8

8

Helppoa kuunneltavaa. Laulajan mystinen ääni ja erilainen ääni jäi mieleen. Kappaleissa kiva taiteellinen viba.

Nyt oli tuplalevyllisen verran aikamoista kuraa. Hajutonta ja mautonta mikä ei herättänyt minkäänlaisia tuntemuksia, mikä varmaan kuuluukin hajuttoman ja mauttoman tehdäkkin. Albumia kuunnellessa päässäni oli lähinnä kaksi asiaa. Yksi, milloin tämä shaiba loppuu. Kaksi, kahta surkeaa levyä ei voi osua peräkkäisille päiville.

Jerry on kova, jerryllä on vauhtia. Kunnon rokettirollia. 👍🏻

👌🏼

Kyllä tämäkin Metallicaa on. Parempia levyjä odotellessa. 👌🏼

En ole mikään erityisen kova räp/hiphop/r&b kuluttaja mutta tämä oli kelpo kuunneltavaa, huomaa kyllä aikakauden, jolloin tehtiin vielä hyvää hiphoppia.

Ei nyt ihan meikäläisen cup of tea mutta ihan jees. En kuuntelisi uudelleen, ainakaan tätä levyä. Baba O’Riley oli hyvä biisi ja Behind blue eyes.

Levyä kuunnellessa tuli mielikuva, kuin olisi kuunnellut vanhempaa animaatioelokuvan soundtrackia. Kappaleissa oli paljon erilaisia musikaaleista tuttuja elementtejä. Artistilla myös vahva tarinan kerronnallinen ote. Jännä levy.

Valitusvirsiä kuunnellessa. Mulla on sweet spot sellainen melankolinen dark country mikä uppoaa. Vaikka tässä nyt oli samoja vivahteita niin Devandran karismaton ja narisevaa ladon ovea muistuttava nasaali ”pyykkipoika”nenässä honottava ääni kyllä pilasi sen pienenkin mahdollisuuden säväyttää. Buu

Ihan jees aikansa rokkia.

Oldschool rap on edelleen ihan kuunneltavaa kamaa. Levy on kantaaottava ja vieläkin ajankohtainen. Public Enemy myös edelläkävijä, että tekivät yhteiskappaleen bring the noise trash metalli yhtye Antraxin kanssa. 💪🏻

Ei uppoa.

Ehtaa kasaripoppia, muutamassa kappaleessa efektit lähteneet lapasesta ja liian paljon kaikkea.

Kulutin chemical brotherssia jonkin verran siinä parin kympin ikäisenä kun tämän tyylinen konemusa oli kova juttu. Näin uudelleen kuultuna täytyy myöntää, että aika yksipuoleiselta ja saman loopin toistamista kappaleet ovat vaikka löytyyhän sieltä timanttejakin. Kyllä tää edelleen ihan potkii.

Nyt oli DJ:llä mennyt levyt sekaisin, koska tämän piti olla jonkun sortin rocklevy. Ei ollut.

Levylle on mahtunut paljon hittejä, joista muut ovat tehneet covereita. Onhan tää ihan uniikkia saundia ja tulkintaa. 6/5! Näissä kinkereissä kuullaan varmasti herraa vielä useamman kerran.

Heavy metallin evoluutiobändi nr.1! Levy on täyttä 💎

Olipa tunnelmallinen levy, ihan kuin olisi kuunnellut vangeliksen Blade runner ääniraitaa. Nick Caven samettinen ääni ja tarinankerronta on hienoa kuunneltavaa.

Albumin Bio lupaa melankolista tulkintaa yksinäisyydestä, rakkaudesta ja surusta. Ja sitä myös kuuntelija saa. Vaikkakin viimeset raidat tarjoilevat hieman iloisempaa jazz musisointia. Hieno levy mutta en kyllä useamman kerran jaksaisi kuunnella.

Ei herätä negatiivisia eikä positiivisia tuntemuksia, jotenkin tasapaksua aikansa rallattelua. Levyltä löytyy kuitenkin ne hienot hetket, jotka hiteiksikin luokitellaan. Ymmärrän miksi albumi ja Springfield on tällä listalla.

Odotin enemmän, eipä tullut uutta suosikkia tästä musiikki- ja soitinyhtyeestä.

Siinä sai flannellipaidan liepeet kyytiä, kun kuultiin repullinen hittejä siltä toiseksi suositummalta grunge bändiltä. Me likey! Vedderin laulanta myös 🤌🏻

Ihan ok levy.

Kalkkarokäärme ei nyt oikein iskenyt. Ihme kuiskailu biisejä höystettynä princemäisillä kiekaisuilla.

Välillä ihan kivaa akustisen kanssa näppäilyä mutta muuten ei kyllä lähde sitten millään.

Tämähän oli mukavan positiivinen yllätys. Biiseissä käytettiin monipuolisesti eri instrumentteja esille.

Suoratoistopalveluni löysi levyn mutta en pystynyt.kuuntelemaan sitä. Se vähän mitä kuulin kun kollega soitti levyä oli hyvän kuuloista jazz.

Ei oikein lähde. Välillä ihan kivaa biittiä.

Ei tämä huono ollut vaikka en mikään erityinen koopperi kuuntelija koskaan ole ollutkaan. Mr. Nice guy hyvä ralli.

Hyvän kuuloista tunnelmointia. Kyllä levyllisen jaksaa helposti kuunnella.

Hyvä levy vaikka ei nyt thrillerin veroinen. Muutama biisi sai oikein jalan tamppaamaan.

Tasapaksu ja aika mitäänsanomaton levy. Ei hirveästi herättänyt tunteita suuntaan tai toiseen.

Kuuntelee mutta ei tästäkään tule lisäystä omiin listoihin.

Omissa asteikoissa asetan wonderin sinne legendojen laariin, kuten Elton John. En silti ole kuluttanut artistia kovinkaan paljon. Tämän levyn jälkeen piti kuunnella samantien pari lättyä lisää. Onhan tämä hienoa musisointia.

Helpoin 5 ⭐️ tähän mennessä. Kulutan kyseistä genreä ja erityisesti juuri tämän aikakauden. Yksi neljästä suurimmasta trash metal bändeistä, kahta olemmekin jo ehtineet kuulla mutta mahdammeko päästä nauttimaan niistä kahdesta muustakin. Kovia riffejä ja biisi toisensa jälkeen vie levyä eteenpäin junan lailla. Levylle ei huonoa kappaletta ole eksynyt. Platta on täyttä 💎

Jälleen helppo 5 ⭐️ Nirvanan hienoin albumi vaikka paljon cover biisejä onkin moni. Tätä levyä on kulutettu ja fiilistelty runsaasti. Erityismaininta levyn viimeiselle kappaleelle (where did you sleep last night), jossa tulkinta tulee kyllä niin suoraan sydämestä ja tunteella.

On se seppä

Aikautensa kuuloista britti poppirokkia. Beatleswiboja. Löytyy tältä bändiltä vähän rouheampaa soundiakin myöhemmiltä vuosilta, josta pidän enemmän.

Taistelin albumin loppuun mutta tiukkaa oli. En tykännyt, jos jotain positiivista koittaa löytää niin basso- ja biittikuviot olivat ajoittain hyviä.

Eipä ole Jimi koskaan ollut suosikkejani.

Uppoaa!

Aika tasapaksua ja eikä mitään fiiliksiä herättävää oasis kopiointi yritystä.

Jumaleissön, olipa hyvän kuuloista old school henkistä bluesia. Eipä ole ennen tullut kuunneltua malilaista bluesia, vielä kun olisi ymmärtänyt sanoista jotain.

Levyllä on ne muutamat hyvät kappaleet mutta nopeasti meni samanlaiseksi ränkyttämiseksi. Clash ansaitsee kyllä paikkansa tällä listalla.

Levyn alku oli tosi swengaavaa ja kivan kuuloista. Melko pian kappaleet olivat ihmeellistä epävireisen huilun soittamista ja pullojen hajoittelua.

Eipä ole ennen tullut kuunneltua stoogeesin levyjä. Tää oli aikaa, jolloin Iggyn ruoto oli vielä suht suorassa. Levyn kappaleet ovat samanlaisia laulumongesrrusta höystettynä kevyemmällä rokilla.

Niin kuin aikaisemmin kuultu public enemy toimi meikäläiselle, niin saman tekee myös tämä duo. Old school räp on douppiishittii.

Tämä on herran paras levy, vaikka hyviä ovat muutkin. Tarinankertoja vailla vertaa. Asetan jantterin legendat laariin. Vanhaa kunnon kuistikantria. 🪑🪕

Sopivaa taustamusiikkia, ei oikein herätä suuntaan tai toiseen tuntemuksia. Vähän outoja kappaleita. Ei tule uutta suosikki tästä pumpusta.

Nyt ollaan kyllä taas meikäläisen makuun liian indie kulmassa. Kollega sanoi, että nää indie levyt aukeaa vasta muutaman kuuntelun jälkeen. Mutta mitä jos ei vaan yksinkertaisesti pysty edes kuuntelemaan yhtään kertaa

Leppoisia ja swengaavia kappaleita. Kokonaisuudessaan hyvän mielen levy.