1001 Albums Summary

Love 80’s music but this was not my thing

Yhhh, ei todellakaan iskenyt. Tiesin bändin nimestä entuudeltaan että tämä oli joku uranuurtaja tjsp, mutta en minä sitä kuunnellessa huomannut. Ja kuuntelin levyn vielä kahdesti jotta ymmärtäisin. Mutta en ymmärtänyt. Biisit oli hempoisia, tylsiä ja niissä oli sama komppi koko biisin ajan, biisit eteni niinkuin veturit: tasaisesti ja tasaisesti, välillä pysähdyttiin asemalle vaihtamaan biisiä ja sitten mentiin taas tasaisesti. Ehkä tätä pitäisi kuunnella pikku jointtipaukuissa, kuten varmasti on kuuskytäluvulla tehty, ja sitten se kuulostaisi jotenkin paremmalta.

Nyt oli kivaa kamaa. Tosi svengaavaa menoo, siistejä riffejä. Almost cut my hair sai mut melkein orgastisen olotilan partaalle.

Sehän oli varsin menevää hippii-hoppii, vois kuunnella toistekki

Fallout fiilikset. Ajoittain mukavaa svengiä mutta muuten ei mun juttu oo tämä. Jazzit ei oo oikein koskaan ollu. Olin lähinnä iloinen kun levy loppui.

Aika hajuton ja mauton oli tämä Jonne Kaali. Levystä ei jäänyt oikein mitään mieleen.

Tämä olikin tuttua kamaa, vaikken nimestä sitä osannutkaan päätellä. Tämmöstä poppia, sävellykset on kivoja, laulusta en niin piittaa.

Nimestä tuli mieleen KooKoo Go Go Girls, Essifrederika ja Noorakaroliina, ihan mahtava assosiaatio. Mutta itse levyyn: Mukavaa musaa, kiva kuunnella jos kepeä mieli. Ei sillee kaada vaakaa suuntaan tai toiseen, siksi perus keskikolmonen.

Ihan mukavaa kitararokkia, välillä jopa söpön svengaavaa. Mutta aika ohut on tarttumapinta meikäläiselle. Perus keskikolmonen.

En tiedä. Jos laulua ei olisi, tämä voisi olla semmosta neutraalia, vähä vilkkaampaa taustamusaa vaikka vaatekaupassa. Muutama kiva kitarakohta mutta jättää vähä viileäksi.

Nou nou, tämmönen ei toimi mulle. Tuttuja biisejä pari-kolme, mutta ei mitään bängereitä. Perus gängstä-räppiä, joka sellasenaan on vähän tylsää.

Ihan mukavaa hippiihoppii. Ja ne pari ikivihreää on aika jepa. Kevyttä kuunneltavaa.

Pari biisiä oli mielenkiintoista, joissa oli hyvä meininki. Mutten aikalailla luotaantyöntävää ulinaa. Blues toimii yleensä taustamusana jossain hämyisessä pubissa, kun on hyvä kalje edessä. Töissä kuunneltuna ei vain toimi. Vai toimisiko töissä, jos ois hyvä kalje edessä. En tiedä.

Ihan kamalaa. Tuntui että levy ei lopu ikinä.

Tämähän oli ihan mukavaa, kevyttä sieluisaa kuunneltavaa. Ei mitään feivorittia, mutta ei mitenkään luotaantyöntävää. Bassolaulaja toi mieleen south parkin chefin :happythonking:

Tosi hyvää kamaa. Oli ilo kuunnella ja fiilistellä.

Tylsäähän tämä oli.

Aika laimeeta. Pari biisiä oli semmosta jotka vähä kutitteli, mutta muuten ei mitenkään innostavaa.

Vihaa, vihaa, niin paljon vihaa on tässä musiikissa. Ja mukavan rouheita kitarasoundeja. Energiapitoista menoa, välillä omaan makuun vähän liikaakin. Ajatusleikittelen että siellä on soittamassa sähköjäniksiä jotka kärsii adhd-oireista. Tulee jotenkin ahistava olo kun mennän niin lujaa. Kivaa aina kerta-annoksena mutta ei pitempiaikaiseen kuunteluun.

Levyn kansi kertoi heti mistä on kyse. Ranskalaista laulantaa. Vaikken mitään ymmärrä, kuulostaa että lauluissa on tunteita, dramaa ja komediaa mukana. Laulaja vetääki sillee hyvin että on hyvin hyvin tunteella mukana, mutta semmosta kait vähän vaaditaan tämän tyylisuunnan laulelijoilta. Menee kuitenkin siihen "en kuuntele toiste"-kategoriaan.

Ihan kivaa ja kevyttä. Taustamusiikkia joka ei nostata karvoja pystyyn, muttei myöskään oikein innostutakkaan. Kun levy päättyi, ei siitä enää muistanut mitään. Kakkonen vai kolmonen, kas siinäpä pulma. Periaatteessa voisi olla kolmonenkin, mutta kuitenkin vaan kakkonen. Koska ei jäänyt mieleen.

Tätä levyä oli kivempi kuunnella mitä edellistä arvioitavaa Samettista Maanalaista. Laulaja on parempi ja biisit eivät ole niin samaa höttöä. Kivaa kikkailua välillä. Tosin levyn ehtoopuolella alkaa kikkailu menemään oman maun yli, jopa tekotaiteellisen puolelle. Astetta parempi velvetti, mutta ei kuitenkaan herätä mitään himoja kuuntelemaan uudestaan.

Dinosaurusrokkia. Kuulostaa jo väsyneeltä.

Puolet biiseistä puuttui spödifystä, mutta en tiedä oisko ne lisännyt arvoa miten paljoa. Ei puhuttele.

Hyhhyh. Ilman fallout-viboja menisi roskiin. Mutta koska muistuttaa falloutista niin saa yhden ylimääräisen tähden.

Ehh. En pidä. Oli siellä yks hauska biisi missä tyttökaveri ei tykänny tän musasta.

Hyvin urkupitoista progehtavaa rockia. Kevyttä kuunneltavaa.

Säröä. Melusaastetta. En keksi tilannetta jossa tämä menisi. Ehkä jonkun kidutussession taustamusana.