All my loving was from this! Surprise bops also Please mister postman and roll over bethoven. Classic beatles quality.

Ska Ska Ska. I wonder if this is THE Ska album. Like, okay, I guess? Also Rudeboy.

like, okay. not much to say, did not really do much for me.

Surullinen mies ja kitara-musan paremmasta päästä. Herkkä levy.

I mean, it's pretty good! like the emotion.

Ah (Killer) Queen 5/5. Stone Cold Crazy kans aika jees tykittelyä.

Meh. Ihan kivan kuuloista mut ei sen enempää.

Ps. tykitellään. Avausraita hyvä, muutkin ihan jees.

vitu awesome

Siisti ääni ja hienon dramaattisia sävellyksiä/sovituksia

CCR on ruvennu tippuu yhä kovempaa iän karttuessa. Ukkoudun.

Yllättävän relaa (ja melankolista) Nirvanaa

Maanantaiaamun kävelyihin asennetta. Ilmeisesti aloitti 70-luvun funk-leffasoundtrack-manian. Pääteema on tykki joka kerta.

Kantri on kyl vähän eh. sinänsä kyl kova levynnimi ja varmaan kantrille poikkeukselliset tekstit.

Kyllä se vaan toimii. Jotenkin ilman ymmärrettävää kieltä Sigur Ros osaa kuitenkin rimputella sydänjuuriani.

ihan kivaa bluesia. jotenkin vähän valui toisesta korvasta ulos, ei jääny kovinkaan voimakkaasti mieleen.

Menee mulla samaan kategoriaan kuin Leonard Cohen = synkkä mies laulaa synkkyyksiä. Ihan hyvä siis.

Kutumusan ykkösklassikko, eka biisihän on saanu jopa meemistatuksen. Myös muut on aika hyviä.

Ah heti ekasta biisistä pääsee tähän jazz-laulun tunnelmaan. Sataispa ulkona vielä vettä.

kovaa menoa ja rätinää. en tiedä teksteistä mut ainakin asenne jees. musiikillisesti ei mitään ihmeellistä mut hei, se on punkkia.

Big band-setit hyvä tapa lähteä joulunviettoon. Alkaa ihan itsestään jalka polkea. Harva bändi varmaan vois laittaa ydinpommia kanteen kuvaamaan miten tykkiä musa on, mut Kreivi voi.

Joululevy. Ei kai näitä kukaan oo hyviä tehny? Ihan ok tuotettu siis näitä klassikkobiisejä -- jos siis sattuis tykkää niistä.

Avausraidan breakdown tuo hymyn huulille. Muutenkin oiva, elämää täynnä oleva saundi.

Ihan kivaa poppista, mut erityisesti Thorn of Crownsista fiilis on "huonompi Talking Heads".

Hyvän kuuloinen. Aion kuunnella uudestaan jossain kohtaa, sillon vois ehkä noustakin.

Rento paluu lomilta. Hyvä ääni ja ihan hauskat tekstit. Toimiva.

kunnon tiluttelua. Hot 'Lanta ainakin hyvää jamikamaa.

Kuuntelin tätä joskus yläasteella/lukiossa. Building Steam on musta ainakin ollu aina ihan tajuttoman kova biisi. Nyt kolahti kovaa myös esim. Stem. Todella hyvä levy, jotenkin yöllinen tunnelma (teksteissäkin toki mainittu keskiyöt ja kuut mut se myös _kuulostaa_ yöltä.) Oli parempi ku mitä muistin.

Aika jees tunnelmointia. Toivoisin että olis menny vielä enemmän kansanmusasuuntaan, nyt jää liian rock-tyylin johdosta vähän kädenlämpöiseksi. On tässä hyviäkin biisejä toki. Välihuomiona monissa näissä levyissä harmittaa, että Spotifyssa on lähinnä näitä remastered-deluxe-kokoelmia. Tässäkin levyllä 2 on vähemmän kiinnostavia biisejä ja uudelleenlämmittelyjä.

eka biisi hyvä, sitten vähän suvantoa ennen kuin lopussa taas paranee. Varmaan tää pätee teknolevyihin yleensä että osa biiseistä ei iske. 3/5, voi tulevaisuudessa nousta.

Tästä tykkäsin. Kivaa post-rock-fiilistelyä. 4/5

Nonni, tässä levyssä parempi yhdistelmä irkkukansanmusaa ja rokkia eli enemmän sinne kansanmusasuuntaan. Myös kiva kuulla positiivissävytteinen levy taas hetkeen. 4/5, nautin.

Okei, onhan se ihan hyvää se Beach Boys. Mukavan lyhyt levy myös, ei tauhkaa. 3/5

Ihan siistejä tilutuksia, muuten ei kauheesti iske tekstit eikä meno muuten. Tornado of Soulsissa hyvä riffi. 2/5.

Tykkään kyllä tästä bassoäänestä mut ei iske samalla tavalla ku muut jazz-standardien tulkinnat. 3/5

Nyt ei kyl ihan iske, jotenkin todella kädenlämpöistä tämmöstä menneiden vuosikymmenten hipsu-indiefiilistelyä. Teksteissä on jotain herkkyyttä mut musapuolen herttainen sävy ei toimi. Butcher Boy ehkä levyn paras biisi mutta on liian vähän, liian myöhään. 2/5.

Lol tää hukkas mun notesit. 4/5 ei muuta sanottavaa enää

En ollut kuunnellu kyseistä bändiä aiemmin, mutta levyn alkupuoli mukavan monipuolinen Tonightin tunnelmoinnista siirrytään sulavasti Jellybeanin rouhisteluun. Loppupää tästä tuplasta taas vähemmän mielenkiintoinen, aika monta tylsempää biisiä (esim. Take me down). 3/5.

Varsinkin tekstien puolella paljon helmiä! Käsittämätön biisikimara ja hieno konsepti. Totta kai mukana turhaa, mutta keskimäärin hyvä. Reno Dakota on todella hauskasti sanoitettu, samoin säepari "No one will ever love you honestly / No one will ever love your honesty" oli omia suosikkeja. Hyvää tasapainottelua huumorin ja vakavuuden rajamailla. 4/5

Help Save the Youths of America oli hyvä. Vähän yllätyin, että vaikka luulin tän genren tippuvan mulle, miten kädenlämpöinen fiilis tästä levystä jäi. 3/5

miellyttävää surinaa, ei pahaa sanottavaa. 3/5

Tuntuu kamalan vanhalta olo kun noi Gotta Get Upin sanat nappaa näin. Early in the morning kans hauska neppailu. Muuten aika meh, ja Coconut on niin ärsyttävä renkutus (ihan sama onko tahallaan)‚ että sakotan yhden tähden. 2/5

Olipa kivan aurinkoinen levy ja dynaamista menoa! 4/5

Oh yeah the funk! Mestarit asialla, positiivinen ja swengaava levy, jolla ei turhia biisejä. 4/5

Onhan tää ihan hyvä levy. Ei jotenkin koskaan oo vaan kauheesti RHCP iskeny, joten 3/5

Keskimääräistä parempi rock-levy, mut ei kuitenkaan ihan nelosen arvoinen

Chain of Fools on kova veto ja muutenkin hyvä levy!

Tääkin levy alkaa hyvin! Ylipäätään tykkäsin kyllä tästä rockin "mausta" keskimääräistä enemmän, laatua!

Ei sillä että mulla olis mitään varsinaisesti synapoppia vastaan mutta Pet Shop Boys on monesti niin lässyttävää ettei vaan jaksa. Tää levy ainakin menee tähän kategoriaan. 2/5

Nautin. Hyvää blues?-tunnelmaa jostain jenkkien erämaasta.

Varmaan aikaansa edellä aikanaan mutta mun plebeiji-korvat ei räjähtäneet irti. Mikäs siinä, mukava soundi kyllä. 3/5.

Nautin tästä yllättävänkin paljon! En oo varma mitä mieltä olin kakkososan örinöistä mut ehkä kumminkin positiivinen.

Ah nyt on herkkää. Hienosti siirrytään isosta tunteesta pieneen ilmaisuun. Go Down Easy kaunis värssy. 4/5

Legalize it and don't critizise it :D kylhän nyt röökiäkin kritisoidaan vaikka on laillista. Olis vähän laskenu toiveen kunnianhimoa. Muutenkin on sanottava, että musta reggae on monesti tosi itseään toistavaa biisien sisällä enkä oo siitä koskaan ollut kovin kiinnostunut. 2/5.

Levoton kansi, tykkään kyl! Samoin levyn sisältö oli yllättävän melodista ja aika nautittavaa. 4/5.

Kaunista ja kuulasta jazzia. Erityisesti avausbiisi ja nimikkokappale (joka puuttu Spotifysta, prkl) oli hyviä. 4/5

Voimallista blues/rock-jyrähtelyä. En ollut varmaan kuunnellut aiemmin kokonaista levyä Waitsilta, mutta tämä epäkohta on nyt korjattu. Tätä varmaan kuuntelen tulevaisuudessakin. 4/5

Ei kyllä Dre koskaan ollut mitään core-juttua, mut ei tää pahaltakaan kuulostanut. Ei tosin iskenytkään, joten keskitietä mennään 3/5.

Filmsin alku on siisti! Muutenkin hienoja synkkiä synapop-soundeja levyn täydeltä. Ei kuitenkaan mikään biisi iskenyt kuin miljoona volttia, joten loppuarvio ehkä 3.5 approx. 3/5

What the Blood Clot on ihan jees, muuten ei kyl tää HC-puoli räpistä oo mitään ykkössuosikeita. Kiva oli kuunnella levy, mut aika eh fiilis jäi. 2/5

Kovaa menoa ja räiskettä, mutta eipä taaskaan yltänyt työnteon kynnyksen yli mitään erityistä helmeä. Tän voisin kyllä laittaa uudelleenkuuntelulistalle. 3/5 toistaiseksi.

Oh yeah Master of Sparks haluun prätkän ja ajaa auringonlaskuun. Ei myöskään tauhkaa levyllä. Helppo 4/5

Voimakasta melankoliaa ja kaunis kansi. Kiitokset vaan spotifyn Joe Rogan-diilille, ettei tätä voi kuunnella sieltä. 4/5

Morriseylla on hieno ääni ja fraseeraus, mikä luo teksteihin viiltävän sävyn. Myös musan puolesta aika jees. En tiiä annanko näitä liikaa mut 4/5

Pitäis varmaan kuunnella uudestaan. Ei kovin vaikeaa ja aika jees jazzia. Laitetaan 3/5

Nyt on bändillä osuva nimi, kunnon kaatismenoa. Melkein vois olla 4/5 multa, mut loppupuoli ei yhtä vahva ku alku ja Hamletin lopun hokeminen vähän rasautti (tarkoituksella? kenties.) Annetaan nyt 3/5.

Hauska levy! En tiedä iskikö avausraidan lisäksi muut kovinkaan paljon mutta ei tätä ilman hymyä voi kuunnella.

Siis aivan todella fresh hipidihop-levy! Tunnelma on todella hieno tasapainottelu tuskan, kriittisyyden ja huumorin välillä. Jotkut skitit ei kauheesti iskeny, mut kokonaisuus on kyllä ehdottomasti ainakin 4/5.

Hmm, tää levy oli tullu mulla jo kertaalleen eli ilmeisesti tää ryhmä sekoittelee uudelleen näitä mulla jo tulleita levyjä. No, tän suhteen on kyllä kääntynyt mielipide aika voimakkaasti kun on kuunnellut enemmän näitä levyjä. Aika laiskaa eikä juurikaan puhuttele tämmönen "cool" apatia, joten 2/5.

Eh, en ihan kauheesti välittänyt tämmösestä vähän laiskan kuuloisesta poppiksesta. Kokonaisuudessaan aika tylsä levy, vaikka laulajalla onkin ihan hyvä ääni.

Ah aurinkoisen perjantain piristys. Ei paljon pahaa sanottavaa tästä, funk soimaan!

Ei haluaisi liikaa haippaa, mut on sille syy miksi Beatlesilla on näin monta levyä tällä listalla. Tällä levyllä nappaa esim. Drive my car:n kertsin pianot ja Nowhere Man. 4/5 taattua tavaraa

Ei oma lemppari Springsteenin tuotannossa. 3/5

juu eipä oikein iske tämmönen kättäkin viileämpi kantri. 2/5

Tykkäsin kyllä enemmän Rain Dogsista kuin tästä, mutta en oikein osaa sanoa miksi. 3/5

Ihan ok proge-rockia mut ei toisaalta mikään biisi saa salamia kulkemaan suonissa. 3/5

Okei, oli aikanaan kovaa menoa (kiitos Elias tutkimukseksesta), mutta nyt on vaan hauska hiphop-levy. Saundit toisinaan vähän dänkkejä, mut hyvällä tavalla. Kuuntelin eilen kävelyllä ja sai kyllä asennetta askeleeseen. Kaiken kaikkiaan 4/5

Okei, oli aikanaan kovaa menoa (kiitos Elias tutkimukseksesta), mutta nyt on vaan hauska hiphop-levy. Saundit toisinaan vähän dänkkejä, mut hyvällä tavalla. Kuuntelin eilen kävelyllä ja sai kyllä asennetta askeleeseen. Kaiken kaikkiaan 4/5

Erinomaista ja erilaista näkökulmaa elektrooniseen suuntaan, unohtamatta kuitenkaan tiettyä poppismenoa. Kuuntelin ekaa kertaa joskus lukiossa ja silloin tuntui jotenkin vaikeammalta, mutta nyt ymmärsin paremmin. Helppo 4/5.

Fiilaan kyllä Fever Raytä. Alkulevy on musta parempi kuin loppupuoli, kaks avausraita levyn kohokohdat. 4/5 kiehtovan synkkää

Hmm, hankala antaa arvosanaa. Toisaalta on ihan äärimmäinen levy kovasta menosta ja siistit beatit, toisinaan melkein parodian puolelle lipsuvaa tilitystä, varsinkin naisista. Levy 100% ansaitsee paikkansa listalla, mut ei ehkä mulle tee ihan kauheesti. 3/5.

On myönnettävä, että (kenties häpeäkseni) en oo ikinä jotenkin 100% tajunnu Radioheadia. Musta ne on aina olleet hyviä, mutta tuntuu että jotenkin pitäisi arvostaa mestariteoksina. Kiinnostava se on silti, 4/5. Muistaakseni tykkäsin Kid A:sta enemmän, katotaan mitä mieltä oon kun se tulee (kai sen on pakko olla listalla?).

On kyllä kiimaisia äijiä :D Tykkäsin tästä enemmän kuin Blood Sugar Sex Magicista, mutta ehkä jätän silti 3/5. Letkeetä ja onneks muitakin ok biisejä ku loppuun saakka kulutettu nimikko, jota en oo jaksanu moneen vuoteen.

Ajalta, jolloin brittirockissa paistoi aurinko. Kenties vähän itseään toistavaa, mutta sitten tulee Wicked Annabella tuulettamaan menoa. sanotaan 3.5/5, pyöristyy ylöspäin.

Aluksi tästä pitää, mutta aika nopeasti alkaa vähän toistaa itseään. Ehkä jokin tässä Cashin äänessä kertoo siitä, että se tietää itse olevansa nero tekemässä Tärkeää Levyä ja tämä tunnelma tekee kaikesta vähän luotaantyöntävää. Levyn isoin hitti Hurt on oikeasti hyvä laulu (vaikka nykyään vähän meemettinen jo onkin), ja avausraidasta tykkäsin myös. 3/5.

Oli yllättävän hyvä! Travelling Man varsinkin hyvä. Välillä vähän liikaa kantri-renkutusta, mutta kokonaisuudessaan positiivinen kokemus. Silti taitaa jäädä 3/5

Kahden avausraidan lisäksi mikään ei kyllä herättänyt juurikaan tunteita. Ehkä ei vaan oo mun genre. 2/5

Aluksi olin että onpa todella tylsä levy, ei yhtään jaksais. Harvinaisesti levyn loppupuoli oli kuitenkin parempi, erityisesti Season of Hollow Soul ja sitä seuraava Outside Myself. 3/5.

Ihan kivaa psykedeliaa mutta ei ollut musta kovinkaan kiinnostava. 2/5.

Luokassa miellyttävää surinaa. Ei mikään biisi taas lävistänyt erinomaisuuden kalvoa, mutta tykkään kyllä soundista. 3/5

Tää on varmaan grungen huippuhetki tai varmasti ainakin yksi niistä. Kovaa bläsäystä eikä yhtään huonoja biisejä. Yritän antaa oikeesti hyville levyille enemmän vitosia nii lähdetään tästä. 5/5

Varsin hyvä. Tykkäsin kyllä Village Greenistä enemmän. 3/5.

Ihan coolit soundit mut en oo koskaan juurikaan välittänyt grimesta, aika tylsää musaa. 2/5.

Nautinnollista ja hauskaa kitarointia, tuntuu että äijillä ollu kivaa levyä tehdessä. 4/5

Ah Birdland on kyllä aivan megakova, kiva kuulla vihdoin koko levy. Erinomaista "modernia" jazzia jossa jopa elektronisia saundeja. 4/5.

Vaikka onkin siisti levy ja fiilan erityisesti perkkoja ja rytmejä, en voi sanoa vieläkään että olisin päässy sisään Björkiin. Ehkä sit kokemuksen karttuessa menee mut toistaiseksi vielä \"ainoastaan\" 4/5.

Siis ihan hyvä levy, avausraidan synahommat ainakin hauskoja ja muutenkin kirpeää menoa mutta vähän mietin onko taas brittibias. 2.5/5 pyöristyy ylöspäin.

Herranjestas miten hyvin tämmönen belttaus ja sähköurut toimii, ainoa miinus on ehkä pieni itsensä toistaminen. 4/5.

Avausraita on kyllä tämmösen överirockin helmiä, vaikea olla puntin vipattamatta ja hymyilemättä. Muutenkin levy on isoja tuotantoja ja kovaa kasariajoa koko matkan läpi. Häpeilemättä tykkään 4/5. Levynkannelle taas pakko antaa 6/5 parempaa ei ole

Ihan jees rokkimenoa

Olipa nautinnollista! There is a light on toki klassikko, mutta tykkäsin myös Frankly, Mr. Shanklysta.

Varsin tylsä punkrock-levy, ei oikein tarttunut mikään mukaan kuuntelusta.

Wikipedian mukaan Nico vihasi sitä, miten paljon huiluja tähän levyyn oli tuotannossa laitettu. Chelsea Girl koettelee oikeasti munkin kärsivällisyyttä (ja tää biisi on vasta puolessa välissä D:), joten yhdyn mielipiteeseen. 2/5

Ah miten miellyttävä jazzahtava poppis-avausraita! Sen sijaan ainakin Ruby Baby aika itseään toistava. Sanoisin 3/5, vähän epätasainen kokonaisuus.

Ei oo Rollarit rokkiklassikoita turhaan. Tasapainoinen, teknisesti tarkka ja monipuolinen levy, 4/5.

Taattua ysärituskaa ja -kärsimystä, mutta erinomaisesti tehtynä. Joitain biisejä en pitäny niin hyvinä, että voisin tälle 5/5 antaa mut vahva 4.

Äh en vaan jotenkin ymmärrä reggaeta. Jotenkin todella tylsää musaa kuunnella. Annan kuitenkin 2/5 koska ei varsinaisesti mitään teknistä vikaa.

Deep Purple ei mikään oma rokkisuosikki, mutta varsin hienoja pitkiä jytäklassikoita kyllä tällä levyllä. Laitan nyt kuitenkin vaan 3/5, ei ihan nelosen verran herännyt kiinnostusta.

Jytiseehän se! Pitää ehkä kuunnella vielä uudestaan, mutta varovaisen positiivinen viba jäi. Annetaan nyt 3/5, ehkä myöhemmin voisi nousta neloseen.

Todella kosminen tunnelma. Tekis mieli mennä nurtsille makaa tuijottaa taivaan syvyyksiin tätä kuunnellessa, niissä oloissa varmaan 5/5. Nyt oon valitettavasti toimistossa ja arvostan täältä. 4/5

Poppispunkia hyvällä asenteella. Yllätyin, miten paljon tykkäsin, vaikka ei mitään tajunnanräjäyttävää olekaan. 4/5.

Kiinnostavia elementtejä tuotettuna maksimaalisen hiotuksi kokonaisuudeksi. Tätä paremmin tehtyjä poppislevyjä en oo montaa kuullut. Tykkään myös tekstien vaatimattoman optimistisesta tyylistä -- tuntuu, että tässä on mies, joka elämän vaikeuksien jälkeen suunnistaa kohti valoa. 5/5

Eh en ollut kovinkaan vakuuttunut. Hirveän tuskaista mutta vähän tylsää. 2/5.

Musta on hienoa, että Patti Smith on olemassa ja yleisesti tykkään kyllä sen musasta. Tässä levyssä ihan siistejä juttuja, ja ehkä tulevaisuudessa nousee arvosana mutta toistaiseksi 3/5

Avausraita on jees, muuten aika kädenlämpöistä settiä. 2/5.

Taylor Swift on muuten ihan ok peruspoppista, mutta voisko se kaikkien näiden vuosien jälkeen tehdä muitakin biisejä ku nyyhkiä jonkun pojan perään? On maailmassa muitakin biisiaiheita. 2/5 ei oo poikaa kenen perään itkeä.

Tykkään Grizzly Bearista, mutta Shields on musta tätä parempi levy. 3/5 varsin jees, voisi olla vähemmän pehmeää.

Mestari. Eipä paljon muuta sanottavaa kuin todellinen klassikko, 4/5.

Eh, ihan jees räminää. Avausraita on klassikko ja oli siellä muutama muukin hyvä, tosin Glamour Boys vähän rasittavan puolelle menevä renkutus. 3/5

Jees onpahan noisekin koettu. En osaa oikein arvostella tätä, ei oo mun juttuja man mut ihan siistiä. 2/5 maku, josta en ole vielä oppinut pitämään.

Klassikko eikä syyttä. Viiltävän ivallinen sävy ja hieno tasapainottelua rajujen tekstien ja kevyemmän musiikillisen otteen välillä. 4/5.

Menevää funkkista, klassikoita nämäkin. Avausraita mun mielestä huippua tällä levyllä.

Olis varmaan pitäny antaa Ziggy Stardustille 5/5, kun tääkin on nyt 4/5 mutta sitä huonompi. Pehmeää Bowieta, toimiihan tämä.

Eminem on epäilemättä teknisesti yksi kaikkien aikojen taitavimmista räppäreistä, mutta tää levy ei kyllä oo tekstiensä puolesta vanhentunut erityisen hyvin. Homofobialla ja väkivaltafantasioilla ei ihan kauheesti enää saa shokkiarvoa, ja ne tuntuu lähinnä lapsellisilta. Sanotaan nyt kuitenkin 3/5

Ah olipa hyvä! Jatsahtava ja elinvoimainen. 4/5

Bändi on kyllä saavuttanut jonkinlaisen klassikkorockin kulminaatiopisteen. Rouheaa jytää, 4/5.

Eh eipä kauheesti kyllä iskeny ja vähän erikoiset sanat. 2/5

Onhan tämäkin klassikko mut en kyllä koskaan oo juurikaan välittänyt Doorsista. Crystal Ship on ihan hyvä biisi ja Light My Fire meemikäs, joten annetaan nyt 3/5

Nautin kyllä Otiksen äänestä ja menosta. 4/5

Toka levy Specialsia mulle ja pakko sanoa etten vieläkään ehkä tajua skata. 2/5 ei ees kovin hype-hyvän olo-levy

Ah mitkä upeat kasarisaundit! Vaikka progepuolella ei kaikista teknisintä tiluttelua, kuitenkin riittävän kiinnostavaa ja ylipäätään todella hyvä levy.

Ihan jees, mut ei mitenkään säväyttävää. tasapainottelen 2 ja 3 välillä, mut annetaan nyt 3.

Nimikkoraita todella tiukka! Muutenkin varsin letkeää jazz-rockailua, mutta muuten ei ihan niin paljoa säväyttänyt. 3/5

Itse mestari. Cohen on tehnyt pohjatyönsä vetämällä 70(?) vuoden uran ennen tätä levyä, mikä antaa hänelle suvereenin oikeuden pohtia kuolemaa ja uskontoa eri tavalla kuin muut. Levyn avausraita on musta mestariteos upeassa ristiriitaisuudessaan, ja myös Treaty on kova veto. Leaving the Table ja Travelling Light on teksteiltään hyviä, mutta musiikillisesti levyn loppupuoli ei koskaan oo saavuttanut musta alkupuolen huippua, joten jätetään nyt 4/5.

Letkeää ja suoraviivaista useampi biisi autoista :D ei kuitenkaan maailman kiinnostavinta, 2/5

Kiinnostavahkoa ysäritaidepoppista. Voisi joskus nousta, mutta ensikuulemalta jätetään nyt 3/5.

Herkkä ja varsin kaunis levy. Vähän tasapainoilen kolmosen ja nelosen välillä, mutta menköön nyt 4/5.

Alkupuolen Who Do You Love Suite on suorastaan jazzahtavaa klassikkorockia! Sen perusteella annetaan 4/5, ei ne muutkaan biisit huonoja olleet.

Ihan ok sileää poppista. Vähän uhkaa mennä tuplajuuston puolelle Cowboys and Angelsin saksofonit ja yleisesti muutaman mukiinmenevän biisin vastapainona on vähän liian geneerisiä ysärisettejä. 2.5/5, pyöristetään alaspäin.

Diskoklassikoita! Eipä tästä muuta voi sanoa kuin että toimii. 4/5

Blues-vaikutteista 70-lukua esimerkillisimmillään. En ollut kuitenkaan ihan valtavan innoissani muutamaa parempaa biisiä lukuunottamatta eli 3/5.

Oon tykännyt tästä levystä jo pidempään ja toimii edelleen! 4/5

Vähän pehmeämpää kuin Your Arsenal, mutta edelleen jostain sydämestä tämä tulee. 4/5

Aissa- miten tiukka veto Aisha on. Muuten vähän laiskaa, 2/5.

Siis onhan tää hyvä ja kovaa menoa, mut jotenkin kokonainen levy oli vähän liikaa Bon Jovia. 3/5

Ei yllä tämä stygä ihan koko Beatlesin tasolle. 3/5

Aika geneeristä rokkia, ei säväyttänyt. 2/5

Näemmä Bowien kokkelilevy. On jotenkin niin "irrallista" settiä, että vaikea tällee ensikuulemalta muodostaa mielipidettä. Sanoisin 3.5/5, menossa ylöspäin?

Miellyttävän jazzahtavaa poppista. Omia suosikkeja oli People's Parties ja Car on a Hill. 4/5.