Ihan ei kaikkien kappaleiden tarinat auenneet, mutta plussaa siitä että ne olivat lyhyitä. Ironisesti vähiten joutui kärsimään You Sufferissa.

Melkosen junnaavaa

Vähän sellaista muniin puhaltelua suurin osa biiseistä

Ei se ihan lähteny lentoon. Instrumentaalit oli levyn paras anti.

Pari hyvää biisiä 28:sta niin ei sillä kuuhun vielä mennä.

Rumpukomppikone päälle ja runoja lausumaan. Mieluummin luen Eino Leinoa.

Ihan kivaa kepitystä, mutta pari bängeriä enemmän olisi kaivannut.

Hauskaa rämpyttelyä mutta siihenpä se sitten jäikin.

Tää oli yllättävän kova, erittäin hyvää kasarimeininkiä!

Kyllä tällekin tekeleelle käyttöä keksii, toimii hyvin jos on nukahtamisvaikeuksia.

Ei tästä vihaiseksi voi ainakaan tulla, sen verran hyväntuulista ja letkeää on meno. Mutta ei oikein tarjoa sitten mitään sen enempää.

Periaatteessa ihan hyvän kuuloista, mutta ei kuitenkaan tempaise millään tavalla mukaansa, pois lukien Somebody Told Me.

Tiukkaa, hyvin soljuavaa soitantaa! Aiemmin tuntemattomat biisitkin raikasi ihan mukavasti.

Hankala antaa näille kyllä arvosanaa, kun hommahan toimii niin kuin pitääkin ja lanne lähtee vatkaamaan, mutta ei tällaista vapaa-ajalla muuten vaan kuuntele. Mutta arvotaan nyt sitten välimallin jätkä eli kolmonen.

No nyt oli kyllä sellainen höyryissä tehty sekametelisoppa, että on pakko arvostaa.

Tässä jäi kyllä musiikillinen anti melko köyhäksi. Kaiken lisäksi levy sisältää ärsyttävyyteen asti Idolsissa ja muissa coveroidun Hallelujah-biisin, nngghh!

Aika harmitonta jammailua, pari ihan menevää rallia.

Mukavan psykedeelistä meininkiä, varsinkin Girl Loves Me on loistava!

Vihaisilla miehillä on jääny kitarat virittämättä.

Ei nyt tästä jammailusta saanut oikein kiinni, varmaan livenä toimisi paljon paremmin.

Kyllähän se vaan viini maistuu hyvälle. Persoonallinen ääni kantaa jo itsessään pitkälle, ja pariin kappaleeseen on saatu ihan hyvää koukkuakin tehtyä. Eikun uusi lasi täyteen!

Bändi muutti tälle levylle soundia aika reippaasti ja itse en niin paljon tuosta tunkkaisemmasta soundista välitä. Biisit on aiempaa synkempiä ja niissä on enemmän proge-elementtejä, joka on aina plussaa. Biisit on hyvin rakennettu ja löytyy joitain mukaan tempaavia kertsejäkin. Basson kun olisivat vielä laittaneet kuulumaan niin ois ollut kiva, mutta toimii tämä näinkin erittäin hyvin.

Laulajan ääni ei ole kovin miellyttävä, oli sitten huutamista tai laulamisen yrittämistä. Muutenkin levyn äänimaailma vähän raastaa korvia. Ei lisää tällaista..

Letkeää rokkia, mutta parin hittibiisin lisäksi aika hömpäksi jäi.

Ihan mukavaa rock and/or rollia. Ei nyt varsinaisesti mikään biisi jäänyt päähän soimaan, mutta parilla kuuntelulla paranisi varmasti. Vahva kolmonen.

Olisin kovasti halunnut pitää tästä levystä enemmän, mutta ei vaan jotenkin biisit innosta sitten yhtään, enkä oikeen keksi mikä siinä on, vaikka kuuntelin levyn kahdesti.

Tää on vähän hankala levy kuunnella työn ohessa, kun ei oo oikeen näissä biiseissä mitään muuta kuin tarina, eikä pysty siihen keskittymään samalla.

Olipahan sekavaa settiä… Kannattais jätkien syödä muutakin kuin sieniä.

Ei ollut tämä Kraftwerkin eka levy tuttu, ja näköjään syystä. Ei vielä ihan lähde jamit nousuun tästä. Kometenmelodie 2 oli ainoa kappale jossa oli jotain meininkiä.

Vähän muniin puhalteluksi tämäkin jäi, vaikka ääntä riittäisi vaikka mihin. Hieman kaipaisi puska trimmailua.

Tässä oli kyllä pari sen verran hyvää biisiä ja muutenkin ihan mukava meininki, että on melkeen nelonen täräytettävä.

Tämä nyt kuulosti ihan siltä miltä jazz yleensä kuulostaa, sen enempää ei oikein osaa sanoa juuta eikä jaata.

Edellinen munattoman prinssin levy oli paljon parempi, tästä ei jäänyt oikein mitään käteen.

Melkoista panomusiikkia. Pitää ens kerralla laittaa soimaan ja katsoa mitä daami tuumaa.

Sopivaa musiikkia työnteon taustalle, mutta eipä jäänyt yksikään biisi mieleen kuitenkaan.

Mukavaa kitarointia ja laulantaa, tämähän oli yllättävän hyvä!

Aika masentavaa musiikkia, laulajan äänikin tulee jostain haudan takaa.

Suht tuskainen setti kuunneltavaksi.

Periaatteessa ihan groove-meininki, mutta jotenkin ei silti jaksanut kuunnella yhtään.

Tommosta perus pashyvää renkutusta, ei tarttee hermostua eikä juhlia.

Aika kädenlämpöiseksi jäi tämäkin.

Kun sanat loppuvat, jazz alkaa puhua. Harmi kun en ymmärrä kieltä.

Kyllähän tämän läpi kuunteli, muutamia ihan kivoja kuljetuksiakin löytyi. Selkee kolkki.

Hyvin jätkät painaa menemään ja homma toimii. Ei ihan ygösellä vielä pysty lopullista mielipidettä sanomaan, mutta on tämä nyt selkee nelonen ainakin.

Miksköhän kuuntelin koko levyn kun eka biisi ois riittänyt, meno ei muuttunut siitä mihinkään. Livenä vois toimia mutta muuten ei.

Olisi vaatinut enemmän yläpilveä tämän kuuntelu.

Enpä ollut tätä levyä ikinä edes kuunnellut, että ei ollut tuttuja kuin nuo hitit, mutta eipä niissä muissa biiseissä oikein mitään järkevää ollutkaan. Hittejä riitti kuitenkin sen verran että kai se vitoseen lopulta kallistuu.

Olipahan taas sellaista musiikkia jota ei jaksanut kuunnella yhtään, två poäng.

Ihan leppoisaa kuunneltavaa, mutta ei näitä uudestaan tarvitse kyllä kuunnella.

Tämmöstä aika perusrenkutusta, ei jatkoon.