Tän albumin kuuntelu kävi työstä. Levyn signaturebiisi Scum taisi olla ainoa, jossa oli vähän jotain eri osioitakin. Levyn parhaan biisin You Suffer jälkeen taisi loput kipaleet olla samaa biisiä eri tempolla ja eri äänellä öristynä. Erityismaininta Parasitesin kitarasoolosta. Hauskana kuriositeettina Parasitesillä on 1500 kuuntelukertaa kun Scumilla taas 6,5 miljoonaa. Legendaarisuudesta extra tähti, tästä bändistä puhuttiin jo 90-luvulla ala-asteella, mutta henkisesti erittäin raskas kokemus.

Tää oli melkein raskaampi kokemus ku Napalm Death. Alkuun oli pari kivaa taustabiittiä, mutta kaiken pilas Kanyen ja kavereiden lässytys. En tiedä onko tää jotenkin vallankumouksellista kamaa aikanaan, mutta näin maallikon korvin tuntuu että tätä samaa geneeristä menoa on tehty jo vähintään kolmatta vuosikymmentä. Nykyinen ulkomusiikillinen Kanye huomattavasti viihdyttävämpi. Hämmentävintä on kuitenkin se, että miten ihmeessä kaveri on miljoonansa (miljardinsa?) tehnyt. 1 xtra tähti hyvästä yrityksestä.

Ihan menevää kitaran näppäilyä. Avausbiisi niin mukavaa näppäilyä, että piti kahteen kertaan laittaa levylle eri sävellajissa soitettuna. Levyn toka biisi Save the Life of My Child rikkoi tosin heti fiiliksen tunnelmallisen avausbiisin jälkeen tuomiopäivän synaintrolla ja biisin loppuvaiheilla vielä päällekkäin jotain toista hittiä. Voices of old people-kipale oli myös todellinen aivopieru, mitähän lie pojat pohtineet. Muut biisit sen verran taattua simonia ja garfunkelia, etteivät oikein jääneet mieleen sen kummemmin. Helposti 3,5 tähteä jos olisi taiteelliset vapaudet pidetty rajoissa, nyt tippuu 2,5.

Meiningistä huokuu 90-luvun rennompi ilmapiiri, jolloin markkinavoimien kuristava koura ei ollut vielä jokaisen kaulan ympärillä. Hauskan letkeät välibiisit rytmitti hyvin muuten menevää poljentoa. Pari paskaa biisiä mahtui, kuten esim. Heart attack man, joka ei sopinut kokonaisuuteen millään tavalla. Kovaa paskaa 4/5

Joskus julkaisun aikaan "Jyrkistä" tms tuli Bullet with butterfly wings-kipale ja silloin se kolahti ala-asteikäiseen Zaiffaan. Onneksi ei kuitenkaan tullut ostettua levyä, sillä suurin osa biiseistähän on aivan standardi-rokkia. Tuli levy kuunneltua läpi useassa osassa joten selkeää tarinan kulkua ei jäänyt mieleen, mutta vähän sekava rakenne, vuoroin todella pliisua maalailua ja välillä vähän jotain yritystä ja särönappikin löytynyt kitarasta. Loppua kohden Billy "Dorkan" Corganin äänikin alkoi ärsyttää liikaa. 8-10 biisin levynä olisi ollut ehkä ihan kelpo paketti. Tuplalevynä Irakin sodan kuulustelutyökalu. Ehkä jos kuuntelisi ajatuksella koko läjän niin pisteet voisi kääntyä kolmeen.. tai yhteen. Tuu points

Mukavan funkahtavat taustabiitit ja pilke silmäkulmassa kun tummat miehet lausuvat sydänverellä rustattuja riimejä. Huomasi kyllä, että vaikutteita tästä otetaan runsaasti vielä tänäkin päivänä ja hyvin on tämäkin teos kestänyt aikaa. Saa myös hyvän perjantai-illalle hyvän juomapelin kun ottaa shotin jokaisesta "nigasta" tai "bitchistä". Legendaarista meininkiä!

Tältä levyltä löytyi siis tuhansien kitaristien ensimmäinen opeteltu riffi! Ei ollut tuttu albumi ja näiden musiikkiakaan ei ole tullut hirveästi kulutettua. Siksi yllätti tietynlainen letkeys sulautuneena taidokkaasti soitettuun rokkiin, joka oli positiivinen yllätys. Tätä viitsisi kuunnella joskus toistekin!

Avausbiisi kertoi heti mitä on tulossa, mutta levyn edetessä siellä taisi eksyä sekaan jokunen melodiakin. Ei kyllä oikein omaan musiikkihermoon kolahtanut, enkä tule todennäköisesti koskaan kuuntelemaan uudestaan edes vahingossa.

Prinssin tuotanto on aika tuntematonta itselle ehkä aivan hittibiisejä lukuun ottamatta. Tämä oli vähintäänkin erikoinen setti. Välillä oikein funkahtavia siivuja, välillä tylsää junnausta ja sinne tänne ripoteltu hyvinkin erikoisia musiikillisia valintoja (tämä on posi). Ei tainnut prinssi pelkän kaurapuuron voimin tätä albumia vääntää! Piristävä yllätys, ei kuitenkaan päätynyt soittolistalle.

En tiedä miksi tää albumi on just semmonen mikä pitää ennen kuolemaa kuunnella. Tuntuu että "sama" albumi on julkastu 1001 kertaa jo pelkästään 2000-luvulla. Ehkä jos oisin 11-vuotias tyttö vuonna 2002 ni tästä vois saada enemmän irti, mut ei tämmönen jöröjullikka osaa sanoa yhtään mitään. Jos ois B etunimen edessä ni sais extra pisteen, nyt tuleekin nimen matkimisesta miinus.

Meno aika afrikka. Ihan mukavatunnelmaista meininkiä. Kotimaisesta tuotannosta tuli mieleen Piirpauke, mutta taisi Sakari KUKKO seikkailla jossain länsi-afrikassa tiuhempaankin ja taisi jossain vaiheessa ainakin rumbali olla jostain Senegalista roudattu. Ei tule uudestaan varmaan kuunneltua, mutta ihan kiva tämä "Timbuktu punk"

Musiikki juuri sellaista joka sopii jonkun EA sportsin nhl:n valikkomusaksi tai Smarketissa taustalle. Ei herätä mitään tunteita eli ei myöskään loukkaa ketään. Valitettavasti pisteitä tulee yhtä paljon kuin Napalm deathille, tosin eri syistä.

Ihan kivaa rokkia, mutta ei kyllä resonoinut sen enempää. Kepittelystä tulee kyllä lisäpisteet, hulvatonta meininkia kitaroinnissa.