En ole koskaan kuunnellut Elvis Costelloa, vaikka tiedänkin miehen. Tämä levy oli kohtuullisen tylsä, kappaleet aika tasapaksuja, mutta kuuntelin sen kokonaan. Parasta oli Elviksen ääni, ei jäänyt muuta mieleen, en osaa edes sanoa mikä biisi oli paras…
Jo toisena albumina tuli levy, mitä olen jos kasarilla kuunnellut kasetilta. Biisit on siis tuttuja, kuten myös Cyndi. Tykkäsin levystä jo tuolloin ja edelleen. Levyllä soittaa suuresti arvostamani The Hootersin Rob Hyman koskettimissa ja Eric Bazilian kitarassa. Suosikki biisejäni on Princen ”When You Were Mine” ja tietysti hitit ”Time After Time”, ”money Changes Everything” ja ”Girls Just Wanna Have Fun”.
Tämä oli erittäin tasapaksu ja tylsä levy. Liian hissimuzakia mun makuun. Ei jäänyt mitään mieleen. Lopetin kuuntelun vähän yli puolen välin.
Vaikka Amyllä on todella persoonallinen ja sielukas soundi, jota mielellään kuuntelen, jäi tämä hänen tunnetuin levy vähän valjuksi. Liian pehmeätä meikämarjatalle. Tiesin artistin ja jopa tämän levyn, mutta kuuntelin sen nyt ensimmäistä kertaa kokonaan läpi. Levyn hittibiisit oli tuttuja.
Tiesin Isaac Hayesin nimeltä, tämä on ensimmäinen kokonaan kuunneltu levy häneltä. Miehellä on erittäin sielukas ääni, kuten suoliin vihkiytyneitä artisteilla yleensä on. Tää oli erittäin rytmikästä ja hidastempoista
”panosoulia”. 😬 levyllä on neljä kappaletta.
Ensimmäinen levy, mikä löytyy omasta hyllystä. Tätä ei oo hirveästi viimeiseen kolmeenkymmeneen (!) vuoteen tullut kuunneltua, mutta muistijälki tästä oli, ja se vei 90-luvun alkuun. Ihan ok levy. Suosikkibiisejäni on edelleen avausraita ”Sunday Blood Sunday”, ”New Years Day” ja ”40”.
Tiesin bändin ja keulahahmon nimeltä. En oo ikinä kuunnellut heitä. Enkä kuuntele jatkossakaan. Tää levy oli mun korviin tasapaksua poppia, mitään ei jäänyt mieleen, eikä oo mun kuppi teetä. Ainoa menevä biisi oli ”Mrs. Robinson”-coveri.
Yes on nimenä tuttu, mutta ainoa tuttu biisi bändiltä on ”Owner of a Lonely Heart” ja se ei ole tältä levyltä. Kuuntelin levyn ja tää oli liian progea mun makuuni. Ainoana hyvänä biisinä jäi akustisella kitaralla soitettu intrumentaali ”Clap”.
Bändi on tuttu lähinnä radiosta. Oon kuitenkin kerran nähnyt heidät livenä Provinssirockissa. Levyn metalli ja raskaat kitarariffit ja rumpulointi kuullosti hyvältä. Puhelaulu ei niinkään, eikä laulajan ääni ole mitään helppoa kuunneltavaa.
Muut otti bussin, John lennon. Eipä ollut tätäkään levyä tullut kuunneltua aiemmin. The Beatlesin on tullut jo neljäkymmentä vuotta kuunneltua aina silloin tällöin. Lennonin soolotuotanto on jäänyt vieraaksi, Tuttuja tältä levyltä oli tietysti hittibiisit ”Imagine” ja ”Jealous Guy”. Ne olikin levyn parhaat biisit, muu olikin sitten aika kuraa…
Theolonious Monk oli ainoastaan tuttu nimeltä ja jo ensimmäisestä torven pihahduksesta tiesin, että tää tulee olemaan erittäin raskas kuuntelu. En oo mikään jatsin ystävä ja kyllähän jatsi on ihan silkkaa paskaa mun korville. Kuuntelin kuitenkin albumin kokonaan, vaikka teki heti mieli jättää kesken...
Tämä bändi on erittäin tuttu, kuten myös levy. Kokonaisuus ei yllä Blurin parhaimmistoon, mutta ”Parklife” on kullä itselläni bändin Top 10:ssä.
Tämä levy löytyy omasta hyllystä ja on tullut kuunneltua tätä jo 40 vuotta. Tämä on yksi The Who:n parhaista levyistä. Osaan tämän etu- ja takaperin ulkoa.
Tämäkin on tuttu bändi, tosin ainoastaan hittinsä ”Love Shack” olen kuullut useampaan kertaan. Tuskin tulee kuunneltua uudestaan, letkeydestään huolimatta. Olisi aika monotonista ilman naisvokaaleita. Ne oli tämän albumin parasta ja mieleenkiintoisinta antia.
Tämä oli täysin tuntematon artisti. Piti hammasta purren kuunnella albumi. Musat ja lähinnä biitti oli parasta antia. En ole mikään puhelaulun, eli räpin ystävä. Liikaa sanoja liian lyhyessä ajassa. Arvosana jäi pieneksi omien rajoitteiden takia. Ei riittänyt kuulijan ymmärrys tämän koukkuihin ja hienouteen.
Tämä oli enemmän kuin tuttu albumi. On tullut jo tuoreeltaan kuunneltua paljon. Edelleenkin rokkaa! Tämä onkin ainoa bändin levy, minkä olen omistanut ja parasta räppiä mitä tiedän.
Ei ollut meikämarjatan musaa yhtään. Kuuntelin kuitenkin levyn läpi.
Tää oli vähän liian ”taiteellista” musiikkia mun korville, vaikka Kate Bush on tuttu ja hän on erinomainen laulaja. Eipä tästä kuuntelusta jäänyt muuta mieleen kuin ensimmäinen kappale ”Running Up The Hill”. Se oli myös ainoa ennestään tuttu.
Johnny Cash 🥰 En ollut kuunnellut putkeen tätä legendaarista livelevyä. Nyt kuuntelin ja pidin kuulemastani.
Bändi oli taas nimenä tuttu, mutta tuotantoa en ollu yksittäisiä biisejä lukuunottamatta kuunnellut. Tämä levy omi semmoista räimettä mistä tykkään, mutta ensi kuuntelulla jäi kokonaisuus vähän valjuksi. ”Drunken Butterfly” jäi ainoana mieleeni. Siitä tykkäsin.
Tämä on läpikotaisin tuttu bändi. Olen ollut bändin fani jo vuodesta -86. Levykin on löytynyt omasta hyllystä jo yli 35 vuotta. Tämä albumi on tosin mielestäni yksi Queenin huonoimmista. Biisit on liian progea mun makuuni ja tää on vähiten kuuntelemani bändin tuotannosta. Paras biisi on säästetty viimeiseksi, eli ”Seven Seas of Rhye”.
Booker T. oli tuttu. Hyviä instrumentaalibiisejä. Tätä levyä meinaan kuunnella uudestaan.
Paulin soolotuotanto on jäänyt kuuntelematta. Tästä oli ainoastaan nimi biisi ennestään tuttu. Ei ollut mikään erikoinen levy. Tuskin tulee tätä kuunneltua uudestaan. Ei oikein avautunut meikämarjatalle. Liian valjuja biisejä.
Hüsker Dü:n tiesin lähinnä ”Diane”-biisistä ja sen mainiosta Therapy?:n coverista. Tää oli ihan jeespoks albumi. Hieman liian tasapaksu kuitenkin.
Tää oli aika ”easy listening” ja ”panosoul”-osastoa. Hyvää soitantaa ja Curtis on taitava laulaja. Hän vetää korkealta.
The Beatles on tietenkin tuttu bändi. Tätä levyä en ole koskaan kuunnellut. Tuttuja biisejä oli levyn hitit ”A Hard Day’s Night” ja ”Can’t Buy Me Love”. Muuten aika tasapaksu biisi materiaali.
Puhelaulu ei oo mun musaa yhtään. Tällä levyllä kiroillaan ja uhotaan liikaa jopa mulle. Ei valitettavasti ollut mun kuppi teetä, ei vaan maistu.
Taaskin tuttu bändi nimeltä, mutta en ollut aiemmin kuunnellut yhtään levyä kokonaan. Tässä oli hyvät soundit bassossa ja uruissa. Biisit oli aika tasapaksuja, eikä yksikään biisi jäänyt mieleen.
Tälle levy pystyy antamaan ainoastaan viisi tähteä, koska Black Sabbath. Levyn parhaimmistoa on ”Supernaut” ja ”Changes”. Toimii!
En oo ikinä ollut mikään Dylan-fani. Hitti biisit tiedän, eikä oo tullut kuunneltua yhtään levyä alusta loppuun ennen tätä. Tältä levyltä oli ainoa tuttu biisi avausraita ”Tangled up in Blue”
Tää ei herättänyt mitään tunteita. Kuuntelin kuitenkin läpi.
Tämä on tähän mennessä näistä eniten kuuntelemani levy. Tätä on jo kasarin puolesta välistä asti tullut silloin tällöin luukutettua. Erinomainen kokonaisuus, eikä levyllä ole yhtään huonoa biisiä. Täyden kympin levy, mikä viimeistään nosti Brucen kaikkien tietoisuuteen.
Ihan hyvää rokkia tämä Rodin levy. Tällä oli pari tuttua biisejä: Rollareitten tutuksi tekemä ”It’s all over now” ja Eddie Cochranin (🥰) ”Cut across Shorty”.
Tää oli letkeää aamu/ilta-musaa. Tykkään Beckin äänestä ja vaikka tämä ei ihan ole mun musamakuuni sopivaa, jaksoi tämän kuunnella helposti. Beckin ainoa tuttu levy on omasta hyllystä löytyvä Odelay!
Ihan ok soittoa ja bändin soundi. Vähän tasapaksu, mikään biisi ei erottautunut. Tuskin tulee kuunneltua uudestaan.
B. B. King on tullut nähtyä joskus livenä. Sympaattinen Blues-ukko. Levyäkin on hyllyssä ja tullut kuunneltua ennenkin. Tämä live on tiukkaa soitantaa ja kuitenkin erittäin letkeää. Tykkäsin!
Aika skeidaa oli tämä levy ja kun tämä oli ensikosketus Beyoncé:n musaan, ei tää herättänyt yhtään mitään intohimoja. Tasapaksuja, mitään sanomattomia biisejä...
Tämä oli aivan liian hissuttelua ja jatsahtavaa AOR:ää 80-luvulta. Ei jäänyt mitään mieleen.
Tää oli eka levy mitä ei pystynyt edes ”raivolla” kuuntelemaan… Annoin mahdollisuuden, mutta kestin ekaa eeposta seitsemän minuuttia. Ei pystynyt, liian hapokasta.
Tuli kuunneltua levy kokonaan ensimmäistä kertaa. Albumin nimi biisi on yksi Princen suosikeista ja kappaleen single löytyy hyllystä. Valitettavasti tätä levyä ei tullut koskaan hommattua, vaikka siellä paljon artistin tuotantoa onkin. Hivenen epätasainen kokonaisuus. Levyllä on hittejä, mutta myös huteja.
Tämä täyden kympin levy on kulkenut mukanani jo 80-luvun puolesta välistä, eikä ole vanhenut pätkääkään. Bändin rytmiryhmä on mun Top1:ssä. Tällä levyllä on todella klassikko biisejä.
Ei hirveesti innostanut kun katsoin että tänään kuunneltava levy on tripla ja kesto 2 tuntia 52 minuuttia... Kuuntelin teoksen läpi. Onneksi laulajalla on tumma ja syvä ääni ja se piti mielenkiinnon yllä. Tuskin tulee enää uudestaan kuunneltua. Hivenen liian tasapaksu mun makuuni
Smooth Operator oli ainoa tuttu biisi. Aikas easy listening ja sunnuntai aamun musiikkia. Rentoa ja rauhallista.
Hitti biisit oli tutut. I Love The Deadja Mary Ann jäi mieleen myös hyvinä biiseinä.
Tää oli aika skeida levy. Aikamoista kakofoniaa. En jaksanut kuunnella kuin puolet ja oli pakko lopettaa...
Taaskin tuttu bändi lähinnä nimeltä. Tiesin tältä levyltä hitti-biisin ”Alright”. Bändin The Smiths coveri ”Some Girls are bigger than other” on bändin tutuin biisi mulle. Tää oli aivan hyvä levy.
Tää oli himpun liian psykedeelistä musaa mun makuuni. En tykännyt.
Tää oli aika hissimusiikkia. Ei jäänyt yhtikäs mitään mieleen.
Bändi on taas tuttu, mutta tätä levyä en ollut kuullut aiemmin. Ei mitään suosikkimusaani. Soitto on tietysti mahtavaa, mutta vähän liikaa ”progehtavaa”. Geddy Leen laulusoundi on kyllä erikoinen, enkä oo oikein ikinä siihen tottunut. Avaruusteemasta plussaa!
5/5 levy. Klassikko jota on tullut kuunneltua alusta saakka ja edelleen kuuntelen, kun tekee mieli kuunnella jotain hyvää levyä. Tässä on kaikki kohdallaan. Hyviä biisejä ja erinomaista soittoa. Omat suosikkini on Breed, Lithium ja Territorial Pissings.
Tämä levy oli vähän liian rauhallista soulia. Ei oikein jäänyt yksikään biisi mieleen. Vähän liian tasapaksua. Soitto oli hyvää ja rennon letkeää…
Tämä on ainoa bändin levy, mitä oon ikinä kuunnellut. Tällä on ehdoton suosikkini ”Some girls are bigger than others”.
Ei oikein jäänyt mitään mieleen tästä levystä. Muutama hyvä biisi.
Tämä on tuttu jo 80-luvulta. Vaikka bändin soundimaailma muutti koneellisempsan suuntaan, tykkään siitä. Todella hyviä biisejä! Täyden vitosen levy!
PSB:tä on tullut kuunneltua, mutta tätä levyä ei. Ihan ok biisejä, mutta ehkä hivenen tasapaksu.
Tää levy jäi näköjään kuuntelematta oikeassa kohdassa. Kuuntelin tän ja aika geneeristä ja tyhjänpäivästä poppia...
Ei ollut tuttu levy, tai edes bändi. Ihan asiallista rokettirollia. Parhaat biisit bonusraidat ”Shakin' All Over, ”Buddy Hollyn ”That'll be the day”,”Louie, Louie”, ”Walking the Dog” ja Chuck Berryn ”Carol”-coverit.
Tuttu artisti, ei ole tullut muuta kuin ”Murder Ballads”-levyä. Tämä oli ihan ok levy, mutta ei jäänyt yhtään biisiä mieleen, mikä olisi säväyttänyt. Nickin ääni kyllä säväyttää, kun se on sen verran rouhea.
Ihan ok livelevy. Hyviä ja tuttuja biisejä ja Muddy oli tuttu entuudestaan.
Tää levy löytyy omasta hyllystä. Tuli kuunneltua tätä 90-luvun puolessa välissä, mutta sen jälkeen ei oo pyörinyt soittimessa...
Ihan ok levy, mutta hivenen liian tasapaksu. Ennestään tuttu oli uusi versio vanhasta Beach Boys klassikosta ”Good Vibrations”.
Tää instrumentaali-jazz sopi hyvin työnteon taustamusaksi. Jazz ei kyllä oo yhtään mun mielimusaa, mutta tämä oli ok.
Tätä levyä on tullut kuunneltua jo heti tuoreeltaan kasarilla ja tää on edelleen silkkaa timanttia ja osaan levyn ulkoa etu- ja takaperin...
Sarah Vaughan on todella taitava laulaja, hänellä on hyvä soundi äänessä. Musa ei hirveästi kolissut tai herättänyt tunteita, ihan hyvää tausta musaa.
Artisti oli tuttu nimeltä, mutta ei ollut aiemmin tullut kuunneltua. Levy alkoi lupaavasti. Ekan biisin ”Sleep to Dream” musa ja laulu oli melkein hypnoottista ja neljäs biisi ”Criminal” putosi parhaiten. Fionan laulu oli selkeää ja jykevää. Puolen välin jälkeen muuttui totaalisesti hissutteluksi ja biisit oli tasapaksuja. Ei jäänyt soittolistalle.
Levyssä ei sinänsä mitään vikaa, ei vaan oo mun juttu. Tykkäsin laulajan rouheammasta laulusta, sitä tosin oli vähän. Soitto oli 70-lukulaista progeen vivahtavaa.
Arethalla on todella muhkea ja rouhea ääni. Levy lähti heti hyvin liikkeelle, minulle tutummalla The Commitmentsinkin coveroimalla ”Chain on Fools”-biisillä. Tykkäsin levystä, hyvää musaa.
Tämä levy on ollut vinyylinä jo kasarin puolivälistä saakka. Tykkäsin silloin ja tykkään edelleen. Erinomainen ensilevytys! Vaikka ei oo hirveesti bändiä tullut viime vuosina (vuosikymmeninä) kuunneltua, ostin tämän vihdoin CD:nä jokunen vuosi sitten ja kun kuuntelin, niin osasin sanat ulkoa. Ne tuli vissiin selkäytimestä! 😅
Tästä ei jäänyt mitään mieleen. Tulipahan kuunneltua.
Tää oli just sopiva instrumentaalilevy. Ihan ok, vaikka en jazzista välitä yhtään.
Tää oli ihan ok, tiesin ainoastaan hittibiisin Changes ja Life On Mars? Muuten aika tasapaksua tavaraa.
Tää oli ihan ok levy. Jokusen biisin oon artistilta aiemmin kuullut, mutta tää oli varmaankin eka kokonainen levy, jonka kuuntelin.
Tätä on tullut kuunneltua ja tuttua tavaraa. Suosikkejani on Rooster, Down In A Hole ja Would?
Tää oli hyvä levy ja vaikka puhelaulu ei ole ominta musiikkia, tykkäsin tästä ja oli jopa tuttuja biisejä: ”Bring The Noise” ja ”Don’t Believe The Hype”. Ekan oon kuullut satoja kertoja Anthrax-coverina. Oon nähnyt bändin ainakin kerran livenä.
Aika tasapaksuja biisi. Ei ollut hittibiisejä. Soitto kulki jatykkään David Byrnen äänenväristä.
Vaikka Bruce-diggari oonkin, ei ollut tullut tätä levyä ikinä kokonaan kuunneltua. Nyt tein niin ja aika valjuhan tämä oli. Ei jäänyt oikeastaan mikään biisi mieleen. E Street Band soittaa kyllä komeasti. Brucen ääni kuullostaa tällä vanhan miehen laululta.
Tääkin PI levy oli kuunneltava ja tykkäsin. Edelleenkään puhelaulut ei oo mun juttu, mutta tätä bändiä meinaan kuunnella vast’ edeskin. Ainoa tuttu biisi oli 911 Is a Joke.
Tää oli aikas jollotuksia täynnä koko levy. Ei ollut hyviä biisejä ja Dollyn ääni on aika erikoinen. Ei tarvi toiste kuunnella…
Oon aina tykännyt Neilin äänestä ja kuunnellut osaa hänen valtavasta levytetystä katalogistaan. Tämä levy on tullut kuunneltua, mutta enemmän oon kuunnellut Weld-liveä, missä on monta tämän levyn biisiä.
Tää oli ihan letkeä, tähän aikaan sopivaa joulumusaa...
Pikku arkkua on tullut kuunneltua silloin tällöin jo vuosikymmenten ajan. Hän on kova, kuten myös tämä levy, joka on täynnä erittäin hyviä ja tuttuja biisejä.
Tiesin Van Morrisonin nimeltä, mutta musiikkinsa on jäänyt pimentoon. Tämä levy oli materiaaliltaan tasapaksuhko ja hitit puuttui. Parasta oli akustisuus ja Van Morrisonin karhea laulusoundi. Siitä tykkäsin.
Tää oli aika hissimusiikkia. Tiesin ainoastaan ekan biisin ”Do It Again” entuudestaan.
Tom Pettyn tuotannosta on tutumpia 80-luvun lopun/90-luvun alun hittilevyt ”Full Moon Fever” ja ”Into The Great Wide Open”, mutta tämä oli aivan hyvää kuunneltavaa...
Tälle voi antaa viisi tähteä jo pelkästään kahden biisin takia: ”Fun Lovin’ Criminal” (I never take myself too seriously, 'Cause everybody knows fat birds don't fly) ja ”Scooby Snacks” on biiseinä parhautta!
Tää on hyvä levy, vaikka jäänyt kokonaisuutena vähälle kuuntelulle Hanoi-tuotannosta. Paljon hyviä biisejä!
Tää bändi ja levy oli uusi tuttavuus. Ihan ok, vähän tasapaksuja biisejä ja mikään ei jäänyt mieleen...
DM ei oo oikein kolahtanut. Tämän levyn parasta antia oli ”Personal Jesus”, mikä on näistä tutuin biisi.
Yo! Tätä ei ollutkaan ennen levyllistä putkeen kuunneltua. Ihan ok. Vähän liikaa uhoa ja kiroilua, mutta tulipahan kuunneltua...
Licenced to Ill on edelleen suosikkini. Eipä oo tullut hittibiisejä lukuunottamatta muuta tuotantoa kuunneltua. Tämäkään ei oikein pudonnut.
Tältä ei ollut tuttu kuin hitti ”Hurt”. Aivan hyvä levy. Kuuntelin Deluxe-version.
Ei oo näköjään tämän tyyppinen kantri mun juttu. Levyn parasta antia oli sen lyhyys. Loretta on ihan hyvä laulaja, mutta ei näitä itkuvirsiä jaksa kuunnella levyllistä enempää.
Tätä levyä on tullut kuunneltua jo 35 vuotta ja löytyy omasta hyllystä. Tämä on ajaton klassikko ja todella hyvä levy. Oma suosikkini Megadethiltä. 6/5!
Tästä tuli Bad Company ilman kitaroita mieleen. Samanoloista musaa, vähän iisimpää. Van Morrisonilla on kyllä erittäin rouhea soundi äänessään.
Tää oli ihan leppoisaa kuunneltavaa. Hyvää laulua ja soitantaa. Noi miksaukset oli vähän turhia.
Tää levy oli liian kantria. En tykännyt. Tutuin biisi oli Jeff Walkerin (Carcass) ”You’re Still On My Mind”-cover.
Taas oli muutamien biisien takia tuttu nimi. Tää oli hyvää punkrokkia. Suosikkibiisini oli päätösraita ”Smash It Up (Parts 1 & 2)”, jonka teki mulle tutuksi The Offspring -95 Batman Soundtrackillä. Tätä kuuntelen varmasti tulevaisuudessa, kuten koko bändiä.
Tää oli aika mitään sanomaton levy. Liian rauhallista mun makuuni.
Iha ok levy. Ei hittejä ja tuplalevynä hivenen liian pitkä. Olis voinut vähän typistää. Laulajan äänestä tykkäsin.
Täähän oli hyvä levy. Bändin tiesin nimeltä, mutta ei oo tullut aiemmin kuunneltua. Tutuin biisi oli "Giddy Up a Ding Dong", tosin Juice Leskinen Grand Slamin ”Hellurei ja Onni Gideon” versiona.
Tää oli aika hissimusaa. Liian löysää. Muutamassa biisissä omi hyvät konetaustat.
Tää levy on ollut jo ilmestymisestään asti omassa levyhyllyssä. Erinomainen ja paras näitä MTV Unplegged levyjä. Tykkään biiseistä, eritoten coverit on rautaa ja niitä on paljon. Olis voinut olla tupla, niin olis mahtunut enemmän omia biisejä. 6/5.
Eagles on tuttu lähinnä nimeltä ja Hotel California hitistä. Tällä esikoislevyllä Ei ollut hittejä, eikä oikein jäänyt mitään kuuntelusta mieleen...
Ihan hyvää soitantaa ja itämaisia rytmejä.
Tämän levyn parasta antia oli ”Take Me to The River” coveri. Se oli ennestään tuttu. Muuten aika tasapaksua materiaalia.
Tältä levyltä oli ainoa tuttu biisi ”Get It On” ja se olikin levyn parasta antia. Aika samasta puusta oli biisit veistetty ja aika samankaltaisia hivenen tylsähköjä biisejä.
Tää oli ihan hyvää tavaraa. En ole edelleenkään mikään puhelaulut ystävä, mutta tätä kuunteluunhan mielellään.
Tää oli aika easy listening osastoa. Dennisin ääni soundasi hyvältä. Biisit vähän liian pliisuja.
Tää oli aika tylsä levy. Biiseistä ei jäänyt mikään yksittäinen mieleen. Miksaus oli todella hassu. Suurimmassa osassa biisejä rytmisoittimet oli aivan liian taka-alalla makuuni. Rummut kuului pelkästään oikealta ja rytmikitara vasemmalta. Lauluharmoniat oli todella pinnassa, eikä pudonnut mulle ollenkaan, vaikka ne on ollut tekijöilleen lienee ykkösasia.
Vaikka en ollut tätä levyä kokonaisuudessa koskaan kuunnellut, on suurin osa biiseistä tuttuja. Omat suosikkini on Please Mister Postman ja Money.
Bändin tuotannosta on tutuimpia ne hittilevyt.
Tykkäsin levystä Stevien ääni on pehmeä ja sielukas. Levyn johtotähtenä oli tietysti hitti ”Superstitious” ja siinä Stevie soittaa puhaltimia lukuunottamatta kaikki instrumentit. Rumpalointi on aivan mahtavaa!
Bändi on tuttu alku aikoijensa hiteistään ja jokunen levy löytyy hyllystä. Tämä ei kyllä kolahtanut millään tasolla. Aika väsynyt tekele.
Täyden kympin levy! Tätä on tullut kuunneltua julkaisusta asti säännöllisen epäsäännöllisesti ja löytyy omasta levyhyllystä ainakin muutamana eri versiona.
Tämä KISS levy on jäänyt vähemmälle kuuntelulle. Tällä on hittejä mutta myös huteja. Ne hitit on omia suosikkeja, varsinkin ”Do You Love Me” potkii.
Tämä on mielestäni yksi parhaista ekoista levyistä millään bändillä. Kaikki biisit on killereitä ja tätä on tullut jo 80-luvulta kuunneltua koko ajan. 6/5.
Tää oli taas aika mitäänsanomaton levy. Hissuttelua. Ei ollut mun juttu.
Ei jäänyt mitään mieleen levystä. Ei hyvässä, eikä pahassa.
Ei ollut mun juttu Kanye. Yksi biisi (POWER) oli mielestäni hyvä.
Tästä levystä ei jäänyt mitään mieleen. En tykännyt laulajan laulusoundista. Oli liian kähinää. Soitanta oli ihan ok
Tästä(kään) ei jäänyt oikein mitään mieleen.
Oon tykännyt Neil Youngista jo vuosikymmeniä ja hänen äänensä on yksi parhaista. Tämä levy on täyden kympin levy. Kuuntelin Deluxe version.
Vähän oli liian ”lässyä” mun musamakuuni, mutta kyllähän tän kuunteli. Toimi ehkä sunnuntai-aamuina parhaiten.
Tää oli ihan letkeää musaa.
Tästä ei oikein jäänyt hittibiisin Seven Nation Armyn ja muutaman muun biisin lisäksi mitään mieleen. Soitto ja laulanta oli ok, niissä ei ollut mitään vikaa, mutta biisit oli ensikuulemalta vähän tasapaksuja.
Levyllä oli muutama aiemmin kuulemani biisi. Ihan ok levy, mutta tuskin jää hirveästi pyörimään omaan soittimeen.
Taas ihmettelen miten tämäkin levy on päätynyt tälle listalle. Tästä puuttui oikeastaan kaikki...
Michaelin ääni on todella pehmeä ja miellyttävä. Musiikki ei oikein pudonnut mulle.
Tätä ei oo tullut aiemmin kuunneltua, vaikka bändin suosituimpia levyjä löytyy omasta hyllystä. Tää oli ihan hyvä ja ok biisejä. Soitto on R.E.M.-levyillä aina hyvää.
Jazz ei oo mun juttu yhtään. Ei vaikka Miles Davies on taituri.
Tällä levyllä on legendaarisia PF biisejä. Hyvä levy. Kuuntelin Deluxe version bonus-biiseillä.
Tällä levyllä oli muutamia klassikkobiisejä, mm. mun ikisuosikki ”Roadhouse Blues”.
Ihan hyvää soitantaa ja tykkäsin Paul Wellerin hivenen karheasta laulusoundista. Tykkäsin menevimmistä biiseistä, muuten aika tylsähköjä biisejä.
Taattua brasilian thrashmetallia. Suosikkejani oli ”Murder” ja ”Under Siege (Regnum Irae). Levyllä myös hyvä Motörhead-cover ”Orgasmatron”.
Tämä levy löytyy omasta hyllystä. Tämä hittilevy onkin ainoa, minkä bändiltä omistan. Levy on täynnä klassikoita. Tulee kuunneltua silloin tällöin.
Klassikko levy! Ei yhtään huonoa biisiä, vaan täyttä tykitystä alusta loppuun. Tätä on tullut kuunneltua jo teinistä saakka ja löytyy useina eri versioina omasta hyllystä. 6/5.
Täyden kympin levy! Oon kuunnellut tätä jo melkein 30 vuotta, eli ilmestymisestään saakka. Tämä on mun ”terapia-levy” numero 1. Ei yhtään huonoa biisiä ja Thom Yorken ääni on mitä mahtavin. Kuuntelin tästä 20-vuotis version ”OK Computer OKNOTOK”, millä on yksi parhaimmista Radiohead biiseistä ”I Promise”. Kyseinen biisi jäi originaali julkaisulta pois, mitä ihmettelen suuresti.
Tämä klassikko levy putosi ainoastaan hittiensä, ”Thriller”, ”Beat It” ja ”Billie Jean”, muuten aika tasapaksuja biisejä. Noi hitit on kyllä todella hyviä!
Tämä löytyy omasta hyllystä ja muistan ostaneeni tuoreeltaan. Kasarin lopussa tuli kuunneltua, sen jälkeen ei. Tykkään levyn laidback-fiiliksestä ja bassottelu on erinomaista. Varsinkin nauhattoman soittimen soundi on mahtava. Tykkäsin myös Zydeco/maailmanmisiikki vaikutteista.
Tämäkin levy löytyy hyllystä ja on tullut kuunneltua säännöllisen epäsäännöllisesti julkaisusta saakka. 90-luvun alussa tämä oli mun ”unilevy” jota kuunnellessa nukahdin ja sitä se on edelleen. Levyllä on todella hyviä biisejä ja Sineadin ääni on todella jumalainen.
Tämä löytyy useana eri versiona omasta levyhyllystä ja bändi on sen parikymmentä kertaa nähty livenä. Tykkään! Tämän levyn ehdoton suosikkibiisini on ”Kevin Carter”.
Ihan kelpoa soitantaa, mutta jazz ei vaan ole meikäläisen makuun, varsinkaan tälläinen ”kakofoninen jazz”. Tämä ei toimisi edes kiireettömänä sunnuntai-aamuna, vaan tästä tulee todella rauhaton ja sekava fiilis.
Tää levy on tullut kuunneltua joskus aiemminkin. Marvinin ääni on upea, mutta tämän levyn biisit on aika tasapaksuja, eikä näistä jäänyt mitään erityistä mieleen.
Todella hyvä levy ja mielettömiä biittejä! Pisti jalan vipattamaan ja tätä tulee varmasti kuunneltua vastedes. Fatboy Slimin toka levy löytyy hyllystä ja sitä on tullut kuunneltua.
