En ole koskaan kuunnellut Elvis Costelloa, vaikka tiedänkin miehen. Tämä levy oli kohtuullisen tylsä, kappaleet aika tasapaksuja, mutta kuuntelin sen kokonaan. Parasta oli Elviksen ääni, ei jäänyt muuta mieleen, en osaa edes sanoa mikä biisi oli paras…
Jo toisena albumina tuli levy, mitä olen jos kasarilla kuunnellut kasetilta. Biisit on siis tuttuja, kuten myös Cyndi. Tykkäsin levystä jo tuolloin ja edelleen. Levyllä soittaa suuresti arvostamani The Hootersin Rob Hyman koskettimissa ja Eric Bazilian kitarassa. Suosikki biisejäni on Princen ”When You Were Mine” ja tietysti hitit ”Time After Time”, ”money Changes Everything” ja ”Girls Just Wanna Have Fun”.
Tämä oli erittäin tasapaksu ja tylsä levy. Liian hissimuzakia mun makuun. Ei jäänyt mitään mieleen. Lopetin kuuntelun vähän yli puolen välin.
Vaikka Amyllä on todella persoonallinen ja sielukas soundi, jota mielellään kuuntelen, jäi tämä hänen tunnetuin levy vähän valjuksi. Liian pehmeätä meikämarjatalle. Tiesin artistin ja jopa tämän levyn, mutta kuuntelin sen nyt ensimmäistä kertaa kokonaan läpi. Levyn hittibiisit oli tuttuja.
Tiesin Isaac Hayesin nimeltä, tämä on ensimmäinen kokonaan kuunneltu levy häneltä. Miehellä on erittäin sielukas ääni, kuten suoliin vihkiytyneitä artisteilla yleensä on. Tää oli erittäin rytmikästä ja hidastempoista
”panosoulia”. 😬 levyllä on neljä kappaletta.
Ensimmäinen levy, mikä löytyy omasta hyllystä. Tätä ei oo hirveästi viimeiseen kolmeenkymmeneen (!) vuoteen tullut kuunneltua, mutta muistijälki tästä oli, ja se vei 90-luvun alkuun. Ihan ok levy. Suosikkibiisejäni on edelleen avausraita ”Sunday Blood Sunday”, ”New Years Day” ja ”40”.
Tiesin bändin ja keulahahmon nimeltä. En oo ikinä kuunnellut heitä. Enkä kuuntele jatkossakaan. Tää levy oli mun korviin tasapaksua poppia, mitään ei jäänyt mieleen, eikä oo mun kuppi teetä. Ainoa menevä biisi oli ”Mrs. Robinson”-coveri.
Yes on nimenä tuttu, mutta ainoa tuttu biisi bändiltä on ”Owner of a Lonely Heart” ja se ei ole tältä levyltä. Kuuntelin levyn ja tää oli liian progea mun makuuni. Ainoana hyvänä biisinä jäi akustisella kitaralla soitettu intrumentaali ”Clap”.
Bändi on tuttu lähinnä radiosta. Oon kuitenkin kerran nähnyt heidät livenä Provinssirockissa. Levyn metalli ja raskaat kitarariffit ja rumpulointi kuullosti hyvältä. Puhelaulu ei niinkään, eikä laulajan ääni ole mitään helppoa kuunneltavaa.
Muut otti bussin, John lennon. Eipä ollut tätäkään levyä tullut kuunneltua aiemmin. The Beatlesin on tullut jo neljäkymmentä vuotta kuunneltua aina silloin tällöin. Lennonin soolotuotanto on jäänyt vieraaksi, Tuttuja tältä levyltä oli tietysti hittibiisit ”Imagine” ja ”Jealous Guy”. Ne olikin levyn parhaat biisit, muu olikin sitten aika kuraa…
Theolonious Monk oli ainoastaan tuttu nimeltä ja jo ensimmäisestä torven pihahduksesta tiesin, että tää tulee olemaan erittäin raskas kuuntelu. En oo mikään jatsin ystävä ja kyllähän jatsi on ihan silkkaa paskaa mun korville. Kuuntelin kuitenkin albumin kokonaan, vaikka teki heti mieli jättää kesken...
Tämä bändi on erittäin tuttu, kuten myös levy. Kokonaisuus ei yllä Blurin parhaimmistoon, mutta ”Parklife” on kullä itselläni bändin Top 10:ssä.
Tämä levy löytyy omasta hyllystä ja on tullut kuunneltua tätä jo 40 vuotta. Tämä on yksi The Who:n parhaista levyistä. Osaan tämän etu- ja takaperin ulkoa.
Tämäkin on tuttu bändi, tosin ainoastaan hittinsä ”Love Shack” olen kuullut useampaan kertaan. Tuskin tulee kuunneltua uudestaan, letkeydestään huolimatta. Olisi aika monotonista ilman naisvokaaleita. Ne oli tämän albumin parasta ja mieleenkiintoisinta antia.
Tämä oli täysin tuntematon artisti. Piti hammasta purren kuunnella albumi. Musat ja lähinnä biitti oli parasta antia. En ole mikään puhelaulun, eli räpin ystävä. Liikaa sanoja liian lyhyessä ajassa. Arvosana jäi pieneksi omien rajoitteiden takia. Ei riittänyt kuulijan ymmärrys tämän koukkuihin ja hienouteen.
Tämä oli enemmän kuin tuttu albumi. On tullut jo tuoreeltaan kuunneltua paljon. Edelleenkin rokkaa! Tämä onkin ainoa bändin levy, minkä olen omistanut ja parasta räppiä mitä tiedän.
Ei ollut meikämarjatan musaa yhtään. Kuuntelin kuitenkin levyn läpi.
Tää oli vähän liian ”taiteellista” musiikkia mun korville, vaikka Kate Bush on tuttu ja hän on erinomainen laulaja. Eipä tästä kuuntelusta jäänyt muuta mieleen kuin ensimmäinen kappale ”Running Up The Hill”. Se oli myös ainoa ennestään tuttu.
Johnny Cash 🥰 En ollut kuunnellut putkeen tätä legendaarista livelevyä. Nyt kuuntelin ja pidin kuulemastani.
Bändi oli taas nimenä tuttu, mutta tuotantoa en ollu yksittäisiä biisejä lukuunottamatta kuunnellut. Tämä levy omi semmoista räimettä mistä tykkään, mutta ensi kuuntelulla jäi kokonaisuus vähän valjuksi. ”Drunken Butterfly” jäi ainoana mieleeni. Siitä tykkäsin.
Tämä on läpikotaisin tuttu bändi. Olen ollut bändin fani jo vuodesta -86. Levykin on löytynyt omasta hyllystä jo yli 35 vuotta. Tämä albumi on tosin mielestäni yksi Queenin huonoimmista. Biisit on liian progea mun makuuni ja tää on vähiten kuuntelemani bändin tuotannosta. Paras biisi on säästetty viimeiseksi, eli ”Seven Seas of Rhye”.
Booker T. oli tuttu. Hyviä instrumentaalibiisejä. Tätä levyä meinaan kuunnella uudestaan.
Paulin soolotuotanto on jäänyt kuuntelematta. Tästä oli ainoastaan nimi biisi ennestään tuttu. Ei ollut mikään erikoinen levy. Tuskin tulee tätä kuunneltua uudestaan. Ei oikein avautunut meikämarjatalle. Liian valjuja biisejä.
Hüsker Dü:n tiesin lähinnä ”Diane”-biisistä ja sen mainiosta Therapy?:n coverista. Tää oli ihan jeespoks albumi. Hieman liian tasapaksu kuitenkin.
Tää oli aika ”easy listening” ja ”panosoul”-osastoa. Hyvää soitantaa ja Curtis on taitava laulaja. Hän vetää korkealta.
The Beatles on tietenkin tuttu bändi. Tätä levyä en ole koskaan kuunnellut. Tuttuja biisejä oli levyn hitit ”A Hard Day’s Night” ja ”Can’t Buy Me Love”. Muuten aika tasapaksu biisi materiaali.
Puhelaulu ei oo mun musaa yhtään. Tällä levyllä kiroillaan ja uhotaan liikaa jopa mulle. Ei valitettavasti ollut mun kuppi teetä, ei vaan maistu.
Taaskin tuttu bändi nimeltä, mutta en ollut aiemmin kuunnellut yhtään levyä kokonaan. Tässä oli hyvät soundit bassossa ja uruissa. Biisit oli aika tasapaksuja, eikä yksikään biisi jäänyt mieleen.
Tämä on tähän mennessä näistä eniten kuuntelemani levy. Tätä on jo kasarin puolesta välistä asti tullut silloin tällöin luukutettua. Erinomainen kokonaisuus, eikä levyllä ole yhtään huonoa biisiä. Täyden kympin levy, mikä viimeistään nosti Brucen kaikkien tietoisuuteen.
Ihan hyvää rokkia tämä Rodin levy. Tällä oli pari tuttua biisejä: Rollareitten tutuksi tekemä ”It’s all over now” ja Eddie Cochranin (🥰) ”Cut across Shorty”.
Tää oli letkeää aamu/ilta-musaa. Tykkään Beckin äänestä ja vaikka tämä ei ihan ole mun musamakuuni sopivaa, jaksoi tämän kuunnella helposti. Beckin ainoa tuttu levy on omasta hyllystä löytyvä Odelay!
Ihan ok soittoa ja bändin soundi. Vähän tasapaksu, mikään biisi ei erottautunut. Tuskin tulee kuunneltua uudestaan.
B. B. King on tullut nähtyä joskus livenä. Sympaattinen Blues-ukko. Levyäkin on hyllyssä ja tullut kuunneltua ennenkin. Tämä live on tiukkaa soitantaa ja kuitenkin erittäin letkeää. Tykkäsin!
Tämä oli aivan liian hissuttelua ja jatsahtavaa AOR:ää 80-luvulta. Ei jäänyt mitään mieleen.
Tää oli eka levy mitä ei pystynyt edes ”raivolla” kuuntelemaan… Annoin mahdollisuuden, mutta kestin ekaa eeposta seitsemän minuuttia. Ei pystynyt, liian hapokasta.
Tuli kuunneltua levy kokonaan ensimmäistä kertaa. Albumin nimi biisi on yksi Princen suosikeista ja kappaleen single löytyy hyllystä. Valitettavasti tätä levyä ei tullut koskaan hommattua, vaikka siellä paljon artistin tuotantoa onkin. Hivenen epätasainen kokonaisuus. Levyllä on hittejä, mutta myös huteja.
Tämä täyden kympin levy on kulkenut mukanani jo 80-luvun puolesta välistä, eikä ole vanhenut pätkääkään. Bändin rytmiryhmä on mun Top1:ssä. Tällä levyllä on todella klassikko biisejä.
Ei hirveesti innostanut kun katsoin että tänään kuunneltava levy on tripla ja kesto 2 tuntia 52 minuuttia... Kuuntelin teoksen läpi. Onneksi laulajalla on tumma ja syvä ääni ja se piti mielenkiinnon yllä. Tuskin tulee enää uudestaan kuunneltua. Hivenen liian tasapaksu mun makuuni
Smooth Operator oli ainoa tuttu biisi. Aikas easy listening ja sunnuntai aamun musiikkia. Rentoa ja rauhallista.
Hitti biisit oli tutut. I Love The Deadja Mary Ann jäi mieleen myös hyvinä biiseinä.
Tää oli aika skeida levy. Aikamoista kakofoniaa. En jaksanut kuunnella kuin puolet ja oli pakko lopettaa...
Taaskin tuttu bändi lähinnä nimeltä. Tiesin tältä levyltä hitti-biisin ”Alright”. Bändin The Smiths coveri ”Some Girls are bigger than other” on bändin tutuin biisi mulle. Tää oli aivan hyvä levy.
Tää oli himpun liian psykedeelistä musaa mun makuuni. En tykännyt.
Tää oli aika hissimusiikkia. Ei jäänyt yhtikäs mitään mieleen.
Bändi on taas tuttu, mutta tätä levyä en ollut kuullut aiemmin. Ei mitään suosikkimusaani. Soitto on tietysti mahtavaa, mutta vähän liikaa ”progehtavaa”. Geddy Leen laulusoundi on kyllä erikoinen, enkä oo oikein ikinä siihen tottunut. Avaruusteemasta plussaa!
5/5 levy. Klassikko jota on tullut kuunneltua alusta saakka ja edelleen kuuntelen, kun tekee mieli kuunnella jotain hyvää levyä. Tässä on kaikki kohdallaan. Hyviä biisejä ja erinomaista soittoa. Omat suosikkini on Breed, Lithium ja Territorial Pissings.
Tämä levy oli vähän liian rauhallista soulia. Ei oikein jäänyt yksikään biisi mieleen. Vähän liian tasapaksua. Soitto oli hyvää ja rennon letkeää…
Tämä on ainoa bändin levy, mitä oon ikinä kuunnellut. Tällä on ehdoton suosikkini ”Some girls are bigger than others”.
Ei oikein jäänyt mitään mieleen tästä levystä. Muutama hyvä biisi.
Tämä on tuttu jo 80-luvulta. Vaikka bändin soundimaailma muutti koneellisempsan suuntaan, tykkään siitä. Todella hyviä biisejä! Täyden vitosen levy!
PSB:tä on tullut kuunneltua, mutta tätä levyä ei. Ihan ok biisejä, mutta ehkä hivenen tasapaksu.
Ei ollut tuttu levy, tai edes bändi. Ihan asiallista rokettirollia. Parhaat biisit bonusraidat ”Shakin' All Over, ”Buddy Hollyn ”That'll be the day”,”Louie, Louie”, ”Walking the Dog” ja Chuck Berryn ”Carol”-coverit.
Tuttu artisti, ei ole tullut muuta kuin ”Murder Ballads”-levyä. Tämä oli ihan ok levy, mutta ei jäänyt yhtään biisiä mieleen, mikä olisi säväyttänyt. Nickin ääni kyllä säväyttää, kun se on sen verran rouhea.
Ihan ok livelevy. Hyviä ja tuttuja biisejä ja Muddy oli tuttu entuudestaan.
Tää levy löytyy omasta hyllystä. Tuli kuunneltua tätä 90-luvun puolessa välissä, mutta sen jälkeen ei oo pyörinyt soittimessa...
