109
Albums Rated
3.25
Average Rating
10%
Complete
980 albums remaining
Rating Distribution
Rating Timeline
Taste Profile
1970
Favorite Decade
Punk
Favorite Genre
UK
Top Origin
Wordsmith
Rater Style ?
12
5-Star Albums
0
1-Star Albums
Breakdown
By Genre
Top Styles
By Decade
By Origin
Albums
You Love More Than Most
| Album | You | Global | Diff |
|---|---|---|---|
|
Closer
Joy Division
|
5 | 3.22 | +1.78 |
|
Fresh Fruit for Rotting Vegetables
Dead Kennedys
|
5 | 3.27 | +1.73 |
|
Five Leaves Left
Nick Drake
|
5 | 3.46 | +1.54 |
|
Unknown Pleasures
Joy Division
|
5 | 3.47 | +1.53 |
|
Blue
Joni Mitchell
|
5 | 3.49 | +1.51 |
|
Straight Outta Compton
N.W.A.
|
5 | 3.51 | +1.49 |
|
Machine Head
Deep Purple
|
5 | 3.58 | +1.42 |
|
The Number Of The Beast
Iron Maiden
|
5 | 3.58 | +1.42 |
|
Superunknown
Soundgarden
|
5 | 3.66 | +1.34 |
|
The Low End Theory
A Tribe Called Quest
|
5 | 3.7 | +1.3 |
You Love Less Than Most
| Album | You | Global | Diff |
|---|---|---|---|
|
Back To Black
Amy Winehouse
|
2 | 4.02 | -2.02 |
|
Hot Fuss
The Killers
|
2 | 3.73 | -1.73 |
|
1999
Prince
|
2 | 3.6 | -1.6 |
|
Blackstar
David Bowie
|
2 | 3.48 | -1.48 |
|
Speakerboxxx/The Love Below
OutKast
|
2 | 3.45 | -1.45 |
|
...And Justice For All
Metallica
|
2 | 3.43 | -1.43 |
|
Hybrid Theory
Linkin Park
|
2 | 3.39 | -1.39 |
|
This Is Fats Domino
Fats Domino
|
2 | 3.37 | -1.37 |
|
Music in Exile
Songhoy Blues
|
2 | 3.33 | -1.33 |
|
You Want It Darker
Leonard Cohen
|
2 | 3.32 | -1.32 |
Artists
Favorites
| Artist | Albums | Average |
|---|---|---|
| Joy Division | 2 | 5 |
5-Star Albums (12)
View Album Wall
Popular Reviews
Nirvana · 1 likes
5/5
Sairaan hyvä poppispändi se narvana. Tää in tuhero on aika iso harppaus jotenkin siitä mitä ei sittenkään edusti. Vaikka tässä nyt on jollain tasolla sekoilua niin kyl kuitenkin kokonaisuus on viehättävä. Ois varmaan ollut hauska kuulla mitä tulevaisuus ois tuonut vielä tullessaan jos ei haulikkohommat ois päättäneet toisin. Mut joo 1-5 asteikolla ja valitulla linjalla tää nyt kuuluu useemmasta syystä (joita vois eritellä mut ei jaxa) niin totanoinnii sinnehän se menee täysiin täysii.
Goldfrapp · 1 likes
3/5
Ohan tää nyt ihan hauskaa maalailua, mutta en tiiä ymmärränkö tarpeeks tämmösen laveerauksen päälle. Oon EHKÄ joskus kuunnellut tän levyn aikasemminkin, mutta muistikuvat siitä on kun ryyppyreissun jäljiltä. Vuan on siin näkemystä ja tunnelmaa vaikka joku varmaan parjaa muniinpuhalteluks ja toinen tylsäks paskaks. Ei se väärin oo sekään. Mut ihan voi posipetteristi tähän silti suhtautua itse gugin.
All Ratings
Napalm Death
3/5
Rajuu tykittelyy. Levyllistä ei jaksa, jos ei oo tarve vetää puolen tunnin spinningii maksimisykkeellä. Bonusta pioneerityöstä.
Kanye West
4/5
Tää taitaa olla ajalta, kun kaniksen trollausvaihe oli viel maltillisemmalla tasolla. Hyviä biisejä, vaikkei tässä kyl mitään syväluotausta johonkin läbändeeruspuoleen ehtinyt tekemään ja en tiiä jaksaako kiinnostaakaan. Ehkä liian pitkä kokonaisuus, että jaksais kertaistumalta kuunnella.
Simon & Garfunkel
3/5
Tän levyn parit hitit on saaneet aina kuullessa verisuonet räjähtämään päästä, mutta yllätti, että joukossa oli kovaakin menoa. Levyllä oli yllättäviä tuotannollisia valintoja ja esim. Save the Life of My Child kuulosti jo niiden puolesta hauskalta. Levyn ns. hempeemmät palat ei vaan lähde itelle, mutta heti kun touhu saa vähän särmää niin sitten taas tykkään (Mrs. Robinson ei lukeudu särmikkäisiin vaan on tosi ankee). Voi olla, että jos pakkokuuntelisin 20 kertaa niin arvosana paranis, mutta sehän vaan vääristäisi kilpailua :)
Beastie Boys
3/5
Levy ei ole kuin tunnin mittainen, mutta kokonaisuus on niin moniTAHOINEN, että otetta kaikesta on vaikea saada. Noin niinkun saundillisestihan tämä maittaa ja esim. sapotaasi on kyllä sellainen hitti, joka kestää aikaa ja kuuntelukertoja.
Kyseessä ei ole mikään progelevy, mutta kokonaisuuden hahmottaminen on näin vähällä kuuntelulla hankalaa, vaikka sinänsä esim. selkeä tuotannollinen idea tästä välittyykin. Olen paria piistin ja poissin rieskaa kuunnellut ja ne eivät tainneet ihan näin sillisalaattia olla. Varsinkin levyn toinen puolisko, jossa instrumentaalifiilistelyiden määrä lisääntyi hymyilytti, kun ennakko-odottama oli puhtaasta räppilevystä. En tiedä sitten onko biisejä sommitellessa kaapista löytynyt uusi purkki pillereitä, joilla fiiliksen sai maalailevammaksi. Tästä kokonaisuudesta voisi olla hauska nähdä joku ”näin se tehtiin” -dokumentti. Nyt kuitenkin sinänsä hyvästä levystä jää sekava kuva.
The Smashing Pumpkins
3/5
Tässä on ainakin kokonaisuus, joka on kuin mittatilaustyö 90-luvun teinin ahdistuskausiin. Nyt kun levyä kuuntelee kyynisenä hieman teini-iän ylittäneenä henkilönä, niin täsmälääke osoittaa lumemaisia piirteitä. Ei siinä, kyllä levyllä on iso määrä kovia hittejä ja Billy Corganin omalaatuinen naukuminen on toimivaa. Levyn parhaita biisejä ovat omasta mielestä tunnelmapalat ja fiilistelyt. Kuitenkin ns. täytetavaraa on liikaa. Voikin olla, että kun levy on julkaistu ns. fyysisen median aikakaudella, niin tarkoitus ei olekaan ollut, että molemmat "cd:t" rallattelisi läpi kerralla, vaan fiiliksen mukaan jompikumpi levyistä uitettaisiin ministerkkojen pesään. Kokonaisuudessaan todella maittavia hetkiä, mutta koko kaksituntinen ei jaksa kantaa.
N.W.A.
5/5
Damn, that shit was dope.
Deep Purple
5/5
Deeppi Purple on näitä rajumman rokin alkupään parhaita pändejä ja tää levy taas on omaan mieleen ehkä paras heijän tekeleistään. Ei heikkoja kohtia ja vaikuttimet kantaa vuoskymmenten päähän. Selkee vintska.
The Damned
4/5
Huhuh tämäpä oli iloinen yllätys. Olen kuunnellut the Damnedilta vain ensimmäistä levyä ja onneksi nyt myös tämä tuli tyrkylle tyrkyttimestä. Musiikillisesti yhtye on mennyt eteenpäin monipuolisempaan suuntaan ja vaikka albumin kappaleissa on paljonkin eroja ihan tyylisuunnallisesti, on niistä saatu nivottua hieno kokonaisuus kasaan. Tuotannolliset ratkaisut ovat monessa kohtaa oivaltavia ja soitannollinen huojuvuus luo mukavaa luomufiilistä. Ilmeisesti levyn menojalkaisemmat vetäisyt ovat toimineet innoittajina myöhemmin framille nousseelle hooseelle eli hösselille, joten siitä myös plussaa perään. Olin himppasin skeptinen kun levy näkyi päivän albuumina joka jokaisen pitäisi kuolla ennen kuin aika jättää, mutta onneksi listan laatijat ovat laatijoita ja minä vain kuuntelija.
Ps. oon nähnyt Damnedin livenä :)
Prince
2/5
Tää levy tuntus olevan yhtä pitkää esileikkiä koko matkalta paria poikkeusta lukuunottamatta kun lipsahdetaan penetraation puolelle. Eli ainakin likaisuusaspekti on 1000%. Musiikillisesti sellaista rinssiä, että ei itselle oikein lähde. Sinänsä varmasti mullistavaa tavaraa ja oivallisia ratkaisuja. Sovitukset ja saundimaailma ei vain jotenkin iske. Voi olla, että tarkoituksella levylle haettu EROOTTINEN lataus on saanut aikaan sen, että kaikki on liian pehmoista. Biisit ovat liian junnaavia ja todennäköisesti vaatisivat oikeanlaisen mielentilan, jotta pääsisi levyn hakemaan sexizoneen. Levyllä olevat ikivihreätkään eivät ole koskaan iskeneet, joten sekään ei riitä lisäämään pisteitä. Tykkään kyllä yleisesti monestakin monarkin tekeleestä ja voi hyvin olla, että ne saisivat suopeamman vastaanoton. Jännityksellä jäämme seuraamaan onko listalla levyistä jotka kaikkien pitäisi kuulla ennen veivin heittoa lisää kruunupäätä tarjolla.
Ryan Adams
3/5
Olen jonkun verran kuunnellut näitä Adamsin Raijanin settejä aiemmin ja ihan tykännyt, mutta suosikiksi herran tekeleet eivät ole koskaan nousseet. Tällä levyllä teemat tuntuvat pääasiallisesti olevan siirappiosastoa, joten sydänverta on vuodatettu ja se kyllä ihan välittyykin kuulijalle. Biisit ovat hienosti sävellettyjä ja oivaltavia. Saundit ovat kuosissa ja pieniä nyansseja on uitettu mukaan kuulijaa ilostuttamaan/ärsyttämään. Sinänsä hyvä levy, mutta ei mitenkään mullistava. Jotkut veisut jäävät vaisuiksi, joten ihan koko matkalta kokonaisuus ei kanna. Levy on ilmeisesti alunperin julkaistu lyhempänä versiona kuin mitä Spotifyssa oleva versio, mutta artistin itsensä mukaan olisi halunnut juuri tällaisen kokonaisuuden julkaista ja levy-yhtiö leikkasi lopun biisit tyrannimaisesti pois. Tämä oikeuttaa taas kerran antamaan hieman moitteita siitä, että vähän liikaa on tavaraa tungettu mukaan :)
Songhoy Blues
2/5
Ihan letkeetä meininkiä ja hyvää jytkytystä. Sinänsä, kun tietoisuus ahrikkalaisesta musiikista ja ennen kaikkea desert bluesista on vähäistä, niin on vaikea pistää tätä mihinkään kontekstiin. Pakko mennä siis sen mukaan, miten todennäköisesti tätä nyt kuuntelisi lisää ja miten paljon tästä tykkää. Hauskasti se mikä omaan korvaan kuulostaa jollain tapaa tutulta ahrikkamantereen musiikilta on uitettu bluesimpaan meininkiin. Levyn loppua kohden biisit vähän rauhoittuivat ja ns. tutumpi bluespoljento päätyi taka-alalle. Tavallaan jees plätty, muttei herätä suurempia tunteita.
The Killers
2/5
Ymmärrän kyllä miksi tämä on laitettu listalle levyistä joita pitäs kuunnella ennen kuin siirtyy ajasta ikuisuuteen. Levy nimittäin toimii ihan hyvänä ajankuvana, vaikka ei nyt varsinaisesti mitään uutta ja ihmeellistä esittele. Albumilla on tämän lisäksi muutama iso hitti, jotka raikaavat edelleen ratiossa ja erilaisissa tapahtumissa. Tykkään itsekin muutamasta rieskan biisistä, mutta yleisesti ottaen levy kuulostaa kamalalta. Noin näihin aikoihin keksittiin pop-musiikissa, että kaikki soittimet pitää tuutata täysillä narulle, jotta tsipaleet saadaan ”soimaan kunnolla” kaikista mahdollisista peltipurkkikajareista ja markan nappikuulokkeista. Tuotantotapa korostuu Hot Fussin kohdalla ja saa yrjöt kurkkuun itsellä, joten en tätä kyllä kauhean mielelläni kuuntele. Laulukin on uitettu jonkun häröfiltterin läpi, joten sekään ei pääse oikeuksiinsa. Ehkä tämä pitäisi käydä kuuntelemassa jonkun autostereon läpi eikä kuulokkeilla, niin psyyke kestäisi paremmin.
Van Halen
3/5
Kovaa kepitystä ja ylipäänsä rokkenroullia. Näytti suuntaa julkaisunsa jälkeen alkaneen vuosikymmenen rokeille. Levyltä nousee muutama biisi ylitse muiden ja osa jää vähän täytebiisitasolle. Tätä orkesteria ei ole tullut herkässä iässä kuunneltua enempää, joten ei tästä yllätysbonusfiiliksiä saa. Ansaitsee paikkansa ja statuksensa, joten posipetterin puolelle jää.
Tito Puente
4/5
Nonii nyt lähti semmoset mambot jauhamaan, että syksyinen sadekelikään ei saa hillittyä ajatuksia cuba librejen ja mojitojen tinaamisesta jossain maailman kolkassa, jonka nimen lausumiseen ei tankerokieli taitu. Samalla tässä näytetään närhen munat kitaravetoiselle musiikille. Koko musiikkiluokan varaston perkussioarsenaali on valjastettu mukaan ja jokainen kilkuttaa menemään sillä meiningillä, että kankeinkin kaveri yleisössä alkaa etsimään katsellaan kumppania venyttelyyn ja vanutteluun. Levyn biisit soivat upeasti ja tuotannosta voisi ottaa useampikin nykyajan tietokonepaskiainen mallia. 1958 julkaistuksi levyksi tämä kestää upeasti aikaa ja kaikki eri soitinten sävyt saadaan välitettyä kuulijalle. Sinänsähän tällaisesta musiikista ei jämsäläinen jöröjukka mahdottomasti tiedä saati ymmärrä, mutta tunnelma imaisee mukaansa kuin filtteripuhdistuksen läpikäynyt Dysoni. Ehdottomasti plusmerkkistä tavaraa ja vain oma sivistyksen puute vie tältä täysien pisteiden mahikset.
OutKast
2/5
Kyl tää nyt vähän petti odotukset. Oon sitä "Stankonia" tms. levyä kuunnellut ja siinon parempi meno ja melske. Tässon vissiin noiden pumpun jarrujen osuudet jaettu vallan eri älpeille ja se rikkoo harmoniaa. Spiikerpoksi ei lähtenyt yhtään, mutta lavpilou ol sit maittavampi, mut kuitenkin molempia vaivaa jotenkin muoviset ja vaisut saundit. Levyn isoimmat hitit on tietty hyviä joten niistä plussaa. Pituushommissa tää menee viel rajummaks kuin pumpkinssi ja tää on varmasti ei niin paljoo hipetihopetista tykkäävälle melkonen koetinkivi lusia läpi ja fiilis touhusta voi olla se, että päivästä toiseen tarjolla on ylipitkiä levyjä, joita ei haluis kuulla ennen kuolemaa. Noh mut pitkässä listassa tulee kaikennäköstä vastaan ja eiköhän se särökitarakin sieltä taas kohta kilkata.
Jeff Buckley
5/5
Ourraid ourraid ourraid. Tätä on tullut aikanaan kuunneltua ja onhan tää edelleen hieno levy. Vaikee tehdä syväanalyyseja kun about kaikki on kohillaan. Jannu on onnistunut tekemään ainokaisestaan melko ajattoman kuuloisen ja tunnelataus on saatu iskostettua jokaiseen levyn tsipaleeseen. Sääli, että paklin uintiretki päättyi ikävästi ja lisää studioalbuumeita ei saatu kuultavaksi. Viis kautta viis ja ei muuta kun lisää paskaa housuun.
The Doors
3/5
Tää tais olla sitä aikaa kun albumin nimessäkin esiintyvä laulusolisti ol kunnolla rakastuneena päihdetouhuihin ja se kieltämättä välittyy tulkinnoissa. Sinänsä Doorsista tykkään, mutta tää on aina ollut omaan mieleen vähän tasapaksu levy, kun meno on vähän liiankin bluesia ja biisit sitten junnailee paikallaan. Varmaa perusmenoo ilman yllätyksiä. Posin puolella kuitenkin, mutta mieluummin tältä pumpulta kuuntelen jotain muuta.
David Bowie
2/5
Bowielta on todennäköisesti tällä listalla useampia albumeja, joten tämä oli ehkä hieman yllärivalinta sekaan. Varmasti, kun kyseessä on kuolevan taiteilijan joutsenlaulu, niin perustelu on jo siinä. Itse levystä en jaksanut juurikaan innostua. Liikaa leväperäistä tulkintaa luuppaavan musiikin päälle. Varmasti jos pakkokuuntelisi levyn sata kertaa, niin taide tavoittaisi sielun. Nyt ei lähde ja mieleisempää Bowieta lienee vielä edessäpäin listalla levyistä jotka kaikkien pitäisi kuulla ennen kuin käy kalpaten.
Drive Like Jehu
4/5
Tää on taas vähän värittynyt arvio, kun tätäkin artistia on tullut aikanaan kuunneltua. Aivan satavarmasti vaikee levy kylmiltään, jos genre ei oo tuttu ja viimestään vokaalipuoli voi herättää epäilykset (lyödä vetelät pöxyyn). Näkisin (kuulisin) kuitenkin, että tällä levyllä on aurattu myöhempien vuosien menojalkapändeille latua. Kivoja biisirakenteita ja sovitusratkasuita. Tarjoo tehtaan takuulla vihaitkufiiliksiin resonoitia, mutta myös pohdiskelevampi angstaaja tästä syttyy.
Jerry Lee Lewis
3/5
Kylhän tästä menosta vois parit ylinopeussakot kirjotella. Ei siinä, uskomattoman kova meininki kyseisen vuosiluvun tuotteeks. Kovaa alkuaikojen rokettirollia. Ihan mahottomasti en tätä primitiivirokkia jaksa kuunnella, niin se sitten puottaa oman arvion pisteitä. Kuitenkin väkevätä meininkiä ja pianoa hakataan kun ulkopaikkakuntalaista jämsäläisellä nakkikioskilla.
Amy Winehouse
2/5
Komee ääni se on laulajalla, ei siinä mittee. Kuitenkin taas saundaa niin karmeelta ja biisitkin on sellasia, että käsijarru on koko ajan päällä. Ei siis sisällöllisesti nappaa, mutta annetaan nyt pojot lauleskelusta.
Metallica
2/5
Olen monessa levyarviossa narissut saundeista, joten pakko jatkaa tässäkin KAIKEN REILUUDEN NIMISSÄ. Basso on unohtunut tarkoituksella tai tahattomasti kokonaan (meemitierin juttu) ja kitarapuolikin on jätetty sävyttömäksi, joten nämä elementit saavat yleisesti tämän kuulostamaan ohukaiselta eikä hevanderius välity kuulijalle. Varmasti ideana on olla KARU, mutta jos samalla haluaa, että on HEVI, niin ratkaisu pitäisi olla joku muu kuin valittu linja. Biisit eivät ole parasta mmmheetallicaa, joten ei tämä kokonaisuus kauheasti plussan puolelle jää.
Marilyn Manson
2/5
Mahdottomasti en tätä pumppua ole kuunnellut ja ajattelin alkuun, että tämähän voisi tästä lähteäkin, mutta aika nopeasti tuli raja vastaan. Menojalkaisemmat biisit kyllä potkivat mukavasti hanuria ja niissä on potentiaalia, mutta sitten nämä fiilistelevämmät raidat kuulostavat liian myötähäpeältä, että niistä löytyisi mitään kauhean positiivista sanottavaa. Tuottajana resnorin rentti näkyy ja kuuluu ja monessa mielessä levy kuulostaa pirkka-versio Nine Inch Nailsilta. Kovastihan tässä yritetään saada kaivettua 90-luvun nuorison angsteja ja turhautumistunteita pintaan verhoamalla ilmaisu nihilistiseen ja mukarajuun tulkintaan. Yritän yleensä olla kuuntelematta sanoituksia, mutta tässä kun välillä niitä saattoi muutamat pätkät noteerata, niin niskahiki nousi välittömästi nolostumisesta. Eipä siinä, potentiaalia löytyy, joten ei tätä voi totaalisesti dumatakaan. Hartaasti kuitenkin myös toivon, että tämän listauksen Marilyn Manson -annos oli tässä :). Syy miksi tämä on listalla levyistä jotka pitäisi kuulla ennen kuin kuolema korjaa tuli harvinaisen kirkkaaksi.
Blondie
3/5
Kyllähän tämä on ikivihreitä sisältävä levy, jossa on pääasiallisesti kaikki kohdillaan. Kai tää jotain uuden aallon ja power popin ristisiitosta. Ei hirveästi moitetta, mutta ei nyt herätä ihmeempiä tuntemuksiakaan. Mennään siis tylsimmällä arvosanalla.
American Music Club
3/5
Päästiin semmosen äärelle taas vaihteeks, joka ei ole ennestään itelle tuttua. Tässä on paljon elementtejä, joista tykkään ja tietynlainen melankolinen rockpoppi, jota varsinkin alkupään biisit edustavat maittaa. Jotenkin tästä on vähän vaikea saada otetta ja toki kun on täysin uusi tuttavuus, niin on vaikea antaa tuomiota puolesta tai vastaan. Mietin tätä kuunnellessa, että voisi kuunnella lisääkin, mutta se taitaa vaatia fyysisen rieskan ostamista (kun ei Spotify tätä tarjoile), joten eiköhän tämä jää sitten tähän. Sillain tässä nyt kuulee saundimaailmassa ja yleisessä ilmeessä samaa, mihin on 90-luvun indierokpopeissa törmännyt. Ehkä tämä siis toimii ja on toiminut niille jonkin asteisena esikuvana ja on sillä löytänyt paikkansa listalla albumeista jotka pitäisi kuulla ennen kuin viikatemies käy kylässä. Suorilta en innostunut kaikista levyn veisuista, joten mennään tasapaksulla arvosanalla.
Yes
4/5
Kyllähän pippeliproge aina maittaa. Tätä jeesmiesten levyä en oo aiemmin kuunnellut. Kai tässä on vähän vähemmän käsistä lähtevä meininki kuin pändin myöhemmissä 70-luvun albuumeissa. Hyvä levy kaikilta osin ja sellaista mitä kuuntelisi ihan vapaaehtoisestikin, jos menojalka tän tyyliseen polveiluun vipajaisi. Ihan ei pippelöinnin taso saavuta vielä sitä pistettä, että täydet pointsit kehtaisi antaa.
Leonard Cohen
3/5
Oorraid nyt päästiin og-runopoikaan levyvalinnoissa. Tunnelma hyvä, laulu herkistelyä. Musiikki tietty aika pelkistettyä, jotta runosuolen prööt prööt -pulputus pääsee oikeuksiinsa. Ongelma toki sitten siinä, että kun ei jaksa perehtyä lyriikkaan, niin jää 70% pois. En nyt tee tämän suhteen poikkeusta ja hae lyriikkavihkosta googlella, niin mennään perstuntumalla. Iha kiva, ei kyl tuu kuunneltuu.
Joy Division
5/5
Nonii nyt päästiin taas näihin kesäisiin saundeihin ja romanttisiin iltoihin kesämökin laiturilla. Tai no nii, kyl tää sittenkin taitaa olla se marraskuinen Kouvolan betonihelvetti tai hylätty paperitehdas Jämsässä. Oon taas tän suhteen vähän huijariasemassa kun on tullut kuunnellut aiemminkin nautintodivaria, mutta ohan tää tunnelmallinen teos. Varmaan ekaa kertaa kuunneltuna esim. töiden ohessa voi jäädä hyvinkin kolkko fiilis ja pohdinta, että saatana mitä kolinaa. Mutta audioKUVAhan tässä on mitä upein ja musiikille harvinainen immersiivisyys on läsnä. Tossa yks tän ryhmän kuulijoista sanoi, että mänsesteri oli helvetin ruma mesta kun siellä kesällä vieraili. No tää pumppu on sieltä kotosin ja varmaan kyllä kuulostaa siltä miltä kyseinen paikka näytti seisarikasarin vaihteessa. Mut joo, tän pändin kahdesta levystä tää on aina ollut itelle enempi mieleen. Ei siis muuta kun lisää paskaa housuun ja hyvät pisteet kehään.
Kraftwerk
3/5
Semisti vaikee levy arvioitavaksi. Varmaan tavalla tai toisella suuntaa näyttävää matskua ainakin popimman elektromeiningin saralta. Ainakin tässä nyt viel ajellaan Voimalaitoksen viitoittamana aurinkoisella baanalla eikä oo kovinkaan synkeet meiningit. Ihan kivan kuulosta päristelyä. Ei kuitenkaan sillai resonoi, että jaksais tehosoittoon pistää. Eiköhän tätäkin länsiteutonia oo tarjolla tulevaisuudessakin tän listan osalta levyistä joita pitäis kauheesti kuunnella ennen kuin nirri on pois. Mietitään sitten niiden kohdalla lähteekö arvosana kirkastuun vai hiipumaan (jos ei oo ragequitattu ennen sitä).
Kate Bush
4/5
Onhan tää melko teatraalista ja taiteellista tavaraa. Kuitenkin hyvin paketoitua ja esitettyä. Tuotanto toki kestää aikaa ja sen sai huomata sen netlipsi-sarjan myötä, kun pussin kati sai paljon uusia fänejä. Taas kerran voi toistella sitä miten yhellä kuuntelulla tästä ei varmasti irtoo kaikki akselistot ja kulminaatiot. Eipä siinä, varmasti rohkassut tulevia sukupolvia ja taiteilijoita omalla esimerkillään. Vägevätä on. Kelpaa juu. Hyvä hyvä.
Lou Reed
4/5
Noniin Yrtsi, miltä meno nyt maistuu? Tän ostin joskus seedeenä svämp myysikistä ja tuli kuuneltuukin kohtalaisesti ja ihailtua kansikuvissa olevaa kaveria, jolla oli tiukassa farkussa banaani lahkeessa. Albuumina tää lukeutuu varmaan johonkin glam-rokin lähdeteoksiin tms. Ihan hyvii veisuja täynnä ja sellasia kunnon ikivihreitäkin. Vahvaa tekemistä ilmeisesti täysmulkero äijältä. Ei nyt sillain mitään mullistavaa tai todellista eteen_näyttäjää, joten ihan ei täysii pisteitä pysty antaan. Kuitenkin heleppo nelkkukelkku. Metal Machine Musicia sitten vaan oottelemaan, jos vaikka joku kuratoija on pikkuhönössä keksinyt, että tää pitäs kyl kaikkien kuulla ennen alakertaan siirtymistä.
Count Basie & His Orchestra
3/5
Jatsihommathan on semmosta, että jos sille polulle lähtee niin kaninkolo vie mennessään. Oon itze pysynyt vähän etäämmällä, vaikka jotkut kyseisen genren levyt kyllä houkutteleekin kuiskailuillaan. Tää nyt ei ihan resonoinut täysii. Hyvää pikpändi-veivausta ja semmottiis. Eiköhän vielä saaha parempaakin kilkuttelua listan edetessä.
Prince
3/5
Selkeesti verrattuna edelliseen rinssiin tässä on kiimaisuuden määrä ollut matalampi levyä väsäillessä. Sekaan toki mahtuu myös ilmapano-biisejä likaisimmista fantasioista, mutta itse musiikki ei ole niin perverssin kuuloista kuin 1999-rieskalla. Joukkoon mahtui lähes bruus spranksteeniltakin muistuttavaa tavaraa (tais olla se I Could Never Take the Place of Your Man tms). Tästä aasinsiltana voi todeta, että melkoinen sillisalaatti tämä on kokonaisuutena. Tuotantojälkikin vaihtelee biisien välillä rajusti. Eipä siinä, kyllähän se rinssin mielenmaisema on omanlaistaan ja jos siitä ei saa otetta, niin varmaan tämä materiaalikin hirvittää. Joukossa vois olla jopa neljän tähden veisuja, mutta kyllä sinne sitä haisevaa kakkostakin mahtuu. Pituutta levyllä nimittäin taas piisaa. No mutta ei se mitään. Annetaan taas vaihteeks puolihölmö arvosana.
Bobby Womack
2/5
Nonii saatiin taas erikoismies listalta pulpautettua framille. Kohtalaisen värikästä touhua sekä ite päähenkilöllä, että hänen lähipiirillään, mutta ei anneta sen häiritä! Levy saundaa sillai ihan kivalta, että on nippelit kohdallaan, mutta vähän jää semmonen pliisu kuva. Levy potkastaan ihan rehvakkaasti liikkeelle, mutta ei oikein jaksa sitten kantaa. Albuumin suurin hitti, jossa lauletaan jotain luuloista ja yksinäisyydestä, on ainakin osotus, että joskus kasarilla pysty kohtalaisen kunnianhimosellakin tavaralla nousta listoille killumaan kellumaan. Kyl tällasissa pitää antaa luomusta plussaa kun on jouduttu ajatuksen kanssa tekeen tuotantoo ja sovittelemaan palasia kohdilleen. Räväkkyys kuiteskii puuttuu ja vaikka sekoilu on vähäsempää kun esim. eilisellä rinssillä, niin kiinnostavuutta on vähempi.
Mj Cole
2/5
NOJOO. Ei tästä ihan hirveästi saanut otetta. Ajoittain semi-erikoista poppista ja ajoittain ihan hyvää jumputusta. Kai tää on joku brittien elektro-skenen alalajin esittely. Ei mahottomia tunnetiloja herättänyt suuntaan tai toiseen.
Nick Drake
5/5
Tässon taas yks nuorena nukkunut kaveri. Eli siis OG Drake. Näitä tän tuotoksia on tullut kans kuunneltua joskus oikein tarkotuksella. Eli ihan mieleistä tavaraa. Tunnelmapalaa toisensa perään ja intiimi meininki kantaa läpi levyskän. Levylle valittu tuotannollinen linja on hienovaraista ja erilaiset orkesterisoitinsovitukset on kyl upian kuulosia. Vaikee myös keksiä oikein muita verrokkeja, jotka ois tohon aikaan vastaavanlaista materiaalia tarjonneet. Vuoskymmeniä myöhemmin sit alko semmosiakin putkahteleen ja sit kun niitä tulee tällä listalla levyistä joita pitäs kuunnella ennen lusikkaa nurkassa, niin voin sanoo, että tää on nyt semmonen (jos en oo ragequitannut). Aikalaisethan ei tätä kauheesti noteeranneet, mutta sitten jälkeenpäin on todettu, että JEE TÄÄ ON HIENOO. Näin kolmesataa vuotta myöhemmin voin sanua samaa. Paitsi jämsäläinen kaveri sanoo, että HIANUU.
Joy Division
5/5
Nyt kyllä arvontakone hellii ryhmäläisiä kun saahaan toinen divari kuunteluun näin nopeesti edellisen jälkeen. Muistin, että tää ol se karumpi levy näistä kahesta, mutta täähän olkin ihan poppista ja toi jälkimmäinen sit tylympää. Saundit on toki rajummat, mutta ehkä se on sitten luontasta jalostusta sillä klouserilla. Aika paljon tähän pätee niitä samoja juttuja varmaan kun siihen, että sillain vaikee tarjota nyt lisää mitään upeeta syväluotausta. Kyl mää tänkin levyn fiilareista tykkään ja nyt kun tän aikasemmasta kuuntelusta on ollut vuosia taukoo niin tuntus edelleen potkivan beballe. Ahas asteikko niin sinnehän se solahtaa korkeelle. No, tätä tavaraa ei pitäs enää olla lisää. Tai jos onkin saman porukan tuotoksia niin ainakin nimi on vaihtunut ja laulaja on hautuumaalla.
Guided By Voices
2/5
Oon varmaan tätä edeltävää äänet johdattelee -levyä kuunnellut, mut tää ol entuudestaan vieras. Muistaakseni se levy ei ollut ihan näin rajua tavaraa. Jotain juttua tästä albyymistä ol, että tuotantokulut ol kympin verran, jos ei laske mukaan kaljaan mennyttä rahaa. Sillainhan kun halutaan käyttää ilmasun tehokeinona kämäsyyttä ja biisit saattaa loppua siinä kohtaa kun ne vasta pitäs alkaa, niin kuulija jää helposti miettimään, että miksi. On tässä seassa hyviäkin biisejä tai ainakiin niiden aihioita. Enkä nyt lähe liiaksi tuomitsemaan sitä, että hommaa ei ole hiottu. Ohan toi myös melkosta erikoishuumoria lyödä kuorsaukset taustalle ja siihen sitten nauhotella päälle musisointia. Jollain tasolla siis viehättävää, mutta varmaan kasetille nauhotettu "minun kuided pai voisiis best ohvi" kestäs paremmin kuuntelua. Kai siin kuitenkin se perusidea katois, kun selkeestihän tätä säveltäneellä on ajatus hyvistä melodioista ja poppiksesta, mutta haluaa tehdä tajunnanvirtaa sen sijaan, että nälväis viimeisteltyä taideteosta. Kai nää omatkin ajatukset levyistä jotka pitäs kuunnella ennen viikatemiehen vierailua on enemmän tän levyn henkistä taidetta kun mitään musiikkijournalismia. Että sillai. Yritä tälle nyt sitten pisteitä antaa. No yritän. Annetaan sit paremmat pisteet, jos tulee se toinen levy. Voi kyl olla, että sekin ol ihan samaa menoo. Joopajoo sano rengit päissään.
Funkadelic
3/5
Ihan tömäkkää fänkkiä ja meininkiä. Kauheesti en aihetta tunne. Perusvarmalla siis mennään.
Doves
3/5
Tämän albumin myötä tuli itselle tutuksi genrenimi "post-britpop" mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Bändi on nimenä tuttu, muttei oo tullut kuunneltua aiemmin. Sillain kyllä ihan tykkäsin osasta biiseistä, mutta tietyllä tapaa se, miltä levy kuulostaa jätti vähän lattean kuvan. Kappaleissa oli ajoittain hyvää junnaamista, mutta sitten sekään ei kantanut sillä tapaa, että tässä klassikkoainesta olisi ja välillä meni jopati "lopu jo" sfääriin. Levyllä tuntui olevan useampi laulaja mikä nyt ei haitannut. Ehkä eniten äänessä ollut oli ajoittain hieman väärällä tapaa naukuva. Saundimaailma oli sellainen, että siinä oli tuhtia purtavaa mutta silti nyanssit erottuivat eli ihan onnistunut. Jää tää nyt kuitenkin positiivisen puolelle ja pienellä särmällä ja ehkä rosoisuudella olisi sellaista tavaraa, jota voisi enemmänkin kuunnella. Ajoittain tää kuulostaa aika paljon Elbowilta, joka taisi olla aikalainen ja samoilta seuduilla. K-Y-R-P-Ä kyynerpää onnistui sitten viemään tämän jutun vaan enemmän kaupallisen kuuloiselle raiteelle. No nyt lähti ainakin jutut sivuraiteelle. Ei siinä. Ihan kelpoo, mut ei nyt mitään superiikaan. Jee.
Steely Dan
3/5
Jee päästiin näiden salaisten paheitteni äärelle. Eli pehmeetä karkkia tarjolla korvakäytäviin. Tää nyt ei oo näistä höyryseksilelustanimensäsaaneen pumpun parhaita levyjä, kun vaan yhdellä biisillä rumpuja soittaa porokaran jehvi. Night by night onkin albuumin paras biisi. Yleisesti ottaen miellyttävää ja harmitonta menoa. Jos itzessä vielä henki pihisee 50v päästä niin todnäk tää ois sillon täyven vitosen setti. Nyt kuitenkin jää vähän vajaaks, joten perusvarmalla mennään.
Duke Ellington
3/5
Kivaa jatsii.
Traffic
3/5
Ihan kivaa rokkii, jossa on vähän progee ja jatsii. Tuntuu, että monessa veisussa on aika paljon jamittelua lyöty narulle. Bonusta tosta puhallinhommasta. Montaa puhkujaa tuntu olevan matkassa. Vois tätä varmaan vapaaehtosestikin kuunnella, mutta ei nyt mitään kauheen superihkuu tavaraa. Iso kolmonen pöytään.
Rush
4/5
YUP teki joskus alkuaikoinaan biisin Geddy Lee Sucks, mut eihän se kaveri tän perusteella nyt mahottomasti oo bebasta. Hyvä levy tämon ja persoonallinen ilme välittyy. Monta ikivihreetäkin saatu mahutettua mukaan. Ei nyt kuitenkaan mikään "tämä on minun mielestäni ihanan hyvä älbymi". Rusikaani on kovaa tykittelyä, mutta silti aika poppista. Joku vois sanoo, että semisti kädenlämpöstä. No se sen varmaan tekee ettei oo mikään vitkun juttu. Kuitenkin nelkkukelkku.
Dwight Yoakam
2/5
Ehhhh päästiin vihdoin kantrijyrin pariin. Karmeeta raakana. No ol siinä pari kohtaa kun melkein viihty. Ei siis ihan ygöstä.
Bob Marley & The Wailers
4/5
Nonii minä ja riki ollaan rekei okei. Sillaihan tääkin musatyyli menee varmaan vähän siihen, että liikkumavaraa ei oo mahottomasti. Sama poljento ja jytke stygestä toiseen. En oo koskaan ollut mikään kauheen kova tän genren fäni, vaikkei sitä ehkä päällepäin uskos. Tää repäsy nyt yllätti positiivisesti, kun tunnelma on aika synkee ja se sitten tietty vetoo synkkään kaveriin. Paha sanoo kuinka monta marlin mehutiivistelevyä tälle listalle mahtuu, mut ainakin tässon nyt rima asetettu kohtuu korkeelle. Näissä biiseissä kuitenkin tuntuu olevan paatosta ja eetosta. Hauskoja urkutsydeemeitä on uiteltu mukaan ja esim. taustalaulut tuo hyvää lisäväriä. Ehkä jos 1100 levyä sisältää vaikka viiskytä jah jah mon -julkasua, niin itekin on lopulta täysin vapaa babylonin ikeestä tällasen johdattelemana.
Nirvana
5/5
Sairaan hyvä poppispändi se narvana. Tää in tuhero on aika iso harppaus jotenkin siitä mitä ei sittenkään edusti. Vaikka tässä nyt on jollain tasolla sekoilua niin kyl kuitenkin kokonaisuus on viehättävä. Ois varmaan ollut hauska kuulla mitä tulevaisuus ois tuonut vielä tullessaan jos ei haulikkohommat ois päättäneet toisin. Mut joo 1-5 asteikolla ja valitulla linjalla tää nyt kuuluu useemmasta syystä (joita vois eritellä mut ei jaxa) niin totanoinnii sinnehän se menee täysiin täysii.
Adam & The Ants
3/5
Jännä, että tässon keulakuvana charru, joka on jostain syystä tuttu sekä nimenä, että pärstänä, mutta musiikki ei oo pahemmin tuttua. Ainut styge, jonka oikeestaan tietää on se Ant Rap ja siitäkään ei oikein ota selvää, että kuinka kieli poskella tässä mennään. Nonii ja sitten tähän ite pihviin eli leipään eli rieskaan. Levy on melkosta kalasalaattia eli sillipitosuus on korkee. Sovitukset on aika omanlaistaan ja ensikuulemalta men ajoittain vähän sietämättömän puolelle. Kuuntelin kuitenkin rohkeesti toisen kerran ja alkohan tuolta löytyyn ihan hetkensä. Vissiin briteissä tää on mennyt läpi kuin HÄKÄ (mikä perkeleen sanonta se toikin on) jo aikalaisena. Varmaan, jos hinkkais enemmän, niin tätä vois ymmärtää työntö työnnöltä enempi. Mutta semmoseen ei oo aikaa, kun kohta tulee taas uutta kuunneltavaa. JOTEN vaikka levyllä onkin "saatana mitä sekoilua" -hetkiä, niin varsinkin alkupään biisit on hyviä. Joten kun meno on kunnon sinkoilua, niin lyödään ite sitten jämäkästi kepulainen arvosana.
Carole King
4/5
Nonii nyt on väkevätä tulkintaa ja useempi ikivihree samoissa kuorissa. Varmaan monet näitä veisuja tuntee, mutta harvempi sitten tietää, että ne on tämän artistin itze kynäilemiä sävellyksiä. Eipä siinä, ei oo mitään vikaa menossa, mutta toisaalta ei kyl (vielä) mikään oman kasettimankan tehosoitossa oleva/ollut, niin ei ihan täysii voi antaa. Kuiteskii top notchii ja iso influensseri (ei sosiaalisen median).
Hole
2/5
Joo ei tää vaan oikein lähe. Pari ihan jees hittiä, mutta jotenkin vähän liian kliinisen laskelmoivaa. Ei nyt ihan nolla eli reikä eli hole ehkä enempi arshoul eli kakkonen.
R.E.M.
3/5
Ei nyt kauheesti herättänyt fiilareita suuntaan tai toiseen. Tykkään kyl ihan pändistä ja alkupään levyjä oon kuunnellut asioikseni. Vähän ehkä lattee meno yhellä kuuntelulla, mut ei ärsyttänytkään. Remmii vaan kireemmälle ja menox.
Linkin Park
2/5
Jos IT-kupla ois musiikkia niin se ois kyl tätä. Tässon kovasti Internet-aikaa saatu yhistettyä pomppuheviin radiopuhelinsaundiräpin ja hiphoppielementtien myötä. Ei siin mittään, ymmärrän kyl, että tää on iskenyt siihen kansanosaan aikanaan, joka on elänyt kukkeinta angstikauttaan. Rajuu meininkii, mutta sopivilla poppikoukuilla. Hitithän tästä on kuullut miljourdeja kertoja, mutta albumiraidat on vieraampia. Niissäkin kyl vähän kaikuu samoja yrityksiä kun hiteissä eli vähän tää alkaa toistaan itteensäkin pidemmän päälle. MUTTA JOO, muovi haisee. Periaatteessa tää nyt vois olla kolmosenkin levy, mutta toisaalta tää nuumetalliskenessäkin tul vähän sillain, että haki aikasempien rungon ja teki siitä tarpeeks poppista päästäkseen meinstriimiin, niin ei oikein pioneerityöpalkintoakaan voi jakaa. Joten kivasta popista käärittynä pääkallolahjapaperiin pisteitä kertyy nyt sen mitä kertyy. Plussaa toki siitä, että kävivät JÄMSÄSSÄ keikalla vielä kun alkuperäsessä huutajassa henki pihis.
Portishead
3/5
Ohan tää nyt ihan kivaa ja tunnelmallista, mutta ei mahottomasti omaan makkuun. Erikoista myös, että tää kolmas levy valikoitunut mukaan. No, todnäk ne kaks aiempaakin pääsee viel kuuleen jos ei ragequit iske. Mennään hajutonväritönmauton-menolla kun ei nyt rajumpii sävärei irronnut tai mahottomasti ärsyttänytkään.
Stan Getz
4/5
No tässois nyt sitten sitä bossaa ja novaa ja varmaan jatsiakin seassa. Pehmosta on saundi ja meno on myös pehmosta kun meikäläisen jutut. Ei oo taas kyl mitenkään kauheen tuttu genre muuta kun sen kautta mitä yks maailmanmusiikkimies on tarjoillut suosituksina. Kylhän minä niihin veisuihin lankeen ja tykkään eikä tääkään nyt tuo muutosta siihen näkemykseen, että kyl on niin mukavata kilkettä tämä. Ottijatuota kyl maar minä voisin tämmöstä kuunnella enempikin ja varmaan kuuntelenkin. Kunhan tää lista on kahlattu eka läpi. Eli sitten se on jo unohtunut lupaus, mutta tässä kohtaa iso huurteinen nelonen pöytään eikä sitä ainasta keskaria.
4/5
On tää kyl hyvä. Hyvii biisei hyvää lauluu. Hyvää saundii. Monipuolista menoo. Oivaltavii ratkasuita. Radioheadin mies mukana hönkimässä. Nyy jorkki steit of maindi välittyy. On kyl tuttu artistikin, että ei siin. Tää taitaa kyl olla popimpaa kun ne jotkut aiemmat. Eli varmaan tää on hyvä lätty alottaa tän artistin suhteen suhde. Tai ei ainakaan kantsi kauheesti kaivella syvemmältä, jos ei tääkään maita. Tosin sen nyt tietää, että tätä on kyl melko varmasti tulevaisuudessakin tarjolla listalla jonka läpikäyntiä ennen ei parane kupsahtaa. Mut HEHE no tää ol sisäänajo sitäkin varten, että saa kuunnella niit muita levyjä. Kova jätkä antas tälle täydet. En oo kova jätkä ja kun ei nyt oo ennestään suosikki niin mennään löysän kaverin nelkulla. Mut jos ois aikaa niin kuuntelisin tätä enempikin. Sit kaduttas arvosana. Vuan katua ehtii sit listan läpikäynnin jälkeen. JA SIIHEN NYT ON VIELÄ AIKAA.
Solomon Burke
3/5
Tässon kaveri joka runsaan levytyssaldon lisäks tykitteli myös perillisiä maailmaan tuimalla tahdilla. No sen voi varmaan laskee aina plussaks, mutta en tiiä vaikuttaako omaan arvosanaan. EHKÄ. No mut kuitenkin, on tää ihan jees mut ei kyl jaksa kuunnella kertaa enempi. Varmaan vähän liian vähän fallout radioo ja samalla liian vähän rokettirollia. Eli semmonen keskiviiva jossa on molemmat puolet haettu mukaan. Keskiviiva-arvosanalla siis mennään ja soppii eppäillä että tätä enää kuuntelisin.
A Tribe Called Quest
5/5
Taas päästiin näihin salaisiin suosikkeihini. Tai siis mitä sitä salailemaan, kylhän tätä on tullut kuunneltuu sen näiden ekan älbymin lisäks. Tsillii menoo ja tunnelma on mitä parahin. Fiilis kantaa kokonaisuuden läpi ja säröjä ei ilmesty tuulilasiin. Melkeen tää menee mihin tahansa tunnetilaan tai sit vaikka siihen kun pää on tyhjä tai täys. Yleensä se on kivaa jos on paljon kaikkia sampleja sun muita, mutta hyvin tää menee näinkin, että ote on enempi minimalistista. Siihen kylkeen viel tommosta jatsifatsistailia, niin omaperänen lähestymistapa on saatu luotua. Tää levy on taas näitä "ajattomii" eli vaikka meno on vidu ysäri niin silti kestää tarkasteluu tuotannollisilta ansioltaan kaikkeen myöhempäänkin. JOTEN klasu antaa kymppi pistettä ja hyvä tämä levyraati on hyvä.
Bill Evans Trio
3/5
Jee jatsia. Vähän liikaa tiluttelua, mut ihan jees tunnelma kun astiat kilisee ja porukka juttelee mukavia samalla kun basisti vääntää jotain maailmanlopun sooloa.
Blur
3/5
Kai tää on blöörin joku vähän identiteettikriisilevy. Ainaskii sisältö on aika monisyistä. Joukkoon mahtuu tyyliltään monenmoista veisua. Eikä siinä, kyl mää tästä pändistä tykkään ja tää levykin on ihan jees. Jollain tapaa ei vaan lähe se yleissaundi joka tässä vallitsee. Kai se on vähän ominaissaundia sille ajalle, kun tää on pykästy pihalle. On tässä levyllä yks omista lööri-suosikeista eli avausraita Beetlepummi. Laulu kax on kans ihan takuuvarma hitti. Siit oon jotain juttua kuullut, että tekivät sen vähän kieliposkessa ajatellen sitä miltä ameriikkalainen rokkimusa kuulostaa, kun ison veen takana ei ollut blurraus kelvannut. No se sit men kivasti sillä ylipäänsä mantereella läpi. Mut, kokonaisuutena levy on "ei loistava eikä huono" eli iso kolmonen taas vaihteeks pöytään.
The Who
3/5
Oopperaa. Rokkioopperaa. Nyt on tääkin sit kuultu kokonaan. Pitäs varmaan nähä jossain jämsän kesäteatterissa tää niin aukeis enempi. Musassa ei sillai oo vikaa, mut parempii ne kuka:n normibiisit on. Eli taas särmätöntä arvosanaa.
Joni Mitchell
3/5
Ihan kiva. Jotkut biisit nelosta mut osa sit kagosta. Kepulaasena siis mennään. Jos nyt oikein muistan niin näissä mitseleissä oli kyllä rajuja sekoilujakin jotkut projektit, tää nyt ol selkeesti ihan siedettävää ja melkein poppista.
The Rolling Stones
4/5
Jonkun verran on stounssi-levyjä tullut kuunneltua, mut ei tätä. Ihan hyvii veisuja ja parit hititkin. Ohan tää vaarallisemman kuulosta kun stiiplesi eli enemmän jännämiehen valinta. Mut se on sit kii että kuinka paljon jännää, että miten tää maistuu millonkin. No nyt maistuu nelkun verran.
Shivkumar Sharma
2/5
Tän takii mä tähän projektiin lähin.
Throbbing Gristle
2/5
No mutta tämähän oli iloinen yllätys. Musiikki-käsite venyy ja paukkuu 70-luvun tyylillä. Vähän menee popiksi loppua kohden ja se toki syö sit immersioo. Varmaan jos tätä konesäksätystä ymmärtäis paremmin niin niissäkin ois kaikuja, joita ei oo ennen tätä koettu. Mut joo, kiva kuriositeetti ja memutus. Kuitenkin vähän karmeeta raakana.
Cypress Hill
3/5
Ihan jees, mut ei tää oo koskaan oikeen lähtenyt itelle. Varmaan enempi rajut jutut ohjaa kun ite musa. Sillai, että jää semmonen semi tasapaksu kuva. Jännästi nää kyl löi läpi täällä Härmässäkin. Mut Kepu taas kerran ainoona vaihtoehtona.
A Tribe Called Quest
3/5
Algoritmi ja alkometri tekee tepposiaan kun tää raippi kuestin eka levy tul näin vasta ton tokan jälkeen listauksesta. No ainakin tän myötä sai osotuksen omalle ounastelulle jossa muistin että toi toka on parempi setti. Eli hyvä meno ja paljon samaa mut ei iha nii hyvä. Siks keppana.
Paul Simon
3/5
Joo ihan letkeetä ja hyvää saundia. Parit tutut hitit jotka tietty saattaa tulla vähän korvista ulos. Pauli Simo on hakenut innoissaan maailmanmusiikin kaikuja mukaan ja matkaan. Ei tätä kyl montaa kertaa jaksa, mut on hetkensä. Kepu.
Simon & Garfunkel
3/5
Alkometri taas vauhissa kun kaks Simoo putkeen. Sit tässä on viel kuunneltu sitä toista tän huokailijakaksikon levyä aiemmin. Ei tää tästä varmaan monella kuuntelulla parane, semmonen hyvä lauleskelu ilman särmää. Sillai, että jos ei oo pakko niin ei tuu kuunneltuu, mutta ei kuitenkaan ärsytäkään ihan kauheesti ja paikoin tuntuu, että käsijarru saahaan pois päältä. Äkkiä siin kuitenkin sit taas lähetään paineleen sit jarrua ihan jalalla tai sitten tässä on niinkin moderni kun automaattinen käsjarru käytössä. No mut näkemyksestä, yristä, Bob Dylan -imitoinnista ja joululaulun+seiskan uutisten erikoisbiisistä voi antaa ihan posia. Mut ei saateri sentään tätä kyl voi korkeemmalle nostaa kun siihen mitä nyt lätkitään näköjään joka rievälle. Eli keskari pystyyn. Joulupukilta kuitenkin semmottiis toive, että pistetään vaikka sata älbyymiä ennen seuraavaa johon nää tai toinen näistä on sotkeutunut.
Pantera
3/5
Oujee äijjähevin mestarteos. Testosika hönkii ja rumpu paukuttaa niin perguleesti. En oo koskaan tykännyt mahottomasti siitä miltä pat nearin tää rieska saundaa. Jotenkin liian särähtävää. Kultakorvasempi osais arvioitsia paremmin mikä sen tekee. Varmaan helvatasti tota treblee. Ois varmaan täyven vitkun levy jos ois noi tietyt nyanssit enempi omaan mieleen. Biiseissä ei sinänsä oo vikaa, mutta sit ton alta ne ei liiaks erotu edukseen. Oisko sillä lehmäpoikahelvetti-levyllä vähän vähemmän tuotettua lopputulosta ja ei sit kuulosta niin pahasti tämmöttiissiltä. No, tää on mitä on. Hyvä linja löydetty pisteytyksissä ja sillä jatketaan. Pahottelut kaikille jotka tätä bängäs nuoruusangsteissaan 1000% voimakkuudella ja oottaa itku kurkussa että jokainen ihminen maailmassa antaa tälle vintsan.
Grandmaster Flash & The Furious Five
3/5
Tää nyt menee näihin ensimmäisiin hipetihoppeihin ja menohan on sen mukasta. Mesitsi on ennestään tuttu veisu ja se on kyllä hyvä se. Sillai tässä nyt sitä suuntaa ylipäänsä varmaan haetaan itseilmasun osalta ja lopputulos on vähän sekava. Osan ajasta kovaa meininkii ja osan sitten aika "kiva juttu hei" -tasoo. Posin puolella kuitenkin ehottomasti ja yks biisi on viis kautta viis mutta sitten koko rieska se mitä kuuluu koko ajan antaa eli joo. Kiva kuulla hei koko albumi tätä menoo kun ei oo aiemmin saanut aikaseks.
Big Brother & The Holding Company
3/5
Joo ohan tää rohkeeta tavaraa pluussirokin tai jonkun vastaavan saralla. Kovaa revittelyä soitannollisesti ja varsinkin laulupuolella. Ihan hirveesti tämmöstä ei kyllä jaksas kuunnella vapaaehtosesti, mutta menee tähän samaan linjaan kun kaikki muukin näköjään tällä hetkellä, että ymmärrän kyllä, mutta en kuuntele. Sen takia ei voi ruoskia SÄILÄLLÄ. Varmaan osittain kärsii siitäkin, että on liveälppäri kyseessä, niin meno on enemmän semmosta fiilismiehelle sopivaa kun totiselle musiikkikuluttajalle. Sit kun ei oo fiilismies-olo, niin ei välity se lavameininki. Plussaa toki älppärin kansitaiteesta. Roopertti Krumppi on kova pikkutuhmien kuvien piirtelijä.
Fats Domino
2/5
Täähän on tätä aikasta rokettirollia mutta vähän on pliisua. Eikä oo taaskaan tarpeeks Fallouttia. Ei lähe oikein millään vaikka kuinka puristelis. Mutta nimestä plussaa jos ei muuta. Ei pysty kyl ees kolmosta nyt antamaan. Ei oo sermiä saati särmiä.
Jeff Beck
2/5
Tää nyt on tämmöstä blues-rouhintaa ja ison maailman riki sorsan karjuntaa. Siinä parin päivän takasessa cheap trillissä ol sentään vähän psyke-elementtiä niin maistu vähän enempi. Isoja nimiähän tässä on ollut soittelemassa jne, mutta on vaan liian tylsää, että jaksais innostua. Eli joutuu toista päivää putkeen antaan kakkosta. Röökiä ja kaljaa ja soittotaitoa kun olis itellä niin sit varmaan ois maailman parasta menoo. Mut kun ei oo niin sit on mitä on.
X-Ray Spex
4/5
Oujee tää on tämmöstä turboahdettua Blondieta. Aluks mietin, että laulu menee liian revittelyks, mutta levyn edetessä siihen joko tottui tai se vähän seestyi. Joka tapauksessa aika pitkälti kaikki nippelit kohdillaan ja kivaa kuunneltavaa. Koska menee kategoriaan "voisin kuunnella lissee" niin arvosana nousee sit samalla. Nelonen todistukseen ja hymyt huulille.
Ride
4/5
Joo täähän oli aika hyvää fiilistelyä. Varmaan oon joskus vähän kuunnellutkin. Levy on kyl suht pitkä mutta tais spotify-versiossa olla taas extrojen extratkin mukana. Mut paljon tommosta shuukeissi-vibaa plus kiviruusu-fiilistelyä. ELI koska täällä nyt on paljon tota paskaakin ja osuu omaan perskannikkaan niin eikai se auta kun nelkku kaivaa kaapista.
Metallica
3/5
Nojoo tääkö se on se levy mihin metallikan ois kantsinut lopettaa levyttäminen ja ruveta vaan vetään keikkaa Porissa ja muualla. Voihan tää se olla. Ei kuulunut lapsuuven saati nuoruuven suosikkeihin. Ei kuitenkaan niin rupinen kun se tsastiissi jota kuunneltiin par kuukautta sitten. Ohan tässä semmosta hittiä että on saatu miljuunaa tilille joka pojalle. Ei siis mulle mutta noille jotka tässä skulaa. Bassookin äänittäessä muistettu laittaa liuku ylös eikä unehtunut alas (heh heh). Vuan mitä tähän nyt sanois. No kyl ne alkupään levyt on parempia. Tää menee sitten enempi siihen samaan kun sunkvistin mika kysy popedalta että ottaako mieluummin kriitikoiden suitsutusta vai kesämökkitonttia. Tässä on sitten mötallikan jannut valinneet ne malibu-kartanot. Vai mitä helvettiä siellä isossa maailmassa onkaan. Alkaa vähän puuduttaan saundimaailma ja hönkiminen pidemmän päälle niin ei ihan pysty nelosta antaan. Samalla kun tietää että kyllä ne paremmat levyt sielt viel listaa kivutessa varmasti päästään kuunteleen niin säästetään sitten pistepotteja sinne sitten joo. Voihan se olla että menee marisemiseks niidenkin kohalla.
The White Stripes
3/5
Joo on tätä tullut joskus kuunneltua. Ei ehkä parasta vait straipsia. Perusidea tästä tulee läpi siitä missä pumpussa on kyse, mut biisit rupee vähän tylsistyttämään. Kivaa erilaist rokkii.
The Byrds
3/5
Jooooooo tää on tämmöstä. Paras biisi levyllä lainabiisi niin ohan se aina vähän semmottiista. Mutta ei se mittee. Välillä mietin levyä nautiskellessa, että kokeilunhalu mennyt siihen pisteeseen, että rupee meikäläistä kuulijana ärsyttämään. On tuolla nyt kuitenkin sen verran hyvää ja perusvarmaa soitantaa ja laulantaa ettei joudu kakkoslaarille menemään.
Beastie Boys
4/5
Muistin että tää ois jo kolmas biisti ja poissi mut ei ollutkaan. Tää on kyl räväkkää menoo ja täysiä tykitellään läpi levyn ilman turhaa hengähdystaukoo. Linja pitää paremmin kun siin toisessa mikä kuunneltiin joskus syssymmällä. Vähän myös paulin putiikista kantautuu punk-sävyjä ja sit anarkismi on yleisesti läsnä. Eli hyvää koohausta ja täynnä enertsii ilman batterii. On kyl muutenkin tuttu levy jo ennestään, että ehkä se vähän myös nostaa fiilaria. Tai sitten ei.
Lauryn Hill
3/5
Joo ihan hyvää ja varmaan aikansa suunnannäyttäjää. Ei vaan itelle nyt kauheesti lähe tai riitä ymmärryXet. Joten perusvarma.
ZZ Top
4/5
Väkevää jynttätänttää parilla ikivihreellä. Hyvää saundia ja taattua rokettirollia. Parrat pärisee nelosen eestä.
Television
3/5
Tätä on joskus tullut yritettyä kuunnella. Ei oo koskaan ihan täysiä lähtenyt, mut siitä harvinaisia levyjä, että tuntuis paranevan loppua kohen. Varmasti kova vaikutin ja osaa hyödyntää genrerajoja rikkovaa meininkiä. Jos jaksais tuhat kertaa kuunnella niin varmaan menis viis kautta vitoseks. Nyt kun on aiemmin yrittänyt ja jälleen kerran sama reaktio että melkein mut ei ihan ja vähän liikaa sekoilua niin kolome.
Elton John
4/5
Ohan tää komiata sävellystyötä ja hienoja kokonaisuuksia. Välillä meinaa lähtee vähän ylitsevuotavaks sävellyshommat, mutta onneks on vähän helpotustakin osassa biiseistä ettei pelkkää mahtipontisuutta. Varmaan kun elttoni joni meni myöhempinä aikoina enempi populäääriin suuntaan niin nää alkuaikojen setit ei saa niin ansaitsemaansa huomioo. Annetaan siis nelkkukelkkuu ja jännitetään tuleeko lisää tuubaa tältä artistilta tällekin listalle.
3/5
Jaha lisää blööriä. Ei tääkään nyt helpoin levyskä oo lähestyä ja vähän jää etäiseks biisit. Ihan hyvää menoo ja varmaan vähän pre-prittipopin ysäri-invaasioo. Pitäs kuunnella enempi jne. Kolome.
Various Artists
2/5
En tiiä mitä joululaulut ol ennen tätä levyä, mut kauhee vouhaus tän ympärillä on. Omaan korvaan kuulostaa tylsiltä klassisilta joululauluita ison maailman sovituksilla, jotka sit kuitenkin jää aika erikoiseks (joulu)puuroks. Pisteitä ei nosta se, että Phil Spectorkin ol ihmisenä melko raju kaveri (joka tosin lienee kantava teema aika monenkin tän listan artisteista, mutta harvempi niistä on sentään murhasta tuomittu). Eli joulumieltä kehiin ja kakkosta tiskiin dingalingalingdingdongsongtralalaa.
Paul McCartney and Wings
3/5
Iha jees.
Creedence Clearwater Revival
3/5
Ei tää nyt koskaan mitään suurta suosikkia oo ollut. Vähän väsynyttä blues/kantri hybristä. Todennäkösesti näitä on tiedossa kaikki maholliset julkasut listauksessa. Joten kun nyt ei viel ärsyttänyt tarpeeks vinkunalaulu niin ollaan armeliaita. Ehkä kun ikä karttuu niin rupee narina ja vingutuskin maittaan enempi.
Goldfrapp
3/5
Ohan tää nyt ihan hauskaa maalailua, mutta en tiiä ymmärränkö tarpeeks tämmösen laveerauksen päälle. Oon EHKÄ joskus kuunnellut tän levyn aikasemminkin, mutta muistikuvat siitä on kun ryyppyreissun jäljiltä. Vuan on siin näkemystä ja tunnelmaa vaikka joku varmaan parjaa muniinpuhalteluks ja toinen tylsäks paskaks. Ei se väärin oo sekään. Mut ihan voi posipetteristi tähän silti suhtautua itse gugin.
Elastica
3/5
Ourraid tää ol kyl raikas. Pändinä toki tuttu, mutta vähänlaisesti tullut kuunneltuu. Levynä semmonen, että menojalkasemmat biisit ei toimineet samanlailla kun enempi taideopiston kurssilla tehdyt. Yleisesti tää putoo varmaan brittipoppiin, mutta yhtäläisyydet aikalaisiin on aika vähäset vaikka blöörin mies tässä on huseerannut mukana. Jos saundit ei ois osassa biiseistä sekamelskaa ja harkintaa ois käytetty enempi, niin varmaan nelkku arvosanaks, mut ei ihan riitä, joten vuosi alkaa isolla kolmosella.
Os Mutantes
3/5
Joo ihan hyvää sekoilua.
Soundgarden
5/5
Ihanaa!
Beck
4/5
Kyllähän se maittaa se pekin meininki. Ehkä vähän hämmentää miten tää levy on listoilla, mutta todennäkösesti tätä artistia on lisää tievossa. Voi jopa olla, että kun ovat tehneet päivitettyjä painoksia listakirjasta niin sitten on ollut pakko saaha modernimpaa tavaraa mukaan ylipäänsä. No tästä vois aatella, että mielipiteeni olisi "hyvä mies, tämähän on paskaa!". Vuan siitä ei oo kyse. Kyllä meinaan tykkään. Joku biisi näistä olkin tuttu vaikka ite levyä ei oo tullut ehkä kuunneltua aiemmin (ainakaan paljoo). Tää on ehkä semmonen seesteisempi jatko-osa oodeleille (oottakaa vaan niin se viel pärähtää kuunteleen) (tänään on päivä kun kaikki pistetään sulkeisiin). Eli joo. Tää on varmaan niinkun kolome tähtee oikeesti, mutta kun on omaan mieleen koko artisti ja meno ja tää levy niin sitten se on nelkkis. Että semmottiis.
Madness
4/5
Nonii kunnon määdnessiä. Tää on tämmöstä omanlaistaan prittiläistä fuusiokitseniä. Toki en näitä tän "genren" muita pändejä kauheesti tunne paitsi sen ghost town -biisin osalta joka sekin on kyl ihan hyve. Määdnessiltä on jonkun verran tuttuja veisuja, jotka pistää keskijalan ja menojalan vipattaan. Tällä levyllä toi auerin huussi ol tuttu ja toki house of fanny mutta se ei taida alunperin olla tällä kokonaisuudella vaan on näitä spotify-version erikoisuuksia. Kaikesta huolimati mahottoman mukavaa meininkiä ja vois kuunnella enempikin. Pändi on monisyinen, mutta siitä huolimati paketti on saatu mukavasti soimaan levylle ja kaikki kilkkeet saa ajan ja paikan. Ison nelosen arvonen JUU.
The Kinks
3/5
Ihan oukki.
Leonard Cohen
2/5
Tää on tätä kuolemaa tekevän jannun joutsenlaulua vähän kun se pouvin pläkstaari. Tiiä sitten kuinka monta kouhenia vielä on edessä, mutta ei tätä asioikseen jaksa ja en tiiä jos ei oo niin fäni niin tuoko tämmönen sadas älppäri artistin uralta mahottomasti mitään uutta ja hienoo. Varmaan aika sentimentaaliset tunnelmat jos sais immersiosta kii, mut joo. Kiva kakkonen.
Beastie Boys
4/5
No nyt tul sit se kolmas kun alkometri vetelee omiaan pakotuksiensa kanssa. Ajalta kun samplet ol vapaata riistaa ja niitä hyödynnetään kivasti. Varmaan myös raivannut tietä omalla alallaan jne. Eipä siin. Ei oo huonompi kun putiikki-levy vaikka ennen sitä julkastu.
Janis Joplin
3/5
Aika samat kun siihen Cheap Thrillsiin. Kivaa laulantaa jne. joten kolmosta.
Gary Numan
4/5
Viehkoo tavaraa! Hauskoja ratkasuja ja mahottoman mukavaa tunnelmaa.
Dinosaur Jr.
4/5
Nonii täähän ol ilonen ylläri. Aikanaan tullut kuunneltua ja livenäkin nähnyt pariin otteeseen. Varmaan se tätä edeltävä levy on omaan mieleen viel parempi. Sillai tää pumppu toi tohon altsuernuskeneen omanlaistaan ilmettä kasarilla ja innotti sitten myöhempiä pändejä. Hyvää kitaransuristusta ja eksoottisen laiskaa narinalaulua. Suurimmassa osassa biiseistäkin semmosta orastavaa poppishenkee, ettei oo pelkkää puuronsyöntiä. Virallinen päätösraita kuulostaa samalta kun mitä ite ois voinut nauhotella jossain reeniksen nurkassa niin ei vihti täysii antaa ja jos sielt se edeltävä viel paukahtaa kuunteluun (todnäk suurimman osan kauhuks) niin säästää sille vitkua.
Bad Company
2/5
Nojoo ohan tää tämmöstä ihan jees jynttätänttää, joka ei nyt kauheesti herätä fiilaria. Ei oikein voi palkita millään "upean mullistavaa materiaalia aikanaan" -palkinnollakaan. En pahastu jos radio roski näitä biisejä pakkotoistaa mut melan öl saa riittää.
De La Soul
4/5
Oujee.
Joni Mitchell
5/5
Joo. Kylhän tässä sillai tavotetaan varmaan jotain semmottiis mitä muut ei oo osanneet toteuttaa tai hokanneet. Pelkistettyä taustaa, mutta silti monipuolista äänimaisemaa ja siihen sitten laulu päälle, joka ohjaa veisuja moneen suuntaan. Vähän jos jaksaa keskittyä niin huomaa, että ei oo vaan poukkoilevaa jollottelua vaan ns. rakenteellista. Sit viel kun kaikki tuotannosta lähtien on yhen gimulin tekemää niin ohan siin kerrakseen. Verrattuna siihen toiseen mitseliin niin huomattavasti parempi. Kai se on sitten, että tää on se pääteos ja muut sitten kokeilevampaa tai pliisumpaa. Klasu antaa kymppi pistettä jaettuna kahella.
Grizzly Bear
3/5
Joo kylhän tässon potentiaalit. Jotain risli pööriä tullut joskus kuunneltua, mutta ei varmaan tätä levyy. Hyviä elementtejä mukana, mutta menee vaan vähän liian joulupuuroks eikä sitten oo intoo lähtee hämmentään sitä keitosta. En oo ihan varma onks tää saundimaailmakaan semmonen joka sitten tarpeeks viehättäs himokuunteleen. Inasen myös tuntu liian pitkältä kokonaisuudelta siihen nähden paljon ol asiaa kerrottavana. No tää nyt men taas pelkäks soimaamiseks siihen nähen että ol kuitenkin lähellä nelkkua. EHKÄ se johtuu siitä että kuitenkin toivos että tämmönen 2000-luvun paremmalla puolella tehtykin tavara vois olla viehkoo. No tiiän kyllä että tän aikasia indiepändejä kyl on jotka sen viehkoisuuden tavottaa. Oottelen siis intopiukeena saahaanko niitä kuunteluunkin asti. Tuskin tätä nyt kuiteskaan tulee enempiä kuunneltuu.
The Smashing Pumpkins
4/5
Tää on selkeesti ehjempi kokonaisuus kun se Melooni Kolina. Aikansa saundia tietty ja sen ajan staratuottaja puikoissa. Vaikka korkaani on selkeesti laulajana yhen tempun hevoinen niin biisit on pääosin tosi hyvii ja taas kerran, IKIVIHREETÄ LÖYTYY. Pituuttakin on vaan noin puolet siitä mitä dubbel älppärillä, joten siitäkin plussaa. Ei oo suosikkipändi tää, mutta osa veisuista on kyl melko jämäkkää tekemistä ja harva rokkenroulpändi pystyy parempaan. Lähellä vitkua, mut ei ihan kun ei ihan liikuttele akselistoja tarpeeks. Vahva IV.
Dead Kennedys
5/5
Kyynistä meininkiä ja tarttuvia ralleja. Ruma sana sanotaan niinkun se on. Lyriikatkin ajankohtasempia kun julkasuhetkellä.
Frank Sinatra
3/5
Ohan tää komeeta laulantaa ja teatraalista menoa. Kauheesti ei jää veisuista kätöseen eli handuun. Perusvarma eikä ärsytä.
Nick Cave & The Bad Seeds
3/5
Ei oo nää kaivoshommat ihan kauheesti koskaan kiinnostelleet. Tälläkin jarrulla siemenien ja muiden rojektien parissa on ihan helvetisti julkasuja. Oon levyjen kuuntelija en ennustaja, mutta jos pitäs veikata niin tälläkin listalla niitä päästään useempi vielä kuunteleen. Tän rievän kuuntelu men enempi ja vähempi läpikuunteluks, joten persläpiarvostelulla arvosana on perusvarma.
Iron Maiden
5/5
Jee nyt päästiin hevanderi-meiningin taitekohtiin. Bruce Bruce kiekumaan ja meno on heti tymäkämpää kun aiemmilla meideneillä (vaikkei nekään nyt huonoi oo). Näiton joskus yläasteella tullut kuunneltua raivolla ja vaikee sanoo mikä mayhemin limpuista nyt on paras, mutta kyl tässä ainakin on kivoja sävyjä ja ehkä ainakin viitotti sitä tietä, joka sit johdatti tekeen samaa biisiä seuraavat 40v. Eli eiköhän tälle voi sosiopoliittisesta asemasta, hyvästä aihiosta, omasta resonoinnista ja rajusta meiningistä antaa ihan täyvet bojoingit.
The Sugarcubes
2/5
Ei jutut, joissa Jörkka esiintyy oo koskaan olleet mitään kauheen suuria suosikkeja. Laulutulkinta lähtee aina sen verran poikkitaiteellisiin sfääreihin, että homma tuntuu enempi harkitulta koristelulta kuin rohkeelta tulkinnalta. Tätä kuunnellessa meinasin eka heltyä, että ihan raikkaita ideoita jne, mutta sitten se laulun loilotus rupes vaan veisusta toiseen tuleen yli muusta menosta. Totuus lienee että tää vois olla vitkunkin levy, jos antas mahista ja huuattas vaan raivolla. Siihen emme ryhdy vaan annamme kakkosen puhua.