My 1001 Albums Journey

386

Albums Rated

2.45

Average Rating

35%

Complete

703 albums remaining

Rating Distribution

Rating Timeline

Taste Profile

1950

Favorite Decade

Blues

Favorite Genre

Top Origin

Perfectionist

Rater Style ?

5-Star Albums

1-Star Albums

Breakdown

By Genre

Top Styles

By Decade

By Origin

Albums

You Love More Than Most

Album	You	Global	Diff
Never Mind The Bollocks, Here’s The Sex Pistols Sex Pistols	5	3.45	+1.55
Hard Again Muddy Waters	5	3.6	+1.4
Vincebus Eruptum Blue Cheer	4	2.8	+1.2
Physical Graffiti Led Zeppelin	5	3.89	+1.11
Who's Next The Who	5	3.89	+1.11
Pet Sounds The Beach Boys	5	3.92	+1.08

You Love Less Than Most

Album	You	Global	Diff
The Score Fugees	1	3.69	-2.69
The Miseducation of Lauryn Hill Lauryn Hill	1	3.66	-2.66
To Pimp A Butterfly Kendrick Lamar	1	3.64	-2.64
Straight Outta Compton N.W.A.	1	3.5	-2.5
The Suburbs Arcade Fire	1	3.49	-2.49
We Are Family Sister Sledge	1	3.48	-2.48
Tidal Fiona Apple	1	3.47	-2.47
Power In Numbers Jurassic 5	1	3.47	-2.47
Diamond Life Sade	1	3.47	-2.47
Rumours Fleetwood Mac	2	4.45	-2.45

Artists

Favorites

Artist	Albums	Average
Led Zeppelin	3	4.67

Least Favorites

Artist	Albums	Average
Kanye West	3	1
M.I.A.	2	1
Eminem	2	1.5
Pere Ubu	2	1.5
Madonna	2	1.5
Arcade Fire	2	1.5
Fairport Convention	2	1.5
Leonard Cohen	4	2

5-Star Albums (6)

View Album Wall

Never Mind The Bollocks, Here’s The Sex Pistols

Popular Reviews

Ei kolahda enää kuten nuorena.

1-Star Albums (64)

Spy Vs. Spy: The Music Of Ornette Coleman

3 Years, 5 Months And 2 Days In The Life Of...

All Ratings (386)

Sitä tuttua harmoniaa jota joku pliisuksi sanoisi. Välissä vähän rokkaavampaa, mutta oikeastana vain ”Helpless” jäi mieleen.

Wanha tuttu! Tätä on opiskeltu ja kuunneltu vuosien aikana niin että ulkoa osaa. Hyvää on että tarina on selkeä. Nautin instrumentaalikappaleista. Nykyään tämä kuitenkin häviää Quadrophenialle joka on se ultimaattinen konseptilevy The Wholta.

Aikuisrockia tai isärockia, mutta onpas taidolla tehtyä. Ihanat urut. Vähän kutkuttavan kliseistä. Aika hyvä levy.

Onhan tämä klassikko omassa genressään. Kyseinen genre ei vaan ole tainnut istua omaan makuuni koskaan. Kokonainen levy tätä sahausta on aina työn ja tuskan takana. Hittibiisit juuri ja juuri jaksan. Niitä nuorenakin vain lähinnä kuuntelin.

Sanotaan kauniisti että ei kolahtanut. Unettavaa menoa suurimmaksi osaksi. Nimikappale oli hyvä.

No ei tämä ollutkaan helppoa rokkia. Taustamusaa johonkin.

Ai tämä on näin puuduttava? Samanlaisia kappaleita pötkössä. Jotenkin ankeaakin soundeiltaan, joka selittynee sillä että Grohl taisi soittaa kaikki soittimet itse.

Periaatteessa voisi toimia koska tunnistan monia asioita joista pidän. Mutta oliko fiilis oikea kuunnella tätä? Ei, ei tänään.

Tällaisia nämä Remmit on. Hittejä ja fiilistelyä. Onko tämä sitten kolmonen vai nelonen. Laitetaan nelonen.

Kelpo levy! Hyvää tunnelmaa ja onnistuneita biisejä. ”Tuedays’s gone” kappale joka menee suosikkien listalle.

Se rämisevämpi Nirvana. Pidän tätä nevermindia parempana sen räkäisyyden takia.

Ei kiitos.

Jestas! Aika Deuandra Brown vibat saan tästä. Ei ole omaa genreä.

Vahva levy. Uskomaton tunnelma.

Niin hyvää musiikkia. Ei täydellinen koska rumpusoolot ei levyille kuulu.

Nimi biisi loistava. Sitten menee fiilistelyksi joka ei iske.

Samettisen pehmeää menoa.

Ei kolahda, en ymmärrä.

Iisiä menoa, ehkä liiankin. Tuttu levy mutta tällä kertaa kuuntelin ihan mielellään kokonaan.

Haisee heroiinille. Paska laulaja mutta hyvää soittoa

No niin, kuunneltu tämäkin. Ei kovasti iskenyt ja vain pitkästytti.

Semmonen kiva.

Ihan toimivaa tätä tämmöstä musiikkia.

Hauskaa ja vituttavaa musiikkia

Jestas mitä jazzia. Nyt ei auennut yhtään.

Ei paras CCR.

Osaksi liian loungemaista lässyä mutta välistä hyvää kamaa.

Klassikko levy joka ei kolahtanut. Äänimaailma tosi kapea ja laiska. Biisit eivät - hittibiisejä lukuunottamatta - iskeneet.

Pliisu.

Glam-soundista rockia. Bowie vaikutteita. Aivan kiva.

Liian löysää Beckiä