1001 Albums Summary

Albumi #1, 28.07.2024 Vanha tuttu albumi arpoutui ensimmäiseksi albumiksi. Hieno avaus.

Albumi #2, 29.07.2024 Belinda Carlisle on vanha tuttu, mutta The Go-Go’s on jäänyt vähemmälle kuuntelulle. Debyyttialbumi heijastelee hienosti ajan henkeä ja siinä on selkeästi punk-aikakauden jälkiä. Toisaalta nykypäivään peilaten esim vahvoihin melodioihin nojaava Best Coast on tyylillisesti paljon velkaa The Go-Go’sille. Silti se ehdoton huippukohta levyltä jää kuitenkin löytymättä. ”Beauty and the Beat” menee lokeroon ”Ei mikään erikoinen, mutta pitää tietää”.

Albumi #3, 30.07.2024 Vaikka bändin nimi onkin tuttu, Derek and the Dominoesia ei ole koskaan tullut kuunneltua. Yhtyeen yhteen albumiin jäänyt tuotanto ei sinänsä aiheuttanut väristyksiä, mutta silti ihan hienoa bluesmeininkiä. Ei sitten paljon muuta. Levyn fantastinen hittikappale "Layla" on itselläni jostain syystä aina henkilöitynyt Eric Claptonin kappaleeksi varmaankin sen 90-luvulla ilmestyneen akustisen version takia, mutta se on siis oikeasti Derek and the Dominoes -kappale josta krediitit menee Claptonin lisäksi rumpali Jim Gordonille. Jos bluesista tykkää, tämä on varmasti merkkiteos. Itselleni ei auennut uusia maailmoita tästä.

Albumi #4, 31.08.2024 King Crimsonia en ole kuuntelemalla kuunnellut koskaan. Tämänkin debyyttialbumin kansi on tuttu, vaan kokonaisuutena kuuntelematta on jäänyt tähän päivään mennessä. Levyn avaus on progeilun legendaarisia kulmakiviä, mutta levyn loput biisit ovat selkeästi hidastempoisempaa fiilistelyä. Taitavia muusikoita ja monimutkaisia sävellyksiä. Tämäkin albumi menee silti itselläni sarjaan "ei mikään erikoinen mutta pitää tietää".

Albumi #5, 01.08.2024 Massive Attackin debyyttialbumi lienee maailman ensimmäinen trip hop -albumi. Musiikillinen kulma albumilla oli ajassaan innovatiivinen ja erityinen. Albumi myös oli alkusysäys Bristolin 90-luvun musiikkiskenelle. Hittikappale Unfinished Sympathy muistuu etenkin yhdellä otolla kuvatun videonsa kautta, joka ilmestyttyään pyöri jatkuvalla syötöllä television musiikkikanavilla. Albumille luonteenomaista on matalatempoinen melankoolisuus, vaikutteita otetaan muun muassa hip hopista ja soulista. Blue Lines on kokonaisuutena uraa uurtava merkkiteos, jossa ei ole huonoa hetkeä.

Albumi #6, 02.08.2024 Janis Joplinin bändin toinen levytys ja viimeinen ennen kuin Joplin siirtyi soolouralle. Albumi on tunnusomaista 60-luvun lopun blues-rockia pienin psykedeliavivahtein. Albumi on pääosin studiotallenne, mutta siihen on miksattu jälkikäteen yleisön ääniä luomaan vaikutelmaa livetaltioinnista. Singlejulkaisu "Piece of My Heart" on cover-versio Erma Franklinin vuotta aikaisemmin levyttämästä kappaleesta ja se on levyn ehdottomia kohokohtia. Levyllä on myös kaksi muuta cover-kappaletta: Summertime (George Gershwin) ja Bell and Chain (Big Mama Thornton).

Albumi #7, 03.08.2024 Doorsin debyyttialbumi lienee yksi kaikkien aikojen debyyteistä. Levyltä ei löydy ainuttakaan huonoa saati keskinkertaista kappaletta.

Albumi #8, 04.08.2024 Sepultura ei ole ollut omia suosikkejani missään vaiheessa. En pidä erityisemmin örinävokaaleista, mutta soundimaailmaltaan Roots on ihan kelpo teos ja biisit sinänsä ihan ok raskasta metallia. Kiinnostavimpia hetkiä levyllä ovat ne, kun jossain pilkahtaa viittauksia brasilialaiseen heimomusiikkiin. Se lopullinen koukku kuitenkin jää puuttumaan. Tämäkin levy lokeroidaan kategoriaan ”ei mikään erikoinen, mutta pitää tietää”. Levyn paras biisi: ”Lookaway” tai ”Ratamahatta”.

Albumi #9, 05.08.2024 Miles Davisin klassikkoalbumi on yksi fuusiojazzin merkkiteoksista. Albumi koostuu kahdesta kappaleesta: A-puolen "Shhh/Peaceful"-jamittelusta sekä B-puolen "In a Silent Way"-klassikosta. Albumille tunnusomaisessa fuusiosoundissa merkittävää osaa näyttelevät sähkökitara ja sähköpiano klassisten jazz-soittimien ohella.

Albumi #10, 06.08.2024 Killersin debyyttialbumia ei ole aiemmin tullut kuunneltua. "Somebody Told Me" rallatus on kulunut totaalisen loppuun Radio Rockin vuodesta toiseen jatkuvalla tehosoitolla, mutta muut kappaleet olivat itselleni kohtalaisen tuntemattomia. Levystä jäi kokonaisuutena melko valju kuva. Omaan makuun musiikki oli liian kliiniseksi ja siistiksi tuotettua. Jäin kaipaamaan sävellyksiin omaleimaisuutta ja soundeihin enemmän rosoa. Melko hajuton ja mauton teos.

Albumi #11, 07.08.2024 Metallica ei ole koskaan kuulunut lempiartisteihini. Yhtyeen kolmas albumi lienee silti diskografian parhaasta päästä. 80-luvun hieman tunkkaiset trash-soundit yhdistettynä sinänsä jykevään metallimeininkiin on ihan hyvä yhdistelmä. Tuskin silti tämäkään Metallica-teos koskaan löytää tiensä omaan levyhyllyyni.

Albumi #12, 08.08.2024 Taattua kasarisoundia. Hittibiisit hyviä, muutoin vähän tylsä levy.

Albumi #13, 09.08.2024 Muddy Waters ei ollut entuudestaan kovinkaan tuttu johtuen varmaankin siitä, että blues ei ole lempigenrejäni. Blues-livealbumi, joka on nauhoitettu Newportin jazz-festivaaleilla Rhode Islandissa 3.7.1960. Takuuvarmaa bluesmeininkiä kelvollisena tallenteena.

Albumi #14, 10.08.2024 David Bowie oli yksi mielenkiintoisimmista artisteista pitkän uransa aikana. 1973 ilmestynyt Aladdin Sane kuuluu Bowien parhaan kolmanneksen albumeihin. Aikaisempiin Bowien albumeihin verrattuna Aladdin Sanelle ominaisen sävyn antaa jazz/bluespianisti Mike Garsonin mukaantulo ja loistokas tulkinta monissa kappaleissa (erityisesti piano-osuudet kappaleissa ”Aladdin Sane”, ”Time” ja ”Lady Grinning Soul”). Loistava albumi, jonka ehkä heikoin kohta lienee Rolling Stones coverointi ”Let’s Spend the Night Together” eikä sekään kovin huono ole.

Albumi #15, 11.08.2024 Beatlesin kuudes albumi ei ole itselleni tunnetuimmasta päästä. Oikeastaan levyltä tuttuja kappaleita olivat vain "Drive My Car", "Norwegian Wood" ja "Michelle". Beatlesin keskivaiheen merkkiteos on ihan ok levy, mutta ei yllä omalla asteikollani heidän top-5 levyihin.

Albumi #16, 12.08.2024 Supergrassin debyyttialbumi on yksi itselleni merkityksellisimmistä albumeista. Ostin oman cd-kappaleeni kesällä 1995 turkulaisesta levykaupasta hieman ennen armeijaan lähtöäni.

Albumi #17, 13.08.2024 Dire Straitsin viides albumi oli kaupallinen megamenestys yli 300 miljoonalla myydyllä levyllä. Samalla se on myös yksi ensimmäisistä albumeista maailmassa, joka on nauhoitettu täysin digitaalisesti (DDD) suunnattuna ensisijaisesti cd-levitykseen. Dire Straits ei ole koskaan ollut suurimpia suosikeitani, joskaan ei mikään inhokkikaan. Brothers In Arms on albumina mainio. Ei huonoja biisejä ja hienosti tuotettu kokonaisuus.

Pohjois-Irlantilaisen Van Morrisonin ylistetty live-albumi vuodelta 1974 sisältää Morrisonin omien sävellysten lisäksi melko paljon cover-kappaleita. Albumi sisältää ajoittain jopa gospel-henkistä soulia taidokkaan orkesterin soittamana. Genren diggailijoille takuulla merkkiteos. Itselläni menee sinne ”nice to know”-osastolle.

Brittibändin heavy-metal -klassikko vuodelta 1980.

Talking Headsin debyyttialbumi nimensä mukaan vuodelta 1977. Albumi lienee aikansa taide-rockin kulmakiviä, jonka biisit kantavat vielä nykypäivänäkin.

Q-Tip on kovasti arvostamani räppäri, mutta nämä uudemmat soolotuotannot eivät pääse lähellekään A Tribe Called Questin tasoa. Pitäisi ehkä kuunnella vaan enemmän, niin ehkä aukeaisi nämäkin paremmin.

Vaikka folk-rock ja country-rock ovatkin noin yleisesti ihan ok musiikkia, ei Neil Young oikein innosta.

Albumi #23, 19.08.2024 Kunnollista western-countrya 50-luvun lopulta. Pieninä annoksina kelpaa kyllä.

Albumi #24, 20.08.2024 William Orbit on itselleni uusi tuttavuus. Musiikki on ambient-tyylistä downtempo/dub/trip hop -jyrkytystä. Melko helposti kuunneltavaa sellaista. Ei herättänyt suuria tunteita, mutta toimi taustamusiikkina varsin hienosti. Tämä ei ollut huono, ehkä olisi kaivannut silti hieman omaperäisyyttä.

Albumi #25, 21.08.2024 Blues-artisti John Lee Hooker on myöskin tuttu vain nimestään joten ensikuuntelu herran tuotantoon on tämä. "The Healer" sisältää 7/10 yhteistyökappaletta muiden artistien kanssa ja vain 3 täysin omaa esitystä. Canned Heat fiittaus "Cuttin' Out" oli mielestäni albumin parhaimmistoa. Muutoin levy oli pääosin melko vetelää bluesfiilistelyä eikä siten ollut mun juttu.

Albumi #26, 22.08.2024 Maailman musiikkia.

Albumi #27, 23.08.2024 R.E.M.:n debyyttialbumi vuodelta 1983

Albumi #28, 24.08.2024 Nick Drake soittaa varsin mukavan kuuloista folk-musiikkia. "Five Leaves Left" on Draken debuuttialbumi. Maininnan saa loistavatunnelmainen kappale "River Man".

Albumi #29, 25.08.2024 Sladen parhaaksi levyksi tituleerattu Slayed? on takuuvarmaa 70-luvun britti-rockia.

Albumi #30, 27.08.2024 Metallica ei muuttunut paremmaksi sinfoniaorkesterin säestämänäkään.

Albumi #31, 28.08.2024 Klassikkoalbumi vuodelta 1996. Mielestäni Supergrassin paras levy ja muutenkin 90-luvun kohokohtia.

Albumi #32, 29.08.2024 Ysärin alun länsirannikon gangsteriräpin yksi klassikoista. Muutama laadukkaampi kappale, mutta ehkä hieman epätasainen levy.

Albumi #33, 30.08.2024 Dinosaur Jr.:n toinen albumi vuodelta 1987. Ehdotonta parhautta. Dinosaurin diskografiassa on muutama helmi ja tämä levy menee ehdottamisti noiden joukkoon. Tämä on vaihtoehtorockin kulmakiviä ja poikkeuksellisen kova suoritus tuohon aikakauteen.

Albumi #34, 31.08.2024 Smashing Pumpkinsin mainio tuplalevy vuodelta 1995. Taisin olla armeijassa, kun levy ilmestyi, joten jäi alussa tosi vähälle kuuntelulle. Monta todella loistavaa kappaletta.

Albumi #35, 01.09.2024 Viihdyttävää nigerialaista afrobeatia itseasiassa vuodelta 1976 (levy julkaistiin Euroopassa vuotta myöhemmin, kuin Nigeriassa). Levy on kantaaottava silloista Nigerian sotilashallitusta kohtaan ja nimi Zombie viittaa kovaotteisesti hallitusta palvelleisiin sotilaisiin. Levyn julkaisun jälkimainingeissa Kalakutan tasavallaksi kutsuttu Fela Kutin kotileiri jyrättiin matalaksi valtavassa sotilaiden ratsiassa. Loistavia biisejä nämä, mainioita muusikoita ja hyvää meininkiä vakavasta aiheesta huolimatta. Ostan varmuudella cd:n hyllyyni, mikäli tulee vastaan.

Albumi #36, 02.09.2024 Def Leppard on ainakin sanoitusten puolesta ollut vähän junttia brittiheviä, mutta kieltämättä jotain kiehtovaa näissä biiseissä kuitenkin on. Pyromania ei yllä ihan seuraajansa Hysterian tasolle, mutta tälläkin on hetkensä.

Albumi #37, 03.09.2024 Elliott Smith ei jostain syystä ollut kovin tuttu artisti. Ihmettelen miksi? Figure 8 oli Smithin viides studioalbumi, joka ilmestyi vuonna 2000. Hyvä levy. Erityismaininta avausraidalle "Son Of Sam".

Albumi #38, 04.08.2024 Ysärillä Blur oli enemmänkin kuuntelussa. Parklifella on hetkensä, vaikka ei mielestäni Blurin parhaita levyjä olekaan. Erityismaininta kappaleille "End of a Century", "Trouble in the Message Centre" sekä "This Is a Low".

Albumi #39, 05.09.2024 Ranskankielistä ihan laadukasta räppiä ysärin alusta. Jostain syystä ei tullut MC Solaariin keskityttyä aikoinaan. Olisi ehkä ollut syytä.

Albumi #40, 06.09.2024 Dream popia soittava Beach House on melko uusi tuttavuus. Teen Dream on bändin kolmas albumi ja ihan kelvollinen sellainen.

Albumi #41, 07.09.2024 Hieno ääni, hieno albumi

Albumi #42, 08.09.2024 Pariisissa jo vuonna 1984 nauhoitettu kahden senegalilaismuusikon albumi on mielenkiintoinen yhdistelmä senegalilaista perinnemusiikkia ja länsimaista folkia. Vuonna 1989 kansainvälisesti julkaistulle lähes täysin akustiselle levylle vahvimman sävyn antaa teräskielisen akustisen kitaran hieno soundi yhdistettynä afrikkalaistyylisiin perkussioihin. Sähkökitara kuuluu levyllä vain täydentävänä elementtinä. Pulaarin kielellä lauletut kappaleet käsittelevät tiettävästi pääosin pakolaisuutta. Maailman musiikin parhaimmistoa. Kannattaa painaa mieleen.

Albumi #43, 09.09.2024 Ali Farka Touré oli malilainen laulaja ja multi-instrumentalisti. Talking Timbuktu on yhteistyö kitaristi/tuottaja Ry Cooderin kanssa.

Albumi #44, 10.09.2024 Yksi kaikkien aikojen hienoimmista rap-yhtyeistä ja kenties heidä hienoin albuminsa.

Albumi #45, 11.09.2024 Adam and the Ants on 80-luvun new waven tylsimmästä päästä. Ehkä tämä enemmän kuuntelemalla aukeaisi paremmin, mutta ensikuuntelemalla jaksoin juuri ja juuri sinnitellä koko levyn loppuun saakka.

Albumi #46, 12.09.2024 The Jamin kolmas studioalbumi on mod revivalia/new wavea parhaimmillaan. Levy on melko tasaisen laadukas. Menee cd-levyhyllyyn hankittavien listalle.

Albumi #47, 13.09.2024 Wu-Tang Clan -jamppa Ghosface Killahin viides sooloalbumi ilmestyi vuonna 2006.

Albumi #48, 14.09.2024 Paul Simonin toinen sooloalbumi Simon & Garfunkelin jälkeen. Verrattuna S & G:n koko tuotantoon ja Paul Simonin joihinkin muihin soolotuotantoihin jää tämä kakkosalbumi mielestäni perin tylsäksi. Melko ruisleivälle maistuvaa perus-folkkia josta puuttuu rutkasti särmää. Pieniä kohokohtia levyltä toki löytyy. Erityismaininnan saa kappaleet "Me and Julio Down by the Schoolyard" sekä "Paranoia Blues".

Albumi #49, 15.09.2024 Kanye West ei jaksa innostaa.

Albumi #50, 16.09.2024 Johnny Cashin konserttitaltiointi vuodelta 1969. Taltiointi on tehty San Quentinin vankilassa 24.2.1969. Taltioinnin äänenlaatu on kehno, mutta Cashin live-karisma pelastaa paljon. Perus country-rock-meininkiä.

Albumi #51, 17.09.2024 The Whon rock-ooppera vuodelta 1969. Kaiken kaikkiaan vauhdikas tarina ja ihan ok levy musiikillisesti mutta pituutensa vuoksi hiukan puuduttava.

Albumi #52, 18.09.2024 Legendaarisen englantilaisbändin orkestraalinen albumi nojaa sovituksiltaan pitkälti akustiseen kitaraan sekä kosketinsoittimiin. Jouset ja vaskipuhaltimet ovat myös edustettuna tällä albumilla. Erityismaininta mielenkiintoiselle kappaleelle "Easter Theater".

Albumi #53, 19.09.2024 Rollareiden yksi kehutuimmista levyistä vuodelta 1972. En ole koskaan ollut mikään suuri Rolling Stones -fani, eikä tämäkään taideteos muuttanut asiaa.

Albumi #54, 20.09.2024 The Electronic Prunes on täysin uusi tuttavuus. Psykedeelisin vivahtein garage-rockia soittavan The Electronic Prunesin debyyttialbumi vuodelta 1967.

Albumi #56, 22.09.2024 The Auteurs ei ole jostain syystä koskaan löytänyt tietään omaan levyhyllyyni. Olisi pitänyt. New Wave (1993) on The Auteursin debyyttialbumi ja varsin mainio sellainen. Löydän albumilta sieltä täältä sävellyksellisiä ja soundillisia viittauksia Pixiesiin ja sehän ei ole huono asia.

CCR:n kolmas studioalbumi on mainio swamp-rock albumi. Klassikko.

Albumi #58, 24.09.2024 Bob Marley & The Wailersin viides studioalbumi

Albumi #59, 25.09.2024 PJ Harveyn toinen studioalbumi vuodelta 1993. Albumilla taiteillaan poikkeuksellisten tahtilajien kanssa ja siinä piileekin iso osa levyn kappaleiden kiinnostaavuutta.

Albumi #62, 28.09.2024 Käheä-äänisen jazz-laulajatarlegendan viimeinen julkaistu albumi hänen elinaikanaan vuodelta 1958. Hienostuneita jazz-balladeita, mutta ei kovin kiinnostavaa musiikkia omaan makuuni.

Albumi #61, 27.09.2024 Michael Jacksonin legendaarisin albumi vuodelta 1982 on eittämättä loistava pop-musiikin taideteos. Ainoatakaan huonoa kappaletta ei levyltä löydy ja groove on kohdillaan alusta loppuun.

Albumi #62, 28.09.2024 Käheä-äänisen jazz-laulajatarlegendan viimeinen julkaistu albumi hänen elinaikanaan vuodelta 1958. Hienostuneita jazz-balladeita, mutta ei kovin kiinnostavaa musiikkia omaan makuuni.

Albumi #63, 29.09.2024 Claptonin toinen sooloalbumi vuodelta 1974. Perus bluesrockia. Ei aiheuttanut ahaa-elämyksiä.

Albumi #64, 30.09.2024 Soul II Soul -kollektiivin debyyttialbumi vuodelta 1989. Vahvat 80-90-luvun taitteen brittivibat ja rutkasti nostalgiaa. Aikansa R&B/dub-klassikko mutta ei kuulu omiin suosikkeihin.

Albumi #65, 01.10.2024 Eminemin toinen albumi nosti muistaakseni melkoisen hypen ilmestyessään. Albumin tuotannossa oli vahvasti mukana mm Dr Dre. Perus simppeliä räppiä, joka kuitenkaan ei ihan omien suosikkien joukkoon yllä.

Albumi #65, 02.10.2024 G. Love and Special Sauce on mielenkiintoinen genreyhdistelmä bluesia ja räppiä. Albumin mielenkiinto piileekin tässä epätodennäköisessä kombinaatiossa, joka on vieläpä hieman "vetelällä" otteella soitettua.

Albumi #67, 03.10.2024 70-luvun alun progressiivista poppia soittava 10cc oli tuntematon yhtye tähän saakka. Tämä on heidän kakkosalbuminsa vuodelta 1974. Ihan jänniä ja jopa monimutkaisia sävellyksiä sekä hassuja sanoituksia, mutta ei mitään ahaa-elämyksiä noin yleisesti progressiivisen musiikin kentässä.

Albumi #68, 04.10.2024 The Coralin debyyttialbumi vuodelta 2002.

Albumi #69, 05.10.2024 Skottibändi Franz Ferdinandin Ruotsissa äänitetty debyyttialbumi vuodelta 2004. Orkesteri vetää ihan tyylikästä punkista ammentavaa vaihtoehtoräimettä, jossa vahvasti etualalle miksatut bassot sekä yksinkertaisen melodiset kitarariffit toimittavat hienosti. Tämä teos kuuluu ehdottomasti meikäläisen levyhyllyyn.

Albumi #70, 06.10.2024 Iggy Popin legendaarinen kakkosalbumi vuodelta 1977. Albumi on Iggy Popin ja David Bowien Berliini-kauden tuotoksia. Tämä teos kuuluu jokaisen musiikista ymmärtävän levyhyllyyn.

Albumi #71, 07.10.2024 Kraftwerkin ehkä legendaarisin albumi vuodelta 1977 on ylistys ja kunnianosoitus Euroopan rautatieverkostolle.

Albumi #73, 09.10.2024 Kanye West ei putoa sitten yhtään.

Albumi #74, 10.10.2024 Kate Bushin neljäs albumi ilmestyi vuonna 1982. Albumi on ensimmäinen hänen itsensä täysin tuottama albumi ja se näkyy albumin tietynlaisena kokeellisuutena. Kiinnostava albumi kokonaisuutena. Sekä sanoitusten aiheet ja sävellykset ovat varsin moninaiset. Käytettyjen instrumenttien ja tekniikoiden skaala on laaja ja tahtilajitkin vaihtelevat.

Albumi #75, 11.10.2024 Willie Nelsonin cover-albumi. Muutama ihan hyvä biisi.

Albumi #76, 12.10.2024 Ramonesin debyyttialbumi vuodelta 1976 on ehkä legendaarisimpia punk-levyjä koskaan.

Albumi #77, 13.10.2024 Neil Youngin neljäs albumi vuodelta 1972 lienee artistin menestynein ja arvostetuin. Albumilla esiintyy runsaasti vierailevia muusikoita. Albumilta löytyy parikin Youngin signatuurikappaletta: "Heart of Gold" ja "The Needle and the Damage Done". Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon kappale "Alabama", joka aiemmalla Youngin albumilla julkaistun "Southern Man"in ohella maalailee Yhdysvaltojen etelävaltioista yksipuolisen verisen kuvan orjuusvuosien takia. Tähän vastauksena syntyi pari vuotta myöhemmin Lynyrd Skynyrdin loistava kappale "Sweet Home Alabama", joka ottaa kantaa Youngin tarpeettoman laveaan etelän osavaltioiden mustamaalaamiseen.

Albumi #78, 14.10.2024 "Dark Side of the Moon" on yksi rock-historian täydellisimmistä albumikokonaisuuksista. Pink Floydin kahdeksas albumi julkaistiin vuonna 1973.

Albumi #79, 15.10.2024 The Carsin debyyttialbumi vuodelta 1978. Tylsähköä new waven tapaista jonka parasta antia on ehkäpä ajoittain ihan hauskat kosketinmelodiat. Ei aiheuttanut hurraa-huutoja.

Albumi #80, 16.10.2024 The Curen neljäs studioalbumi julkaistiin vuonna 1982. Pornography on The Curen synkin albumi sekä sanoituksiltaan että musiikillisesti. Albumi on kaikkineen hieno teos, mutta päällekäyvän synkkyytensä takia tätä ei pysty kuuntelemaan kuin yksittäisinä kuuntelukertoina harvakseltaan.

Albumi #81, 17.10.2024 Talking Headsin kolmas studioalbumi ilmestyi vuonna 1979. Mainio levy, ehdottomasti Talking Headsin parhaimmistoa.

Albumi #82, 18.10.2024 Deep Purplen kuudes studioalbumi vuodelta 1972.

Albumi #83, 19.10.2024 Folk rock -ryhmän kakkosalbumi on varsin mukava kokonaisuus. Erityismaininnat kappaleille "Carry On" sekä Stephen Stillsin soolokappaleelle "4 + 20".

Albumi #84, 20.10.2024 Tää oli kova levy ilmestyessään vuonna 1996. Intistä pääsyn vapaus iski päälle tosi lujaa ja tämä säesti fiilistä tosi hienosti. Sittemmin fiilis on laantunut rajusti mutta tämän albumin hienoksia on säilynyt paljon. En jaksanut seurata Ashin edesottamuksia tämän jälkeen, mutta tämä jätti jäljen sydämeen. Mainittakoon tässä myös EP nimeltä Trailer joka oli myös tärkeä. Ehkä jopa tärkeämpi. 🤷‍♂️

Albumi #85, 21.10.2024 Tanto Tempo on Bossa nova -laulaja Bebel Gilberton varsinainen debyyttialbumi vuodelta 2000. Levy on varsin rauhallinen miellyttävä bossa nova -albumi pienin elektronisin vivahtein. Erittäin hyvä albumi. Bebel Gilberto on João Gilberton tytär.

Albumi #86, 22.10.2024 Bridge Over Troubled Water on Simon & Garfunkelin viides ja viimeiseksi jäänyt albumi vuodelta 1970. Mykistävän hieno albumi. Ei tästä mitään muuta voi sanoa.

Albumi #87, 23.10.2024 SFA:n debyyttialbumi kesältä 1996 on loistava teos. Tämä kuulostaa itseasiassa jopa hemmetin hyvältä monen monen vuoden jälkeen.

Albumi #88, 24.10.2024 Hookwormsin kolmas ja viimeinen albumi vuodelta 2018. Kiinnostavaa space rockia tai noise rockia soittava leedsiläisyhtye on mielenkiintoinen uusi tuttavuus iljettävästä nimestään huolimatta.

Albumi #89, 25.10.2024 A Tribe Called Questin debyyttialbumi vuodelta 1990 oli kovassa kuuntelussa itsellänikin sen ilmestyttyä.

Albumi #90, 26.10.2024 Jazzpianisti Count Basien mainio albumi vuodelta 1958 on yksi kuuluisimpia jazzklassikoita. Albumi on big band swingin kulmakivi. Albumin kappaleet on sovittanut mm Batman-tunnarin säveltäjänä tunnettu Neal Hefti.

Albumi #91, 27.10.2024 Industrial metal ei genrenä ole kiinnostuksen kohteitteni huipulla, mutta Ministryn Psalm 69 on ihan kuunneltava kokonaisuus.

Albumi #92, 28.10.2024 Aussibändi The Saintsin toinen albumi on 70-luvun punkaallon perusteos. Erityismaininnan saa b-puolen avausraita ”This Perfect Day”.

Albumi #93, 29.10.2024 The Isley Brothersin yhdestoista studioalbumi ilmestyi vuonna 1973. Mukavaa funkahtavaa soulia

Albumi #94, 30.10.2024 Sonic Youthin neljäs studioalbumi ilmestyi vuonna 1987.

Albumi #95, 31.10.2024 David Bowien viides studioalbumi ilmestyi vuonna 1972 ja on aivan kiistatta yksi koko tuotantonsa parhaista kokonaisuuksista.

Albumi #96, 01.11.2024 Circle Jerksin esikoisalbumi vuodelta 1980. Kelpo punkia.

Albumi #97, 02.11.2024 RHCP:n seitsemäs studioalbumi.

Albumi #98, 03.11.2024 Skottibändi Cocteau Twinsin kolmas studioalbumi ilmestyi vuonna 1984 4AD-levymerkille. Yhtye soittaa mukavan kuuloista dream poppia jonka täydentää Elizabeth Fraserin persoonallisen kaunis lauluääni. Cocteau Twinsiä voi pitää shoegazen esiasteena.

Albumi #99, 04.11.2024 Iggy Popin soolodebyytti Stoogesin jälkimainingeissa, jossa kuuluu vahvasti David Bowien kädenjälki. Ei yllä seuraajansa Lust for Lifen tasolle, mutta kuuluu ehdottomasti levyhyllyn täytteeksi.

Albumi #100, 05.11.2024 The Rolling Stonesin neljäs (Briteissä julkaistu) studioalbumi julkaistiin vuonna 1966. Albumilla on varsin hyviäkin Stones-kappaleita, mutta harmittavasti Paint It Black puuttuu brittiversiosta. Myöhemmin julkaistulla jenkkiversiolla se on avausraitana.

Albumi #101, 06.11.2024 Yksi maailman kovimmista debyyttilevyistä. Ei ehkä omia suursuosikkejani, mutta loistava levy silti.

Albumi #102, 07.11.2024 Toistaiseksi tuntematon artisti. Something/Anything? on Rundgrenin kolmas albumi vuodelta 1972. Tupla-albumi sisältää ihan mukavaa pop-musiikiksi kategorisoituvaa taitavaakin sävellystaidetta. Ei huono, mutta jotain kiinnostavaa tähän kaipaisi lisää.

Albumi #103, 08.11.2024 Achtung Baby oli omana yläasteaikanani yksi päräyttävimmistä musiikkikokemuksista. Levyn soundi oli Joshua Treehen verrattuna jotain todella erilaista ja bändin habitus loikkasi aimo harppauksen kiinnostavampaan suuntaan. Yksi merkittävimpiä albumikokonaisuuksia oman matkani varrella.

Albumi #104, 09.11.2024 Bob Dylanin suuruutta etenkään levyttävänä artistina en ole koskaan ymmärtänyt. Muutamia hienoja kuolemattomia biisejä, mutta laulajana Dylan on yhdentekevä. Blonde On Blonde on Dylanin seitsemäs albumi vuodelta 1966 ja samalla yksi parhaimmaksi arvioitu. Ei vaan tipu mulle. Ei vaikka miten yritän.

Albumi #105, 10.11.2024 The Only Onesin samanniminen esikoisalbumi julkaistiin vuonna 1978.

Albumi #106, 11.11.2024 Khaledia luonnehditaan raï-musiikin kuninkaaksi. Raï-musiikki on algerialaista perinnemusiikkia, johon on otettu vaikutteita länsimaisesta pop-musiikista. Kenza on vuonna 1999 julkaistu albumi, joka on nimetty Khaledin tyttären mukaan. Albumin kappaleet on kahta lukuunottamatta laulettu arabiaksi. Levyltä löytyy myös raï-sovitus John Lennonin Imagine-kappaleesta.

Albumi #107, 12.11.2024 Blues-/soul-/jazzlaulajattaren kuudes albumi ilmestyi vuonna 1966. Albumin kappaleita on coveroinut mm David Bowie (Wild is the Wind) sekä Jeff Buckley (Lilac Wine).

Albumi #108, 13.11.2024 Täysin uusi tuttavuus on Dexys Midnight Runners. Musiikkityyliä voisi luonnehtia new wave popin ja blue-eyed soulin jonkinlaiseksi sekoitukseksi. Don't Stand Me Down oli lukuisia miehistönvaihdoksia läpikäyneen bändin kolmas albumi vuodelta 1986 ja se jäi bändin viimeiseksi ennen pitkää 2003 päättynyttä hiljaiseloa. Useissa kappaleissa on sävellyksellisiä ja sovituksellisia vaikutteita myös irlantilaisesta folk-musiikista.

Albumi #109, 14.11.2024 The Smithsin kolmosalbumi vuodelta 1986. Briljantti äänite, kuten kaikki muutkin The Smithsin studioalbumit.

Albumi #110, 15.11.2024 Badly Drawn Boy ei ollut aikaisemmin tuttu artisti. The Hour of Bewilderbeast on hänen esikoisalbuminsa vuodelta 2000. Musiikkityyli on folkahtavaa indiepoppia. Levyn materiaali ei sinänsä sisällä kovinkaan tarttuvia koukkuja. Melko tasapaksu esitys.

Albumi #111, 16.11.2024 Harry Nilsson on uusi tuttavuus. Nilsson Schmilsson on Nilssonin seitsemäs studioalbumi vuodelta 1971. Varsin mukavan lupsakkaa meininkiä josta ainakin minä löysin sävellyksellisiä samankaltaisuuksia Beatlesin kanssa.

Albumi #113, 18.11.2024 Jon Spencer Blues Explosionin viides albumi määritellään punkbluesiksi. Kovaa räimettä.

Albumi #114, 19.11.2024 Adelen kakkosalbumi jatkaa samoilla linjoilla debyyttinsä kanssa. Albumi ilmestyi vuonna 2011.

Albumi #115, 20.11.2024 Maailman tunnetuinta discofunkkia.

Albumi #116, 26.11.2024 Slipknotin neljäs albumi julkaistiin vuonna 2008. Slipknot on taitavaa musisointia, mutta en saa vieläkään kiinni mistään.

Albumi #117, 27.11.2024 Downtempoa soittava brittiläis-intialanen Nitin Sawhey on tuntematon suuruus. Vuosituhannen vaihteessa julkaistu albumi käsittelee teemallisesti ydinaseita. Tulkinnassa on vahvasti itämaisia vivahteita ja yleisvire teemastaankin johtuen hieman melankolinen. Mielenkiintoinen teos vaikka ei ihan saavuttanutkaan minussa suurempaa innostusta.

Albumi #118, 28.11.2024 Cohenin kahdeksas studioalbumi on julkaistiin vuonna 1988. Useampi kappale on tuotettu kasarisyntikkasoundeille, mikä sinänsä ei ehkä kiehtonut tämän levyn osalta kovinkaan paljoa. Erityismaininta hittikappaleelle "Take This Waltz"

Albumi #119, 29.11.2024 Leedsiläisen Gang of Fourin debyyttialbumi ilmestyi vuonna 1979.

Albumi #120, 30.11.2024 Carole Kingin kakkosalbumi ilmestyi vuonna 1971. Albumi löytyy myös Rolling Stone -lehden 500 greatest albums of all times -listan sijalta 25. Ihan ok singer-songwriter meininkiä.

Albumi #121, 01.12.2024 Taattua Hendrixiä.

Albumi #122, 02.12.2024 Bad Brainsin kolmannella albumilla otetaan askeleita hardcorepunkista kohti funkkia, soulia ja reggaeta. Hyvä albumi. Ostoslistalle.

Albumi #123, 03.12.2024 Beatlesin ehdottomasti parhaita levyjä.

Albumi #124, 04.12.2024 Trickyn debyyttialbumi julkaistiin vuonna 1995. Takuuvarmaa alkuaikojen trip hopia.

Albumi #125, 05.12.2024 John Zorn ei ollut tuttu artisti ennestään. Tai näin oletin, kunnes hoksasin että Zorn vaikutti Naked City-kollektiivissa. Muistan 90-luvun alussa kuulleeni Naked Cityn nimikkoalbumin ja se aiheutti minussa silloin lähinnä hilpeyttä. Tätä levyä ei löytynyt Spotifysta, joten kuunteleminen tapahtui YouTuben kautta. John Zorn tulkitsee tällä albumilla Ornette Colemanin jazz-sävellyksiä hardcore punk / trashcore sovituksina. Mielenkiintoinen kuuntelukokemus. Melkoista meteliä, joka etäisesti muistuttaa jazzia.

Albumi #126, 06.12.2024 Scott Walker ei myöskään ollut aikaisemmin tuttu artisti. Musiikkityyliä on luonnehdittu barokki popiksi tai kamaripopiksi. Albumin luonnetta kuvastaa teatraaliset sävellykset ja vahvasti orkestraaliset sovitukset yhdistettynä kevyehköihin ja ajoittain hassuhkoihinkin sanoituksiin.

Albumi #127, 07.12.2024 PJ Harveyn parhaita albumeita.

Albumi #128, 08.12.2024 En tunne Elviksen tuotantoa tippaakaan, mutta ihan kelpo meininkiä on tässä levyssä.

Albumi #129, 09.12.2024 Robert Wyattin toinen albumi. Albumin on tuottanut Pink Floyd rumpali Nick Mason. Albumi nauhoitettiin vaikeissa oloissa vuonna 1973 Wyattille sattuneen onnettomuuden jälkeen, jossa hän halvaantui pudottuaan neljännen kerroksen ikkunasta. Musiikillisesti albumi edustaa melko puhdaslinjaista taiderockia.

Albumi #130, 10.12.2024 Princen viides albumi vuodelta 1982. Kelpo kasaripoppia on tämä levy. Ei ihan kirkkainta kärkeä kaverin tuotannosta, mutta ihan hyvä levy kuitenkin.

Albumi #131, 11.12.2024 Leftfieldin debyyttialbumi vuodelta 1995. Albumin genreä on luonnehdittu progressiiviseksi houseksi. Albumi on mainio ajankuva ja pääosin ihan mielekästä kuunneltavaa.

Albumi #132, 12.12.2024 Eurythmicsin kakkosalbumi vuodelta 1983. Hieno aikansa kuva.

Albumi #133, 13.12.2024 Vuonna 1995 ilmestynyt Smokers Delight osuu genreltään johonkin trip hopin ja downtempon välimaastoon. Kelpo teos.

Albumi #134, 14.12.2024 Hieno Simon & Garfunkel albumi

Albumi #135, 15.12.2024 Garbagen esikoisalbumi oli kovassa kuuntelussa ilmestyessään inttivuotena.

Albumi #136, 16.12.2024 Mielestäni AC/DC:n paras albumi. Albumi nauhoitettiin synkissä tunnelmissa aikaisemman laulaja Bon Scottin kuoleman jälkeen. Mestariteos.

Albumi #137, 17.12.2024 Surullinen albumi, jonka Beck tiettävästi teki pitkän parisuhteen loppumisen mainingeissa. Hieno albumi kaikessa melankoliassaan, mutta ei lukeudu Beckin parhaiden joukkoon.

Albumi #138, 18.12.2024 Pavementin debyyttialbumi on mainio teos

Albumi #139, 06.02.2025 Pienen tauon jälkeen taas kuuntelemaan 1001 albumia. Soft Machine-yhtyettä en ole kuullut aikaisemmin. Third on nimensä mukaan orkesterin kolmas albumi. Se on tupla-albumi jossa albumin jokaisella neljällä puolella on yksi noin 19 minuuttia kestävä kappale. Third on siirtymäteos yhtyeen aiemmin psykedeelisemmästä tyylistä enemmän jazzrockin ja progressiivisen rockin suuntaan.

Albumi #140, 07.02.2025 Rod Stewartin kakkosalbumi vuodelta 1970 koostuu puoliksi omista kappaleista ja puoliksi covereista. Melko folktyyppinen albumi ei kelpo kappaleistaan huolimatta mene omien suosikkialbumien joukkoon.

Albumi #141, 08.02.2024 Aretha Franklinin kymmenes albumi lienee hänen albumeistaan tunnetuin. Loistava klassikkoalbumi, joka tulisi löytyä jokaisesta levyhyllystä. Soul-levyjen aatelia.

Albumi #142, 09.02.2025 Dr. Octagon nimen taakse kätkeytyy Ultramagnetic MC's rap-kollektiivin perustanut Kool Keith. Dr. Octagonecologyst on Kool Keithin soolodebyytti vuodelta 1996. Albumi on varsin kelvollinen esitys. Laitetaan tarkempaan kuunteluun.

Albumi #143, 10.02.2025 UK garagehousea. Ei nappaa.

Albumi #144, 11.02.2025 Blur-nokkamies Damon Albarnin ja sarjakuvataiteilija Jamie Hewlettin virtuaalibändi Gorillaz meni itseltäni lahjakkaasti ohi aikoinaan.

Albumi #145, 12.02.2025 Villiä menoa hurjalla energialla Länsi-Saksassa. Varsin mainio livepläjäys.

Albumi #146, 13.02.2025 Common oli tähän saakka tuntematon rap-artisti. Varsin jees meininki.

Albumi #147, 14.02.2025 Skottibändi Lloyd Cole and the Commotionsin debyyttialbumi julkaistiin vuonna 1984. Hyvä levy. Jossain mainittiin genreksi Jangle pop. So be it.

Albumi #148, 15.02.2025 Joni Mitchellin kuudes studioalbumi vuodelta 1974 on yksi legendaarisen laulaja-lauluntekijän parhaita. Aiemmista albumeista tutuksi tullut folk-pop on saanut rinnalleen vaikutteita jazzista. Todella hyvä levy.

Albumi #149, 16.02.2025 Everything But The Girlin neljäs albumi vuodelta 1988 ei mielestäni yllä vielä ysärijulkaisujensa tasolle. Levy jää vähän tasapaksuksi verrattuna vaikkapa 1994-vuoden Amplified Heart -albumiin.

Albumi #150, 17.02.2025 X-ray Specs on uusi tuttavuus. Debyyttialbumi Germfree Adolescents julkaistiin vuonna 1978. Bändi on melko mielenkiintoinen new wave punk-bändi. Naisvokalisti Poly Styrene antaa mukavan mausteen bändin soundiin eikä Rudi Thomsonin soittama saksofonikaan ole punk-bändeissä niitä yleisimpiä soittimia.

Albumi #151, 18.02.2025 Coldplayn kakkosalbumi vuodelta 2002 on hieno albumi. Coldplayn parhaat albumit sijoittuvat mielestäni uran alkupäähän.

Albumi #152, 19.02.2025 Death in Vegasin kakkosalbumi julkaistiin vuonna 1999. Varsin mainiota mäiskettä. Erityismaininta kappaleelle Aisha, jossa vokaaliosuuden hoitaa vanha kunnon Iggy Pop.

Albumi #153, 20.02.2025 Liz Phairin debyyttialbumi julkaistiin vuonna 1993. Ihan mukavankuuloista indierämpytystä.

Albumi #154, 21.02.2025 Joni Mitchellin seitsemäs albumi vuodelta 1975 jatkaa Court and Sparkin jazzahtavaa linjaa kokeellisemmalla otteella. Albumi ei yllä edeltäjänsä tasolle.

Albumi #156, 23.02.2025 Aussibändi Go-Betweensin kuudes albumi julkaistiin vuonna 1988. Levy sisältää varsin kelvollista indie-rockia. Soundimaailma on kohdillaan ja biisit ovat varsin hyviä. Ihme, ettei ole osunut kuunteluun aikaisemmin. Harkitsen levyn hankkimista.

Albumi #157, 24.02.2024 Aivan loistavan Grant Lee Buffalon aivan loistava debyyttialbumi

Albumi #158, 25.02.2025 Steely Danin klassikkoalbumi vuodelta 1977. Hieno levy. Erityismaininta nimikkobiisin saksofonisoololle, joka oli Wayne Shorterin käsialaa.

Albumi #159, 26.02.2024 The Smithsin neljäs ja viimeiseksi jäänyt studioalbumi vuodelta 1987. Albumi on parhautta, kuten on koko Smithsin muukin tuotanto.

Albumi #160, 27.02.2025 Joni Mitchellin arvostetuin albumi vuodelta 1971.

Albumi #162, 01.03.2025 Jethro Tullin neljäs albumi julkaistiin vuonna 1971. Aqualung on Jethro Tullin parhaiten myynyt albumi (yli seitsemän miljoonaa myytyä albumia). Albumilla kuullaan vaikutteita useastakin eri genrestä psykedeelisestä rockista folkin ja bluesin kautta hard rockiin.

Albumi #164, 03.03.2025 Aika tunteikasta tekemistä. Taitavaa, kuin mikä mutta joku koukku tästä jäi puuttumaan.

Albumi #165, 04.03.2025 Debyyttialbumi vuodelta 1962 on avannut latua monelle legendaariselle taiteilijalle. Nimibiisi Green Onions on legendaarinen ja sille erityismaininta.

Albumi #166, 05.03.2025 LCD Soundsystem on jonkinlainen kombinaatio Kraftwerkia, Ting Tingsia ja Franz Ferdinandia. Mielenkiintoinen kombinaatio, mutta nuo kaikki mainitut on jo nähty. Tietyssä mielentilassa ihan ok meininkiä, mutta jotain omaperäistä puuttuu.

Albumi #168, 07.03.2025 Elastican debyyttialbumi vuodelta 1995.

Albumi #169, 08.03.2025 Led Zeppelinin kolmas albumi vuodelta 1970 on modernin musiikkihistorian merkkiteos.

Albumi #171, 10.03.2025 Skottilaisen Primal Screamin kolmas ja varmaankin tunnetuin albumi julkaistiin vuonna 1991. Mainio albumi, jossa Primal Screamin aiempaan indierockiin on otettu vahvasti vaikutteita acid-house-skenestä. Erityismaininta nykyään jo edesmenneen Paul Cannellin LSD-päissään suunnittelemalle kansitaiteelle.

Albumi #173, 12.03.2025 The Soft Boysin toinen albumi julkaistiin vuonna 1980. Ihan jees meininkistä powerpopin tai janglepopin tapaista jytkytystä. Kolme ja puoli tähteä.

Albumi #174, 13.03.2025 Brittiläisen Joan Armatradingin omaa nimeään kantanut kolmas studioalbumi ilmestyi vuonna 1976 ja se oli artistin enimmäinen varsinainen kaupallinen menestys. Hieno folk rock / pop albumi.

Albumi #175, 14.03.2025 Germsin ainoa albumi (GI) julkaistiin vuonna 1979. Levy on tiettävästi maailman ensimmäinen täysimittaisena äänitetty hardcorepunk-albumi. Laulaja Darby Crashin itsemurhaan päättynyt Germsin lyhyt taival loppui vain noin vuosi (GI):n ilmestymisen jälkeen. Germsin perustajajäsen ja kitaristi Pat Smear tunnetaan myös Nirvanan ja Foo Fightersin kitaristina.

Albumi #176, 15.03.2025 Musen neljäs studioalbumi julkaistiin vuonna 2006. Black Holes and Revelations on ehdottomasti Musen parhaita albumeita. Levy sisältää mielestäni muutaman todella loistavan kappaleen.

Albumi #177, 16.03.2025 Kanadalaisen countrypoppari k.d. langin soolodebyytti julkaistiin vuonna 1988. Varsin mukavaa countryvetoista fiilistelyä, mutta omaan countrymakuuni liian kliinistä.

Albumi #178, 17.03.2025 Safe As Milk on Captain Beefheart & His Magic Bandin debyyttialbumi vuodelta 1967. Ihan kiinnostavaa musisointia, mutta silti aika perusmeininkiä.

Albumi #179, 18.03.2025 Crosby, Stills & Nashin debyyttialbumi vuodelta 1969. Hyvän meiningin folk rockia. Lauluharmoniat tuovat mieleen Simon & Garfunkelin ja sävellyksellisesti tämä albumi on takuulla viitoittanut mm Fleet Foxesin tietä.

Albumi #180, 19.03.2025 Elvis Costellon debyyttialbumi julkaistiin vuonna 1977. Aika perusmeininkiä. Ehkä vähän liian perus.

Albumi #184, 23.03.2025 Pretendersin debyyttialbumi julkaistiin vuonna 1980. Mukavasti punkia, new wavea ja rockia sekoitteleva albumi on varsin kelpo teos.

Albumi #188, 30.03.2025 Shake Your Money Maker on The Black Crowesin debyyttialbumi vuodelta 1990.

Albumi #190, 03.04.2025 Pulpin viides studioalbumi ilmestyi vuonna 1995. Albumi jatkoi His 'n' Hersin aloittamaa kaupallista nousukiitoa ja monessakin mielessä Different Class muotoutui Pulpin menestysvuosien lakipisteeksi.

Albumi #193, 06.04.2025 Hearts And Bones on Paul Simonin kuudes sooloalbumi. Se julkaistiin vuonna 1983. Albumin piti alunperin olla Simon & Garfunkel -albumi Art Garfunkelin ollessa vahvasti mukana studiotyöskentelyssä. Levy alkoi kuitenkin muotoutua Simonille liian henkilökohtaiseksi ja hän päätti tehdä sen sooloalbumina. Garfunkel jätettiin ulos projektista ja Simon korvasi hänen lauluosuudet omillaan. Albumi on varsin eheä folkahtava pop-teos, mutta ei yllä Simonin parhaimmistoon.

Albumi #196, 10.04.2025 Under Construction on Missy Elliottin neljäs albumi ja se julkaistiin vuonna 2002. Perus r&b hip hopia. Ei ole mun juttu.

Albumi #196, 11.04.2025 Blurin viides albumi julkaistiin vuonna 1997. Mielestäni yksi parhaista Blurin albumeista, jolta ei oikeastaan löydy huonoa kappaletta.

Albumi #201, 15.04.2025 Portisheadin debyyttialbumi julkaistiin elokuussa 1994. Albumi on trip hopin kulmakivi.

Albumi #203, 08.05.2025 The Libertinesin toinen albumi julkaistiin vuoden 2004 elokuussa.