Indierock is not really my cup of tea, but it had it's moments. Didn't like the screaming and weird parts, but the melodic calm parts of the songs were actually quite enjoyable.
Kokonaisuudessaan hieno ja helposti kuunneltava albumi! Kaikki kappaleet suhteellisen tuttua ja turvallista Iron Maidenia. Kitarastemmoja selvästi säästeltiin tuohon aikaan mutta onneksi niitäkin oli parissa biisissä nostettu esille. Hyvä kuuntelukokemus alusta loppuun!
En tiennyt mitä odottaa mutta kävely kieltämättä soljui kovin svengaavasti tämän tahdissa. Tower of power -tyylistä funktorvitykitystä välillä piipahtaen eri soittimien jazzsooloihin yhdistettynä afrikkalaiseen rytmisektioon. Toimii! Tykkäsin siitä että rytmisektio on levyllä koko ajan hieman taustalla, jolloin se sekoittui musiikkiin paljon paremmin luoden kuitenkin koko hommalle selkärankaa.
Ihan miellyttävää kuunneltavaa. Tykkäsin eri soundien käytöstä, mukana oli jopa etnisiä sellaisia. Ei kuitenkaan ehkä sitä mitä laittaisin viikonloppuisin soimaan.
Oikein hieno levy, tykkäsin.
En kyllä tykännyt albumista. Edellinen Pixiesin albumi jonka kuuntelin oli 70-luvulta ja levynä ihan ok. Tämä kuulosti siltä kuin pojat olisivat sen 20 vuotta soittaneet autotallissa jonka seinillä on työkalujen sijaan eri sienilajitelmia. Jos tämä olisi demo jonka Pixies ojentaisi minulle sanoisin luultavasti että kannattaa myös muistaa hommata tasainen päivätyö.
Albumilla käytetään paljon jopa foleymaista maalailua ja se sopii tietynlaiseen mielenmaisemaan oikein hyvin. Helposti kuunneltavaa musiikkia jossa kuuluu country- ja Beatlesvaikutteet. Ei kuitenkaan sinällään mitään ihmeellistä.
Rehellistä, menevää ja yksinkertaista rokettirollia! Kiva levy mutta yllättävän nopeasti blueskaava alkaa toistamaan itseään.
Ymmärrän kyllä miksi levy on trashmetallilegenda, mutta itse en ole ikinä ollut genren suurkuluttaja. Hyviä kitarariffejä ja kohtia levyltä kyllä löytyy, mutta pääosin omaan korvaan liiallista "samaa sahaamista".
Hieno albumi! Sinfoniaorkesteri nostaa kyllä mitä tahansa musiikkia ja toi Metallicastakin esille aivan uusia ulottuvuuksia. Levyllä oli hyvä balanssi orkestraatiota ja alkuperäistä. Ilman orkesteria olisi pari tuntinen levy jäänyt varmasti puolitiehen.
Yllätyin positiivisesti. Hyvää räppiä höystettynä kuoroilla, torvilla ja mulla mielenkiintoa tuovilla höysteillä.
En ole hirveästi The Whota kuunnellut mutta ei kyllä jäänyt epäselväksi mistä monet rokkilegendat ovat vaikutteita ammentaneet. Laaturokkia monella pienellä silloin varmasti uudenuutukaisella twistillä!
Levyllä oli hetkiä jolloin teki mieli kaataa lasi viskiä ja nauttia atmosfääristä ja hetkiä jolloin mietin että mikä ihmeen b-luokan musikaali tuolla soi. Ackles olisi ollut kova tekijä musikaalihommissa mutta artistina meininki oli tämän perusteella vähän liiankin maalailevaa.
Levy tuntui kovin pitkältä. Oli siellä jotain hyvääkin, mutta tuntui että kaikki hienot melodiset ja harmoniset ideat pilattiin jollain omaperäisellä ulinalla tai muulla. En kyllä ymmärrä miksi tämä levy on tällä listalla.
Isot pointsit tamburiinin liiallisesta käytöstä, fuusijazzista ja kazoosta! Tyylipuhtaampiakin rocklevytyksiä on toki kuultu.
Hyvää OG räppiä. Siellä se kuuluisa James Brownin Funky Drummer -sample soi pariinkin otteeseen! Itselle ei mikään kovimmassa kulutuksessa oleva genre mutta mukavastihan tuon kuunteli!
Tykkäsin kaikista RnB ja soulsampleista. Paljon melodiaa räpin lisäksi joka teki tästä kieltämättä miellyttävän kuuntelukokemuksen!
Mukava kuulla tältäkin bändiltä muuta kuin albumin avausraita. Helposti kuunneltavaa 80-luvun syntikkapoppia!
Ei ole meikäläisen musiikkia. Tuntui että kappaleista olisi voinut ottaa 80% pois eikä olisi menettänyt mitään.
Tämä levy ei kyllä tiennyt yrittikö se olla bändimusiikkia vai jotain leijuvaa avaruuspiipittelyä. Ei tuosta saanut oikein mitään irti.
Odotin kieltämättä legendan albumilta hieman enemmän. Toki albumilla on hienoja melodioita ja hyviä biisejä mutta moni meni omaan makuun ehkä vähän renkutuksen puolelle.
Voi vain kuvitella miten päräyttävä kokemus tämä on ollut 70-luvun tallaajille. Hyviä riffejä ja mukavan vaihtelevaa meininkiä! Seassa myös mielenkiintoisia tahtilajimuutoksia!
Välillä sai nauttia oikein kauniista harnoniasta ja välillä tuntui kuin olisi kuunnellut surkeaa äänikirjaa seaworldin ambienssiraidan kanssa. Ei meikäläisen pala kakkua.
Aivan loistavaa tunnelmointia. Oon aina pitänyt Sinatran soundista ja Quincy Jonesin sovitukset kappaleissa on tietenkin mielettömiä.
Ihan kivan kuuloista settiä!
Ihan miellyttävä albumi ja mukavasti vaihtelua. Toi mieleen Elton Johnin tuotannon, soundit toimii.
Hyvää melodista slow rockia! Pari biisiä olikin jo tuttuja.
Itse en ole genren suurin fani. Pari tuttua rallia kylläkin. Menee vähän rämpyttelyn puolelle.
Tuhannen tylsä levy. Kyllä tup nyt taistamusiikkina menee mutta en ehkä varta vasten laittaisi soimaan.
Nyt oli niin surkeaa settiä että en sano mittään.
Ihan tämmöstä perus rockia, menevämmät biisit oikein jees. Voi soida taustalla tai olla soimatta mutten kuuntelisi aktiivisesti. Vähän Beatles-viboja. Joitakin outoja kohtia siellä täällä ja kehnonpuoleinen laulaja.