1001 Albums Summary

Menevää meininkiä, todella korkea tuotantotaso ja erittäin seksuaalispainotteista kamaa :D. Tämä levy selittää monta popkulttuurimeemiä vuosien varrelta. Mieleen jäi parhaiten: Paradise City ja Sweet Child O Mine. Parempi kuuntelu mihin olin varautunut.

Fantasia elementtejä. Hyvin menee muun toiminnan ohessa tällainen progressiivinen rock. Ihan jees kuuntelu sanoisin!

Makee kuuntelu. Hiljaista, harmonista, hidasta. HHH siitä on tämä levy tehty

Sydäntä riipaiseva albumi! Todella makeeta biisiä välillä, helposti tietyt biisit vois mennä jollekin omalle mix listalle.

Niin hyvä levy että piti pohtia viittä tähteä.

Tasapaksu levy jolla hassun kuuloinen laulaja.

Mahtipontinen brittiläispunkki(ko?) bändi. Loppupeleissä kummallinen albumi enkä tiedä miksi tällä listalla

Yks lempilevyistä Beatlesilta

Kuuntelukelvoton

Ihan mukavaa menoa

melkoista koneellista sekamelskaa, vähän Fatboy Slim tyyliin. Ihan kuunneltavaa taustalla

Eihän tähän voi sanoa kuin Michael Jackson ja levy on vaan mahtava

Kuuneltavaa osittaista konemeinkiä. Hauskoja saundeja ja laulukin ihan siedettävää mölinää

Sanat tällä levyllä nousee esiin, selkeä ja helppo seurata mistä Dylan laulaa.

Sähkökitara ei tälleen surise ja pärise missään muualla. Tässä soi rock n roll enemmän amerikkalaisena kuin mikään muu.

On sellasta london calling kamaa. Räntäntänttää.

Mieleen tulee sellainen southern American aksentilla laulava Motörhead. Ihan kivaahan tämä, elämänkerronnallista kamaa

Hissimusiikkia mutta parempaa. Tässähän tämä meni kuunnellessa

Ajoittain kivoja saundeja

Musen tunnistaa kun sen kuulee. Makee levy ja tätä pitäisi kuunnella enemmänkin

Sellainen huumorilevy, aikansa parodiaa

Ei oikein minun musaa. Vaikea oli kuunnella mutta tulipahan kuunneltua.

ihan mukavaa soitantaa, rokkia

Oikein makee levy vahvalla aloitusraidalla Born in the USA joka avaa tämän yhteiskuntakriittisenkin kirjan eteesi

Tässä kuuluu ajan naisartistien runollis-tarinallinen tyylisuunta, jota myöhemmin edustaa Alanis Morrisette ja vaikka Sinead O’Connor, joka lopulta sekosi muutenkin.

Kivan kuuloista niinkuin vanhempaa brittipop punkia jossa torvisoittimia ja rääkymistä

Classikkojen classikko!

Makeeta indy rock musaa, ennenkuin sitä sanottiin indy rockiksi. Menee listalle

vaikeaa kuunneltavaa mutta aikansa tuotos varmasti. Relax dont do it

Oikein hyvä levy! Melodiat ja tunnelmat tuntuivat oikein hyvältä

Tämähän on REMiä. Hidasta ja laulajan tunnistaa kaukaa. Ei tää huonoa todellakaan mutta kelpaa kuunnella kyllä

Niin että instrumentaalilevykö tämä olikin? Oli kyl parempi mitä se mothers of inventor vai mikä olikaan. Kuunneltavaa kai kuitenkin.

RCC oikein hyvä

Mukavaa menoa tässä rokkia ja punkkia tai jotain. Laulajan määkyminen ottaa päähän lopulta.

Sinfoniaa. Pelkät soittimet. Oikeastaan aika huonot sovitukset paikoin mitä alkuperäisiin tulee.

sellasta punkkia tällä kertaa. aika old school meininkiä.

Kuusi biisiä joita kerran kuuntelee. Turos hevigee on suomentanut yhden

Paljon huutamista, angstia ja melodioita.

Alternative rockia joka iskee kyllä johonkin, mutta ajanmyötä nasaali määkyminen ottaa kyllä pajatsoon

Tämähän oli ihan perinteistä kasariheviä yhteiskuntakriittisellä tvistillä. Muuten ihan samanlaista melodista kitaranvingutusta.

Sellasta mukavaa Beatles tyylistä jumputtelua, kyllä tällasta kuuntelee!

Todella hippimäistä menoa. Intian hippimäistä, ei tätä modernia hippimäisyyttä jota ei katsele pirukaan. Jousia, puhaltimia ja muita hippimäisiä soittimia.

Loopit ja rummut naksuu old schoolisti ja tässä huokuu se alkuaikojen hiphop, mustat pantterit ja muu ajan kuva. Kyllähän tuota kuunteli mut biisit ei tunnu kuuntelemalla loppuvan.

teatraalista esittamistä, vähän niinkuin Jack Black

hauskoja rytmejä ja pop soundeja. Tämän vuoksi rakastan tuota aikaa. Mutta Mick Jaggerin hankalat sämähtelyt ja muut äännähdykset on ajoittain vaikea kuunnella

Afrikkalaiset soundit, niissä on jotain duurisävytteistä joka tuo hyvän mielen. Originaali kielessä kuuluu kliksaukset ja klaksaukset. Osa englanniksi. Hyvä kuuntelu!

Komedialevyhän se sieltä tuli. Mikäs siinä.

Nämä on näitä fatboy slim tyylisiä instrumental biisejä, kone, sample mitä lie. Ei ole oikein minun kuppi teetä tällanen.

On yksi kovimmista albumeista. Todella mukavaa keinuvaa rytmiä. Vanhempaa Winehousea siis kyseessä.

Nämä on kovia levyjä. LP kamaa jolloin fiilistellä kunnolla

On kuuntelun arvoinen. Pitkiä, maalailevia biisejä. Varmasti aikansa edelläkävijä tuollaisessa elokuvamaisessa maailmassa.

On rytmikästä ja sanottaisko eteläamerikkakaisiakin saundeja. Laulajan kiekuminen alkaa ottaa jälleen aivoon hetken päästä niin levyllinen käy aika raskaaksi.

Hyvä levy tuo mieleen hyvät brittipop bändit mutta rock n rollimmalla meiningillä. Tykkään tällaisesta.

Paljon parempi mitä kansi antoi ilmi. Pelkäsin jotain cloud tai muuta räppiä, mutta brittiläistä hyvää hiphopia, voidaan varmasti puhua sellaisesta. Mikään ei erityisesti noussut esiin biiseistä, mutta tasaisen hyvä albumi.

Not the best songs of cure But listeneable.

Harvoin kantria kuuntelee, mutta kyllähän tällasta kuuntelee!

Hauskan kuuloinen naisvokalisti sekä konesoundit. Ihan jees kamaa.

Oikein hyvä ja kuunneltava levy. RIP Brian Wilson…

Olipas se uskonnollista meininkiä, ihan hyvällä maulla kuitenkin. Kirkasta lauluääntä ja hitaita tempoja. Ei huono levy.

Oikein makee levy. Pitäisi laittaa listalle tämä! Hyvin tuotettu ja soitettu

Jep, hyvä rollarilevy tässä!

Hyvät vokaalit, kitaran vinguttelut. Helposti menee kuunteluun myöhemminkin

Kunnon mölinää punk meiningeissä

Melkoista rokkia vanhaa sellasta. Kaikki biisit kuulostaa melko samalta

Konesoundit alussa ihan hyviäkin. Brittiaksentti ja sateinen päivä alkoi tympiä liikaa kuitenkin.

Niin tämä oli tämä Nick Drake! Sanoitukset loistavia ja kaikenlainen kerronta omaa luokkaansa.

Makee on makee. Hyviä aikalais saundeja taas morjes!

Musiikki kuin musikaalissa istuisi. Vau! Nyt ollaan kaukana.

Ehkä paras livelevy minkä olen kuullut. Tiiviissä ympäristössä, melkein pubimainen fiilis.

Nope! Ei yhtään hyvää biisiä eikä mitään hyvää sanottavaa

Joka biisin kohdalla pää nyökkyy mukana. Mixmaster Mike alkutohinoiden tällä levyllä mutta kehityssuunta on tuttukaikille.

Hidasta tempoa, tunnelmointia, oikein mukavaa taustamusiikkia hyvällä maulla. Mieslaulaja rauhallinen

Varmaan ihan kuunneltavaa meteliä jonkun mielestä mutta ei sopinut yhtään tunnelmaan.

Eli tätä Vietnamin sodan protestisukupolvea. Liidibiisi on se madonnankin versioima American Pie. Lyhentämä koska se on kasiminuuttinen raita. Tykkään näistä rotestilauluista. Huomas mikä kansanliike se oli eikä olis ilman tätä loppunut. Siellä sodittais varmaan vieläkin 😅

Ei mikään biisi noussut pinnalle ja odotin kieltämättä että koska tämä loppuu.

Ei ollut Elvistä mutta ei kovin kaukanakaan, ajoittain. Menevää rokkimusiikkia, olikohan huumori otteella.

Oli hyvä levy. Tykkään kun tuollaiset samplepohjaiset biisit osataan tehdä, tyylilajiltaan kuten fatboy slim. Mikä ettei

Klassikkokamaa. Who on niitä bändejä joiden biisejä on varmasti tullut kuultua mutta ei tiennyt että Whosta on kysymys.

New York hiphop on minun kuppi teetä niin odotukset oli alhaiset. Tämä onkin täynnä sanomaa tuon ajan Amerikan Yhdysvaltojen ongelmista joista cube tiesi. On historiallinen paikka tässä maailmassa ehdottomasti

Tässä perinteistä irlantilaista folkkia(!) ja jonkinlaista punkkia sekoittavaa meininkiä. Oikein menevää riverdancea punk sanoituksin. Ja yks kivoimmista joulubiiseistä Fairytale of New York löytyy levyltä.

Sellaista menevää brittibändimeininkiä tyyliin Oasis, yhden hitin ihmebändiltä. Ei huonoja mutta ei mitään erikoistakaan.

Sitä Beatles soundia josta tykkään. Pakko verrata Beatlesiin koska siitä tätä ekaksi kuulin. Hauskaa tekstiä ja rallattelua.

Sairasta paskaa! Mutta taidokkaasti tehty melkoisen mestarin, dr dren kanssa. Eihän tätä näin koskaan kuunnellut kun tämä silloin tuli, mutta nyt tämä melkein järkyttää pientä mieltäni. Mutta hyvällä tavalla

Tämähän oli mainiota rytmi/konemusaa tangomeiningillä.

Tässä bowiessa on soulia ja rnb elementtejä. Mielestäni parempaakin Bowieta on, tämänkin kuitenkin läpi kuunteli.

Ei ihmeempää jäänyt käteen. Kitaraa ja bändimeininkiä.

Parempaa Nirvanaa minusta. Edelleen Cobainin ääni pidemmän päälle rasittaa mutta vähemmän kuin Nevermindissa.

Suburban Tribe tyyppistä melodista, joskus syntikka rokkia jossa hevin vivahteet. Kuunneltavaa.

Hidasta ja itseään toistavaa musiikkia minun korvaani. Kai se tunnelmallista ja orkestraalista kuitenkin on. Aikanansa kuitenkin menevämpääkin musaa löytyy.

Melodista ja hienoja teknisiä kikkailuja äänimaailman kanssa. Mitä ihmettä onko tämä The Eagle? Ok…

Varmasti kovimpia livelevyjä. Ei edes kuulosta liveltä kun tuotannollisesti niin kovaa kamaa. Pitkäkin

Taisi olla hieman parempi. Tykkään jousista ja huumorista. Kivoja biisejä

Ihan kuunneltavaa tämä

Mukavaa tyttöenergiaa bändin muodossa. Jotain proto-punkkia tämä kai on?

Menevää musaa on, mutta mikä on tuo vinkuva instrumentti joka biisissä joka alkaa syömään oikein kunnolla? Tarkistin ja se on cuica, rumpusoitin. Kaiketi sambassa usein käytetty. No levyllinen on varmasti liikaa näin tottumattomalle korvalle.

White stripesin soundeja ja Jack white. Tämä on tuttu levy ja tykkään.

Klassikoita joita en ole kuunnellut koskaan. Vanha koulukunta rullaava flow sekä loputtomiin luuppaavat samplet ja rummut. Vaikea olla nykimättä päätä.

Country meininkiä vanhalla otteella.

Rip Ozzy. Legendamenoa ja tulipa viimein kuultua tätäkin.

Joplinin raspiäänestä ja musatyylistä tulee mieleeni kuinka paljon Jack White White Stripesista on velkaa Joplinille. Jack White yksi suosikeistani.

On tuttujakin biisejä. Tykkään laulajan ulosannista ja bändin soitosta. Oikein hyvä levy

Huutamista, punkkia. Ei mitään erikoista kuitenkaan

tällaista valkoisen miehen sielukasta RnB musiikkia. Parempaakin kuullut.

Bossa Nova on oikein hidasta ja tunnelmallista jazzia. On sitä vaikea kuunnella mutta varmasti paikkansa löytää.

No tämä on samaa REMiä mitä ne kaikki muutkin

Konemusaa joka ei toimi sitten yhtään

Mukavaa lyriikkaa, ei niin tosikkomaisella otteella, mutta välillä tulee selväksi että osataan sitä laulaakin. Laulajan asenne tulee selväksi, rautainen mimmi on kyseessä. Tuotanto on kiva ottaa selville sillä osittain oikein kivoja saundeja.

On makee levy. Laulaja ei osaa oikein laulaa eikä lausuakaan, mutta biisit ovat tasokkaita kuten myös sanomapuoli. Nimikkobiisi on heikoimmasta päästä levyn lauluista

Ei oikein tiedä mitä se on. Alkuun Oasista, sitten jotain instrumentaalia. Ei siinä ihan menevää paikoittain.

Tätä on nuorempana kuunneltu. Tämä kitenkin edustaa sitä rapin aluetta josta en välitä. Rahalla bostaamista ja ylimielisyyttä, liian huonoa lyyristä osaamista. Kovat biitit ei pääse mihinkään.

Funk osuudet iskee mutta todella paljon aikaansa sidottua syntikkaa, liian korkeaa pitchausta, kummallista kaikuefektiä joista en tykännyt!

Nähtävästi Sebastian on laulaja sillä mies ääni. Ei hassumpaa, hidastempoista nykyään sanottaisi varmaan indie kamaa.

Rakastettava ääni laulajalla! Musat toimii toimii!

Yllättävästi oli paljon afrikkalaissaundeja. Mikäs siinä.

Iron maidenista ei kai voi muuta sanoa kuin huh huh! Isoveljen kautta näihinkin biiseihin joskus tutustunut

Rokkia, syntikkaa. Perinteistä brittirokkia kuitenkin ja aika kivan kuuloista kun otetaan huomioon vuosi 1985. Mikäs tässä kuunnellessa

Karmeeta meteliä ja melua! Sitten ihan järkevääkin tilutusta ja rokkia nopealla tahdilla.

Kovia biittejä. 2000 luvun alussa oli vielä makeita taustoja ja kunnon räppäystä. Tässä on kovia vokalisteja äänessä.

Perusmeininkiä tuollasessa popahtavassa punk/grunge/garage genressä, jossa kuitenkin hauskoja saundeja paikoittain antamassa umpffia ja yllättämässä. Vokaalit ovat aika laiskoja mutta ei anneta sen haitata, kuuluu genreen paikoittain.

Ajoittain kivan kuuloisia saundeja. Mutta eihän tätä voi kuunnella ilman että kuulee nämä itseään täynnä olevat linet. Nerona tätä tyyppiä musiikillisesti pidetään mutta parempaakin on kuultu. Kusipää!

Kyllä tykkään tällaisesta punk-popista ja laulu on selkeää ja kivaa kuten aina.

Todella hyviä biisejä. Siihen tapaan että kuulostaa monessa sämpläyksessä olevan mukana

Onhan tässä makeet soundit ei voi minkään!

Hidasta tahtia ja haikailevaa tunnelmallista meininkiä jota osaan kyllä arvostaa

Silloin ei kanye ollut näin hullu, köpö kuitenkin. Kyllä tämän kerran kuuuntelee. Narsistinen paska se silti on.

Method man tical slkutunnari. Sähköurkuja. Live levy.

Lattarimeinkiä, multikielellä, sekoitettuna hiphop soundeihin löyhästi mutta kuitenkin.

Ihan kuunneltava lopulta mutta konemusiikkipainotteista Madonnaa, niin on huonoin Madonna sanoisin

Sellasta menevää punkahtavaa hauskaa huumorimenoa

Kantri roots meininkiä. Liian kristillistä paskaa. Varmaan äänestää Trumpiakin.

Hauska levy vaikka ei lauletakaan. Osaan arvostaa. Vähän liikaa tuota sähköurkua kun en saundista piittaa, oli kuitenkin taidokasta

Muutamia oikein hyviä biisejä, aikoinaan tuli luukutettua paljonkin.

Melkoista artsy partsya että oli miltei vaikea kuunnella. Menetteli….

Ei ole oikein iskenyt nämä vielä

Irkku juomalaulua ja kansallis

Kivan kuuloinen laulajana. Mikäs siinä

Kivan kuuloinen laulajana. Mikäs siinä

Tällaisessa on vaan niin paljon sielua, ääntä jota on mielekästä kuunnella

Yks aikoijemme makeimmasta äänistä. Varmaan joka biisi kuultu radiosta tai pikavideopalvelusta k

On kovia biisejä ja tuo muistoja mieleen

Tyttöenergiaa ja kaunista laulantaa. Kertakaikkiaan. Kantri

Oasis on Oasis. Klassikoita jotka osaa melkein ulkoa

Sellaista radioheadia köyhän miehen otteella.

Tulevaisuus funkia. Oikein hienoa

Tässä oli niin makeita biisejä että listalle meni!

Kuunneltava ja unohdettava renkuttelu

Ei jazzia jaksa

Kone musaa hidasta pointitonta.

Reipasta ränkytystä ilman erikoisuutta

Mies ja kitara. Ja huuliharppu. Simppeliä musaa mutta vahvaa sanoitusta. Sodanvastaiset tuulet puhaltaa tällä levyllä.

On parempaa mitä muistin. Balladit varsinkin

Country meininkiä popahtavalla menolla ja kivalla laulajalla.

Funkahtavaa Wonderia. Dont you worry about a thing muunmuassa levyllä.

Syntetisaattori musiikkia pahimmasta päästä

Ykkösluokkaista tuon ajan taatusti kukkahattujen epäsuosiossa. Satanismin ja metallin hatunnosto

Sitä samaa saatanan Zappa-paskaa. Orkestraalista komedia musikaalia tämä on, ei toimi levynä ei

Bändi on kova ja varmaan runollista sanoitusta mutta laulaja kuulostaa välillä koiran vinkulelulta

Makeita saundeja tässä, jousia joita on käytetty oikein!

perusmeininkiä hitaanlaisesta hoilotuksesta

Melko afrikkalais ja jamaikalaisrytmisiä biisejä. Enemmän tykkäsin rokkibiiseistä. Ei nämä Policen biisit kovin iske

Hieno matka hiphopin alkulähteille jossa New Yorkin tiedostava rap alkoi saada ääntä.

Kantria sekä Bluesia man and guitar periaatteella. Hyvin vanhaa tekoa ja se kuuluu tuotteessa mutta makeeta kuulla tällaistakin

Ihan saatanan kovaahan tämä on, ei pääse mihinkään. M’tällicah!

Motownin ykköskamaa

Enhän minä jaksa jazzia kuunnella

Ihan hienoja soundeja elektronisia kitara tai jotain muuta pimputtteluja

Rokkimeiningillä mentiin. Kovaa tilutusta.

Kivoja soundeja elektronisia Beatles tyylistä mutta laulajan ääni ottaa välillä aivoon

Kivaa laulua vokalistinaiselta, mutta ei tuollaiset klubimönkötykset kiinnosta

Mukavaa hybridiä perinteisen ja elektronisen musiikin kanssa. Onko tuo ranskaa jota välillä lauletaan. Lo-fi tunnelmia ja kivoja saundeja.

Sellasta blues - rock - oliko jotain metallintynkääkin alkukantaista. Ei soitossa ole vikaa mutta laulajan joko äänentuotannossa tai muussa on vaan jotain ajoittain ärsyttävää feikkisyyttä.

Ei tällainen itseään toistava kone jumputus ole koskaan kiinnostanut

Ajoittain mukavaa tiputtelua jossa mukana Beatlesiä ja muita rennompia biisejä

Brittiläistä reggae musiikkia. Onkohan tämä sitä skinhead musiikkia alkuperäisin. Rytmit kivoja musiikki ei iskenyt

Olipas Lou Reedillä surullisia lauluja. Hyviä kyllä mutta koko levyllinen itkukamaa. Kyllä oli kuuntelun arvoinen.

Voikohan mennä legendaarisemmaksi levyksi, klassikommaksi? Tässä ollaan kaiken nykymusiikin alkujuurilla.

No mikä ettei. Onko tämä rokkia vai mitä, menevää meininkiä kuitenkin

On kivaa beatlesmaista meininkiä. Näistä tykkään

Tarviiko esittelyjä? Kai tuo popahtavaa soulia on hidastempoista. Klassikkokamaa

Nyt on rytmiä ja tykitystä. Viisi tähteä ei ole koskaan ollut lähempänä

Partonit on vaan hyviä levyjä. Laulaa kuin enkeli.

Onhan tämä meininkiä ja menoa! Ace of spadeeeeees!

Tällaista brittipunkki -mitälie huutamista ja kitaransoittoa. Sen sellaista

Hassuttelu, huume ja nuoruusaika kevyttä tuollasta kitaranrämpytystä

Mukavaa metallia aikaansa nähden tutun kuuloista. Olikohan naissolisti kuulostaa ihan aikansa mies solistilta.

Kivaa lauluahan tämä on, biisit keskittyy vokaaleihin ja taustamusa on minimaalista. Ei minulle mutta taidokasta.

Vähän sellasta kaaottista mitä lie. En jaksa arvostella

tätähän tämä on, kuuntelisi vaikka joka päivä. Tämän tason tuotantoa tuohon aikaan. Kerralla purkkiin vaan. prkl

Oli sen tuntua että siellä ollaan kuuntelemassa Johnny Cashia. Oikein hyvä livelevy. Juttelua yleisön kanssa ja ollaan Johnny.

Varmaan brittiläistä, mitälie jenkutusta. Ei herättänyt oikein mitään erityistä fiilistä, ei mikään huonokaan joten kaksi tähtee

Nimen perusteella ajattelin että tämä on joku erikoisbongomusa diggareiden levy. Tämä on elokuvamusiikkia täynnä! Loistavaa taustamusaa piirtämiseen ja mihin vaan käsityöhön.

Melkoinen konseptialbumi, mainoksiakin välissä, tekaistuja sellaisia. Mutta hyvä tuollainen ajankuva tuokin. Mainoksiin kyllästynyt Who

Mukavaa tiluttelua! Poliittista metalliahan tämä on.

Tykkään kyllä aikansa blues meiningistä mutta tämä livelevy jätti vähän kylmäksi.

taustamusiikkia ilman vokaaleja. tunnelmallista meininkiä ei siinä mitään.

Eipä olisi tullut ajatuksenkaan tasolle kuunnella tätä levyä ilman tätä palvelua... Yllättävän hyviä juttuja tulee ja tämä on yksi niistä. Hitsin hyvää meinikiä ja soundeja. Muistan osan biiseistä ajan elokuvista ja varmaan mainoksistakin? On kiva levy.

Mikä tuo soitin onkaan joka kuulostaa ihan ankan kiekunnalta, on hauska, annan sen verran. Huumorilevyt ei oikein iske, samanlaista Frank Zappa meinkiä mistä ei voi kovin isoja bojoja antaa.

Somebody told me that you have a boyfriend that looks like a girlfriend.... kyllä sinä tiedät tämän biisin. Hyvin tuotettu albumi

Kansi on niin härö että ihmettelin mitäköhän kökköä tämä on mutta osoittautuu Eric Claptonin alkupään bändiksi. Myös muita kuuluja kitaristeja ja kyllähän tuon kuulee että makeaa menoa ja tuttuja biisejä, olisiko elokuvista tai mainoksista. Kuuntelee mielellään.

Onko tämä nyt sellasta blues-rockia. Kivaa säröä ja tunkkaista menoa.

Jollain tapaa klassikkokamaa itselleni. Tykkään tuosta brittiaksentista aina!

mikäs näissä brittirokkenrolli bändeissä on? Ihan kuunneltavaa tämäkin meininki.

Tässä kuuluu kaiut ysäriltä ja 2000 luvun alulta. Haikeasti muistelen. What ever you do, right in time....

Oli ihan kiva kuunnella. Vokalistihan on oikein mukava mutta lyriikat hyvin kehnoja. Vaikka mennäänkin taaksepäin ja kunnioitetaan vanhoja hyviä aikoja ja lauluntekijöitä, korniltahan se kuulostaa.

Ei tuo slow jazz vieläkään ole minun lempimusiikkia mutta aina annetaan tilaisuus!

No mikäs ettei. Oli länsimaista saundia ja afrikkalaista tekstiä. Mitäänhän tästä ei ymmärrä mutta mukavaa ja duurivoittoista meininkiä!

No mikä ettei. Tällaista puolibrittiläistä menoa tyyliin Blur tai joku muu. Kyllä tällaista kuuntelee mieluusti!

Klassikkoja täynnä. Kokonainen sukupolvi eli tämän levyn kanssa. Ei voi kuin arvostaa.

catch the sun, before its gone... Tämän muistan tästä kuulleeni joten siitä voi päätellä mitä tämä on. Olisko Coldplay tyyppistä. Kuunneltaa meininkiä

On Radioheadin kuuloista menoa, musiikillisesti ja vokaalisesti. Kyllä tätäkin kuunteli!

Tämä on perinteistä kantria banjoa Cowboy meininkiä

Blaksploitation, funk ja mitä muuta? Tällainen toimii minull.

On aikansa parhaimpia hiphop kunnianosoituksia, absoluuttinen massiivinen järkäle. Aikansa parhaat vierailijat, Methodman yks kaikkien aikojen parhaita.

Sellasta brittiläistä perusmeininkiä ajalta jolloin teinitytöistä voitiin tehdä biisejä.

pää tässä hyppii niskat kipeäksi. Ääni on vanhahko ja laatu on kärsinyt nykystandardeissa mutta tuo se jotain siihen. Tuotantoarvot... Oikein hauskaa meinikiä ei voi mitään.

Olihan taas menoa ja meininkiä. En tiedä yhtään mitä tässä tapahtui mutta oikein kivaa menoa eikä oikein mitään pahaa sanottavaa.

On mukavaa menoa, kyllä näitä hippi aikojen kansanmusiikkeja kuuntelee mieluusti.

Jaa-a. Tempo on alhaalla ja rytmit vievät romanttiselle illalliselle ITSESI kanssa. Näin smoothia RnB:tä saa hakea.

Köyhän miehen Bob Dylan! No ei kai, ihan menevää folk country mitälie samanlaista

naislaulaja on raikas tuulahdus mitä nyt on tätä tonniykköstä kuunnellut. On myös muitakin vokalisteja. Mukavaa poljentoa.

Vaikka biisit ovatkin toisten lauluja, ne on valittu tälle levylle siitä syystä että konseptiin sopii. On kova levy.

Hitaammanlaista nuoriso jotain…

Onko ainoa suomalaisedustus? Torille!

Kansikuvasta ei hirveästi yllätä että tämä akustinen kitara sointuu melko makeasti levyllä. On tässä yhteiskunnallista dialogiakin, lähinnä sodanvastaista ja muuta pikku kivaa.

Onhan tämä oikein mainio levy. En muistanutkaan että olen kuunnellut tätä albumia aikoinaan. En vaan jotenkin tähän bändiin yhdistänyt tuttuja biisejä. On legendalevy.

On erittäin hyvää laulamista ja kerrontaa. Kantaaottavuutta mutta maulla. Tämän ajan artisteja ei vaan ole enää.

Hauskaa funk meininkiä jossa todella tuttuja biisejä muunmuassa Freak out, she shi, bi bi. vai mitä se sanookaan siinä

Tunnelmallista, lo-fi kamaa jossa on näitä brittiläismeininkejä Blurin ja tällaisten tapaan. Mukavaa meininkiä

No tällaista kovaa sähkökitaran särövingutusta introssa, joka kestää kymmenisen minuuttia. Aloin jo miettiä että koska tämä levy loppuu mutta vasta intro loppui LOL. No mikäs siinä sen jälkeen lähti oikeastaan funk osuuksia ja erikoiset biisit liikeelle. Pitkälti sellasta rock n rollia, kyllä nämä aikakauden jutut maistuu.

Ihan menevää meininkiä tämäkin. Anarkistista, tulee sana tässä mieleen.

Tätä brittiläistä punkkia jossa menoa ja meininkiä ja yhteen ääneen huutamista.

Jammailua tämä on ja jammailulta tosiaan kuulostaakin. Sellaista brittiläistä yhteislaulua ja kaikuja on tutuista hoilailuista, beatlesistakin. Mikä etteikö taas

Konemusa ei ole minun kuppini teetä, mutta tämä on jollain tapaa menevää.

On kyl kovia biisejä

Jänniä soundeja joita kuulee vieläkin huippulevyiltä. Varmaan kokeellista

Minimalistista kitara ja tyttö tyylistä musiikkia. Oikein hidastempoista mutta kerrontavoittoista musiikkia. Tykästyin!

Viisi biisiä? Näin ainakin aple musicissa. No joo. Psykorokkia. Elokuvasoundtrackmaista meininkiä. Ei tätä voi vihatakaan

Aih saakeli kuin hyvä

Hauskaa tuollasta rock popia ei liian ryppyotsaista

Huippu biisejä number of the beast Hollow be thy name. Klassikko levyjen klassikko levy

Kurkkuun käy kun pelkästään kuuntelee. On sellasta vähän alternativee, kolinaa ja kilinää. Tietty sekopää teema pitkin albumia. On tämä matka.

Klassikoita klassikoiden perään. Paljon itäinen edes tiennyt kuuntelevani Led Zeppeliniä. Stairway to Heaven muunmuassa.

Mukavaa funkia ja groovea

No sellanen blues ja country vibainen levy rollareilta tällä kertaa. Eihän tämä huono missään nimessä

Hankala ajatella miksi joku tekisi tällaisen levyn?

Kerronta on kovaa, tarinaa ja kielikuvia eikä tuo Cohen ole mikään huono laulajakaan.

Oliko tässä alkuperäinen Ken Lee biisi? Hauska levy ja hyviä biisejä. Joskus tonniygönen yllättää.

Helevetin hyvä! Ihan varma että näitä biisejä on soinut elokuvissa tai mainoksissa ympäri vuosikymmeniä. Ei voi tietää… tämä on niinku näytelmää, oopperaa mutta hyvällä maulla.

Oiskohan ehkä paras joululevy tosiaankin

Voi eemeli kuinka chilliä meininkiä!

Nyt on sen tason countryä että ei pysty. Hidastempoista ja sydäntäsärkevää

oudon hoilaavaa laulua, niinkuin tangolaulaja mutta tällaisessa pop maailmassa. Sit ihme afrikkalais tai jotain vastaavaa laulantaa siellä seassa

Raspikurkkuinen Janis Joplin jossa näitä mustia rytmiä. Hitsi että fiilaan välillä näitä. Sellasta soulia mitä Janis tekee mutta näillä rytmeillä.

Kuulostaa normaalimusiikilta ollakseen huumemusiikkia

Oli hauskaa sellasta soul ja löysää funkia. Mukavai melodioita ja minimaailisen ääntä

Jep, ei kyl pysty nyt kuuntelemaan kiekumista ja syntikkasaundeja

Onhan tämä sellasta menevää rocknrollia. Ei mitään mieleen jäävää kuitenkaan. Tsori tsori

Sitä irkkumeininkiä jota kyllä kuuntelee kun sille on paikkansa

olipa hauska levy. tykkään laulajan melodisuudesta ja melkein tangolaulajan ominaisuuksista

Mukavia rytmejä ja vokaaleja jossa niskaa piti nytkyttää! Tykkäsin!

Mukavaa rytmikästä meininkiä. Koneääniähän nämä suureksi osaksi tuntuu olevan, syntikkaa ja sellaista. Kelvollista kuitenkin.

sellaista afrikkalaista ja jamaikalaista rytmiä, reggeäkin löytyy.

saatana kuin pitkiä biisejä. Biisit on elokuvamusiikkimaisia mielikuvan maalaajia, oikein hyvin uppoaa tällaiseenkin paskiaiseen mitä minä olen.

Oikein tervetullutta vanhaa hyvää rock n rollia. Apple musicissa ei ollut jokaista biisiä joka oli PERSEESTÄ, mutta mitä sai kuulla oli hyvää!

Jokainen biisi kuulostaa samalta. Kai näillä oma kuulijakuntansa on. Minusta se on tuollaista kiekumista. hyvää tuotantoa kuitenkin.

Unenomaista meininkiä, hienoja oo-fi biittejä varmaan aikansa uusia soundeja

Hidastempoista mieslaulua tunnelmallista. Ambient taustamusiikkia melkein.

Kova on kova. Ei pään nytkyttämiseltä voinut säästyä

huumorilevy josta en ymmärrä mitään mutta menevää meininkiä

Sen ajan mahtavaa äänenkäyttöä, afroamerikkalaisia olisko soul ja sen sellaista, lempeää jazz vaikutteista hidasta rytmiä kuin suoraan Fallout maailmasta. Löytyy pehmeä kohta minulta tällaiselle

Hirveää kasarin syntikkameininkiä. Heti nousee niskavillat pystyyn

Sekasoppa joka on kovin viimeistelty ja täydellistä. On afrikkalaista U2 meininkiä ja liian täydellisen kuuloista jousta sekä pianoa.

Kivan kuuloista. Naisvokalisti minimaalistyylinen tulkitsija. Hyvin tuotettua soundia jossa ehkä ajankin mukaisesti mahtipontista joustakin mukana.

On kovaa kitarasoundia morrrrjens!

jännää tunnelmaa ja erikoisia ratkaisuja. Taidelevy

no tämä on sitä mitä Nirvana on. Paitsi kivaa sanailua bändiläisten kesken myös

vai että sambaa. Toisinsanoen sambarumpua ja laulua, suureksi osaksi. Alkuasukassaundit ovat vahvassa. Ei oma leipä purtavaksi mutta mahtavaa että tällaisiakin on tällä listalla!

On kovia. You gotta get foolin' get back to school in! Conan laulaa tätä aina välillä

Björkiä ei voi kuunnella kuin täys fani

Vanhaa meininkiä, Rick James alkuaikojen tyylistä. Hyvää laulantaa

Ray osaa kaiken musalajin ja tämä ei ole poikkeus. Soulia löytyy tästäkin.

yksinkertaisen kuuloista kitara ja mies, tyylistä pimpottelua.

Varmasti ehkä paras Oasiksen levy

No tämä on beatlesia ilman kolmea muuta. Ihan kivaa menoa ja hyviä soundeja

Joo ei tällanen konemusa/alternative oikein kiinnosta

Ensin tuo konemusiikki kuulostaa niin teolliselta ja vanhalta, no niinhän tämä onkin. Kyllä sieltä tulee sitten kunnon tunnetta kuitenkin tästä huolimatta että kyllä tätä kuunteli.

Loistavaa Beatlesia mutta ei parasta kumminkaan. Mutta tästä sitä mentiin siihen suuntaan varmoin askelin

On makeita soundeja ja smoothia hiphopia ajoittain

Tämä on kaikin puolin helevetin hyvä levy

Makeeta soulia joka musatyylissä mitä Wonder lähtee soittamaan. Funkia löytyy rytmeistä mutta myös kitaroista, mitä soittimia osa onkaan, syntikoita?

Oikein mukavaa popahtavaa mitä muuta, no ajoittaisia muita genrejä. Muijaenergiaa!

Monesta biisistä oikein hienoja sämplejä biitteihin. Mutta sitten on näitä syntikkameininkejä jotka ei silleen iske.

nyt on niin paras levy että kaikki tähdet menee tähän

Mukavaa taas kerran Beatles meininkiä. Tietysti omalla who mausteella

Brittiläistä poppia melkoisen melodista

Kannen perusteella ei pitäis tehdä päätelmiä. Erilainen mitä odotin. Tällaista metallin ja ehkä punkin sekoitusta. Välillä tulee niin Metallicaa kuin muutakin

Oli tätä synasoundien rappia jota ei minun päässä hiphopiksi kunnolla lueta vaikka onkin concious meininkiä. Vaisua minun makuun. Räp oli munallisen kuulosta ja hyvä ulosanti siltikin!

Eli tuollaista hidasta mandoliini ja nainen, tyyppistä kantria. Ihan mukava

No tällasta ajoittaista hyvää mieltä mutta jazzahtavaa sellaista

Raspikurkkujen aatelia. Livelevyksi aivan studiolevy kuuloinen ilman spiikkejä.

Brittiläistä pop,punk sekoilua

Naiskantria, parasta kantria sellainen

Beckin paras levy. Hiphop soundit parantavat.

Ei paljoa intialainen pimputus kiinnosta

Ei ihan omaan makuun samba tai mikä tuo on olevinaan

Kova levy RIP streets

Melkoista sähkökitaran vingutusta ja ajoittaista makeeta rokkia

Ei jazzia minulle mutta samba jazz on eri juttu

Brown eyed Girl shalalalaaa. Tämä tulee mieleen

Kitara taituruutta parhaimmillaan. Laulaminen ei ole Henriks parhaita puolia mutta jänniä sanoituksia kylläkin

Ei tällaista kone paskaa voi kuunnella

Erityisen aikaan sidottua musiikkia mutta pakko myöntää että nais vokaalit

Brittiläistä räminää mikäköhän Lontoon aksentti tässä aina kuuluu. Oasis? Bur?

Kyllähän minun, 90-luvun rap faniin, pitäisi tästä tykätä. Mutta soundi ei vaan natsaa kohdilleen

Tunnelmallista mies ja kitara meininkiä

Rolling on the river ja muut klassikot. Kuinka makee meno kokonlevyn ajan.

no ei hyvää eikä huonoa, makee kansi! Sähkökitaraa, rautalankaa melkein, mutta vähän tylsää, onkohan huumoria sitten.

Ei jazzia

David Bowie on David Bowie. Erittäin kovatasoista musiikkia

ei imusicissa. ei jatkoon

Onhan tämä jotain musiikkia köyhän miehen modern Talking

Kiva mieslaulajat ja maalaili ja musiikkeja.

Onkohan paras Beatlesin levy. Kuunnellaan vielä Rubber Soul ennen kuin hypätään johtopäätöksiin.

Björkin paras levy

on mysteeri miten kukaan koskaan kuuntelee tällaista itseääntoistavaa konemusiikkia. Kai se pitäis olla nappi kielen alla että tästä jotain visuaaleja saa.

makeeta musaa, hienoja saundeja, tykkään laulajasta

sitä LA hiphopia, joka ei vaan iske millään niinkuin NY tuon ajanjakson. Albumi ei osaa olla gangstaa kun pitää olla komediaa ja samalla jotain vitun RnB funk shittiä. Tekis mieli antaa 1 tähti. Yliarvostettua

Regge soundeja mutta on se pitkäpiimäistä

Kyllä mää ymmärrän että tällainen onko jazzahtava tyyli voi vedota. Ei ole mun juttu kuitenkaan

Ei tuo Costello oikein iske ja niitä näkyy listalla riittävän

Jonkinlaista räminää ja kaikuefektiä brittipopin jalanjäljissä

Tuttuja Marilyn Mansonin Tainted Love biisejä ja oli kyllä muitakin, mitä klassikoita jostain kuullut

parhaimpia ja säännönmukaisimpia levyjä mitä tiedän.

RIP Ozzy

Naishiphopia 2000 luvulta, eiköhän se tältä silloin kuulostanut. Ei hassumpaa

Siinä oli bluesia ja siinä oli paikoin Santanaa

Tällaista räppiksi naamioitua kilinää ja kolinaa ja meteliä!

Elektroninen musiikki ei käy minulle

Mahtipontista ja orchestralista

Kivoja saundeja ja joskus sähkökitaroitakin

Kan kuuloinen vokalisti. Menevää meininkiä

Sähkökitaraa joka vinkuu mukavasti ja Blues brothers meininkiä. Menevää renkutusta

Tykkään kyllä tällaisesta Sample pohjainen musiikki, mutta tämän rumpu ja rummut oli usein erityisen huonosti hoidettu

No sitä hyvää amerikan folkia

Täysi ammattilainenhan Elton John on eikä sieltä huonoa säveltä lähde

Jonkinlaista western musiikkia

Doors on Doors. Hyvin erikoista meininkiä, yhtäkkiä iskelmää, sitten taas rokkia. Aina tykännyt.

Rakkauslauluja naisen näkökulmasta koko levyllinen

No ei oikein parhaimpia kasari rock levyjä vai onko meta

Old School hiphopia mutta ihan väärällä tavalla. Paljon toistoa huonoa riimittelyä ehkä olen väärä kohderyhmä

Semmonen death metal räminä

Olipa tunnelmallista mies ja naissolistin hempeilyä

Cashin livelevyt ovat olleet huippuluokkaa!

On se villi länsi ollut melkoinen paikka. Tarinoita tämä levy on täynnä. Ei omaan makuun mutta kivaa tarinankerrontaa

Makeeta, onko Japania vai mitä. Kokeellista rokkia ja tällaista menevää meininkiä.

Ranskalaista räppiä old school meiningillä. Mitään en ymmärrä mutta toimivaa

Whitney Houston ilman että on Whitney Houston

Radioheadin soundit ja tuttu laulaja. Tällaista samaa se on aina

voimaantunut naislaulaja, ei tämä hassumpaa ole

Olipa niin legendaarisia kappaleita tässä että huhhels!

tällaista regge, soul, michael jackson hybridiä

hidastempoista tunnelmallista, laulaja tutun kuuloista. En tarkista mikä

NY soundi on lempparia, mutta tätä en ole kuunnellut. Oikein hyvä vaikka bad boy akseli on aina ollut oman maun ulkopuolella.

Mukavaa nais ääntä ja tunnelmallista, romanttista säveltä. Aikansa musiikkia

Ei tämä Costello ole ollut koskaan se oikea Elvis minulle. Mutta tämä kuulosti tähän mennessä paremmalta levyltä mitä edelliset

outoa kerrontaa välillä

jazz ei oikein iske

Loistavaa lyriikkaa ja sanomaa kuten aina Nick Cavelta

tunnelmallinen levy ja niin makeita saundeja

Motown on niin että harvoin pettää

AB on yhteislaulua ja aikansa uutta edistyksellistä musiikkia rytmikästä ja tanssittavaa.