Menevää meininkiä, todella korkea tuotantotaso ja erittäin seksuaalispainotteista kamaa :D. Tämä levy selittää monta popkulttuurimeemiä vuosien varrelta. Mieleen jäi parhaiten: Paradise City ja Sweet Child O Mine. Parempi kuuntelu mihin olin varautunut.

Fantasia elementtejä. Hyvin menee muun toiminnan ohessa tällainen progressiivinen rock. Ihan jees kuuntelu sanoisin!

Makee kuuntelu. Hiljaista, harmonista, hidasta. HHH siitä on tämä levy tehty

Sydäntä riipaiseva albumi! Todella makeeta biisiä välillä, helposti tietyt biisit vois mennä jollekin omalle mix listalle.

Niin hyvä levy että piti pohtia viittä tähteä.

Tasapaksu levy jolla hassun kuuloinen laulaja.

Mahtipontinen brittiläispunkki(ko?) bändi. Loppupeleissä kummallinen albumi enkä tiedä miksi tällä listalla

Yks lempilevyistä Beatlesilta

Kuuntelukelvoton

Ihan mukavaa menoa

melkoista koneellista sekamelskaa, vähän Fatboy Slim tyyliin. Ihan kuunneltavaa taustalla

Eihän tähän voi sanoa kuin Michael Jackson ja levy on vaan mahtava

Kuuneltavaa osittaista konemeinkiä. Hauskoja saundeja ja laulukin ihan siedettävää mölinää

Sanat tällä levyllä nousee esiin, selkeä ja helppo seurata mistä Dylan laulaa.

Sähkökitara ei tälleen surise ja pärise missään muualla. Tässä soi rock n roll enemmän amerikkalaisena kuin mikään muu.

On sellasta london calling kamaa. Räntäntänttää.

Mieleen tulee sellainen southern American aksentilla laulava Motörhead. Ihan kivaahan tämä, elämänkerronnallista kamaa

Hissimusiikkia mutta parempaa. Tässähän tämä meni kuunnellessa

Ajoittain kivoja saundeja

Musen tunnistaa kun sen kuulee. Makee levy ja tätä pitäisi kuunnella enemmänkin

Sellainen huumorilevy, aikansa parodiaa

Ei oikein minun musaa. Vaikea oli kuunnella mutta tulipahan kuunneltua.

ihan mukavaa soitantaa, rokkia

Oikein makee levy vahvalla aloitusraidalla Born in the USA joka avaa tämän yhteiskuntakriittisenkin kirjan eteesi

Tässä kuuluu ajan naisartistien runollis-tarinallinen tyylisuunta, jota myöhemmin edustaa Alanis Morrisette ja vaikka Sinead O’Connor, joka lopulta sekosi muutenkin.

Kivan kuuloista niinkuin vanhempaa brittipop punkia jossa torvisoittimia ja rääkymistä

Classikkojen classikko!

Makeeta indy rock musaa, ennenkuin sitä sanottiin indy rockiksi. Menee listalle

vaikeaa kuunneltavaa mutta aikansa tuotos varmasti. Relax dont do it

Oikein hyvä levy! Melodiat ja tunnelmat tuntuivat oikein hyvältä

Tämähän on REMiä. Hidasta ja laulajan tunnistaa kaukaa. Ei tää huonoa todellakaan mutta kelpaa kuunnella kyllä

Niin että instrumentaalilevykö tämä olikin? Oli kyl parempi mitä se mothers of inventor vai mikä olikaan. Kuunneltavaa kai kuitenkin.

RCC oikein hyvä

Mukavaa menoa tässä rokkia ja punkkia tai jotain. Laulajan määkyminen ottaa päähän lopulta.

Sinfoniaa. Pelkät soittimet. Oikeastaan aika huonot sovitukset paikoin mitä alkuperäisiin tulee.

sellasta punkkia tällä kertaa. aika old school meininkiä.

Kuusi biisiä joita kerran kuuntelee. Turos hevigee on suomentanut yhden

Paljon huutamista, angstia ja melodioita.

Alternative rockia joka iskee kyllä johonkin, mutta ajanmyötä nasaali määkyminen ottaa kyllä pajatsoon

Tämähän oli ihan perinteistä kasariheviä yhteiskuntakriittisellä tvistillä. Muuten ihan samanlaista melodista kitaranvingutusta.

Sellasta mukavaa Beatles tyylistä jumputtelua, kyllä tällasta kuuntelee!

Todella hippimäistä menoa. Intian hippimäistä, ei tätä modernia hippimäisyyttä jota ei katsele pirukaan. Jousia, puhaltimia ja muita hippimäisiä soittimia.

Loopit ja rummut naksuu old schoolisti ja tässä huokuu se alkuaikojen hiphop, mustat pantterit ja muu ajan kuva. Kyllähän tuota kuunteli mut biisit ei tunnu kuuntelemalla loppuvan.

teatraalista esittamistä, vähän niinkuin Jack Black

hauskoja rytmejä ja pop soundeja. Tämän vuoksi rakastan tuota aikaa. Mutta Mick Jaggerin hankalat sämähtelyt ja muut äännähdykset on ajoittain vaikea kuunnella

Afrikkalaiset soundit, niissä on jotain duurisävytteistä joka tuo hyvän mielen. Originaali kielessä kuuluu kliksaukset ja klaksaukset. Osa englanniksi. Hyvä kuuntelu!

Komedialevyhän se sieltä tuli. Mikäs siinä.

Nämä on näitä fatboy slim tyylisiä instrumental biisejä, kone, sample mitä lie. Ei ole oikein minun kuppi teetä tällanen.

On yksi kovimmista albumeista. Todella mukavaa keinuvaa rytmiä. Vanhempaa Winehousea siis kyseessä.

Nämä on kovia levyjä. LP kamaa jolloin fiilistellä kunnolla

On kuuntelun arvoinen. Pitkiä, maalailevia biisejä. Varmasti aikansa edelläkävijä tuollaisessa elokuvamaisessa maailmassa.

On rytmikästä ja sanottaisko eteläamerikkakaisiakin saundeja. Laulajan kiekuminen alkaa ottaa jälleen aivoon hetken päästä niin levyllinen käy aika raskaaksi.

Hyvä levy tuo mieleen hyvät brittipop bändit mutta rock n rollimmalla meiningillä. Tykkään tällaisesta.

Paljon parempi mitä kansi antoi ilmi. Pelkäsin jotain cloud tai muuta räppiä, mutta brittiläistä hyvää hiphopia, voidaan varmasti puhua sellaisesta. Mikään ei erityisesti noussut esiin biiseistä, mutta tasaisen hyvä albumi.

Not the best songs of cure But listeneable.

Harvoin kantria kuuntelee, mutta kyllähän tällasta kuuntelee!

Hauskan kuuloinen naisvokalisti sekä konesoundit. Ihan jees kamaa.

Oikein hyvä ja kuunneltava levy. RIP Brian Wilson…

Olipas se uskonnollista meininkiä, ihan hyvällä maulla kuitenkin. Kirkasta lauluääntä ja hitaita tempoja. Ei huono levy.

Oikein makee levy. Pitäisi laittaa listalle tämä! Hyvin tuotettu ja soitettu

Jep, hyvä rollarilevy tässä!

Hyvät vokaalit, kitaran vinguttelut. Helposti menee kuunteluun myöhemminkin

Kunnon mölinää punk meiningeissä

Melkoista rokkia vanhaa sellasta. Kaikki biisit kuulostaa melko samalta

Konesoundit alussa ihan hyviäkin. Brittiaksentti ja sateinen päivä alkoi tympiä liikaa kuitenkin.

Niin tämä oli tämä Nick Drake! Sanoitukset loistavia ja kaikenlainen kerronta omaa luokkaansa.

Makee on makee. Hyviä aikalais saundeja taas morjes!

Musiikki kuin musikaalissa istuisi. Vau! Nyt ollaan kaukana.

Ehkä paras livelevy minkä olen kuullut. Tiiviissä ympäristössä, melkein pubimainen fiilis.

Nope! Ei yhtään hyvää biisiä eikä mitään hyvää sanottavaa

Joka biisin kohdalla pää nyökkyy mukana. Mixmaster Mike alkutohinoiden tällä levyllä mutta kehityssuunta on tuttukaikille.

Hidasta tempoa, tunnelmointia, oikein mukavaa taustamusiikkia hyvällä maulla. Mieslaulaja rauhallinen

Varmaan ihan kuunneltavaa meteliä jonkun mielestä mutta ei sopinut yhtään tunnelmaan.

Eli tätä Vietnamin sodan protestisukupolvea. Liidibiisi on se madonnankin versioima American Pie. Lyhentämä koska se on kasiminuuttinen raita. Tykkään näistä rotestilauluista. Huomas mikä kansanliike se oli eikä olis ilman tätä loppunut. Siellä sodittais varmaan vieläkin 😅

Ei mikään biisi noussut pinnalle ja odotin kieltämättä että koska tämä loppuu.

Ei ollut Elvistä mutta ei kovin kaukanakaan, ajoittain. Menevää rokkimusiikkia, olikohan huumori otteella.

Oli hyvä levy. Tykkään kun tuollaiset samplepohjaiset biisit osataan tehdä, tyylilajiltaan kuten fatboy slim. Mikä ettei

Klassikkokamaa. Who on niitä bändejä joiden biisejä on varmasti tullut kuultua mutta ei tiennyt että Whosta on kysymys.

New York hiphop on minun kuppi teetä niin odotukset oli alhaiset. Tämä onkin täynnä sanomaa tuon ajan Amerikan Yhdysvaltojen ongelmista joista cube tiesi. On historiallinen paikka tässä maailmassa ehdottomasti

Tässä perinteistä irlantilaista folkkia(!) ja jonkinlaista punkkia sekoittavaa meininkiä. Oikein menevää riverdancea punk sanoituksin. Ja yks kivoimmista joulubiiseistä Fairytale of New York löytyy levyltä.

Sellaista menevää brittibändimeininkiä tyyliin Oasis, yhden hitin ihmebändiltä. Ei huonoja mutta ei mitään erikoistakaan.

Sitä Beatles soundia josta tykkään. Pakko verrata Beatlesiin koska siitä tätä ekaksi kuulin. Hauskaa tekstiä ja rallattelua.

Sairasta paskaa! Mutta taidokkaasti tehty melkoisen mestarin, dr dren kanssa. Eihän tätä näin koskaan kuunnellut kun tämä silloin tuli, mutta nyt tämä melkein järkyttää pientä mieltäni. Mutta hyvällä tavalla

Tämähän oli mainiota rytmi/konemusaa tangomeiningillä.

Tässä bowiessa on soulia ja rnb elementtejä. Mielestäni parempaakin Bowieta on, tämänkin kuitenkin läpi kuunteli.

Ei ihmeempää jäänyt käteen. Kitaraa ja bändimeininkiä.

Parempaa Nirvanaa minusta. Edelleen Cobainin ääni pidemmän päälle rasittaa mutta vähemmän kuin Nevermindissa.

Suburban Tribe tyyppistä melodista, joskus syntikka rokkia jossa hevin vivahteet. Kuunneltavaa.

Hidasta ja itseään toistavaa musiikkia minun korvaani. Kai se tunnelmallista ja orkestraalista kuitenkin on. Aikanansa kuitenkin menevämpääkin musaa löytyy.

Melodista ja hienoja teknisiä kikkailuja äänimaailman kanssa. Mitä ihmettä onko tämä The Eagle? Ok…

Varmasti kovimpia livelevyjä. Ei edes kuulosta liveltä kun tuotannollisesti niin kovaa kamaa. Pitkäkin

Taisi olla hieman parempi. Tykkään jousista ja huumorista. Kivoja biisejä

Ihan kuunneltavaa tämä

Mukavaa tyttöenergiaa bändin muodossa. Jotain proto-punkkia tämä kai on?

Menevää musaa on, mutta mikä on tuo vinkuva instrumentti joka biisissä joka alkaa syömään oikein kunnolla? Tarkistin ja se on cuica, rumpusoitin. Kaiketi sambassa usein käytetty. No levyllinen on varmasti liikaa näin tottumattomalle korvalle.

White stripesin soundeja ja Jack white. Tämä on tuttu levy ja tykkään.

Klassikoita joita en ole kuunnellut koskaan. Vanha koulukunta rullaava flow sekä loputtomiin luuppaavat samplet ja rummut. Vaikea olla nykimättä päätä.

Country meininkiä vanhalla otteella.

Rip Ozzy. Legendamenoa ja tulipa viimein kuultua tätäkin.

Joplinin raspiäänestä ja musatyylistä tulee mieleeni kuinka paljon Jack White White Stripesista on velkaa Joplinille. Jack White yksi suosikeistani.

On tuttujakin biisejä. Tykkään laulajan ulosannista ja bändin soitosta. Oikein hyvä levy

Huutamista, punkkia. Ei mitään erikoista kuitenkaan

tällaista valkoisen miehen sielukasta RnB musiikkia. Parempaakin kuullut.

Bossa Nova on oikein hidasta ja tunnelmallista jazzia. On sitä vaikea kuunnella mutta varmasti paikkansa löytää.

No tämä on samaa REMiä mitä ne kaikki muutkin

Konemusaa joka ei toimi sitten yhtään

Mukavaa lyriikkaa, ei niin tosikkomaisella otteella, mutta välillä tulee selväksi että osataan sitä laulaakin. Laulajan asenne tulee selväksi, rautainen mimmi on kyseessä. Tuotanto on kiva ottaa selville sillä osittain oikein kivoja saundeja.

On makee levy. Laulaja ei osaa oikein laulaa eikä lausuakaan, mutta biisit ovat tasokkaita kuten myös sanomapuoli. Nimikkobiisi on heikoimmasta päästä levyn lauluista

Ei oikein tiedä mitä se on. Alkuun Oasista, sitten jotain instrumentaalia. Ei siinä ihan menevää paikoittain.

Tätä on nuorempana kuunneltu. Tämä kitenkin edustaa sitä rapin aluetta josta en välitä. Rahalla bostaamista ja ylimielisyyttä, liian huonoa lyyristä osaamista. Kovat biitit ei pääse mihinkään.

Funk osuudet iskee mutta todella paljon aikaansa sidottua syntikkaa, liian korkeaa pitchausta, kummallista kaikuefektiä joista en tykännyt!

Nähtävästi Sebastian on laulaja sillä mies ääni. Ei hassumpaa, hidastempoista nykyään sanottaisi varmaan indie kamaa.

Rakastettava ääni laulajalla! Musat toimii toimii!

Yllättävästi oli paljon afrikkalaissaundeja. Mikäs siinä.

Iron maidenista ei kai voi muuta sanoa kuin huh huh! Isoveljen kautta näihinkin biiseihin joskus tutustunut

Rokkia, syntikkaa. Perinteistä brittirokkia kuitenkin ja aika kivan kuuloista kun otetaan huomioon vuosi 1985. Mikäs tässä kuunnellessa

Karmeeta meteliä ja melua! Sitten ihan järkevääkin tilutusta ja rokkia nopealla tahdilla.

Kovia biittejä. 2000 luvun alussa oli vielä makeita taustoja ja kunnon räppäystä. Tässä on kovia vokalisteja äänessä.

Perusmeininkiä tuollasessa popahtavassa punk/grunge/garage genressä, jossa kuitenkin hauskoja saundeja paikoittain antamassa umpffia ja yllättämässä. Vokaalit ovat aika laiskoja mutta ei anneta sen haitata, kuuluu genreen paikoittain.

Ajoittain kivan kuuloisia saundeja. Mutta eihän tätä voi kuunnella ilman että kuulee nämä itseään täynnä olevat linet. Nerona tätä tyyppiä musiikillisesti pidetään mutta parempaakin on kuultu. Kusipää!

Kyllä tykkään tällaisesta punk-popista ja laulu on selkeää ja kivaa kuten aina.

Todella hyviä biisejä. Siihen tapaan että kuulostaa monessa sämpläyksessä olevan mukana

Onhan tässä makeet soundit ei voi minkään!

Hidasta tahtia ja haikailevaa tunnelmallista meininkiä jota osaan kyllä arvostaa

Silloin ei kanye ollut näin hullu, köpö kuitenkin. Kyllä tämän kerran kuuuntelee. Narsistinen paska se silti on.

Method man tical slkutunnari. Sähköurkuja. Live levy.

Lattarimeinkiä, multikielellä, sekoitettuna hiphop soundeihin löyhästi mutta kuitenkin.

Ihan kuunneltava lopulta mutta konemusiikkipainotteista Madonnaa, niin on huonoin Madonna sanoisin

Sellasta menevää punkahtavaa hauskaa huumorimenoa

Kantri roots meininkiä. Liian kristillistä paskaa. Varmaan äänestää Trumpiakin.

Hauska levy vaikka ei lauletakaan. Osaan arvostaa. Vähän liikaa tuota sähköurkua kun en saundista piittaa, oli kuitenkin taidokasta

Muutamia oikein hyviä biisejä, aikoinaan tuli luukutettua paljonkin.

Melkoista artsy partsya että oli miltei vaikea kuunnella. Menetteli….

Ei ole oikein iskenyt nämä vielä

Irkku juomalaulua ja kansallis

Kivan kuuloinen laulajana. Mikäs siinä

Kivan kuuloinen laulajana. Mikäs siinä

Tällaisessa on vaan niin paljon sielua, ääntä jota on mielekästä kuunnella

Yks aikoijemme makeimmasta äänistä. Varmaan joka biisi kuultu radiosta tai pikavideopalvelusta k

On kovia biisejä ja tuo muistoja mieleen

Tyttöenergiaa ja kaunista laulantaa. Kertakaikkiaan. Kantri

Oasis on Oasis. Klassikoita jotka osaa melkein ulkoa

Sellaista radioheadia köyhän miehen otteella.

Tulevaisuus funkia. Oikein hienoa

Tässä oli niin makeita biisejä että listalle meni!

Kuunneltava ja unohdettava renkuttelu

Ei jazzia jaksa

Kone musaa hidasta pointitonta.

Reipasta ränkytystä ilman erikoisuutta

Mies ja kitara. Ja huuliharppu. Simppeliä musaa mutta vahvaa sanoitusta. Sodanvastaiset tuulet puhaltaa tällä levyllä.

On parempaa mitä muistin. Balladit varsinkin

Country meininkiä popahtavalla menolla ja kivalla laulajalla.

Funkahtavaa Wonderia. Dont you worry about a thing muunmuassa levyllä.

Syntetisaattori musiikkia pahimmasta päästä

Ykkösluokkaista tuon ajan taatusti kukkahattujen epäsuosiossa. Satanismin ja metallin hatunnosto

Sitä samaa saatanan Zappa-paskaa. Orkestraalista komedia musikaalia tämä on, ei toimi levynä ei

Bändi on kova ja varmaan runollista sanoitusta mutta laulaja kuulostaa välillä koiran vinkulelulta

Makeita saundeja tässä, jousia joita on käytetty oikein!

perusmeininkiä hitaanlaisesta hoilotuksesta

Melko afrikkalais ja jamaikalaisrytmisiä biisejä. Enemmän tykkäsin rokkibiiseistä. Ei nämä Policen biisit kovin iske

Hieno matka hiphopin alkulähteille jossa New Yorkin tiedostava rap alkoi saada ääntä.

Kantria sekä Bluesia man and guitar periaatteella. Hyvin vanhaa tekoa ja se kuuluu tuotteessa mutta makeeta kuulla tällaistakin

Ihan saatanan kovaahan tämä on, ei pääse mihinkään. M’tällicah!

Motownin ykköskamaa

Enhän minä jaksa jazzia kuunnella

Ihan hienoja soundeja elektronisia kitara tai jotain muuta pimputtteluja

Rokkimeiningillä mentiin. Kovaa tilutusta.

Kivoja soundeja elektronisia Beatles tyylistä mutta laulajan ääni ottaa välillä aivoon

Kivaa laulua vokalistinaiselta, mutta ei tuollaiset klubimönkötykset kiinnosta

Mukavaa hybridiä perinteisen ja elektronisen musiikin kanssa. Onko tuo ranskaa jota välillä lauletaan. Lo-fi tunnelmia ja kivoja saundeja.

Sellasta blues - rock - oliko jotain metallintynkääkin alkukantaista. Ei soitossa ole vikaa mutta laulajan joko äänentuotannossa tai muussa on vaan jotain ajoittain ärsyttävää feikkisyyttä.

Ei tällainen itseään toistava kone jumputus ole koskaan kiinnostanut

Ajoittain mukavaa tiputtelua jossa mukana Beatlesiä ja muita rennompia biisejä

Brittiläistä reggae musiikkia. Onkohan tämä sitä skinhead musiikkia alkuperäisin. Rytmit kivoja musiikki ei iskenyt

Olipas Lou Reedillä surullisia lauluja. Hyviä kyllä mutta koko levyllinen itkukamaa. Kyllä oli kuuntelun arvoinen.

Voikohan mennä legendaarisemmaksi levyksi, klassikommaksi? Tässä ollaan kaiken nykymusiikin alkujuurilla.

No mikä ettei. Onko tämä rokkia vai mitä, menevää meininkiä kuitenkin

On kivaa beatlesmaista meininkiä. Näistä tykkään

Tarviiko esittelyjä? Kai tuo popahtavaa soulia on hidastempoista. Klassikkokamaa

Nyt on rytmiä ja tykitystä. Viisi tähteä ei ole koskaan ollut lähempänä

Tällaista brittipunkki -mitälie huutamista ja kitaransoittoa. Sen sellaista

Hassuttelu, huume ja nuoruusaika kevyttä tuollasta kitaranrämpytystä

Mukavaa metallia aikaansa nähden tutun kuuloista. Olikohan naissolisti kuulostaa ihan aikansa mies solistilta.