hyvä. En ollut kuullut muutamaa biisiä enempää, mutta nyökkäilin kyllä monen biisin tahtiin.
Miellyttävää, yks pääs bassolistallekin. Ei silti ui suosikkeihin, kun vähän häiritsee se leima setien lempibändinä. Ja no toki muistakin syistä. Mutta voisin kuunnella lisää.
Joo ihan kiva. Tälläkin levyllä ihan mukavia biisejä, niinkuin beatleilla muutenkin, mutta ei musta koskaan mitään fania tuu.
Meh. Ei Roundaboutin voittanutta mut muuten ei sytytä.
On varmaan ollut maailman päräyttävintä shittiä vuonna -69, mut meh. Kakofonista sekoilua mielestäni.
Gayella on taatusti parempiakin levyjä, kuin tää kutualbumi. Let's get it on on toki legenda.
Eka täysin tuntematon! Kiinnostava alku, mut meno ylty vähän liian sekavaksi. Ehkä toinen kuuntelu auttaisi mut ei jaksa ei pysty.
Vaikka janelle monae onkin lit, niin muistin oikein kun aprikoin etten oikein välittänyt tästä albumista. Myöhempi tuotanto best.
Positiivinen yllätys!
Alku todella lupaava, mut oispa loppulevy ollut vähemmän kutumusiikkia.
En saa tästä mitään.
Ihan hauskoja bassoja ja efektejä, mut ei vaan mun musaa. Kiwanuka-featista plussaa.
Oikeessa mielentilassa esim festareilla ois taatusti lit. Kotona kuunneltuna aikamoista mössöä. Harmi, koska potentiaalia on ja esim eka biisi oli hyvä.
Miellyttävä yllätys! Kaunista musisointia ja mielenkiintoisempaa kuin mitä odotin. Tähän yhtyeeseen voisi palatakin.
Mukavaa kuunneltavaa. Parasta antia oli kuitenkin lopun poliittinen monologi. Huh!
On se kyllä kova. Ihan iski nostalgiat kun en oo oikeastaan vuosiin Jimiä kuunnellut. Soittotyyli kuulostaa kyllä edelleenkin ihan uniikilta, kuulostaa siltä kuin kitara itsekin laulaisi. Upea upea upea!
Niin kaunista ja soljuvaa 💜
Oikein söpöä ja herkkää, mut taustamusaa.
Yllättävän melodinen paketti taas. Ihan ok.
Ihan jees, vähän liian säröisää. Ei erityisesti jäänyt mieleen vaikka jotain hyviä biisejä erottuikin.
Ei tätä ulinaa ja särinää oikeesti kestänyt kuunnella, oikeesti fyysisesti tekee vähän pahaa. Dnf. Harmi, koska ilman särinöitä ja vähän kirkkaammalla soundilla ois oikeesti mahkuja olla ihan jees.
Aika sekametelisoppa, ei jatkoon.
Klassikkokamaa, mut ei Curtis-albumin voittanutta
Aika svengaavaa kyllä vaikka biisit onkin hyvin samanlaisia keskenään. Mut hauskaa kuunneltavaa kyllä kun haluu larpata fiftareita.
Ohan tää nyt syystäkin klassikko. Harmi vaan, että se syy on vaan pari ylivertaisen hyvää biisiä.
Jaksoin kuunnella loppuun, hyvä minä.
No siis. Vaikka mulla on historia ramojen kaa niin onhan tää nyt hyvin monotonista, itseään toistavaa ja semi tylsääkin soitantaa. Ei tätä sillee ilokseen kuuntele. Muutama biisi, niinku beat on the brat on toki klassikkoja syystäkin, mutta ei ne nyt tätä pelasta. Aika vissiin kultaa muistot tai ehkä mun maku on vaan todella paljon kehittynyt.
Aaah kuinka smoothia jazzia! Olen vaikuttunut. Pitää kuunnella lisää!
Miten bändi, jolla on näin hc nimi, voi olla näin kantria? Ihan söpöö mellow-musaa, mut eipä tää tunteita juuri herätä.
1,5. Monotonisempaa soundia saa hakea. Taattua masennusta alusta loppuun.
Kyllä tää varmaan 50-luvulla pisti Sukat pyörimään jaloissa. Tänä päivänä, not so much.
Ihan miellyttävää taustamusaa, mut Airilla on parempiakin kipaleita.
Just tällasten toivossa aloitin tän haasteen! Voi pojat, mitä musiikillista iloittelua. Jos oisin viitisentoista vuotta sitten gh:n myötä tutustunut cult of personalityyn tarkemmin, niin olisin löytänyt herkkuja. Se oli tosiaan kipaleista ehkä vähiten kiinnostava, mutta kaikki muu olikin sitten priimaa. Tekstit kantaaottavia, kitarointi puhdasta, kuivaa ja funkya. Genrejä ainakin rap, rock ja funk. Muistuttaa paikoin hyvin paljon rhcp:tä kasarilla. Tutustun tarkemmin!
Ehkä vähän kivempi kuin Tigermilk, lepposaa aamun taustamusaa mut ei sen kummempia tunteita nostattava.
Kiinnostavaa, yks biisi meni listallekin. Alku oli tosi jees, loppua kohden lähti vähän laukalle. Mut hauskaa et tuli suositus, kun oon jonkin aikaa jo miettiny bändiin tutustumista tarkemmin. Tän perusteella kannattaa jatkaa.
Ihan kiinnostavaa oikeastaan, mut tästä uupuu tiettyä melodisuutta, joka vois voittaa mut puolelleen. Hienoja elementtejä kyllä, mut ei nyt ihan napsahtanut. Ehkä kuvaavaa, etten huomannut kun albumi loppui ja shufflella jatkoi samanlaiset biisit
Ei lähe kyl. Nättiä joo, mut todella imelää.
UPEA!!
Nojoo, menee ehkä tonne wutangclan-kastiin, virassa biisissä oli kyllä ihan ainesta.
Dnf. Uskoisin, jos joku väittäis tätä the Smithiksi. En osais sanoo, miten yksikään biisi menee, vaikka yhdenkin kuuntelu vielä kesken.
The Smithsiä, mitä muuta voi sanoa. Monotonista masismusaa, vaikka myönnettäköön että oli mukana pari biisiä joita kuunnellessa ei tehnyt mieli vetää ranteita ihan täysin auki.
Ihan tämmöstä kivaa tunnelmointi-taustamusaa. Mut unohdettavaa.
Ohan tää nyt klassikko. Useampikin päräyttävä ralli.
Järkäleiden äärellä! Ihan mahtavaa soul-tykitystä
Ihan tämmöstä chilliä 70-l rokkia. Vähän liian kansas-tieriä kyllä. Ei mitenkään ihmeellinen.
Kuulee kyllä mistä iggy, ramonet, motörhead jne on saaneet vaikutteita. Paikoin kiinnostavaa muttei erityisen mieleenpainuvaa
Ihan kaunista kyllä, mutta on näillä parempaakin
Ei nyt lähe tää rodeorock
Eipä nappaa
Mukavaa leppeää taustamusaa
Ei nappaa
Ihan positiivinen yllätys kyllä
Mielenkiintoisia ralleja, uudelleen kuuntelemisen arvoinen
Just semmosta mitä odotinkin tällä vähäisellä Elvis-tietämykselläni
Tosi miellyttävää, mellow meikinki
Tosi mukavaa ajomusaa, myöhempään kuunteluun.
Ihan hauskaa kuunnella tällainenkin levy, tuntuu vaan et parikin biisiä ois jo riittänyt. Vaikea löytää hirveästi mitään eri vivahteita biisien välillä.
Masentavaa ja hiljaista, ei jaksa syventyä
Klassikko, toimii edelleen.
Ihan jeppis, ne pari klassikkobiisiä tältä levyltä on ne klassikot ihan syystä. Muu vähän helposti unohdettavaa.
Nyt on sillä lailla että en jaksa kuunnella enää levyjä bändeiltä, joille oon antanut aiemmin monta mahdollisuutta eikä oo koskaan kolahtanut. Liian synkkää, flegmaattista ja tunkkaista. Dnf.
Mielenkiintoista, tosin loppua kohden vähän liian häröilevää settiä. Alkupäässä kyl toimivaa psykedeelistä rockia.
Ihana pehmeää tunntelmointia alusta loppuun. Chill-listalle koko levy niin että heilahti.
Positiivinen ylläri et listalla on muitakin kuin vaan länsimaisia esittäjiä. Ihan hauskaa meininkiä, mut ei tätä toiste varmaan kuuntele.
Klassikkojen äärellä.
Intro on kyllä hyvä biisi, muuten aika mitäänsanomatonta.
Beatlesia. Mitä sitä muuta lisäämään.
En vaan tykkää Julian casablancasin äänestä, ainakaan tällä raspitehosteella.
Ei oikein lähteny, vaikka olikin paikoin ihan mielenkiintoista instrumentaali-iloittelua.
Ei lähre
Ihan svengaavaa, mut ei mieleenpainuvaa.
Aika kaunista. Pitkästä aikaa jotain, mitä kuuntelee mielellään.
Ihan solid. Princestä yksi lisätähti.
Jazz voi olla hyvää, jos siinä on menoa. tässä ei ollut. Dnf.
Tosi solidia punkahtavaa menoa. Kumma et on menny tää bändi ohi
Curtisiin voi aina luottaa. Jeesusta voisi toki olla vähemmän.
Oli ennakkokäsitys dustysta pölyisenä etelävaltojen miehenä, mut tää olikin positiivinen yllätys parin tuttuine biiseineen!
Välillä ihan potentiaalisen menevää, mit en välitä vähän liian mattamaisesta soundista ja aneemisesta laulajasta.
Mielelläänhän tätä kuuntelee
Yllättävän hyvää settiä, luulin et tää ois liian örinää mulle, mut jatkoon!
Ei mun genre, mut ihan kivalta kuulostavat.
Yes. Sattumalta kuuntelin juurikin tätä albumia kun tämän suosituksen sain.
Mukavaa menoa, tuskin kuuntelen uudestaan tho
Finally some good fucking food
Nonniih nyt ois sitä papparokkia
Ei tätä ehkä kuuntelis kuin Kentuckylaisen ranchin terassilla auringonlaskun aikaan. Muuten aika menee.
Jaksoin kuunnella alusta loppuun, vaikka en ookaan mikään metalhead, eli ei tää nyt ihan huono voinu olla!
Kaunista, mutta paikoin vähän laahaavaa. Ei parasta Cavea.
Lähes täydellinen.
Meh
Yksi parhaista.
Ei sykähdytä, aika unohdettavaa.
Upea levy.
Ei mun genre, mut ihan mielenkiintoista perehtyä lähemmin tähän aika tuntemattomaksi jääneeseen bändiin, ihan ok. Eka suomalainen levy!
Ei tää nyt huono ollut, mutta ei toistekaan tuu kuunneltua. Paikoin tuli mieleen Ihmeperheen score, mistä plussaa.
Kaunis, miellyttävää kuultavaa. Huippu saavutettiin kuitenkin jo alussa. Mutta mukava yllätys!
Ei valitettavasti tää rap vieläkään lähe. Jotain ihan menevääkin seassa.
Klassikkojen klassikko
Vaatisi useamman kuuntelun, kelvollista. We float on upea.
Ei varsinaisesti mitään vikaa, mutta vähän liian papparokkia.
Time of the season on toki yksi hienoimmista ikinä, muut valitettavasti aika unohdettavia.
Bron y ar stomp oli uusi ja positiivinen ylläri. Immigrant song tietty hieno. Mutta ei muuten juuri kolise.
Juustoista kantria siirapilla.
Vähän liian gangstaa mun makuun, mut paljon parempaa ku mitä odotin.
Vitun sekavaa, ei jaxa
Kaikki biisit kutakuinkin samanlaisia, tällasia vähän classympia hillbilly-biisejä. Ei hirveesti mitään vikaa, mut tylsää.
Meh
Bängäävämpi kuin mitä uskalsin odottaa.
En muista oonko koskaan kuunnellut tätä kokonaan, mutta synti ja häpeä, jos en. Upea alusta loppuun.
Ihan ok.
Meh
Klassikkokamaa
Aika monotonista
Muutama klassikkobängeri, muuten ihan solid
Oon vissiin kuunnellu tän läpi aiemminkin, mutta nyt kuulosti paljon paremmalta.
Mielenkiintoista genrekikkailua, mut ei mulle.
Nostalgiasyistä ihan hauska, muuten ei kyl lähe.
Klassikko
Parasta bestiä.
