Avausraita ei vielä oikein säväyttänyt (tokalla kuuntelulla rokkas paljon kovemmin!), mut Love In Vain kaappas mukaansa ja olihan tää lopulta aivan kova lätty! 🤩 Hauskan voimakkaasti oli paneroitu (mitä se on oikeesti suomeksi? xD) soittimia monessa biisissä. Rehtiä rokkia 🤝 Upea toi vikan biisin kuorointro! 😍
Nyt ei lähe. Ei sitten millään. Vaikeuksia teki saada tää kahlittua ees läpi 😅 Jotenkin ei vaan aukene tän hienous mulle.
Wau! Mikä tää on?! Nimi ja kansi vei jotenkin vähän For Emma, Forever Ago mielikuviin ja musasta kuoriutu ikään kuin joku ihana sekoitus Knopfleria, Dylania ja Springsteeniä 😍 Upeet kitarasaundit ✨ Vähän keskivaiheessa päästi otteestaan ja unohtui taustamusaks niin niukasti käänty nelosen puolelle kuitenkin. Päätösraita oli timanttinen! 💎
Riemastuttava seikkailu! Nimiraitakaksikko puhutteli erityisesti 🤩 Do You Realize?? olikin just hiljattain tullut jossain (varmaan Polydiscordin Musaliigassa) vastaan ja sehän on kyllä hieno (vähän Beatlesmäinen? 🤔) hitti! All We Have Is Nowsta tuli vahvasti mieleen jotkut Mewin biisit ❤️
Tää on kyllä niin vahva kiintopiste tyylilajistaan et vahvasti kaikuu vaikutukset lukuisilla reggaelevyillä. Vähän meinas alkuun silti tuntua tylsältä, mut torvet ynnä muut kyllä voitti puolelleen ja upeita sovituksia muutenkin. Tosi kiikun kaakun oli kolmen ja neljän välillä, mutta klassikkous lopulta keikautti jammaileen! ☺️
Oisin halunnu pitää tästä enemmän, mut jäi jotenkin tosi kädenlämpöseks haahuiluks. Sekavaa ja vähän jotenkin ponnetonta monessa kohtaa ainakin ensikuulemalla.
Vähän on taas kaaottista ja laulu oli aikamoista, mutta liekö avaruusmatkailu verissä kun joku tässä puhutteli ja kääntyi kuitenkin riemastuttavan puolelle! Kitarat taas upeat ja hienoja tilusooloja. Kaks ekaa raitaa voitti heti puolelleen vaikka vähän laulun alkaessa avausraidalla olinkin että ”että mitä että?!” 😅 Rok-rok!!
Tosi kova levy ja valtavia hittejä. Sillon ilmestyessään oisin antanu varmast viis tähtee, mut oon valitettavasti onnistunu kuluttaa tän vähän puhki ja näköjään edelleen vähän yliannostusta havaittavissa 🥲
Oli jazzia. Oli fuusiota (wikipedia kyl kerto et ei ollu 😌). Oli.
Hienoja juttuja ja otti yllättäviä suuntia et kaikkea muuta kuin ennalta-arvatta, mut vähän liian kaaottinen ja työläs nyt äkkiseltään.
Kiinnostava albumi! Voi olla että kuuntelu mutkaista tietä valmiiksi huonovointisena vaikutti kyllä cocktailiin kielteisesti 🫣 Et toisessa hetkessä trippi ois voinut kääntyä neloseksikin! Season of the Witch oli kova! (Jälkikäteen vasta selvis et siitähän Lana Del Raylla versio jonka oonki kuullu hiljattain - tykkäsin kyllä äkkiseltään alkuperäisestä enemmän. Ilahdutti myös että Guinevere johdatti yhtäkkiä Camelottiin ✨
Tää pärähti vakuuttavasti käyntiin! ⚡️ Mut sit ihan ei kuitenkaan pitänyt otteessaan loppuun asti. Born To Be Wild coveri oli ihan veikee, mut ei ehkä sit kuitenkaan riittävän erilain et ois erottunu edukseen alkuperäsestä.
Pidin tästä! Varsinkin ekat biisit oli tosi kovia! Ja biisien nimet tuppas tulemaan selväks xD Hetkittäin pohdin että miltähän tää ois kuulostanut nykyaikaisemmil äänitystekniikoilla ja soundeilla ja tuotannolla kun vähän hukku yksityiskohdat, mutta toki toi ajan äänimaailma myös tuo sen oman fiiliksensä!
🥺 Huh huh. Mul oli kovat ennakko-odotukset kun just tuli toisaalla vastaan joku tän levyn biiseistä (muu kuin Fast car) ja vahvat suositukset koko levyyn. Avausraita voitti väkevästi heti puolelleen. Vähän arvoin lopulta nelosen ja vitosen välillä ja et kuinka paljon vaikutti odotukset, mut kun tajusin et varmuutta hakiessa olikin jo kolmas kuuntelukierros menossa totesin et onhan tää nyt upee ✨
Papru sano et ois paras biisi ehkä ikinä,
mut ei se ollu.
Ehkä se on se toinen mistä ne Anna Puu kaa jauhaa…
Tai sit mul ei vaan oo sitä tulta eikä kipinää 🤷🏼
Nyt oli kans kovat odotukset, mut jotenki tää lipu läpi semmosena tarttumattomana mössönä ja tasapaksuna puurona vaikka siellä hyviä juttuja aika ajoin välkähtelikin.
Tiukka meno ja jotenkin simppelit, mutta jykevät soundit. Tykkäsin myös lauluäänestä ja murteesta, mut jostain syystä sain silti vasta neljännellä yrittämällä kuunneltua loppuun asti 🤷🏼
Jotenki tää jäi vähän vaisuksi
Juuh elikkäs 😬 Ihan taidokasta soitantaa, mutta ei vaan pysty
Siis morjens että tää Porcelain on kova!!! 😍✨ Vähän jännityksellä ootin että miten aika on kohdellut tätä lapsuuden sankaria ennakopöhinää seuraten 😬 Mut olihan tää nyt edelleen kova levy!
Vuosituhannen taitteessa kun Porcelainin musavideo pyörähti jossain Jyrki Countdownissa ni olin ihan että ”Oon 11 ja mitä tämä on?!!! 🤯”. Kirjosta ollut tää lainassa vuosituhannen vaihteessa tehosoitolla ja sittemmin Anttilan Top Tenin alelaarista tarttunut omaan CD!!!-kokoelmaankin 🙂↕️
Tää muuten varmasti ollut myös yksi isoista esikuvista ekalla ”omatekemälle” musalevylle, joka oli tehty jonkun ”lätki valmiita sampleja aikajanalle” -musaohjelman ilmaisversiolla ja jossa 80% biiseistä päättyi ideoiden loputtua kuin seinään crash-crash-crash-filliin 😌
Edit: Loppuun kuunneltuna ois näistäkin saanut pari päättyä 1min 10s jälkeen samaiseen filliin 😅
Mut muutamaa musta vähän turhaa täytebiisiä lukuunottamatta upee lätty! 💎
Yhh! Olipas tää nyt tervaa yrittää pyristellä läpi. Enkä lopulta ihan läpi päässyt vaan hyppäsin muutaman biisin yli Hurttia fiilistelemään 🫣 Se on kyl kova teos, mut tykkään enemmän Cashin coverista (jonka oon kuullu eka ja pitkään luulin alkuperäiseksi 😅). Mut siitä kuitenkin yksi piste 😌
2 tuntia?! Uuh - mut täähän potkii 🕺🏼 Luulen et Play oli paikallaan pehmentämää mua tällaseen house seikkailuun, mut täshän oli hiton kovii raitoja! 🤩 Keskivaiheessa oll jotain vähän puuduttavaa, mut kokonaisuutena ihan tosi hilkulla nelosta!!
No hitto! Mistä asti tällä levyllä on ollu The Only Living Boy in New York ja mistä asti se on ollu näin kiva biisi?? 🥹 Alkaa tää levy näköjään kasvamaan minuunki 😌 Muutama biisi vielä oottaa puhkeamista täyteen kukkaan, mut 5-6 ihan timanttia 💎
Tavallaan tykkään tällaisesta pöljäilystä että ”oispa hauska idea että…” ja sit vaan tehään, mut tähän hetkeen tää oli vähän liikaa. Ekan levyn perusteella musa oli mieleen ja kivoja juttuja, mut jotenkin sit uuvuin kuitenkin massan alle 🥲
Räväkkä alku ja sinnikkäästi läpi levyn jatkui toi ”kummituksellisen” 👻 rienaava äänimaailma. Jotenkin jumahti kuitenkin vähän semmoseen taustamusamoodiin ja lopulta parasta oli just se avausraidan intron komppi 🥲
Kova meno! 🙌🏼 Ja siis wau! Tiukkoja ylläreitä: ”Ai tääki on alkujaan Carolen kynästä?!!?!” 🤩
No nyt!! 🔥🔥🔥 Just pohdin ääneen edellisen jälkeen kun eksyin kuuntelee pikku Michael Jacksonin versioo You’ve Got A Friend et ”ei meil mittää motownia oo ollu listal?” ni heti albumilistan henget vastas 🙇🏼
Ah! Mitä riemastuttavaa keskiaikateemaista folkprogeiloittelua! Erityisesti Matty Groves ja aamun kiuru sikermä sykähdittävät 😍 (Ja näköjään Spotifystä tippunut medleyn muiden osien nimet!!! ”The Lark In The Morning/ Rakish Paddy/ Foxhunter's Jig/ Toss The Feathers”)
Niin ja Tam Lin oli kans upee!
Yhhh. Laulu tökki jotenkin nyt kovin ja oli aika raskasta kuunneltavaa ainakin tähän hetkeen. Osansa myös miksauksella kun laulu jäi aika taustalle. Toki ihan sopi tyylilajiin vähän pahvilaatikkoiset soundit, mut ei vaan nyt lähten 😅
Strength of street knowledge witnessed ja god damn noi Dren biitit bängää kovaa!! 🔥 Oon verrattain myöhään löytäny tän kulmakiven pariin ja onhan tää nyt tiukka lätty. Toki valitettavasti tääkin heti valamassa jalansijaa räpin misogynistisille traditioille ja kilvoittelevalle uhoomiselle, mut pää nyökkää kyl hiton kovaa messissä iloisesti epäkohdat sivuuttaen 🫣🙂↕️
Kannen ja nimen perusteella olin intron lähtiessä soimaan vähän varautunut että mitä tuleman pitää. Ja alku ei siis todellakaan temmannut mukaansa, mut voi pojat että olikin kiva yllätys miten tää kappale kappaleelta voitti puolelleen! Ei ollenkaan niin toisteista kuin ensi tahdit pelottelivat ja vaikka toki oli jumittaviakin kohtia niin ne oli jotenkin just semmosta hyvää jumitusta. Ja hauska hybridi koneellisempaa settiä sotkettuna rehtiin poprock-kamppeeseen ja vähän jotain punkahtavaakin vibaa. Loved it!
Erityisesti Someone Great säväytti! Ja New York, I Love You but You're bringing me down bassot oli ihanat!
Ja kun levy pyörähti uudelle kierrokselle niin alun introkin oli alkanut bängää ihan huolella!
Kova! Tää ois hieno musikaali! Onko tää musikaali? Jos ei oo niin pitäis olla! Ihan musikaalikamaa! Sanoinko et toimis myös musikaalina?
Aikas post-punkkista brittirokkia sanos. Kovasti tuli myös Morrissey/Smiths fiboja, mut ei nyt oikeen taas just tähän hetkeen lähten.
Matkamusana autoradiosta ei saanut ihan ansaitsemaansa huomiota, mutta olen vakuuttunut että keskittyneemmin kuunneltuna kallistuis tähän 😌
Vähän oisin halunnu mennä vastavirtaan, mut hitto vie kun on se vaan kova! Oon tutustunu tähän vasta ihan muutaman vuoden sisään - toisin sanoen Stevie Nicks on ollut tuttu lähinnä Paprun biiseistä enkä ois osannut nimetä yhtään Fleetwood Macin biisiä. En kyllä ehkä osaa vieläkään. Mut hiton kovia ne on!
Oli muuten tajunnan räjäyttävää joskus kun kuuli ekaa kertaa The Chainin huikeen bassosoolon ja oli et ”Mitä hittoo?! Täähän on Microprosen Formula One Grand Prix -pelin intro!!!” (Mitä oli muksuna korpuilta ladannut käyntiin iskän 386:lla 🤓)
Hyvää rokkista! Vähän tulee The Cardigans mieleen ajoitrain. Täytyy muistaa kuunnella lissää!
Tää oli vaikee! Musaasa on paljon elementtejä joista pidänn, mutta laulutyylii hiers vähän liikaa vastakarvaan 🥲
Odotin paljon koska motafukin Fairport Convention!!! (Josta ollut kuullutkaan pari viikkoa sitten xD) Mut tää ei mulle uponnu lähellekkään niin kovaa ku Liege & Lief. Voi olla että lopullinen arvio ois ollut suopeampi ilman kovia odotuksia, mut tämmöstä tää on 🤷🏼 Ja edellistä maltoin kyllä lämmitellä useemman kuuntelun verran - toisaalta tätä ei kyllä poltellut heti tyyppaa uusiks ni sekin puhukoon puolestaan 🫤
Enpä ollu ennen sisäistäny että noi ikoniset CSI tunnarit on The Whota! Saati että niin on se alkuperäsen CSInki (vaikka eri levyltä se sentään). Kovia lekoja kyllä! ⚒️
Tiukka groove ja taitavaa soitantaa! Oon joskus ennenkin tätä tyyppaillyt, mut valitettavasti edelleen jättää taidokkuudesta ja kivoista elementeistä huolimatta jotenkin kylmäksi. Varmaan kaipais vähän vielä tarttuvampia koukkuja tms.
Miksei ollut vihellysväliosaa joka biisin jälkeen? Kysynpä vaan! Muutama hiton kova biisi, mut ei musta sit kuitenkaan ihan eheä kokonaisuus. Kova lätty silti!
Hitto vie! Miten kukaan ei oo kertonu et Ryan Adams on näin kova?! Olin ihan hilkulla antaa jopa vitosen, mut edelleen kolmannen kuuntelukerran jälkeen tuntu et muutama ylimääränen biisi oli turhaan tungettu matkaan. Come Pick Me Up kohdalla meinasin taas kyllä pyöristää taas ylöspäin 🥹 Tuo itse asiassa vähän mieleen juuri edesmenneen Glen Hansardin mussiikkia elokuvasta Once just tuo biisi 🕯️
En myöskään ollut tajunnut kuinka pehmeä kohta mulla on Emmylou Harrisin ääntä ja tulkintaa kohtaan! 😍
Löysät pois ja siihen mainittuun 30-40 min ideaalipituteen ni sit!
”Bodhisattva näyttäisitkö minulle posliinisi säihkeen? ✨” Tää nappas pikkasen paremmin jo koukkuunsa kuin edellinen Steely Dan. Ehkä voittaa vielä kunnolla puolelleen listan loppuun mennessä?
Miks tää The Weight on niin tuttu? Näköjään Bändin ylivoimasesti isoin hitti, mut silti 🤔 Eikä äkkiseltään kyl ollu noi Aretha Franklinin, Weezerin tai The Staple Singersin versiotkaan (eehkä) vaan tää alkuperänen - luulen.
Hyvii juttuja ja kiva meno, mut ei kovin tasavahva kokonaisuus. Hitin voimin kuitenkin kammettiin niukasti nelosen puolelle!
Vähän semmonen et kun oli kuullu yhen oli kuullu kaikki. Mut komea on ääni ja hienoja puhallinjuttuja. Mut kovasti meinaa jäädä taustamusaksi sit kuitenkin.
No onhan se nyt hieno albumi! Upeet soundit ja hienoja riffejä ja sovituksia 🔥 Ja tosi kovii biisejä!
Ehhhh. Ei tää nyt vaan oikeen meinaa lähtee edelleenkään :/
Odotukset oli kovat, mut ekalla kuuntelulla autossa jäi vähän taustamusaks ja oli pienoinen pettymys. Kovia hetkiä, mutta kokonaisuutena jäi jotenkin pliisuks. Illalla ilta-auringossa kaupunkipyörällä kruisaillessa sain korvanappiin tiedon et onhan tää nyt kova lätty! ⭐️
Uhhhh! 🔥Huomaan et oon kuluttanut Van Halenia lähinnä kokoelmalevyinä, mut aika monta biisiä on tältä ollut niillä edustettuna. Tiukkaa uhmaa ja vähän vaaran tuntua tossa armottomassa tykittelyssä, mut upeasti pysyy lopulta kasassa. Vähän ehkä vikat biisit liikaa samoista palikoista eikä ihan niin kovaa enää pärise kuin levyn alkupää niin lopulta tooooooosi niukasti nelosen puolelle kuitenkin 🥲
No nyt on Hammondia! 😅😍 Ihan vieras artisti ja albumi yllätti kovin tutulla nimikkoraidalla 😄 Kova meno, mut vähän jäi kokonaisuutena semmoseks et oispa kiva olla ollut mukana soittamassa näissä jameissa, mut ei tätä sillai ihan kuuntelemalla jaksa määräänsä enempää kuunnella 🤔 Ja näähän oli näköjään sipuleita ja käyttäytymistä lukuunottamatta covereita kaikki vaikka Twist and Shout tais olla ainoo jonka sillai selkeästi tunnistin et ”Heeei, hetkinen!”
Ähhhh. Ei vaan jotenki millään lähteny. Fiilistelin just täs Didoa ja musta tuntu et tää oli vähön semmokn kädenlämpönen kevytversio ilman sitä nostalgia buustia. Jumittavaa housea vangiten vuosituhannen vaihteen äänimaailman mut ilman riittäviä koukkuja että herättäis mielenkiintoa. Vähän tuli myös Kemopetrol jotenkin mieleen - sekään ei kyl oikein lähteny enää kun CD-levyltä tässä joku päivä yritin 🥲
