Tän albumin kuuntelu kävi työstä.
Levyn signaturebiisi Scum taisi olla ainoa, jossa oli vähän jotain eri osioitakin. Levyn parhaan biisin You Suffer jälkeen taisi loput kipaleet olla samaa biisiä eri tempolla ja eri äänellä öristynä. Erityismaininta Parasitesin kitarasoolosta.
Hauskana kuriositeettina Parasitesillä on 1500 kuuntelukertaa kun Scumilla taas 6,5 miljoonaa.
Legendaarisuudesta extra tähti, tästä bändistä puhuttiin jo 90-luvulla ala-asteella, mutta henkisesti erittäin raskas kokemus.
Tää oli melkein raskaampi kokemus ku Napalm Death. Alkuun oli pari kivaa taustabiittiä, mutta kaiken pilas Kanyen ja kavereiden lässytys. En tiedä onko tää jotenkin vallankumouksellista kamaa aikanaan, mutta näin maallikon korvin tuntuu että tätä samaa geneeristä menoa on tehty jo vähintään kolmatta vuosikymmentä.
Nykyinen ulkomusiikillinen Kanye huomattavasti viihdyttävämpi.
Hämmentävintä on kuitenkin se, että miten ihmeessä kaveri on miljoonansa (miljardinsa?) tehnyt.
1 xtra tähti hyvästä yrityksestä.
Ihan menevää kitaran näppäilyä.
Avausbiisi niin mukavaa näppäilyä, että piti kahteen kertaan laittaa levylle eri sävellajissa soitettuna.
Levyn toka biisi Save the Life of My Child rikkoi tosin heti fiiliksen tunnelmallisen avausbiisin jälkeen tuomiopäivän synaintrolla ja biisin loppuvaiheilla vielä päällekkäin jotain toista hittiä.
Voices of old people-kipale oli myös todellinen aivopieru, mitähän lie pojat pohtineet.
Muut biisit sen verran taattua simonia ja garfunkelia, etteivät oikein jääneet mieleen sen kummemmin.
Helposti 3,5 tähteä jos olisi taiteelliset vapaudet pidetty rajoissa, nyt tippuu 2,5.
Meiningistä huokuu 90-luvun rennompi ilmapiiri, jolloin markkinavoimien kuristava koura ei ollut vielä jokaisen kaulan ympärillä.
Hauskan letkeät välibiisit rytmitti hyvin muuten menevää poljentoa. Pari paskaa biisiä mahtui, kuten esim. Heart attack man, joka ei sopinut kokonaisuuteen millään tavalla.
Kovaa paskaa 4/5
Joskus julkaisun aikaan "Jyrkistä" tms tuli Bullet with butterfly wings-kipale ja silloin se kolahti ala-asteikäiseen Zaiffaan. Onneksi ei kuitenkaan tullut ostettua levyä, sillä suurin osa biiseistähän on aivan standardi-rokkia.
Tuli levy kuunneltua läpi useassa osassa joten selkeää tarinan kulkua ei jäänyt mieleen, mutta vähän sekava rakenne, vuoroin todella pliisua maalailua ja välillä vähän jotain yritystä ja särönappikin löytynyt kitarasta.
Loppua kohden Billy "Dorkan" Corganin äänikin alkoi ärsyttää liikaa.
8-10 biisin levynä olisi ollut ehkä ihan kelpo paketti. Tuplalevynä Irakin sodan kuulustelutyökalu. Ehkä jos kuuntelisi ajatuksella koko läjän niin pisteet voisi kääntyä kolmeen.. tai yhteen.
Tuu points
Mukavan funkahtavat taustabiitit ja pilke silmäkulmassa kun tummat miehet lausuvat sydänverellä rustattuja riimejä. Huomasi kyllä, että vaikutteita tästä otetaan runsaasti vielä tänäkin päivänä ja hyvin on tämäkin teos kestänyt aikaa.
Saa myös hyvän perjantai-illalle hyvän juomapelin kun ottaa shotin jokaisesta "nigasta" tai "bitchistä".
Legendaarista meininkiä!
Tältä levyltä löytyi siis tuhansien kitaristien ensimmäinen opeteltu riffi!
Ei ollut tuttu albumi ja näiden musiikkiakaan ei ole tullut hirveästi kulutettua. Siksi yllätti tietynlainen letkeys sulautuneena taidokkaasti soitettuun rokkiin, joka oli positiivinen yllätys. Tätä viitsisi kuunnella joskus toistekin!
Avausbiisi kertoi heti mitä on tulossa, mutta levyn edetessä siellä taisi eksyä sekaan jokunen melodiakin. Ei kyllä oikein omaan musiikkihermoon kolahtanut, enkä tule todennäköisesti koskaan kuuntelemaan uudestaan edes vahingossa.
Prinssin tuotanto on aika tuntematonta itselle ehkä aivan hittibiisejä lukuun ottamatta.
Tämä oli vähintäänkin erikoinen setti. Välillä oikein funkahtavia siivuja, välillä tylsää junnausta ja sinne tänne ripoteltu hyvinkin erikoisia musiikillisia valintoja (tämä on posi). Ei tainnut prinssi pelkän kaurapuuron voimin tätä albumia vääntää!
Piristävä yllätys, ei kuitenkaan päätynyt soittolistalle.
En tiedä miksi tää albumi on just semmonen mikä pitää ennen kuolemaa kuunnella. Tuntuu että "sama" albumi on julkastu 1001 kertaa jo pelkästään 2000-luvulla.
Ehkä jos oisin 11-vuotias tyttö vuonna 2002 ni tästä vois saada enemmän irti, mut ei tämmönen jöröjullikka osaa sanoa yhtään mitään.
Jos ois B etunimen edessä ni sais extra pisteen, nyt tuleekin nimen matkimisesta miinus.
Meno aika afrikka. Ihan mukavatunnelmaista meininkiä. Kotimaisesta tuotannosta tuli mieleen Piirpauke, mutta taisi Sakari KUKKO seikkailla jossain länsi-afrikassa tiuhempaankin ja taisi jossain vaiheessa ainakin rumbali olla jostain Senegalista roudattu.
Ei tule uudestaan varmaan kuunneltua, mutta ihan kiva tämä "Timbuktu punk"
Musiikki juuri sellaista joka sopii jonkun EA sportsin nhl:n valikkomusaksi tai Smarketissa taustalle. Ei herätä mitään tunteita eli ei myöskään loukkaa ketään. Valitettavasti pisteitä tulee yhtä paljon kuin Napalm deathille, tosin eri syistä.
Ihan kivaa rokkia, mutta ei kyllä resonoinut sen enempää. Kepittelystä tulee kyllä lisäpisteet, hulvatonta meininkia kitaroinnissa.
Tito Puenten klassikko Dance Mania on yksi mambo-buumin kulmakivistä, täynnä tarttuvia rytmejä ja energisiä sovituksia. Kappaleet kuten El Cayuco ja Complicación osoittavat Puenten orkesterinjohdon ja lyömäsoittimien hallinnan parhaimmillaan. Historiallinen merkitys on kiistaton, mutta kokonaisuus voi tuntua nykypäivän kuuntelussa kaavamaiselta ja yksipuoliselta. Toimii parhaiten tanssilattialla kuin kotikuuntelussa.
En kerennyt molempia levyjä kuuntelemaan, mutta ensimmäisen ainakin.
Vähän sekavaa settiä, osin positiivisessakin mielessä. Joissain biiseissä piristävän epätyypillisiä sävelkulkuja, eikä kaikkea vedetty jostain universaalista biisipankista. Joitain todellisia täytebiisejä mikä jäi arveluttamaan, oliko aineistoa oikeasti kahteen levyyn vai oisko pitänyt paskat siivota ja tyytyä yhteen lättyyn.
Laitetaan kuitenkin kolmonen sekoilusta!
Artisti oli itselle ihan nevahööd. Ihan kivoja ralleja oli pari kappaletta ja osa biiseistä mielenkiintosia. Yllätys oli kun levy olikin vuodelta -94, ajattelin että helposti voisi olla vaikka 2015.
Musa ei ehkä omaan makuun, mutta yllätyin silti positiivisesti, selvästi lahjakas sälli, joka olisi voinut lahjojen hukkaamisen sijaan keskittyä johonkin Kunnon musiikkiin!
Tässä levykuuntelurupeamassa on odotettavissa sen verran paskaa tarjolla, että annetaan tälle jampalle 3,5/5 ja pyöristetään maanantain kunniaksi ylöspäin!
Muutaman kerran elämässäni yrittänyt kuunnella The Doorsia, muttei jotenkin iske yhtään. Tällä levyllä muutamassa biisissä ihan kivaa transsimaista soitantaa, mutta jätti kyllä vähän kylmäksi muuten.
Vähän tämmönen Rolling Stones 2.0, eli boomereiden musaa!
Jos Morrison olisi vielä elossa, niin ei olisi varmaan koskaan saavuttanut mitään kulttisuosiota.
Vähän ristiriitaset fiilikset jäi tästä. Melodiat ja meininki oli paikoin oikein mukavaa, mutta laulusta tuli mieleen omat karaoke-esitykset Maunulan Pirjon Krouvissa vuonna 2002, jolloin karaokeisäntä sulki mikin kesken esityksen.
Bowie on hieno mies ja sillee, mutta annetaan 2,5 tähteä joka huonojen yöunien vuoksi pyöristetään alaspäin. Eiköhän Davey saa uuden tsänssin vielä näiden kinkerien aikana!
Ekan biisin ensisävelistä lähtien aattelin, että ei helvetti mitä paskaa taas, mutta tämähän kostautu yllättävän hyväksi tekeleeksi. Jollain tasolla tuli vähän nirvana- ja deftonesin alkutaivalviboja.
Hyvä meininki!
Tää ei oo kyl kestäny aikaa hirveen hyvin. Annetaan nyt tutusta nimestä yks xtra
Enpä ollut noita hittibiisien ulkopuolisia kipaleita juuri kuullut. Eimillä on kyllä hieno ääni ja pisti taiteen eteen kunnolla kroppaa likoon. Musat pääosin aika kesyä, mutta ehkä äänelle haluttiin antaa temmellyskenttää enemmän. Pistetään 3 pistettä!
Lapsena tuli kuunneltua helvetisti Metallicaa, mutta nyt näin 30 vuoden tauon jälkeen tämähän oli mielenkiintoinen pläjäys. Saundi on kyllä hyvin omalaatuinen, sekä hyvässä että pahassa. Kitarariffit oli aika solideja ja muutama mainio rämpytyskiertokin mahtui levylle. Kirk hemmetin sooloilut alkoi vähän loppulevyä kohden puuduttamaan kun kuulosti, ettei oikein mielikuvitus riittänyt säveltelyyn puolen välin jälkeen koko levyn pituudelle.
Voiton vei kuitenkin (tahattomasti?) progeiset rummut. Varsinkin levyn loppuvaiheilla kun To Live is to Die-biisissä tuli hempeää kitarasärötunnelmaa ja fiilistä nostatetaan ja yhtäkkiä lävähtää tärykalvoille aivan mielipuolisilla rytmivalinnoilla rumpuraita virran mukaan, niin pitää myöntää että hymyilin ääneen!
En tiedä miksi mutta koko ikäni olen pitänyt Marilyn Mansonia aivan PELLENÄ. Ysäri-industriali ei iskenyt yhtään ysärillä eikä tilanne ole muuttunut 20-luvullakaan.
Levyn kuuntelu jäi aika katkonaiseksi kun töiden ohessa kuuntelin ja tuli keskeytyksiä. Pidetään Mansonia varmuuden vuoksi edelleen PELLENÄ. Annetaan yksi lisätähti vaikka siitä että joku oli istunut miksauspöydän takana, toisin kuin edellispäivän metallicoissa.
Tää oli jälleen raskas setti. Jotenkin todella tylsää musiikkia. Yks-kaks sellaista biisiä oli mistä ei lähteny ranteet auki. Annetaan siitä bonariksi 1 tähti ettei tule kellekään pahaa mieltä.
Paikoin ihan jees meininkiä, vähän turhan 70-lukulaista omaan makuun.
Ei tää kyl oikein. En jaksanu ees koko levyä kuunnella. Synat oli ihan hauskat mut laulaja oli valittu samoin perustein ku 90-luvulla futisjengin vasen pakki tai veska
Toki yhtyeen aina tiennyt, mutta aika vähälle kuuntelulle jäänyt. Nyt tuli töiden ohessa kuunneltua ja kyllähän tämä toimi! Lempeää tunnelmointia ja auttoi keskittymään rahan grindaamiseen!
Tää oli aika mitään sanomaton teos. Jälleen töiden ohessa kuunnellen, niin ei oikein jäänyt mieleen muuta kuin etenevässä määrin ärsyttävä ääni ja vikan biisin hauska basso. tuu points
Aluksi aattelin että karmeeta paskaa, mutta viikon breikin jälkeen kuuntelin jälkimmäisen puoliskon ja tämähän on ihan humoristista ja letkeää meininkiä. Varmaan vaatisi samat päihteet kuin Lou että pääsisi todella sisälle tähän, mutta laitetaan nyt selväpäisenä kuitenkin kolkki!
Ei kyllä pystyny kuuntelemaan loppuun. Vähän turhan varttunutta kamaa. Jokainen biisi tuntui enemmän tai vähemmän samalta, mutta soittajat vaikuttivat osaavilta! Siitä lohtupiste Cunt Basielle
Ei tää oikein nyt lähteny. Prinssi lahjakas kaveri ja sillee, mut tää oli liian kasaria mun makuun. Paikoin paistaa myös semmonen "tehää ny vittu joku levy vaa"-meininki
Täähän oli yllättävän piristävä paketti. Kunnon kutumusaa, toisin kuin edellinen Prinssi, jossa HK:n sininenkin lerpahtaa prinssinakiksi. Levyn julkaisuvuosi hämmensi, kuulosti hyvällä tavalla vanhemmalta matskulta. Nyt oon niin hövelillä päällä että nelonen napsahtaa!
En jaksanu kyllä kokonaan kuunnella, mutta tällästä voisin kuvitella soivan taustalla jossain vaatekaupassa tms. Ei iskenyt
Aivan nevahööd jätkä. Yllättävän fressit saundit. Seassa pari hyvääkin biisiä. Laitetaan kolkki
1001 levyä, jotka kuunneltuaisi toivot kuolevasi. Edellinen levy oli ahdistavaa paskaa ja samaa paskaa on tämäkin. Pysty edes kuuntelemaan kokonaan. Onko tämän kisailun keksijä joku Joy Divisionin laulaja tms. Olisin ollut onnellisempi, jos en olisi koskaan kuullut tästä kusisesta bändistä. Jos olisi Delorean käytössä, kävisin haistattamassa vitut
Tässähän riitti biisejä yllin kyllin. Kolmasosakin olisi riittänyt aivan hyvin. Aika paljon tuli Beatles-vibaa pienellä säröllä ja paskalla laululla. Ei löydy älyttömästi rispektiä Beatleseihin, niin tähän vielä vähemmän. Parempi kuitenkin kuin äskönen ni nakataan pari pojoa.
Vähän katkonaisesti tuli tämä levy kuunneltua läpi. Kuitenkin jäi posit fiilikset, rentoa seiskytluvun meininkiä. Sen kummemmin erottelematta pannaan neljä staraa!
Aluksi aattelin että ihan kivatunnelmaista musiikkia, mutta kävipä tylsäksi levyn edetessä. Jäi samalla epäselväksi jälleen miksi tämä piti kuunnella ennen sydänpysähdystä mutta tulipahan kuunneltua.
Paikoin vähän Magyar Possemaista tunnelmaa, mutta helpommin pureskeltavaksi käärittynä. 2,5* olisi lähempänä totuutta mutta maanantain vuoksi kääntyy kakkoseen
Periaatteessa ihan ok taustamusaa, ei kyllä saanut millään tasolla viisaria värähtämään suuntaan eikä toiseen. Siitä hyvästä nakataan Dania kolkilla
Ei prkl artistin nähdessä ensimmäinen ajatus oli taas, että taas todellista vanhusten musiikkia... Ja oikeassa olin! Tätä ei kyllä jaksa edes kuunnella. Tuntuu kuin yhen biisin joskus menneisyydessä on kuullut niin sama paska looppaa ikuisesti.. Vähän ikävä palaute, ehkä kohdistuisi enemmän tämän formaatin luojalle, mutta toimikoot "Dyyk" sijaiskärsijänä. Paska-Duke
Nooooh, periaatteessa ihan jees, mut ei kyllä tarjoa mitään ihmeellisyyksiä. Taustamusana meni. Nysäkullin kokoinen peukku lyhyestä kestosta
Periaatteessa ihan jeppis, mutta liekö sitä nykyajan kikkelirimputtelun kyllästämä kun aika peruskamana tämä rekisteröityi aivoihin. Ainakin chorus-kauppias oli kitaristin paras kaveri jos ei muuta. Ihan kivaa tunnelmointia.
Jahas, reggaytä! Bobia tulee silloin tällön kuunneltua ja vaikkei tämä ihan lempparilevyihin kuulu, niin sellasta paskaa levyä tarjonnut tämä visailu, että joutuu ihan harkitsemaan nelosen ja vitosen välillä. Odotettavissa on kuitenkin vielä n. 200 totaalipaskaa ja ehkä 400 paskaa levyä.
Tätä tuli esiteininä ja teininäkin luukutettua prkleesti c-kasetilta ja kyllähän tätä tulee vuosittain kuunneltua nykyäänkin. Mukavan rosoista ja angstista meininkiä, tarttuvat melodiat ja tunteikas tulkitsiva mikrofonin varressa. Vähän turhan tunteikas tosin kun ei pää kestänyt (pun intented)
On kyllä taas raskasta tavaraa. Jotenki tuntuu että tälläsiä levyjäkin on tehty joku tuhat, niin vaikea uskoa että juuri tämä niistä on jotenkin spesiaali. Ei oikein jaksanu kuunnella edes loppuun. Annetaan nyt säälistä 2 pojoa kuitenkin, kun voi tätä paskempaakin olla.
Ei kyl jaksanu kokonaan kuunnella. Tietää ettei kovin merkittävä teos ole jos jää muutamaksi päiväksi "haaste" tauolle. Ei tämä kovin haitalliselta materiaalilta kuitenkaan kuulostanut, joten paiskataan kekkosella
Bändin toki aina tiennyt koska Kurtin vaimo Courtney "Kurtin vaimo" Love, mutten oikeestaan koskaan kuullut jotain random biisiä enempää. Tämä oli yllättävän mukiinmenevää shittiä töiden ohessa. Paiskataan siitä hyvästä kolmosella
Tää REMi ollu mun mielestä kyllä aina jotenkin niin äärimmäisen kädenlämpöistä, ettei kyllä herätä minkään näkösiä tunteita. Mitä nyt laulajan ääni vituttaa pidemmän päälle. JOS musiikki on taidetta JA taiteen pitäisi herättää tunteita, niin laulun vitutuksen lisäksi aivokäyrä näyttää suoraa viivaa, sen vuoksi YKSI PISTE
Mitähän tästä sanoisi, vähän jotenkin päälleliimatun oloista angstia, vaikka taisi solistilla itsellään ihon alle mennäkin. Ihan menevää settiä kuitenkin. En ollut kuullut aiemmin muita kuin nuo megahitit. Läväytetään EOS eli kolmonen!
Ihan vieras tuttavuus. Välillä oli vähän Magyar Possemaisia fiilistelyjä mikä on aina positiivinen asia. Välillä vähän paskaa täytettä, mutta siitä huolimatta jos laulun olisi korvannut vaikka kitaralla, niin helpot 4 tähteä, nyt joutuu määkimisestä rokottamaan yhden pongon
Tässä tais pari eri biisiä olla muutamalla variaatolla. Aluksi hymyilin kyllä ääneen ku musa on hissunkissun ja piti laittaa lisää volaa, niin yhtäkkiä Stan paukautti helvetinmoisella volyymillä saksofoninsa kanssa kehiin. En tiiä oliko tahatonta vai tahallista mutta nauratti silti lisäpisteen arvoisesti. Muuten aika pliisua meininkiä, eikä sovi kyllä tähän marraskuumeininkiin yhtään. Ehkä jossain rannalla kookosdrinkkiä siemaillessa voisi kääntyä kolmoseksi, mutta nyt persemiksauksen ansiosta 2 tähteä (ilman sitä yks)
Aivan nevahööd akka. Aluksi mietin että kuka tällästä shittiä 2000-luvulla tekee, kun kuulosti modernilta ollakseen 70-luvulta, mutta oli seassa pari ihan ok kipalettakin. Sen suuremmin pohtimatta laitetaan kädenlämpöinen kolkki
Jätän kyllä teeskentelemättä että edes läpällä yrittäisin analysoida tällästä museopaskaa. Eihän tuohon aikaan muuta musaa tehty ku juuri tällästä geneeristä shittiä, eikä tämä erotu siitä massasta millään tasolla. 6 minuutissa levy kuunneltu läpi
Mukavan orgaaniset taustabiitit, lepposaa duunitaustamusaa. Lykätään mielikuvituksen puutteessa nelseä kehiin
Huhhuh, 4 tunnin yöunien jälkeen tää on kyllä vähän liikaa. Eihän biisejä edes erota toisistaan, en ole selkeästikään jazz-jäpikkä. Ihan taidokasta vääntöä, mutta parempaa settiä väännän toiletin puolella
Alkuun ihan menevää rokkia, mutta loppua kohden poppoon keskittyminen on herpaantunut ja puhdasta paskaa oli vahingossa livahtanut äänen tallentimiin puolikkaan albumin verran. Laitetaan siitä kostoksi kagone
Mielikuva bändistä oli semmosta 70-luku rokkia ja alkuun olikin ihan menevää meininkiä. Puolessa välissä tuntui muuttuvan 60-lukurokiksi vähän semmosta biitleskopiojuttua ja tulikin tarkastettua julkaisuvuosi ja sehän oli -69 *tirsk*. Ei oikein loppulevy napostellut ja meni vähän fiiliskin siinä samalla sitten. 2,5 voisi olla totuus, mutta känkkäränköissä heti aamussa annetaan kakkonen
Melekosen tylsää musaa. Vähän semmosta mikä soi jossain Terminator kekkosen avausbaarikohtauksessa, ettei vie huomiota itse Arskalta. Pannaan 2 tähteä tälle paskalle, ei kuitenkaan pilannut päivää.
Taas kunnon boomerimusaa, ei tällästä jaksa kyllä vakavissaan kuunnella.
Mulla on aina ollut salainen perversio mystiseen etnomusaan. Intialaisessa on aina joku lievästi hiertänyt mutta täähän oli kuin pitkä lounas Tikkurilan Sagarmathassa. Alko heti intialainen kuminanäkkäri maistumaan suussa ja kurkkua polttelemaan, lävästään siitä hyvästä 4 punasta täplää silmien väliin.
No nyt oli rehellisesti erikoinen paketti. Yleensä tälläsestä huokuu tekotaiteellisuus pitkälle, mutta tämä tuntui rehelliseltä ja aidolta. Todellista tunnelmanluonti musiikkia!
Olisi hyvä soittolista esim. omiin hautajaisiin, saisi surun hetkellä vieraat ottamaan vähän mitävittua-katsekontaktia toisiinsa ja tunnelma kevenisi.
Lyriikoita ei tullut juuri kuunneltua, mutta eiköhän ne olleet samaa laatua. Pistetään kolmonen kun oli kerrankin vähän erilaista settiä eikä samaa geneeristä paskaa kuin edelliset 63 levyä.
Ihan hyvänä taustamusana meni. Nykynäkökulmasta kuitenki aika geneerista kamaa
Aika samanlainen setti ku edellinen yhtyeen albumi. Tiputetaan toiston vuoksi nelkku kolkkiin
Semihirveetä kamaa. Tämmöstä jotenkin teennäistä hyvepaskaa. En kestänyt kuunnella edes koko levyä läpi. Ahdisti.
Tässä oli ihan lempee meno, toisin kuin Paulin soolopainajaisessa. Levyn pituuskin oli juuri sopiva, eikä ehtinyt juuri kyllästyä. Rieskan päätösraita oli hämmentävä paketti, mutta näillähän taisi edellisellä arvosteltavalla levylläkin olla jotain todellisia psyykkisiä romahtamisia. Paiskataan kolmosella
Tää löytyy jopa omalta levyhyllyltä ja on edelleenkin satunnaisessa kuuntelussa. Kunnon viskiheviä, reipas tempo ja railakkaat kitaratilulilut. Sopivan Virve Rostimaisen rosoinen lauluääni ja ekstrapiste viel Doom-biiseistä. 5/5
Hyvät bassot ja pari aika legendaarista biisiä. Laitetaan nelonen sen suuremmin analysoimatta
Varmaan ihan jeppis meininkiä muttei kyll jaksanut kuunnella edes kokonaan. Tössäsi koko levykuunteluproggis tähän levyyn joten kostoksi kakkonen
Läski pelinappula varmaan ihan legis ukko, pioneeri ja sillee, mut nyt siitä ei pisteitä ropise. Ei jaksanu edes kaikkia biisejä kuunnella
Varmaan 60-luvulla ollu kovaa kamaa, mut ei tälläseen 2000-luvun jöröjullikkaan resonoi kyllä hirveesti. Ihan menevää settiä mutta antaisin kyseenalaistavan katseen jos joku tän laittais illanistujaisissa soimaan
Kakkosputki jatkuu, mut ei tämäkään saanut viisaria värähtämään. Ehkä jossain feministi-iltamissa voisi toimia, mutta nyt olin himassa
Todella geneeristä rokkia. Ei herätä mitään tunteita
Tää oli junnuna lempparilevy! Nyt reiska 30 vuotta myöhemmin on tässä pari ihan jees rokkibiisiä, mutta vähintään puolet aikamoista täyteSHITTIÄ. Annetaan vanhojen muistojen kunniaksi jotain 3 ja 4 välistä
Ärsyttävä laulu, ärsyttävät saundit. Kaikki ärsytti. Statsien mukaan joku spede tätäkin kuunnellu miljoonia kertoja.
Tää kuulosti vanhalta musalta jopa ollaakseen 60-luvun lopulta. Ei kyllä tämmönen uppoo yhtään, osin varmaan ku faija luukutteli lapsuudessa suunnilleen jotain tän tyylistä paskaa, niin sisäinen kapinahenki nostaa päätään.
Ihan jeppiskamaa. Ei ollut tuttu levy, mutta kivasti svengasi työpäivän kylkeen!
En kyllä jaksanu edes kuunnella kokonaan, mutta legendaarisuudesta ja partakaksikosta 3 pistettä
Jotenkin tästä tuli semmonen lama-ajan rollarit mieleen. Samaa paskaa mutta haisevammin. Ei jatkoon
Ihan taitavaa pianon pimputtelua, mutta ei tällästä yksin kuuntelisi. Mageet lasit kuitenkin
Ois mitäänsanomattomuudellaan menny kakkoseen, mut chemical worldin outro nosti pisteellä joten epäansaitusti kolmonen!
Tällee tammikuun lopulla pikakelaten aika paskaa joulumeininkiä
Mitähän tästä nyt sanois, jotain hauskoja juttuja aikakausi huomioiden mutta aika tämmöstä peruskamaa. Jotain kakkosen ja kolmosen väliltä
Tässäkin kyllä huokuu melkolailla boomerismi. Ihan silti kivaa kitaran rämpyttelyä ja varmaan ollut "melkosta musaa" 60-luvulla. Pannaan nyt vaikka kolkki sitten
Tää oli häröä settiä, Melkein 3 ja 4 välistä pitäisi jotain arpoa, laitetaan silmät kiinni nelonen!
Pikakelauksella läpi, tällästä shittiä on ollut jo monta levyä aiemmin. Laitetaan kakkonen hassujen melodioiden kunniaksi, muuten silkkaa shaissea
Ei varmastikaan tule kuunneltua enää, mutta sen verran mystistä tavaraa, että melkein tekisi mieli antaa kolmonen ja mikäs sitä estäisi!
ihan tämmöstä perusbeckiä, jotain kivoja tunnelmia mutta pääsääntösesti tylsää. Pannaan perjantain kunniaksi GOLSE
Jokanen biisi on ku jostain brittisarjan alkuteksteistä.. Eih kyllä tällästä shittiä
60-luvullakin on kyllä tehty monenlaista musaa, tää on suoraan jostain 40-luvulta. Annetaan nyt kakkonen kuitenkin kun tuskin tarkoittivat mitään pahaa
Aika möree ääni, vähän tylsää musaa silti
Ihan jeppis menoa, vitskaan ei kuitenkaan riitä paukut
Ei tääkään resonoinu, paiskataan kagone
Cars löytyy jopa omalta spotifyn suosikkilistalta! GTA:ssa joskus tuli iltahämärällä huristeltua ja "radiosta" tuli numanin karia niin kyllä iski.
Noin muuten jäi vähän fiilis, että keksitty yksi synasaundi ja sillä ratsastettu koko levy.. Mutta hyvin ratsastettu!
Ihan nevahööd, paljon yhtäläisyyksiä useisiin ysärin rämpytysbändeihin joten lykätään kolkki, vaikkei tämä omaa viisaria saanut värähtämään
Bändin nimessä on virhe, voisi yhtä hyvin olla "Bad". Läiskätään nyt kakkonen silti sen vuoksi että oli joku kitarasoolo
Tää ei kyl iskeny, tuli liikaa mieleen will smith ja bel airin prinssi
Ihme hihhulointia, meni töiden taustalla
Vähän alko kyseenalastamaan tätä koko haastetta. Eikös tää levy oo tehty moneen kertaan jo 60-luvulla
Kuulostaa että alunperin pitäny tehä vihanen levy, mutta liika pajari vei vihalta terän ja tuli sit tämmönen
yks parhaista punkkilevyistä mitä oon kuullu, sen ansiosta kakkonen
Onhan Frankillä aika kermanen saundi ja syystä aika legis jätkä. Tästähän tuli kiva mieli, läiskätään nelsellä!
