1001 Albums Summary

All my loving was from this! Surprise bops also Please mister postman and roll over bethoven. Classic beatles quality.

Ska Ska Ska. I wonder if this is THE Ska album. Like, okay, I guess? Also Rudeboy.

like, okay. not much to say, did not really do much for me.

Surullinen mies ja kitara-musan paremmasta päästä. Herkkä levy.

I mean, it's pretty good! like the emotion.

Ah (Killer) Queen 5/5. Stone Cold Crazy kans aika jees tykittelyä.

Meh. Ihan kivan kuuloista mut ei sen enempää.

Ps. tykitellään. Avausraita hyvä, muutkin ihan jees.

vitu awesome

Siisti ääni ja hienon dramaattisia sävellyksiä/sovituksia

CCR on ruvennu tippuu yhä kovempaa iän karttuessa. Ukkoudun.

Yllättävän relaa (ja melankolista) Nirvanaa

Maanantaiaamun kävelyihin asennetta. Ilmeisesti aloitti 70-luvun funk-leffasoundtrack-manian. Pääteema on tykki joka kerta.

Kantri on kyl vähän eh. sinänsä kyl kova levynnimi ja varmaan kantrille poikkeukselliset tekstit.

Kyllä se vaan toimii. Jotenkin ilman ymmärrettävää kieltä Sigur Ros osaa kuitenkin rimputella sydänjuuriani.

ihan kivaa bluesia. jotenkin vähän valui toisesta korvasta ulos, ei jääny kovinkaan voimakkaasti mieleen.

Menee mulla samaan kategoriaan kuin Leonard Cohen = synkkä mies laulaa synkkyyksiä. Ihan hyvä siis.

Kutumusan ykkösklassikko, eka biisihän on saanu jopa meemistatuksen. Myös muut on aika hyviä.

Ah heti ekasta biisistä pääsee tähän jazz-laulun tunnelmaan. Sataispa ulkona vielä vettä.

kovaa menoa ja rätinää. en tiedä teksteistä mut ainakin asenne jees. musiikillisesti ei mitään ihmeellistä mut hei, se on punkkia.

Big band-setit hyvä tapa lähteä joulunviettoon. Alkaa ihan itsestään jalka polkea. Harva bändi varmaan vois laittaa ydinpommia kanteen kuvaamaan miten tykkiä musa on, mut Kreivi voi.

Joululevy. Ei kai näitä kukaan oo hyviä tehny? Ihan ok tuotettu siis näitä klassikkobiisejä -- jos siis sattuis tykkää niistä.

Avausraidan breakdown tuo hymyn huulille. Muutenkin oiva, elämää täynnä oleva saundi.

Ihan kivaa poppista, mut erityisesti Thorn of Crownsista fiilis on "huonompi Talking Heads".

Hyvän kuuloinen. Aion kuunnella uudestaan jossain kohtaa, sillon vois ehkä noustakin.

Rento paluu lomilta. Hyvä ääni ja ihan hauskat tekstit. Toimiva.

kunnon tiluttelua. Hot 'Lanta ainakin hyvää jamikamaa.

Kuuntelin tätä joskus yläasteella/lukiossa. Building Steam on musta ainakin ollu aina ihan tajuttoman kova biisi. Nyt kolahti kovaa myös esim. Stem. Todella hyvä levy, jotenkin yöllinen tunnelma (teksteissäkin toki mainittu keskiyöt ja kuut mut se myös _kuulostaa_ yöltä.) Oli parempi ku mitä muistin.

Aika jees tunnelmointia. Toivoisin että olis menny vielä enemmän kansanmusasuuntaan, nyt jää liian rock-tyylin johdosta vähän kädenlämpöiseksi. On tässä hyviäkin biisejä toki. Välihuomiona monissa näissä levyissä harmittaa, että Spotifyssa on lähinnä näitä remastered-deluxe-kokoelmia. Tässäkin levyllä 2 on vähemmän kiinnostavia biisejä ja uudelleenlämmittelyjä.

eka biisi hyvä, sitten vähän suvantoa ennen kuin lopussa taas paranee. Varmaan tää pätee teknolevyihin yleensä että osa biiseistä ei iske. 3/5, voi tulevaisuudessa nousta.

Tästä tykkäsin. Kivaa post-rock-fiilistelyä. 4/5

Nonni, tässä levyssä parempi yhdistelmä irkkukansanmusaa ja rokkia eli enemmän sinne kansanmusasuuntaan. Myös kiva kuulla positiivissävytteinen levy taas hetkeen. 4/5, nautin.

Okei, onhan se ihan hyvää se Beach Boys. Mukavan lyhyt levy myös, ei tauhkaa. 3/5

Ihan siistejä tilutuksia, muuten ei kauheesti iske tekstit eikä meno muuten. Tornado of Soulsissa hyvä riffi. 2/5.

Tykkään kyllä tästä bassoäänestä mut ei iske samalla tavalla ku muut jazz-standardien tulkinnat. 3/5

Nyt ei kyl ihan iske, jotenkin todella kädenlämpöistä tämmöstä menneiden vuosikymmenten hipsu-indiefiilistelyä. Teksteissä on jotain herkkyyttä mut musapuolen herttainen sävy ei toimi. Butcher Boy ehkä levyn paras biisi mutta on liian vähän, liian myöhään. 2/5.

Lol tää hukkas mun notesit. 4/5 ei muuta sanottavaa enää

En ollut kuunnellu kyseistä bändiä aiemmin, mutta levyn alkupuoli mukavan monipuolinen Tonightin tunnelmoinnista siirrytään sulavasti Jellybeanin rouhisteluun. Loppupää tästä tuplasta taas vähemmän mielenkiintoinen, aika monta tylsempää biisiä (esim. Take me down). 3/5.

Varsinkin tekstien puolella paljon helmiä! Käsittämätön biisikimara ja hieno konsepti. Totta kai mukana turhaa, mutta keskimäärin hyvä. Reno Dakota on todella hauskasti sanoitettu, samoin säepari "No one will ever love you honestly / No one will ever love your honesty" oli omia suosikkeja. Hyvää tasapainottelua huumorin ja vakavuuden rajamailla. 4/5

Help Save the Youths of America oli hyvä. Vähän yllätyin, että vaikka luulin tän genren tippuvan mulle, miten kädenlämpöinen fiilis tästä levystä jäi. 3/5

miellyttävää surinaa, ei pahaa sanottavaa. 3/5

Tuntuu kamalan vanhalta olo kun noi Gotta Get Upin sanat nappaa näin. Early in the morning kans hauska neppailu. Muuten aika meh, ja Coconut on niin ärsyttävä renkutus (ihan sama onko tahallaan)‚ että sakotan yhden tähden. 2/5

Olipa kivan aurinkoinen levy ja dynaamista menoa! 4/5

Oh yeah the funk! Mestarit asialla, positiivinen ja swengaava levy, jolla ei turhia biisejä. 4/5

Onhan tää ihan hyvä levy. Ei jotenkin koskaan oo vaan kauheesti RHCP iskeny, joten 3/5

Keskimääräistä parempi rock-levy, mut ei kuitenkaan ihan nelosen arvoinen

Chain of Fools on kova veto ja muutenkin hyvä levy!

Tääkin levy alkaa hyvin! Ylipäätään tykkäsin kyllä tästä rockin "mausta" keskimääräistä enemmän, laatua!

Ei sillä että mulla olis mitään varsinaisesti synapoppia vastaan mutta Pet Shop Boys on monesti niin lässyttävää ettei vaan jaksa. Tää levy ainakin menee tähän kategoriaan. 2/5

Nautin. Hyvää blues?-tunnelmaa jostain jenkkien erämaasta.

Varmaan aikaansa edellä aikanaan mutta mun plebeiji-korvat ei räjähtäneet irti. Mikäs siinä, mukava soundi kyllä. 3/5.

Nautin tästä yllättävänkin paljon! En oo varma mitä mieltä olin kakkososan örinöistä mut ehkä kumminkin positiivinen.

Ah nyt on herkkää. Hienosti siirrytään isosta tunteesta pieneen ilmaisuun. Go Down Easy kaunis värssy. 4/5

Legalize it and don't critizise it :D kylhän nyt röökiäkin kritisoidaan vaikka on laillista. Olis vähän laskenu toiveen kunnianhimoa. Muutenkin on sanottava, että musta reggae on monesti tosi itseään toistavaa biisien sisällä enkä oo siitä koskaan ollut kovin kiinnostunut. 2/5.

Levoton kansi, tykkään kyl! Samoin levyn sisältö oli yllättävän melodista ja aika nautittavaa. 4/5.

Kaunista ja kuulasta jazzia. Erityisesti avausbiisi ja nimikkokappale (joka puuttu Spotifysta, prkl) oli hyviä. 4/5

Voimallista blues/rock-jyrähtelyä. En ollut varmaan kuunnellut aiemmin kokonaista levyä Waitsilta, mutta tämä epäkohta on nyt korjattu. Tätä varmaan kuuntelen tulevaisuudessakin. 4/5

Ei kyllä Dre koskaan ollut mitään core-juttua, mut ei tää pahaltakaan kuulostanut. Ei tosin iskenytkään, joten keskitietä mennään 3/5.

Filmsin alku on siisti! Muutenkin hienoja synkkiä synapop-soundeja levyn täydeltä. Ei kuitenkaan mikään biisi iskenyt kuin miljoona volttia, joten loppuarvio ehkä 3.5 approx. 3/5

What the Blood Clot on ihan jees, muuten ei kyl tää HC-puoli räpistä oo mitään ykkössuosikeita. Kiva oli kuunnella levy, mut aika eh fiilis jäi. 2/5

Kovaa menoa ja räiskettä, mutta eipä taaskaan yltänyt työnteon kynnyksen yli mitään erityistä helmeä. Tän voisin kyllä laittaa uudelleenkuuntelulistalle. 3/5 toistaiseksi.

Oh yeah Master of Sparks haluun prätkän ja ajaa auringonlaskuun. Ei myöskään tauhkaa levyllä. Helppo 4/5

Voimakasta melankoliaa ja kaunis kansi. Kiitokset vaan spotifyn Joe Rogan-diilille, ettei tätä voi kuunnella sieltä. 4/5

Morriseylla on hieno ääni ja fraseeraus, mikä luo teksteihin viiltävän sävyn. Myös musan puolesta aika jees. En tiiä annanko näitä liikaa mut 4/5

Pitäis varmaan kuunnella uudestaan. Ei kovin vaikeaa ja aika jees jazzia. Laitetaan 3/5

Nyt on bändillä osuva nimi, kunnon kaatismenoa. Melkein vois olla 4/5 multa, mut loppupuoli ei yhtä vahva ku alku ja Hamletin lopun hokeminen vähän rasautti (tarkoituksella? kenties.) Annetaan nyt 3/5.

Hauska levy! En tiedä iskikö avausraidan lisäksi muut kovinkaan paljon mutta ei tätä ilman hymyä voi kuunnella.

Siis aivan todella fresh hipidihop-levy! Tunnelma on todella hieno tasapainottelu tuskan, kriittisyyden ja huumorin välillä. Jotkut skitit ei kauheesti iskeny, mut kokonaisuus on kyllä ehdottomasti ainakin 4/5.

Hmm, tää levy oli tullu mulla jo kertaalleen eli ilmeisesti tää ryhmä sekoittelee uudelleen näitä mulla jo tulleita levyjä. No, tän suhteen on kyllä kääntynyt mielipide aika voimakkaasti kun on kuunnellut enemmän näitä levyjä. Aika laiskaa eikä juurikaan puhuttele tämmönen "cool" apatia, joten 2/5.

Eh, en ihan kauheesti välittänyt tämmösestä vähän laiskan kuuloisesta poppiksesta. Kokonaisuudessaan aika tylsä levy, vaikka laulajalla onkin ihan hyvä ääni.

Ah aurinkoisen perjantain piristys. Ei paljon pahaa sanottavaa tästä, funk soimaan!

Ei haluaisi liikaa haippaa, mut on sille syy miksi Beatlesilla on näin monta levyä tällä listalla. Tällä levyllä nappaa esim. Drive my car:n kertsin pianot ja Nowhere Man. 4/5 taattua tavaraa

Ei oma lemppari Springsteenin tuotannossa. 3/5

juu eipä oikein iske tämmönen kättäkin viileämpi kantri. 2/5

Tykkäsin kyllä enemmän Rain Dogsista kuin tästä, mutta en oikein osaa sanoa miksi. 3/5

Ihan ok proge-rockia mut ei toisaalta mikään biisi saa salamia kulkemaan suonissa. 3/5

Okei, oli aikanaan kovaa menoa (kiitos Elias tutkimukseksesta), mutta nyt on vaan hauska hiphop-levy. Saundit toisinaan vähän dänkkejä, mut hyvällä tavalla. Kuuntelin eilen kävelyllä ja sai kyllä asennetta askeleeseen. Kaiken kaikkiaan 4/5

Okei, oli aikanaan kovaa menoa (kiitos Elias tutkimukseksesta), mutta nyt on vaan hauska hiphop-levy. Saundit toisinaan vähän dänkkejä, mut hyvällä tavalla. Kuuntelin eilen kävelyllä ja sai kyllä asennetta askeleeseen. Kaiken kaikkiaan 4/5

Erinomaista ja erilaista näkökulmaa elektrooniseen suuntaan, unohtamatta kuitenkaan tiettyä poppismenoa. Kuuntelin ekaa kertaa joskus lukiossa ja silloin tuntui jotenkin vaikeammalta, mutta nyt ymmärsin paremmin. Helppo 4/5.

Fiilaan kyllä Fever Raytä. Alkulevy on musta parempi kuin loppupuoli, kaks avausraita levyn kohokohdat. 4/5 kiehtovan synkkää

Hmm, hankala antaa arvosanaa. Toisaalta on ihan äärimmäinen levy kovasta menosta ja siistit beatit, toisinaan melkein parodian puolelle lipsuvaa tilitystä, varsinkin naisista. Levy 100% ansaitsee paikkansa listalla, mut ei ehkä mulle tee ihan kauheesti. 3/5.

On myönnettävä, että (kenties häpeäkseni) en oo ikinä jotenkin 100% tajunnu Radioheadia. Musta ne on aina olleet hyviä, mutta tuntuu että jotenkin pitäisi arvostaa mestariteoksina. Kiinnostava se on silti, 4/5. Muistaakseni tykkäsin Kid A:sta enemmän, katotaan mitä mieltä oon kun se tulee (kai sen on pakko olla listalla?).

On kyllä kiimaisia äijiä :D Tykkäsin tästä enemmän kuin Blood Sugar Sex Magicista, mutta ehkä jätän silti 3/5. Letkeetä ja onneks muitakin ok biisejä ku loppuun saakka kulutettu nimikko, jota en oo jaksanu moneen vuoteen.

Ajalta, jolloin brittirockissa paistoi aurinko. Kenties vähän itseään toistavaa, mutta sitten tulee Wicked Annabella tuulettamaan menoa. sanotaan 3.5/5, pyöristyy ylöspäin.

Aluksi tästä pitää, mutta aika nopeasti alkaa vähän toistaa itseään. Ehkä jokin tässä Cashin äänessä kertoo siitä, että se tietää itse olevansa nero tekemässä Tärkeää Levyä ja tämä tunnelma tekee kaikesta vähän luotaantyöntävää. Levyn isoin hitti Hurt on oikeasti hyvä laulu (vaikka nykyään vähän meemettinen jo onkin), ja avausraidasta tykkäsin myös. 3/5.

Oli yllättävän hyvä! Travelling Man varsinkin hyvä. Välillä vähän liikaa kantri-renkutusta, mutta kokonaisuudessaan positiivinen kokemus. Silti taitaa jäädä 3/5

Kahden avausraidan lisäksi mikään ei kyllä herättänyt juurikaan tunteita. Ehkä ei vaan oo mun genre. 2/5

Aluksi olin että onpa todella tylsä levy, ei yhtään jaksais. Harvinaisesti levyn loppupuoli oli kuitenkin parempi, erityisesti Season of Hollow Soul ja sitä seuraava Outside Myself. 3/5.

Ihan kivaa psykedeliaa mutta ei ollut musta kovinkaan kiinnostava. 2/5.

Luokassa miellyttävää surinaa. Ei mikään biisi taas lävistänyt erinomaisuuden kalvoa, mutta tykkään kyllä soundista. 3/5

Tää on varmaan grungen huippuhetki tai varmasti ainakin yksi niistä. Kovaa bläsäystä eikä yhtään huonoja biisejä. Yritän antaa oikeesti hyville levyille enemmän vitosia nii lähdetään tästä. 5/5

Varsin hyvä. Tykkäsin kyllä Village Greenistä enemmän. 3/5.

Ihan coolit soundit mut en oo koskaan juurikaan välittänyt grimesta, aika tylsää musaa. 2/5.

Nautinnollista ja hauskaa kitarointia, tuntuu että äijillä ollu kivaa levyä tehdessä. 4/5

Ah Birdland on kyllä aivan megakova, kiva kuulla vihdoin koko levy. Erinomaista "modernia" jazzia jossa jopa elektronisia saundeja. 4/5.

Vaikka onkin siisti levy ja fiilan erityisesti perkkoja ja rytmejä, en voi sanoa vieläkään että olisin päässy sisään Björkiin. Ehkä sit kokemuksen karttuessa menee mut toistaiseksi vielä \"ainoastaan\" 4/5.

Siis ihan hyvä levy, avausraidan synahommat ainakin hauskoja ja muutenkin kirpeää menoa mutta vähän mietin onko taas brittibias. 2.5/5 pyöristyy ylöspäin.

Herranjestas miten hyvin tämmönen belttaus ja sähköurut toimii, ainoa miinus on ehkä pieni itsensä toistaminen. 4/5.

Avausraita on kyllä tämmösen överirockin helmiä, vaikea olla puntin vipattamatta ja hymyilemättä. Muutenkin levy on isoja tuotantoja ja kovaa kasariajoa koko matkan läpi. Häpeilemättä tykkään 4/5. Levynkannelle taas pakko antaa 6/5 parempaa ei ole

Ihan jees rokkimenoa

Olipa nautinnollista! There is a light on toki klassikko, mutta tykkäsin myös Frankly, Mr. Shanklysta.

Varsin tylsä punkrock-levy, ei oikein tarttunut mikään mukaan kuuntelusta.

Wikipedian mukaan Nico vihasi sitä, miten paljon huiluja tähän levyyn oli tuotannossa laitettu. Chelsea Girl koettelee oikeasti munkin kärsivällisyyttä (ja tää biisi on vasta puolessa välissä D:), joten yhdyn mielipiteeseen. 2/5

Ah miten miellyttävä jazzahtava poppis-avausraita! Sen sijaan ainakin Ruby Baby aika itseään toistava. Sanoisin 3/5, vähän epätasainen kokonaisuus.

Ei oo Rollarit rokkiklassikoita turhaan. Tasapainoinen, teknisesti tarkka ja monipuolinen levy, 4/5.

Taattua ysärituskaa ja -kärsimystä, mutta erinomaisesti tehtynä. Joitain biisejä en pitäny niin hyvinä, että voisin tälle 5/5 antaa mut vahva 4.

Äh en vaan jotenkin ymmärrä reggaeta. Jotenkin todella tylsää musaa kuunnella. Annan kuitenkin 2/5 koska ei varsinaisesti mitään teknistä vikaa.

Deep Purple ei mikään oma rokkisuosikki, mutta varsin hienoja pitkiä jytäklassikoita kyllä tällä levyllä. Laitan nyt kuitenkin vaan 3/5, ei ihan nelosen verran herännyt kiinnostusta.

Jytiseehän se! Pitää ehkä kuunnella vielä uudestaan, mutta varovaisen positiivinen viba jäi. Annetaan nyt 3/5, ehkä myöhemmin voisi nousta neloseen.

Todella kosminen tunnelma. Tekis mieli mennä nurtsille makaa tuijottaa taivaan syvyyksiin tätä kuunnellessa, niissä oloissa varmaan 5/5. Nyt oon valitettavasti toimistossa ja arvostan täältä. 4/5

Poppispunkia hyvällä asenteella. Yllätyin, miten paljon tykkäsin, vaikka ei mitään tajunnanräjäyttävää olekaan. 4/5.

Kiinnostavia elementtejä tuotettuna maksimaalisen hiotuksi kokonaisuudeksi. Tätä paremmin tehtyjä poppislevyjä en oo montaa kuullut. Tykkään myös tekstien vaatimattoman optimistisesta tyylistä -- tuntuu, että tässä on mies, joka elämän vaikeuksien jälkeen suunnistaa kohti valoa. 5/5

Eh en ollut kovinkaan vakuuttunut. Hirveän tuskaista mutta vähän tylsää. 2/5.

Musta on hienoa, että Patti Smith on olemassa ja yleisesti tykkään kyllä sen musasta. Tässä levyssä ihan siistejä juttuja, ja ehkä tulevaisuudessa nousee arvosana mutta toistaiseksi 3/5

Avausraita on jees, muuten aika kädenlämpöistä settiä. 2/5.

Taylor Swift on muuten ihan ok peruspoppista, mutta voisko se kaikkien näiden vuosien jälkeen tehdä muitakin biisejä ku nyyhkiä jonkun pojan perään? On maailmassa muitakin biisiaiheita. 2/5 ei oo poikaa kenen perään itkeä.

Tykkään Grizzly Bearista, mutta Shields on musta tätä parempi levy. 3/5 varsin jees, voisi olla vähemmän pehmeää.

Mestari. Eipä paljon muuta sanottavaa kuin todellinen klassikko, 4/5.

Eh, ihan jees räminää. Avausraita on klassikko ja oli siellä muutama muukin hyvä, tosin Glamour Boys vähän rasittavan puolelle menevä renkutus. 3/5

Jees onpahan noisekin koettu. En osaa oikein arvostella tätä, ei oo mun juttuja man mut ihan siistiä. 2/5 maku, josta en ole vielä oppinut pitämään.

Klassikko eikä syyttä. Viiltävän ivallinen sävy ja hieno tasapainottelua rajujen tekstien ja kevyemmän musiikillisen otteen välillä. 4/5.

Menevää funkkista, klassikoita nämäkin. Avausraita mun mielestä huippua tällä levyllä.

Olis varmaan pitäny antaa Ziggy Stardustille 5/5, kun tääkin on nyt 4/5 mutta sitä huonompi. Pehmeää Bowieta, toimiihan tämä.

Eminem on epäilemättä teknisesti yksi kaikkien aikojen taitavimmista räppäreistä, mutta tää levy ei kyllä oo tekstiensä puolesta vanhentunut erityisen hyvin. Homofobialla ja väkivaltafantasioilla ei ihan kauheesti enää saa shokkiarvoa, ja ne tuntuu lähinnä lapsellisilta. Sanotaan nyt kuitenkin 3/5

Ah olipa hyvä! Jatsahtava ja elinvoimainen. 4/5

Bändi on kyllä saavuttanut jonkinlaisen klassikkorockin kulminaatiopisteen. Rouheaa jytää, 4/5.

Eh eipä kauheesti kyllä iskeny ja vähän erikoiset sanat. 2/5

Onhan tämäkin klassikko mut en kyllä koskaan oo juurikaan välittänyt Doorsista. Crystal Ship on ihan hyvä biisi ja Light My Fire meemikäs, joten annetaan nyt 3/5

Nautin kyllä Otiksen äänestä ja menosta. 4/5

Toka levy Specialsia mulle ja pakko sanoa etten vieläkään ehkä tajua skata. 2/5 ei ees kovin hype-hyvän olo-levy

Ah mitkä upeat kasarisaundit! Vaikka progepuolella ei kaikista teknisintä tiluttelua, kuitenkin riittävän kiinnostavaa ja ylipäätään todella hyvä levy.

Ihan jees, mut ei mitenkään säväyttävää. tasapainottelen 2 ja 3 välillä, mut annetaan nyt 3.

Nimikkoraita todella tiukka! Muutenkin varsin letkeää jazz-rockailua, mutta muuten ei ihan niin paljoa säväyttänyt. 3/5

Itse mestari. Cohen on tehnyt pohjatyönsä vetämällä 70(?) vuoden uran ennen tätä levyä, mikä antaa hänelle suvereenin oikeuden pohtia kuolemaa ja uskontoa eri tavalla kuin muut. Levyn avausraita on musta mestariteos upeassa ristiriitaisuudessaan, ja myös Treaty on kova veto. Leaving the Table ja Travelling Light on teksteiltään hyviä, mutta musiikillisesti levyn loppupuoli ei koskaan oo saavuttanut musta alkupuolen huippua, joten jätetään nyt 4/5.

Letkeää ja suoraviivaista useampi biisi autoista :D ei kuitenkaan maailman kiinnostavinta, 2/5

Kiinnostavahkoa ysäritaidepoppista. Voisi joskus nousta, mutta ensikuulemalta jätetään nyt 3/5.

Herkkä ja varsin kaunis levy. Vähän tasapainoilen kolmosen ja nelosen välillä, mutta menköön nyt 4/5.

Alkupuolen Who Do You Love Suite on suorastaan jazzahtavaa klassikkorockia! Sen perusteella annetaan 4/5, ei ne muutkaan biisit huonoja olleet.

Ihan ok sileää poppista. Vähän uhkaa mennä tuplajuuston puolelle Cowboys and Angelsin saksofonit ja yleisesti muutaman mukiinmenevän biisin vastapainona on vähän liian geneerisiä ysärisettejä. 2.5/5, pyöristetään alaspäin.

Diskoklassikoita! Eipä tästä muuta voi sanoa kuin että toimii. 4/5

Blues-vaikutteista 70-lukua esimerkillisimmillään. En ollut kuitenkaan ihan valtavan innoissani muutamaa parempaa biisiä lukuunottamatta eli 3/5.

Oon tykännyt tästä levystä jo pidempään ja toimii edelleen! 4/5

Vähän pehmeämpää kuin Your Arsenal, mutta edelleen jostain sydämestä tämä tulee. 4/5

Aissa- miten tiukka veto Aisha on. Muuten vähän laiskaa, 2/5.

Siis onhan tää hyvä ja kovaa menoa, mut jotenkin kokonainen levy oli vähän liikaa Bon Jovia. 3/5

Ei yllä tämä stygä ihan koko Beatlesin tasolle. 3/5

Aika geneeristä rokkia, ei säväyttänyt. 2/5

Näemmä Bowien kokkelilevy. On jotenkin niin "irrallista" settiä, että vaikea tällee ensikuulemalta muodostaa mielipidettä. Sanoisin 3.5/5, menossa ylöspäin?

Miellyttävän jazzahtavaa poppista. Omia suosikkeja oli People's Parties ja Car on a Hill. 4/5.

Kuin lapsi olisi päästetty valloilleen studioon -- ja nyt siis 100% hyvällä tavalla! Leikkisä, luova ja yllättävä. 4/5

Suosikki-CCRiäni. 4/5

En varsinaisesti välitä tästä levystä. Ois muuten ehkä 2/5, mutta Ironicissa yksikään asia ei itse asiassa ole *ironista* vaan enemmän huonoa onnea. Tästä vitutuksesta vähennän yhden tähden eli Phil Spectorin joululevyn kanssa samaan koriin.

Varsin hyvä torvirock-levy! 3/5

Napakoita, vaihtelevia ja ennen kaikkea hyviä kappaleita. mitäpä sitä sen enempää satuilemaan, 5/5.

Ihan kiinnostavaa teknoa (?) ei silti ihan yllä neloseen.

Varsin nautinnollista folkkia. 3.5/5, voi noustakin.

Yllättävästi levy parani loppua kohti! hauskaa miten selvästi kuulee että levy on 2000-luvulta eikä vanhempi. 4/5

tää oli tähän mennessä paras reggae-levy, mut ei vieläkään oo mun genre. 3/5

Olipa melankolisen kaunis ja musiikillisesti kiinnostava levy. Nautin! 4/5

Vähän väsynyttä Eltonia. Pakkohan tältä on olla useampi levy tällä listalla jos tääkin on täällä, koska aika outo valinta musta muuten. 2/5

Enpä tienny että Joplin oli tehnyt näin rokkilevyä! Varsin hyvä kokonaisuus, 3/5.

Come on Eileen on ihan hyvä biisi, muuten aika eh levy.

Klassikko!

Varsin toimivaa! Menee jazz-listalle

Ehkä Beatlesin paras levy. Eipä muuta, 5/5.

Chemical Brothers on musta ollu ihan kiinnostavaa, mutta ei mitään lempparimusaa. 3/5.

About just mitä odotin tältä levyltä

Kenties yksi suosikki-jazzlevyistäni

Alku ihan vakuuttava, mutta sitten alkaa hidastelu. sanotaan 2.5/5

Kiinnostavahkoa jazziinkin menevää rockia

En ollut kovinkaan vakuuttunut, mikään biiseistä ei sillee iske vaikka ihan letkeää onkin.

Tykkäsin tästä kyllä, Roadrunner varsinkin todella kova biisi. Sanotaan 3.5, pyöristyy neloseen.

Tykkäsin kyllä tästä, oli vähemmän raskasta kuin mitä kansikuvan perusteella olisi voinut olettaa.

Dylan toimii kyllä aina

Erittäin solid rokkilevy

Myönnettävä on, että en oo SOADn isoin fani mut toimiihan tää.

Aika keskivertofunkia

Yh olipa geneeristä kasarirockia ja joka biisi kuulostaa samalta.

Ei lisättävää

Meh, eipä oikein iskeny tää Panteran tykittely.

Vähän tylsä

Ah mitä upeita valitusvirsiä tähän maanantaityöaamuun <3

Klassikkoasemaan noussutta sämpläysmusaa.

Herranjestas miten tylsä levy. Miten voi olla näin paljon huonompi kuin loveless :D

Alan lämmetä PJ Harveylle.

Sydän sulaa kun kuuntelee tätä kultaista ääntä veistelemässä rakkaudesta. 3.5, mut annetaan nyt 4

Olipa tykittely! Ei mikään lemppari Davis-levy, mutta eipä mies huonoja levyjä tee.

Huh huh tiukat 80 min bongottelua :D kyllähän se pistää punttiin vipatusta, vaikka ehkä vähän alkaa kyllästyttää loppua kohti.

Olipa poikkeuksellisen hyvää jazzia! 4/5

Täältä ne klassiset blues-renkutukset. Varsin kiva kyl!

Huh ku pistää hikoiluttaa tää seksuaalinen energia -- tai sit se on helle. Anyway, Prinssi pistää menemään! 4/5

Jenkkirockin huippuja. Ei huonoja biisejä, pelkkää rautaa.

Laadukasta psykerockia osaltaan, sit joukossa jotain Lear Jet songeja. Vähän epätasainen, 3/5.

Ihan hauskaa indierokkailua, sanotaan 3.5/5

Tom Waits on uusi tuttavuus tämän listan kautta, mutta levy levyltä diggaan enemmän!

Voimakasta menoa! Erityisesti Respecthän on nyt klassikko. Jostain slowareista en sit niin välittänyt, joten taitaa mennä keskitielle 3/5

En tiedä, onko näiden livelevyjen paikka tällä listalla ihan perusteltu. Ei mitään elämää suurempaa rokkia, sanotaan nyt sit se 3/5.

Melkoinen hittiputki kyllä. Ei ehkä koko levyn mittaisena kantanut, mut yksittäiset biisit hyviä.

Cover-levyksi varsin hyvä. Vielä odotellaan aikaa, kun Dylan tosissaan aktivoituu biisintekijänä. 4/5 nautin

Eh vähän tylsähkö. Jotain hyviä biisejä joukossa, mut kokonaisuus 2/5

Tää Wu-Tangin Kung-Fu-räppi on kyl kiinnostavaa. Oman aikansa ikoni ja hardcoreksi aika jees, vaikka ei ookaan mun lempi hiphop-tyyli. Sanotaan 4/5.

Hyvä bändihän tämä on. Tykkään ehkä vähän enemmän myöhemmistä levyistä, mutta ansaitsee tämäkin 4/5.

Vähän tylsä levy, tosin en ehkä keskittynyt ihan 100%. 2/5.

En löytäny mistään koko levyä niin laitetaan keskitien 3/5. Puolikkaan levyn perusteella lienee hyvä.

Muistan jotenkin todella elävästi kun toi nimikkobiisi oli kerran läppänä Simpsoneissa. En ymmärtäny muksuna siitä mitään :D ihan jees kyllä nimenomaan se biisi, kunnon tiluttelua. Puolet levystä siis hyvää, joten annetaan 3

Sydämestäni on alkanut löytyä pehmeä kohta folkille ja onhan tää siinä genressä hyvä erityisesti debyytiksi. 4/5.

Alkoi vahvemmin, sit meni vähän turhan kokeelliseksi kaikkien piippausten sun muiden kanssa. 2/5.

Sinatra tippuu about aina, myös nyt. Hienon melankolinen levy, 4/5

Aurinkoinen levy ja ihan kiinnostavia tekstejä sen perustella mitä sain napattua. Varsin hyvä siis. 4/5

Varsin geneeristä kasari-elektrorokkia, mutta ei huonolla tavalla. 3/5.

aivan todella kova levy! erityisesti loppuraidan kitarat jää raikaamaan päähän. 5/5.

Wildfires lienee levyn kovin hitti, ja se on kyllä jees. Muuten tykkäisin enemmän, mutta pari raitaa ei oo kovin mielenkiintoisia niin jätetään nyt 3/5

Energiaa on, mutta ehkä mun plebeijikorva ei löydä kauheesti uutta sen pauhaamisen takaa. 2/5

Klassikko! Hämmästyttävää, että tavallaan normibändistä saa tommosia saundeja ulos. 5/5.

Kuinka monta Van Halen-levyä tällä listalla oikein on :D onhan tääkin hittikimara. 3/5.

Valaistujen katujen menevää jazzia. 4/5.

En tiedä onko mussa jotain vikaa mutta Eric Clapton on musta vaan vähän tylsää musaa. 2/5.

Elvis Costellolla on kyllä hauska ääni ja muutenkin aika jees levy.

Kenties Queenin isoin levy. Yllättävän pehmeää musaa. Ei kuitenkaan mun suosikki-Queen, vaikka useampi hyvä raita, joten jää nyt 4/5.

Klassikkolinja jatkuu. Loistava levyhän tämäkin on, ja laatu pysyy kautta levyn kovana.

Vähän tylsempää ysäri-indietä. 2/5.

Pakko arvostaa naista siitä, että onnistui lyömään läpi aika myrkyllisesti miesvaltaisessa genressä! Tässä ei olisi onnistuttu myös ilman hyviä biisejä, joten 4/5 helposti ansaittu.

No niin, nyt on semmosta mitä odotin tältä listalta miljoonan britti-indie-rocklevyn sijasta. Kunnollista. 4/5.

Bileräpin klassikko. Oon yllättynyt, miten vähän huono tää oli. 3/5.

Räminää! 4/5.

Miellyttävää elektro-rock-poppista, mut joku salamanisku vielä puuttuu et nousis neloseen. 3/5

Miellyttävä saundi ja ihan jees sanatkin. 3/5.

Vähemmän omassa kuuntelussa ollutta Floydia. Monipuolinen ja kiinnostava levy, 4/5.

Juuh grindcore. Sanotaan 3/5, täsmälleen sitä mitä odotin. Ei mun musaa mut hyvä et on listalla.

Herkkä ja kaunis levy, iski kyllä. 4/5, voi tulevilla kuunteluilla nousta täyteen femmaan.

Funkkaavaa menoa! 3/5

Nautinnollista poppista! 4/5

Herrajestas miten tylsä levy. Nyt en kyllä ymmärrä että miksi on listalla.

Oon varmasti kuullut koko levyn (tai jos en kokonaan niin paljolti ainakin) osissa mutten aiemmin kokonaan. Ihan jees, mut ei kovin kiinnostava kuitenkaan. Sanotaan 2.5/5

Vieläkin oon vähän sitä mieltä että Sonic Youth on vähän tylsänpuoleista. 3/5.

Sydämeni sykkii tämmöselle korniudelle. En tiedä onko tää objektiivisesti hyvää musaa mut pakko antaa 4/5. Master's Call, ah mikä melodramaattisuuden huipennus!

Hieno levy ja siistiä kuulla tästä länkkärivaltavirrasta poikkeavaa vastarintamusaa! 4/5.

Mukiinmenevän rento levy, 3/5.

Riders on the storm soinee viikkokausia päässä. Doors kyllä toimii, 4/5.

Monipuolinen ja War Pigs on kova stygä!

Klassikko, eikä syyttä. Nyt vasta vihdoin selvisi, että ne väärinpäinsoittosatanismihommat on ainakin osittain täältä :D

Varsin nautinnollista synkistelyä maanantaihin. Jos Nick Cave olis syntyny tähän aikaan niin sillä varmaan olis True Crime-podcast. Onneks ehti alta pois!

Ihan jees hiphoppia, mut ei ihan omaan makuun. 3/5.

Avausraita vahva ja muutenkin ajan hampaan kestänyttä folkia. 3/5.

Sitä parempaa brittirockia. Sunny Afternoon saanut klassikon aseman syystäkin, mutta muutenkin tasaisen vahva levy. 4/5.

Ihan hauskaa indie-naputtelua, seassa pari hyvää kappaletta. 3/5 kuitenkin.

Sukellus Americanan syvään päätyyn. Lopetusraita ehkä oma suosikki tältä levyltä, mutta myös esim. avaus ja isommat hitit toimii. 4/5.

Varsin kiinnostavaa indierokkailua omalla soundillaan. En kuitenkaan ehkä ihan valtavasti innostunut, joten jätetään 3/5.

Osa biiseistä ihan jees, mutta enemmän olisin kaivannut kovaa ajoa rytmittämään tätä vähän tarpeettoman pitkää levyä. 2/5.

En ehkä ihan valtavasti innostunut, olisin kaivannu vähän enemmän joko jatsailua tai menoa. 3/5

Viikonloppu eessä taas ja milläpä sitä aloittaisi kuin synapoppiksen klassikolla. 4/5

Synapoppis-suunta jatkuu, edelleen vahvana! 4/5

Won't Trade on kyllä kova stygä! Muutenkin varsin jees nollariräbäytykset, 4/5

Kovaa räminää, hauska levy. 4/5

Kuuntelen toisinaan pitchforkista hyviä arvosteluja saaneita levyjä, ja muutama genre on hyvin tyypillisiä siellä. Esim. just tämmönen poppis-R&B, jossa on rotuaiheita taustalla. Eipä siinä, ihan kiva levy, jossa on sen verran vilpittömyyttä, että voin pienestä tylsyydestä huolimatta antaa 3/5.

Alkoi verrattaen tylsästi mutta oli siellä jotain kiinnostavaakin loppua kohti. 3/5

Varsin hauskaa funkkistelua. Letkeä meno ja sopivan pituinen platta. 4/5

Tää oli kova! Varmaan kyseisen bändin paras levy. 4/5

Liian vähän tulee kuunneltua tämmöstä melodista elektro-settiä. Hyvä levy! 4/5

Cash on taitava muusikko mutta jotenkin ärsyttää. Myös todella kiusalliset sensuroinnit spotify-julkaisussa, eli tällä kertaa 2/5.

Varsinainen klassikko tämäkin. En oo valtavasti Suedea kuunnellut, mutta pitääpi ottaa enemmän levylautaselle! 4/5

Ihan hauska ja menevä levy! 3/5

Raaka ja henkilökohtainen eikä vailla huumoria. En ihan vielä ehkä nelosta anna mutta pitää laittaa artistia enemmän kuunteluun. 3/5

Wu-Tangista tuttua laatua. 3/5 ei oo kuitenkaan mun genre

Yläasteella taas. Oman aikansa kuva, ja edelleen toimii ihan hyvin! 3/5

Äh ei jaksa kyl kahta tuntia Metallica-pippelöintiä. 2/5 miks tää on listalla.

Tykkäsin kyllä tästä. Mukavan seesteistä menoa monessa biisissä. 4/5

Upea ääni ja hieno levy. Edelleen toivois että olis enemmän tämmösiä uusia tuttavuuksia listalla Metallican cover-keikkojen sijasta.

Ihan jees progeilua! Jethro Tull on vähän tuntemattomampi, pitää pistää joskus tulevaisuudessa kuunteluun. 3/5

Maittavaa pianovoittoista jazzia. 3/5

Sitä parempaa klassikkorockailua. Sopivasti rouhea, sopivasti letkeä, 4/5

Hyvää S&G-poppistahan tämä levy on. America on todella kova biisi. 4/5.

Marvin pistää menee! Ei lemppari artistilta, mut 3/5

Ehkä alan vähitellen lämmetä Björkillekin. Voimakkaiden tunteiden paikasta tämä(kin) tulee ja sitä on pakko arvostaa. 4/5

Taattua laatua bändiltä. Ei oma suosikki tuotannosta, mutta erittäin vahva 4/5.

Aika perus kantria, en sävähtänyt. 2/5.

Vähän pitkänpuoleinen, mutta Nick Caven taattua laatua. Nipsaisen kuitenkin yhden tähden pois. 3/5

Ihan jees kokonaisuus mutta siihen jää. Tasapainoilen 2 ja 3 välillä, mutta muutama biisi on sen verran jees (A Child's Claim ja Good Time Boy) että menköön 3.

Äärimmäinen levy! Voimakasta HC:tä ja vedettynä sillee että bändistä otetaan ihan kaikki irti. Olis ollu siistiä nähdä nää livenä aikanaan! 4/5

Vähän tylsäksi jää näin ensikuulemalta. Kenties tulevaisuudessa opin arvostaa. 2/5

Legendaarinen bändi ja kyllä tämä myöhempikin tuotanto toimii. Suorastaan odottava tunnelma, sopii hyvin tähän aatonaattoon. 4/5.

Tykkään kyllä tästä aikaisesta The Whosta. Vähän tuntuu toistavan välillä aikansa brittirockin konventioita mutta jotain omaa siellä on myös. Sanotaan 3.5/5, pyöristyy ylöspäin.

Hienosta positiivis-katkeransuloisesta paikasta tuleva hittikimara. Vähän arvon 4 ja 5 välillä mut annetaan nyt femma, niitä tulee jaettua aika harvoin.

Anakirstista ja aikaansa edellä olevaa menoa! 4/5 helposti

Hienot jäähyväiset yhdelle angloamerikkalaisen maailman suurimmista muusikoista. 4/5

Eh ei ihan tää kolmikymppinen puoliläppä-räbä ihan iske. 2/5

Bowie-kimara jatkuu. En ollut tästä levystä erityisen innoissani (siis Bowie-levynä) mutta kyllä se 4 varmaan pitää silti antaa. Kertonee jotain artistin keskimääräisestä tasosta.

Vähän tuntuu että tää psykedeelinen rock-ooppera on Briteissä jo oma genrensä. Ihan hauskaa musiikillisesti, tosin ei mitään ihmeellistä, enkä ehkä niin paljoa syttynyt teksteille. Jotkut biisit kyllä jees! Sanoisin et 3/5, voi ajan myötä ehkä noustakin.

Kädenlämpöistä auringonlasku-hempeily-pop-rockia. En innostunut, 2/5.

Mukavan monipuolinen levy, ja muutama hyväkin biisi. 3/5

Bruce Springsteen on synkissä tunnelmissa parhaimmillaan. 5/5

Just sitä mitä bändiltä voi odottaa: räminää, ryminää, rockia! Hyviä biisejä, mutta kokonaisuus taitaa hintsusti jäädä kolmosen puolelle.

Kaks vikaa biisiä nousi yli muiden, mutta muuten vähän tylsänpuoleinen. Menköön nyt kolmosella.

Hyvää vanhan ajan punkkia! Meneehän se

Vähän tämmöseks hissimusaks menee. Taustalle laittaisin mut kuunneltuna aika tylsää. 2/5

Ihan hauskaa tää west coast-räbä myös, vaikkei sinänsä ookaan mun genre. Sanotaan 2.5/5, pyöristetään ylös.

"Se" Beach Boys-levy. Onhan tämä komea kokonaisuus biisien, instrumentaation ja impaktin perusteella. Eli eiköhän se 5/5 ole ansaittu.

Huoh miks näitä livelevyjä pitää olla. Studiolevy Motörheadilta oli ihan hauska mut en ymmärrä miks tää nyt oli niin hieno keikka.

Ihan jees ysärirockia. 3/5 varma

Eh tykkään ehkä bändin myöhemmästä tuotannosta enemmän, mutta oman aikakautensa tuotteena ihan kiinnostavaa.

Hauskaa punkkia ja meneviä biisejä! Keskimääräistä parempi, joten pyöristetään neloseen saakka.

Taas ollaan klassikoiden äärellä! Yllättävän hyvin kestäneet aikaa muutkin biisit kuin levyn megahitti. 4/5

Mikähän tässä S&G-kombossa on, kun onnistuvat musiikillaan niin koskettamaan. Kauniisti ja mielenkiintoisesti sovitettuja kappaleita, ja sanoissakin riittää pohtimista. 5/5

Moderni kantri on ollu mulle aika vaikea genre. Levy on ihan mukiinmenevä, 2.5/5

Proto-punkin rouheet bassolinjat jyrää!

Kelpo räp-klassikko! BIG:llä on hyvä flow ja monesti kiinnostavat taustat. Ei ihan neloseen yllä mulla mut ansaitsee paikkansa listalla.

Hyvää blues-menoa! Ei ihan neloseen yllä, mutta melkein.

Nimikkokappale hieman muita kiinnostavampi, muuten varsin tylsäksi jäävä levy. Lisäksi tuotannon puolella kauheita ysärijuttuja, jotka rasauttaa vieläkin. 2/5

Joo samaa sarjaa kuin edellinen levy. Ehkä vielä vähän tylsempi ja huonosti lausuttua ranskaa vielä.

Ihan jees folkkia, tykkään laulajan äänestä. Matty Groves on ehkä levyn kohokohta. 3/5

Ah muistan kuunnelleeni tätä kun tuli ulos. Erikoinen ja omalaatuinen, kiinnostavalla tavalla. 4/5

Mestarillisen pianopopparin hittikimara. Ja toimiihan se. 4/5.

Aika geneerinen poppis-levy, ei napannu erityisesti. 2/5

Ei genre kyllä oikein aukea, mutta sen verran kiinnostava enkä osaa varsinaisia virheitä sanoa, että pitää varmaan se 3 antaa.

Yes ei oo mitään omaa suosikkiprogea mutta hyvä levyhän tämä on. Olin kokonaan unohtanut Simon & Garfunkel-coverin mukanaolon kyllä. 3/5

Varsin kelvollinen, jopa popahtava levy. Ei kuitenkaan ihan neloseen nouse. 3/5

Erinomainen, kekseliäs ja itseironisella tavalla hauska levy. Saundikin toimii. Vähän heilun nelosen ja vitosen välillä, mut ehkä jään nyyläilee neloseen viel. Ehdottomasti pitää kuunnella lisää tulevaisuudessa.

No onhan se ihan sinänsä toimivaa poppista. Ei oo oikein mun maailmasta tekstit ja biisit muutenkin aika yksinkertaisia, mut kaipa se nyt ihan mitat täyttävä tuote on. 3/5.

Olipa kaunis levy! Solistilla upea ääni ja sovitukset onnistuu tavoittamaan jonkin paikan syvällä sisimmässä. Helppo 4/5.

Jaa-a, nyt jäi kyllä erittäin geneeriseksi. Ei korvia särkevällä tavalla, mutta löysää on.

Ah mikä nautinto! Suorastaan upottavaa konemusaa genrensä mestarilta. 5/5

Laatulevy, mutta tän saundit oli ehkä vähän ysärille jääneet. 3/5 kuitenkin.

Tiukka ääni ja melkoinen lauluntekijäkimara! Osa biiseistä genressään oikein hyviä, osa taas jäi vähän kädenlämpöiseksi. Varmaan 3/5.

Anarkistiset beatit ja hyvä flow! 4/5

Meh, aika kädenlämpöiseksi jäi. Working girl ihan hauska biisi, muuten ei kovinkaan kiinnostavaa. 2/5.

Parempi kuin edellinen. Sanat ilmeisesti hyviä kun useampi harkinnut kyseisen levyn tekemistä, mutta enpä paljon tällä kertaa niistä kuullut. 3/5

En ihan kaikista biiseistä välittänyt, mutta Cicatriz Esp oli sen verran nautinnollista, että nostaa kolmoseen arvosanan.

Ihan hauskasti venkoilevaa brittirockia, jota toki listalla on ollut jo aika paljon -- eikä olla vielä edes puolessa välissä. huoh. no, en keksi suurempaa valitettavaa, joten 3/5. meneehän tää.

Vähän turhan pitkä ja muutenkin vähän ihmeellinen Lynyrd Skynyrd-tribuutti. Jotkin biisit sai suupieleen puolihymyn mut taitaapi kakkoseen jäädä.

Hauskaa rämistelyä, mutta en ihan päässyt vielä kiinni. 3/5

Suorastaan popahtava klassikkokimara bändiltä! 3/5

Kaipaan Motownilta vähän enemmän räjähtävää energiaa, joten ihan neloseen ei yllä. Hauskoja biisejä kyl.

Kyllä Rush maistuu! Ei musta ihan Moving Pictures-tasoa, mut hyvä silti. 4/5.

Kakkosraita erittäinkin hyvä, muutenkin mukiinmenevä levy. 4/5

Vähän tälläsen modernin Pitchfork Best New Album-poppiksen ongelma eli ihan hyvä mut vähän tylsä. Ehkä en oo kohdeyleisöä. 3/5.

Kuulas poppislevy! musan puolesta 4/5. harvoin kommentoin näitä, mutta aika kaunis kansi myös.

Kerrankin keikkalevy, josta tulee semmonen fiilis, että olispa ollu siistiä olla tuolla. Kova meno! 4/5

Tuskasta vaikuttaa kumpuavan, mut nyt en ihan saanut kiinni. Tavallaan ihan kiinnostavaa, progehkoa menoa, mutta vähän tylsäksi jäi. 2/5

Kaunis levy, tullen kuuntelemaan lähitulevaisuudessa usein. 4/5

Bändillä on toki legendaarinen asema, mut en kyl yhtään ymmärrä miks tää levy on tällä listalla. Eikö tämmösiä pehmeitä hempeilyrocklevyjä oo 13 tusinassa? 2/5.

Kunnon hittilevy. Ei nouse mitenkään mestarilliseksi, mutta tasavahvaa suorittamista. 3/5.

Oman genrensä eli eräänlaisen bileräpin järkäle. Poplevynä aika toimiva! 3/5

Tavallaan ihan nätti levy, mutta ei enempää sykähdyttänyt. 2.5/5

En olekaan pitkään aikaan kuunnellut grungea, Vähän epätasainen levy kyllä tämä, 2/5.

Vähän ilmeisesti pelle äijä eikä nyt melkein kolmikymppiselle enää nää sanatkaan oikein uppoo. musakin aika basic. 2/5

Mestari laittaa! Ei paljoa sähkökitaran soitto tästä parane, erinomainen levy.

En oo koskaan Deep Purplesta niin innostunut. Ihan jees mut kolmoseen jää.