1001 Albums Summary

Tätä on kolmetoista tusinassa tänä päivänä. Ei pystyny kuuntelee kokonaan.

Ei jääny mieleen, mut kuunteli sen läpi

Taas kerran ihmeteltävä mitä tekee listalla. Laulaja oli kännissä? Kuuntelin läpi kuitenkin.

Monipuolinen levy, muttei liian. Muutama timanttikin joukossa, mut pari tylsää biisiä pudottaa arvosanaa

Kirjaimellisesti raskasta kuunneltavaa. Oman genrensä kärkinimiä toki, joten miljoonan kärpäsen ansiosta yksi tähti lisää.

Nyt oli jo vähän parempaa Bowiee, pari kertaa pysty putkeen kuuntelee tuskastumatta ja tahtiakin tuli naputeltua menemään paikoin.

Melkosta muniinpuhaltelua. Vaati kärsivällisyyttä kuunnella läpi, mut meni.

Hentoa poppia joka ei säväyttänyt eikä vituttanut.

Lennon oli keskinkertainen yksin, jos sitäkään.

Tuttua peruskauraa

Piristävä yllätys ja tykkäsin. Hauskoja biittejä eikä missään vaiheessa ärsyttänyt.

Ihme sekameteliä koko levy, ei enää.

Monta kuuntelua, aina tuli fiilis, et on pikkukekkulissa lauantaipäivänä auringonpaisteessa

Vähän meni ohi eikä jäänyt mitään erikoisesti mieleen

Tuli fiilis, että tää oli grungen edelläkävijä tai ainakin grunge ottanut vaikutteita. Hyvä levy ja meni tallennetuille soittolistoille

Kuuntelin autoa ajellessa, aurinkoisena sunnuntaipäivänä ja oli todella osuva levy hetkeen. Uudelleen kuunteluun tämäkin.

Ihan pätevää soitantaa, mut biisit ei juurikaan sytytä. Sisälsi aivan liikaa renkutetun ygöskipaleen, joka sinänsä on ymmärrettävää ollakseen ainoa hittiainekset täyttävä.

Ihan hauska ja nopeetemponen. Tais pyörähtää pari kertaa ympäri ja hyvä niin

Paikoin vekkulia ja ihan toimivaakin, mut kokonaisuutena liian ykstoikkosta

Hyvähkö kokonaisuus, muttei säväytellyt kertaakaan. Parempaakin Nasia kuultu.

Ikinä en oo ymmärtänyt Pink Floydin ”nerokkuutta”, 80 minuutista 20 ihan asiallista ja llput aivan turhaa ja ylimäärästä kamoissa(?) kyhäiltyä härväämistä

Sitä itseään parhaimmillaan. Sopii tosi hyvin tietynlaisiin tilanteisiin ja varmasti tulee uudelleen kuunneltua niissä tilanteissa

Kuin olis kattonut äärettömän tylsää ja hidastemposta romanttista taide-elokuvaa, jota runoilijatyypit fiilistelee housut märkänä. Itsellä ei kastunut. Pari huvittavaa biisin nimeä ja kuuntelin kokonaan...

Klassikkokamaa, mut ei sieltä parhaimmasta päästä kuitenkaan.

Ei Käteinen mulle wörki juurikaan. Yliarvostettu imo, mutta menkööt.

Ei vieläkään kyllä kokonainen levy reggaee maistunu.

Todella hyvän tuulen levy. Pakko tykätä!

Hyviä tuttuja biisejä löyty tältä levyltä. Muutenkin diggailin tunnelmasta. Hyvän mielen levy!

Laadukasta ja toimivaa chillailua taustalle. Ehdottomasti seuraukseen, mutta mitään ylivertaista ei levyltä irronut.

Törkysen kova. Levy miltä löytyy oma top5 bassoriffi. Say. No. More.

Näitä klassikoita kuunteli mielellään.

Sama ku edellinen

Mukavan olonen levy ja sopii kevyeen fiilistelyyn. Joutu kuuntelee useemmassa pätkässä, niin ei silleen jäänyt kuitenkaan mieleen.

Siis hetkinen... Vuonna 2016 tehty albumi ja pitäisi kuulla ennen kuin kuolee? En ymmärrä. Ärsytti kuunnella. Teen poikkeuksen ja annan yhden tähden, vaikka kuuntelinkin kokonaan.

Paikoin toimivaa ja mielenkiintosta, mut välillä ylitti oman taiteellisuuden käsitysrajan.

Aikasemminkin tullut levy kuunneltua ”taustalla”, mutta nyt ajatuksella kuunneltua - Aivan timanttinen, täydellisyyttä hipova kokonaisuus

Varmasti omalla aikakaudellaan jossain määrin merkittävä teos, mut ei enää tänä päivänä säväytä. Ainakaan mua.

Tätä tuli siskon kanssa kuunneltua moneen otteeseen aikoinaan ja edelleen toimii kuin häkä.

Ihan ok taustalle rentoiluhetkiin, mut sitä kamaa nyt maailmasta löytyy

Eipä kovin järisytelly, yks biisi oli hyvä

Kivoja stemmoja ja kaunista musaa, mut ei ihan uppoo

Parani loppua kohden, mut ei tää mikään masterpiece ollu

Huoh

Ihan mukava levy ja joitain tosi hyviä biisejäkin, mut kokonaisuutena ei kuitenkaan ok:ta parempi

No tää oli tällanen. Ajoittain hyvää, mut muuten ei oikeestaan. Ilmeisesti joku 80-luvun pioneeribändi ja joku musiikkipervo dumaa mua siitä ku en tienny

Entuudestaan tuttu, levyn vika biisi asetti odotukset tosi korkeelle, mut ei kohdannut.

Yksi kaikkien aikojen lempilevyistäni. Nuff said.

Pyöri siivoamisen taustalla, Mrs. Robonson-cover jäi ainoana mieleen. Pitäis varmaan kuunnella uudestaan ajatuksella?

Ei jäänyt kyllä yhtään mieleen. Ok?

Aika peruspunkkailua

Pari hyvää erottu joukosta, mut ei noussu mitään suosikeiksi ja liian pitkä levy

Hyvä levy kokonaisuusja kasvoi kivasti koko ajan. Ei turhaan kehuttu

Vähän meni ohi tämäkin, kun ei oikeen kiinnostanu toi kasarisoundi just sillä hetkellä. Tuskinpa kuitenkaan useemmallakaan kuuntelukerralla tulis mun teekupillinen

Ihan mukava levy, mut jäi kyllä edeltävän (Rust Never Sleeps) jalkoihin

Hieno, aurinkoinen albumi ja etenkin bassot toimi

Ihan hauska levy ja jaksoi muutaman kerran kuunnella läpi

Judas Priest on aika oman aikansa peruskauraa ja Black Sabbathiin verrattuna eivät kyllä pärjänneet. Iha ok.

Ei kyl hirveesti tämä Kinksin levy puhutellu, parempaakin heiltä kuullu

Siistiä musaa, joku etäisesti tuttu biisikin löyty

No jaah, vika biisi oli ihan vekkuli

Taustahälinää

Queenia monipuolisimmillaan, mut kokonaisuuteen nähden liikaa ”oopperaa”.

Kai tätäkin paskaa sit joku kuuntelee... minä en.

Mukavan ja laadukkaan kuulosta musiikkia, mut ei kovin usein oo tilannetta milloin tulisi kuunneltua. Vaatinee tutustumista enemmän miehen tuotantoon.

Ei parasta Bee Geetä, meni taustalla autoa ajellessa

Ei jäänyt erityisesti mieleen. Vika biisi vaikutti hauskalta.

Irkkumusa toimii lähes aina. Lisää rokkia ja toimii aina. Sen puutteesta pidemmän päälle jäi vähän pliisuks, mut tykkäsin kuitenkin läpi levyn

Meni aika huomaamatta ohi, en kuunnellu toista kertaa. Aika mitäänsanomaton, mut kuitenki musaa

Bobia parhaimmillaan. Aina miellyttävä kuunnella, mut wow-experience puuttuu.

Taas meni vähän ohi mistä kaikki hössötys

Pari hyvää biisiä, jotka jo tuttuja olikin, mut ei oikeen tehnyt vaikutusta muutoin

Positiivisesti yllätti ja pari ok coveriakin levyllä. Ei lähellekään kuitenkaan tajunnanräjäyttävää

Välillä heräs fiilis, et onkohan tässä sitä jotain, mut jos 95-prossasesti muuten vitutti kuunnella, nii ei yhtä tähtee enempää ansaitse. Ja kesti muuten kolme päivää kuunnella kokonaan...

Ihan vekkulia paikoin ja välillä kivaa fiilistelyä. Tykkäsin, mutta en tiiä meneekö uudelleen kuunteluun.

Tykkäsin paljon. Hauska levy, sopi kuunteluhetkeenkin hyvin. Scooby Snacks jäi erityisesti mieleen Tarantino-referensseineen.

Bläh

Ei ehkä kolahda enää yhtä paljon kuin aikoinaan liiallisen radiosoiton takia, mutta klassikko ja ensimmäisiä levyjä inspiroimassa omaa musiikinkuuntelua ja sillon tätä tykitettiinkin. Ilman muuta ansaitsee 5*

ZZ Toppia, toimii tietenkin vaikkei mun lemppari olekaan

Kyllä nää kundit vaan osas musaa tehdä. Ehdottomasti timanttia ja tähtikaartia.

Ei juuri puhutellut

Pingviinikahvilassa ois varmaan toiminu paremmin ku kotikoneella töitä tehdessä

Tää oli hyvä! Toimivaa seiskytlukua, viihdyin koko levyn ajan ja voisin kuvitella, et Steven on ottanut tästä vahvoja lauluvaikutteita.

Björk on vaikeeta musaa ja aika usein se ärsyttää outoudellaan, mut tää levy miellytti kokonaisuudessaan

Tuttu entuudestaan ja ei todellakaan haitannut kuunnella taas. White Stripes on vaan kova!

Vähän muniinpuhalteluosastoa. Ei tehnyt vaikutusta

Ikinä en oo digannu enkä diggaa tämänkään jälkeen. Keskinkertasta pimputtelua ja heti ku tää masentunut angstilaulaja avaa suunsa nii alkaa vituttaa

Hieno levy täynnä klassikoita!

Just

Hauska levy

Ei pystyny tätä ulinaa kuuntelee loppuun.

Ei pahaa sanottavaa, tollasta ok perussambahommaa.

Toimis siellä kuuluisassa utuisessa jazzyökerhossa New Yorkissa. Autossa tavallisena arkimaanantaina ei aivan.

Melko solidia old schoolia

Sellanen... Vähän kiukulla kyl piti kuunnella loppuun

Olihan levyllä muutama kiva biisi, mut ei pessyt omia Beatlesien lemppareita. Taso niihin nähden aika alhaalla tällä levyllä

Musiikkihan sinällään oli ihan ok, mut 2 vitun tuntia aivan liikaa mulle. Koko viikonlopun ajan yritin kuunnella loppuun, mut en tainnu ees ehtiä ku piti välillä muutakin kuunnella. Taidan olla musiikillisesti sivistymätön paskiainen

Hauska ja kompakti, meneviä biisejä

Hieno debyytti, mut FF-standardeissa tää oli vasta alkusoittoa - kirjaimellisesti

Sen tyyppistä kantria mikä mulle toimii ja oli lepposaa kuunnella. Paikoin hyviä fiilistelybiisejä

Jäi perjantaina kesken enkä muista mihin jäin eikä kyllä kiinnostakaan

Aika uninen, en tykänny.

Instrumentaali oli vekkulia, mut laulu pudotti pisteitä. Ei jotenki lähteny

Vähän ku Massive Attackia ja Nightmares on Waxia sekasin, I like!

Mitäs erikoista tässä nyt sit oli?

Kun kuvitteli itsensä Apollon afro-sundayhin, niin toimi, mut muuten ei

Radiohead-kokonaisuudeks ihan siedettävä

Ei herättänyt tunteita

Tuttuja hittejä. Ei kyllä mun juttu, mut tän levyn osalta ymmärrän hyvin listalta löytymisen

2min riitti. Yli ihmisen käsityskyvyn menevää, että tää löytyy listalta. Vai onks tää se levy mikä kuunnellaan vikana ku tappaa ärsyttävyydellään ja surkeudellaan ja sen takia listalla?

Ihan hauska ranskalaisfiilistely. Mies tulkitsee

Ilosta irkkuilua, mut ei mitään erikoista

Todella kova levy tämäkin

Ekan biisin aihe ratkaissut suosion?

Ei

Tääkin Bossi ihan ok, mut kokonaisuutena en kahta kertaa pidempään jaksanu kuunnella. Kakkosraita jäi hyvin mieleen

Tiukkaa settiä ja yks tuttu klassikkokin mukana.

Really?!

Ei lempparein miehen levyistä, mut nostalgiat heräsi. Bodycount saa aina adrenaliinin virtaamaan ja tsempin päälle. Hauska oli kuunnella pitkästä aikaa

Tasasen hyvää ja aika moni ennen kuulemattomia biisejä. Näkisin, et tätä varten tää koko homma on

Hauska proge ja sopivan lyhyt sellaseks. Työn teon taustalle toimivaa

Kyllä tän kuunteli, mut en näe itteäni kuuntelemassa toista kertaa

Come on, Doors hei… timanttista ja kestää aikaa. Ei vaihtoehtoja.

Hyvän fiiliksen levy

Tämä(kin) oli hyvän fiiliksen levy. Ei täysin uus tuttavuus, mut positiivinen bongaus silti

Laajemmin ajatellen vaikuttava levy (hitit ja rappiin lainatut biitit), niin pakko arvostaa, mutta ei iskenyt kunnolla kuitenkaan

Paikoin liian sekavaa mulle ollakseen huipputasoa, mut rytmittelin mukana

4. raita oli hyvä. Muutoin muistutti Coldplayn välttävän tason biisejä

Ei parasta tuotantoaan, mut toimi kuitenkin

En lähellekään ekstaasia päässy, mut ei tää huonokaan ollut

Ihan pätevä levy

Ei nyt mitenkään ihmeellinen, mut kyllä mielellään kuunteli

Toka vika, Paper Planes oli hauska ja tuttukin. Ainoa syy miks levy saanu huomioo? Ei mitenkään kuulu tälle listalle.

Tiukkaa tykitystä. Ois ollu nastaa olla tolla keikalla, vaikka aika lyhyt oli. Kuitenkin sopiva.

Uutta mulle, ihan jeekkis

Ihme settiä taas, säälikakkonen

Menevää ja mukaansatempaavaa

Moneen kertaan ennenki kuultu levy. Todella lähellä viittä tähteä, mut pieni ripaus sitä jotain lisää tarvittais

Solidia rokkia, mut KISS ei oo oikeen ikinä ollu mulle mikään juttu

Mun makuun yliarvostettu levy. Miljoona kärpästä ja silleen kait…?

Vähän oli sellasta tyhjänpäivästä eikä biisit tahtonu erottuu toisistaan. Ja pitkäkin oli. Meni se taustalla.

Kolmisen kertaa kuuntelin ja tykkäsin. Siistiä lightrokkia kevyisiin tai vähän raskaampiinkin tunnelmiin

Ei

Aina sillon tällön tää löytyy Spottarista soimasta. Timanttista, mut pienestä jää kiinni, että olis kokonaisuutena 5*. Joitain biisei tulee skipattua, mut muistaakseni lukioajoilta asti levy kulkenut sydämessä ja antanut terapiaa. ”Now shut the fuck up and get what’s coming to you. You were supposed to love me! Now bleed bitch bleed!”

Eka biisi huolestutti vahvalla kantrivivahteella, mut levyhän alko nopeesti kasvaa raikkaaks rallatteluks.

Fuck no. Ihme, että jaksoin loppuun asti. Vaatinee eksaktin fiiliksen, jotta tätä voi pitää hyvänä levynä.

Mitäänsanomaton, soi taustalla läpi kuitenkin häiritsemättä.

Ihan makeeta kamaa läpi levyn. Hauska detalji ku huomasin, että yhestä biisistä oli Die Antwoord lainannu samplen.

Yks saatanan pitkä reggaebiisi? Tekis mieli antaa yks tähti ihan vaan ykstoikkosuudesta, mut kyllä sen sieti läpi kuunnella.

Muutama ihan toimiva biisi/hetki levyllä auttoi saattelee levyn loppuun, mut loppupuolen japaniskeida ei toiminu

Onneks oli lyhyt levy.

Justjoo, ei pysty antaa yhtä enempää. Olkoot vaikka kuinka edistyksellinen levy, mut ei pysty arvostaa tällasella listalla

Nostalgiset fiilikset! Levyhyllyltä löytyy samainen levy CD:nä ja toimii edelleen ku junan vessa. Herättää aina muistoja. Todella kova.

Pari hyvää biisiä fiilistelyineen, mut päällimmäinen tunne kuunnellessa oli, et loppuis jo

Uuh, meni täydestä torstaiaamuna kahvia juodessa sohvalla. Jätti hyvän fiiliksen ja päivä voi starttaa!

Vaikkakin alkuaikojen settiä, niin peruspunkkiahan tää oli. Ei mitään mistä pitäis liiemmin innostua.

Eipä tuohon lisättävää, toimiva levy

Mukava vanha uutuus mulle. Fiilailin auringonpaisteessa autossa vaikkei mieltä mullistavaa kuitenkaan ollut

Levy ratsastaa kahden hyvän biisin maineella

Iha ok

Aiempiin vastaantulleisiin levyihin verrattuna tää nappas heti ja piti otteessaan loppuun asti. Vaikka pari, syystäkin, hittiä levyltä löyty, niin kaikki biisit oli vähintään hyviä

Solidia

Yllättävän freesi 70-luvun levyks. Ihan hauska rallattelu, mut ei iskeny kuitenkaan

Paljon parempi ku edellinen, mut en mä tälläkään kuuhun päässy. Kuitenkin melko tylsää musaa

Groovea löyty ja suurimmalta osin oli viihdyttävä levy. Piti muutaman kerran kuunnella. Tosin en usko, että tulee löytymään omilta soittolistoilta.

Letkeä rallattelu, joka toimi aamusta iltapäivään tunnelman kohottajana

41 minuuttia ja 11 sekuntia kestänyt slovari. Ei se nyt paskaa, mut tuskaista oli kokonaan kuunnella

Hilpeähkö

Who ei tälläkään pettänyt - Tosin vain levyn nimen puolesta + kansitaide toimitti. Yks biisi oli ok ja loput levystä ois tehny mieli skippaa. Kuitenkin kaks *, koska ei se Kraftverkia ollu.

Ei oikeestaan mitään ihmeellistä sanottavaa, peruskakkonen

Hyvä ja tasanen kokonaisuus

Ihan hyvä levy, melkeen kolmonen

Peruspunkkia, onneks oli lyhyt levy ku ei mitään kovin ihmeellistä tarjonnu

Meni vähän huomaamatta ohi, ei Elvistä parhaimmillaan

Siisti levy, aurinkoiseen lauantaihin ison kahvin äärelle

Taas meni vähän kategoriaan ”muniin puhaltelu”. Ei kuitenkaan millään tavalla tuskastuttanut ja yks tai kaks biisiä oli ihan mukaansatempaaviakin

Piti pari kertaa kuunnella, et pysty mielipiteen muodostaa: meinas toimii, mut kokonaisuus jäi vähän laimeeks

Onhan tää kaunista kamaa, mut toistaa aika paljon itseään. Ekan biisin perusteella 4, loppua kohden tippu

Ehjä levykokonaisuus. Ykkösraita toki loppuunsoitettu, mut kyllä sen tässä yhteydessä kuunteli ja loppulevy oli vähintäänkin miellyttävä

No ei ollut kyllä ihmeellinen

Hyvällä maulla varustettu laadukas ja tyylikäs rap-albumi, mut motään ihmeellistä tunnetta ei saanut aikaan

Loistava levy

Jo vähän parempi genrensä levy, mut ei tälläkään kuuhun menty - 2,5 eli pyöristyksen voimalla

Kyllä tätä kuunteli, mut ei koko levyä. En jaksanu loppuun asti. Varmaan elämäntilanteeseen nähden täysin vääränlaista.

Ei

Yks kuunneltava biisi ja senkin Nirvana coveroinu paremmin. Skippailin enkä kuunnellu niitä extroja

Ihan eheä kokonaisuus, vaikkakin tuntui ettei biisi vaihtunut missään välissä. Chicciä siellä ja vähän Freakiä täällä

Ei tää ollenkaan huono levy ole, mut I ja II asettanut riman, niin korkeelle, et 3* maksimi mitä voi antaa

Ihan hauskaa ja piristävää musisointia. Tästä(kin) kuitenkin jäi wow-efektit kokonaan pois

Onneks oli lyhyt, nii heti laulun alettua oli nopee skippailla levy läpi

Aika samaan kategoriaan muiden jazz-levyjen kanssa

Tusinakamaa mulle, en ymmärrä tämän levyn hössötystä. Ihan liian pitkäkin ja meni skippailuks

No tää nyt taas floppas

Ikinä en oo ymmärtäny. En tainnut edes skippailemalla päästä loppuun

Ai että, toinen mokoma perään. Ei.

Isossa mittakaavassa ihan laadukasta räpäytystä, mut suurin osa onkin yhen tähen osastoo

Näin jälkeen ku muistelen et mikäs tää ees olikaan, nii ainoastaan muistan ajatelleeni yhtä tähteä

Olematta sen suurempi jazz-tietäjä, niin sanoisin, että hienoa kuunneltavaa ja muutaman kerran soitin läpi. Wow-elämys jäi, mut livenä se varmaan toteutuis

Ei mun juttu, mut meni

Eheä kokonaisuus, pari tosi hyvää biisiä.

Välillä ihan ok, ei vaan sopinu päivän tunnelmiin. Oli aika pitkälle samanlaista koko levy

Hieno levy ja vaikken usein niitä samoja vakkari-Santanoja jaksa kuunnella, niin tässä meni ympäri muutamaan kertaan ja mieluusti

Taattua Neilikkaa

Tasaisen hyvä levy. Lähti aamu hyvin käyntiin, mut mieluummin kuuntelisin ”best of”-levyä

Yhden hitin levy, jonka kuunteli mielellään pitkästä aikaa, mut loppulevy olikin aika harmaata ja massaan katoavaa

Löytyy perushitit, ihan ok

Semmone. Sunnuntaidarralevy.

Ei mikään ihmeellinen, mut ok

Vuodelta -98 tällasta kamaa. Mitä ihmeellistä tossa oli? Beats me

Loppua kohden aloin lämmetä ja hyvä kokonaisuus

Outo levy. Välillä meinas olla hyvää, mut ei sit kuitenkaan

Outo, mut välillä jollain tasolla puhutteli. Sarjassamme ”sekava uni”

Ehtaa Cypressiä, varma kolmonen

Taas tällasta kokeellista meteliä mitä ilmeisesti ei kukaan ollut vielä kokeillut. Buu sägar jag

Ei antanut oikeastaan yhtään mitään. Pari skippasin ku kävi tylsäks. Usein varsinkin laulu nimenomaan oli plääh

Meni mukavasti huomaamatta töitä tehdessä. Pitäis ehkä kuunnella vielä pari kertaa läpi, mut ei sit kuitenkaan ku levyjä rästissä ja ei se nyt niin mieleen kuitenkaan jääny

Mukavasti soi taustalla vaikkei kyllä suuria tunteita heränny

Ei ihan lähteny tää rallattelu. Varmasti sopii elokuviin yhden kahden kappaleen verran ja menisi kivuttomasti, mut en mä tästä innostunut mitenkään

Vaikka fiilistely ja levyn iskukyky jäi matalalle, niin tasalaadukas kokonaisuus silti miellytti

Oli jo vähän parempaa Nickiä, kun vertaa siihen älämölölevyyn, joka kulki jollain toisella nimellä. Mutta ei tällä kuuhun menty

Ehkä yks tai kaks hutia, mut muuten erittäin viihdyttävä

Kaks biisiä oli entuudestaan tuttuja, joista toinen aivan läpipuhki soitettu, mut tätä kuunnellessa toimi sekin tosi hyvin. Vekkuli kokonaisuus

Hyvin mukavasti toimi taustalla ajaessa autoo ja pari kertaa pyörähti ympäri. Helppo kolmonen

Pari hyvää biisiä nosti levyn tasoa, mut muilta osin meni vähän ohi huomaamatta. 2,5 mut enemmän 2 kuitenkin

Ei ihan niin paska ku ois voinu olettaa, kagosen puolelle juuri ja juuri

Ei tarvii toista kertaa kuunnella. Masentava kokemus

Born to run herättää aina tunteita, kun on vielä FC Mojon anthemeita rockfutiksessa, mut muilta osin levy jäi vähän pliisuks. Kuitenkin laatua löytyy

Jos koko levyn taso vastaisi I’m only happy when it rainsia, niin olis ehdoton femma. Valitettavasti loput aika kaukana siitä, joten helppo antaa 3

Ekan biisin jälkeen lopahti ja nopeesti teki mieli vaihtaa levyä

Leppoisa pläjäys.

Bluesilla lähti aamu loistavasti käyntiin. Varsinkin kun nimen perusteella ennakkoluulot oli ”eiih, taas jotain kantria?”

Ei jääny mieleen ja ku näin jälkikäteen arvostelee, nii kakkonen?

Ihan okei vaikken Eaglesii oo ikinä varsinaisesti fanitellu. Onneks se puhkisoitettu ei ollu tällä levyllä

Jäi kesken kuuntelu eikä mikään oikeen innosta kuunnella loppuun valitettavasti. Depechen tyyli lähinnä ärsyttää mua, mut ei se silkkaa paskaa ole

Tommonen perusrallittelu

Smh

Pari vaisua tsipaletta, mut muuten palautti kivasti mieleen 2000-luvun taitteen, kun tuli kuunneltua melko ahkerasti tätä levyä

Ei kelvannut kyllä lääkkeeksi mihinkään. Lullabyn ja parin muun biisin lyhyiden hetkien ansiosta välttää ykkösen. Tylsää maalailua 95%

Erittäin hyvää keskivertoa, mut ei riittävän mieleenpainuvaa, että yltäis neloseen. Tunnistettavaa Bobia

Viihdyttävää, mut ei maata mullistavaa. Kyllä se sen kirjan vaatis, että lukis näistä miks löytyy listalta

Kiikunkaakunkakkonen

Jeekkiskamaa

Kevyttä skatako tää oli? En muista, mut ei se ainakaan vituttanu

Näitä kolmetoista tusinassa. 2017 duunattu levy, nii en ymmärrä etikoosuutta. Vai oliks tää tän subgenren ensimmäinen? Tylsähkö

Melko tylsä tämäkin levy. Ei herättänyt juuri mitään tunteita

Kuuntelinkohan loppuun… joutu niin pätkissä kuunnella, että ei oikein mitään muistikuvaa tästä. Taisi paikoin olla ihan kivaa settiä, mut mitään ”oho”-fiiliksiä ei syntyny

Rauhallista ja hienoja melodioita, mut sellanen tietynlainen iskukyky puuttu, että osuis sieluun

Kevyttä ja samaistuksen puute. Kantrivivahteet luonnollisesti ärsytti, mut paikottaiset bluesbiisit toi eloa.

Nyt vasta tajusin ku en eilen illalla saanu unta, et ois pitäny tää laittaa soimaan. Aikas mitäänsanomaton, mut ei megaskeidaa kuitenkaan

Parempi laulaja ku tää hyypiö, nii ois voinu kolmosen livauttaa

Mahtava! Menis monta kertaa putkeen, mut piti kahen jälkeen lakata ku jonoa kertyny. Suosikkeihin

Taas näitä minkä hypeä en hiffaa. Pöllyssä varmaan femma

Kyllä toimi. Automatkalle sopi lähtölaukauksena mökkireissuun

Kyllä jäi ihmettelyn puolelle. Yks biisi oli tuttu entuudestaan - Trouble Every Day ja se on kyl hieno biisi. Muutoin odotteli vaan, että levy loppuis

Tykkäsin levyideasta, täytyy vielä pari kertaa ainakin kuunnella

Ihan vekkulii settii. Perusbrittipunkin olosta seiskytluvulta, mut toimi mulle

Meni jotenki oudosti ohi, mut en palannut. Tota ihan tarpeeks jo kuultu

Taas hetki menny ennen ku pääsee arvostelee… Mut tää tais olla sarjassamme ”kasikytluku, perustetaan bändi ja kaikki laulajat kuulostaa samalta”. Kerran menee, mut nää riittää, kiitos.

En muistanutkaan, et oli näin kova levy. Sabbath On Sabbath!

Viihdyttävää, kuten Prince tuppaa aina oleen. Kuitenkin jää sellanen ”pakko kuunnella uudestaan ja uudestaan”-fiilis pois.

Hyvin toimi matkalla mökille. Mukavia maileja Milesin kaa!

Harvemmin oon diggaillu Cashista, tää kuitenkin toimi hyvin. Hauskoja covereita ja iltapäiväkävelyllä huomasin fiilistelevän tät kuunnellessa.

Bändin paras biisi, The Weight, puuttui, sillä olisi nostanut arvosanaa. Kuitenkin kuuntelun arvoinen ja 2,5* antaisin. Yltää siis kolmoseen

Kuten sanottu: Sarjassamme ”kasikytluku, perustetaan bändi ja kaikki laulajat kuulostaa samalta”. Kerran menee, mut nää riittää, kiitos. Ei pisteitä Curelle(kaan)

Mieltä kohentavia rytmejä ja teki mieli tanssia. Mitään hajua mistä lauloivat, mut nautin kovasti

Solid! Reipas kolkki

Genrensä parasta mitä oon kuullut. Sopi sunnuntaiajeluun kun haki deitin kyytiin

Erikoinen, hämmentävä, kiehtova. Alkupää nelosta ja sit muuttui, mut jäi kyllä positiivisesti mieleen

Hauska levy

Instrumentaalisti mainio, mut laulu meni suurimmilta osin samaan, aikasemminkin mainittuun kasarikategoriaan. Tykkäsin silti

Ei lähteny

Kyllä The Voice vaan tänäkin päivänä toimii!

Paikoin makeeta tunnelmaa ja tässä sentän oli uudeks levyks jotain vähän spessumpaa tarjolla.

Taas melko tuore levy sisällöltään tusinaa. Sit oli vielä vahingossa shuffle pällä, nii en jaksanu kuunnella loppuun. Ei nyt skeidaa kuitenkaan

Iso peukku, positiivinen yllättäjä

Ihan ok ja muistoja Viva/MTV/Jyrki-ajoilta heräsi. Ei kuitenkaan tajuntaan iskevä

Pitäis lukea mikä tässä oli taustalla, kun aika perussetiltä genressään tuntu olevan. Pidemmän päälle alkaa tökkimään ja vaatii ympäristöltäkin jotain, että tulee kunnolla fiilisteltyä

Manaajastako toi oli? Erikoinen setti

Ehtaa Oasista

Mahtava yllätys. Piti useamman kerran ihan kuunnella.

Ei oo nonstop-parasta tältä pumpulta, mut paljon hyvää

Hauska spektaakkeli

Nimen perusteella ennakko-odotukset oli matalalla. Yllätyin kuitenkin ja muistelen nelosta miettineeni, kun kuuntelin pariin kertaan

Ihan ok taavetti

Neeext

Solid

Viihdyttävän monipuolinen kokonaisuus

Coldplayn Best of-albumi sais 5, mut tässä oli vähän liikaa muniinpuhallusta kokonaisuudessaan, vaikka muutama jo klassikoksi syntynyt kipale levyltä löytyy

Next

Ei parasta kävelylle. Outo tyyli, ei mun juttu

Yllättävän hyvin toimi vaikka hoilailu välillä koetteli kuuloaistia. Instrumentaalisti toimi, mut vielä jäätiin kolmesta tähdestä

Tämäkin hyllystä löytyy ja aikoinaan urakalla popitettu, todella kova edelleen

Yllättävän tuoreen kuulonen noin vanhaks levyks. Ihan ok, 2,5*, joten taipuu 3:een

Aika höpöhöpölevy, ei jatkoon. Koukut puuttui

Kova. Drive usein ollu ennestään soitossa yksittäisenä biisinä, mut sehän oliki peräisin hienolta kokonaisuudelta

Clash on Clash. Merkittävä, mut ei mulle iske hirveen lujaa

Paikoin mukaansa tempaavaa, mut pitkäveteiseks kävi

Perushyvää Neililtä

Joka ei tälle viittä tähtee anna, niin täytyy vaan ihmetellä

Erittäin viihdyttävä levy. Loppua kohti vähän alko kyllästyttää, mut kantoi loppuun asti

Meni jotenkin huomaamatta ohi kuunnellessa. Ei häirinnyt, mut eipä paljoon kerrottavaakaan jäänyt

Tylsä

Ihan hauska

Paikoin todella hyvä, mut Who’s Nextin asettamalla rimalla kauas jäätiin

Löytyy tämäkin hyllystä. Ehdottomasti 5*

Jotenkin ristiriitaset fiilikset jätti. Välillä erittäin jees, mut huonot hetket peitti yleisfiiliksen. Ei lähteny ehkä sit kuitenkaan

Klassikkobändi ja suunnannäyttäjä, mutta hirveästi ei enää kanna tähän päivään biisit. Joitain aivan huippuja löytyy bändiltä, mut tälle levylle ei niitä ollu eksyny. Pitää kyllä kuunnella vielä levy uudestaan

Perkele kyllä Aerosmith vaan osaa rokkaa. Ilman loppulevyn ehkä jopa sekoiluksi kutsuttua musisointia/musiikillisen identiteettikriisin iskiessä olis ollu femma, mut mun taiteellisuuden tulkintaan ei natsannu, nii vähän putoo arvosana

Puoliväliin kuunnellessa tietää jo mitä antaa. Tätä kantrishaibaahan tääkin on, en osaa arvostaa

Monta kertaa läpi sunnuntai-iltapäivän kokkailujen ja ruokailujen lomassa, hyvän tuulen levy

Tyylikäs levy. Amyn lauluääni ei lemppareimmasta päästä tosin

Klassikko. Tylsähkö tosin

Ei mitään erikoista. Perus BB

Harvemmin lämpee näille kantriartisteille, mut tää oli kyl toimiva

Yllättävän hyvä uusi tuttavuus

Todella erikoinen kokonaisuus. Levis sinne ja tänne, välillä tosi jees, välillä taas ei. Kokonaisena ei löytyny edes YTstä. Muutama 4/5 biisi, mut fiilis sanoo kokonaisuudesta 2

Kyllä tää toimi päällisin puolin. Millekään jalustalle ei voi nostaa - hyvässä eikä pahassakaan, mut jotain tiukempaa olis tolta kokoonpanolta odottanut

Hmmm, ykkönen vai kakkonen… voin kyllä kuvitella hetkiä millon toimis hyvin, joten ei voi ykköstä antaa. Mut ei kyllä hivellyt meikän musanystyröitä tälleen työpäivänä

Ihan ok progerockpläjäys

Ei uponnu ja ihan liian pitkä

Ei ihan tää levy uponnu mun makuun

Hymyilyttävää settiä

Ihan vänkä ja tasavahva levykokonaisuus

Yllätti todella positiivisesti.

Meh

Ei parhaimmasta päästä, mut meni

Kuuntelin ehkä väärällä heetkellä ku ei ookein kolissut tyylikkyydestä huolimatta

Musta miksaus oli jotenki köpö - liian diskanttinen. Olis varmasti ollu 3*, jos ois miksaus ollu parempi

Yusuf on jääny tosi vähälle kuunnellu aina, mut nyt sai enemmän tarttumapintaa ja on sillä kyllä toimiva lauluääni, varsinki ku alkaa revittelee, mut biisit ainakin tällä levyllä jäi puhuttelematta sielua

Jäi sellanen fiilis, et tää vois olla toisessa ulottuvuudessa U2, mut tässä maailmassa samanlaisiin hitteihin eivät ainakaan tällä levyllä pystyneet. Mut siis hyvä levy

Kesäinen ja tälleen aurinkoisena päivänä toimi

Vekkuli

Eipä ollu tullu kuunneltua aikasemmin kokonaan tätä levyä ja täytyy sanoo, että kova kokonaisuus. Loppupuolelta vähän laimeni, niin ei ihan vitostähtiin yllä

Tosi perus

Menoo oli. Nopeita ja lyhyitä, puhutteli mua tämä levy. Loistava

Hyviä biittejä. That’s about it.

En ihmettele et löytyy listalta. Muistot palasi nuoruusvuosiin ja ihan yhtä täysii maistui

Olis helposti 4-5 tähden levy, mut ylimäärästä turhaa skeidaa liikaa. Ja siis sama fiilis ollut aina joka kerta ku levyn kuunnellu vuosien saatossa

Ei herättäny suuria tunteita. Ihan ok rokkia

En ymmärrä hypeä, vaikkakin arvostan itsenäistä artistia

Tiukkaa, solidii rokkii

Nää on aina kivaa vaihtelua päivittäiskuunteluun. Jotain taikaa vanhoissa bluesseteissä on

Perus-Beatles toimii

Vekkulin hilpee ja pirtee yllätys

Voi juma, et kannatti palaa näihin Spottarissa-vajaata-levyihin! Mä ehkä joudun ostaa levysoittimen ja tän albumin (jos löytyy ja on varaa). Saatana. Huh.

Rehdin hyvä ja onneks ei sisältäny Poisonii

Ihan ok räppiä tääkin, mut ei siitä mitään käteen jääny

Parit viiden tähden biisit eikä huonoja ollut ollenkaan. Rollarit…

Textbook kutumusaa. Siinä toimii, muuten ei

No tätä samaa osastoo taas. Ei lisättävää

Legendaarinen ja aikakauteensa tempaava

Erittäin keinutteleva. Hyviä melodioita täynnä ja draamankaaria

Diggaan tyylistä. Pitäis kuunnella useemmin ja tutustuu Beckiin laajemmin

Beautiful People on helvetin kova, muista biiseistä en löytäny järkeä

Joitain ihan kuunneltavia biisejä kivoine melodioineen, mut oli ehkä sen hetkiseen mielentilaan aivan liian lälly

Noh, kantria… ei vaan läheskään aina lähe

Pattitudee, ihan jeekkis levy

Ei ollenkaan huono. Kompakti kokonaisuus, mut tunteita ei kovin herännyt suuntaan eikä toiseen… 2,5* kaatuu kuitenkin alaspäin

Todella tilanteen ja hetken vaativa

Ei parasta antia

Toimii! Erittäin hyvää perussettiä

Ei kokonaisuutena yllä Queen-hittimittakaavoihin lähellekään

Jotenki sekavaa. Ei oikeen saanu kiinni, mut ei kuitenkaan mitään shaittia

Meni huomaamatta

Merkittävä levy ilman muuta, mut itelle se ei täyttä ilotulitusta oo. Todella kova kuitenkin

Aika diipadaapa yhdentekevä

Mulle positiivinen ylläriuutuus. Teki vaikutuksen

Tykkäsin tyylistä ja lauluäänestä. Chilliä menoa auringonpaisteeseen - tätä lisää Jussina

Sellanen… loppupäästä löyty oikee helmi. Not.

Ei ihan joka hetkeen, mut rantsulla maatessa toimi

No ei ollu kummonen

Rauhottumiseen hyvää. Valitettavasti ykskään hetki ku kuuntelin tätä, ei ollut sellanen tilanne

Yks kaks ok biisii. Murder mystery meni yli ymmärryksen, onneks sen sai skopattua

Tiukka ja vaikka lyhyt, niin iso

Basic Beatles

Ei pysty

Ehkä eniten kuuntelemani levy kautta aikojen. No brainer

Tää kantri ei vaan puhuttele. Ihan jees toki

Tää tais olla sitä junglee. Erittäin jepa muutaman biisin annoksina, mut kokonaisena levynä käy tylsäks

Joutu lopettaa kesken ku ei toiminu sopivasti hetkeen. Biisien käynnistyttyä diggailin, mut tykkään vähän nopeemmasta menosta asiaan. Tän sortin genressä paljon parempiakin

2000-luvun naisten voimaannuttamisanthem, ihan hyvä, mut en saanu välttämättä yhtä paljon ku muut

Taattua laatua, ei petä

Bluesia rehelliseen tapaan. Potkii maukkaasti ja vaikka pituutta levyllä, nii tolla keikalla olis ollu siistiä

Aika perus 60-luvun albumi, nothing special to see hear

Positiivisesti yllätti. Päällisin puolin menevän toimivaa

Taas kerran se usvainen kellari-jazz-klubi nii 5/5. Muuten 2,5 eli kai se 3 annettava

Kuvittelin itten Pori Jazzeille, viltillä rinteessä, hyvässä seurassa ja Fela Kuti jamittelee päälavalla. Aurinko paistaa ja ukkelilla maailman levein hymy

Erittäin toimiva pläjäys. Jalat ja pää kävi koko levyn ajan

Ei sytyttäny. Muistelen kuulleeni parempaaki Megadethii

Hyvän mielen levy. Sure shot

Apaattinen, en saanu yhtään albumista kiinni, ei jatkoon

Niin tyypillistä Radioheadia, johon en oikeen ikinä oo päässy sisälle. Mun korvaan tekotaiteellinen klangi

Tylsä

Uus tuttavuus, toimivaa kamaa hyvältä aikakaudelta

Hämmentävä. Välillä vaikutti hyvältä, mut sit ihmeellistä sirkuspilipalisekoilua. Jollain huvittavalla tavalla kertoo jenkkien meiningistä

Meniks tää nyt kategoriaan punk? Jos meni, nii ihan liian pitkiä ökymöykkiä. En tykänny

Menevä levy vaikkakin loppua kohden ehkä vähän hiipui

Muutama hauska biisi, joista yksi ja ilmeisin tietty todella kova. Kokonaisuutena ei kuitenkaan jäänyt mieleen

Nyt jälkeenpäin arvostellessa huomaan, että ei oikein jäänyt levy mieleen. Jotain rokkia muistaakseni ja rummutttelin mukana, kai.

Vekkuli levy ja muistoja heräsi kuunnellessa. Ei kuitenkaan mikään masterpiece, mut toimii

Koko levystä kumpus mieleen kohtaus Boogie Nightsista ku ne meni myymään huumeita jolleki rikkaalle ja siellä oli räjäyttelemässä papatteja joku aasialainen poika.

Olishan ollut hienoo olla paikalla, mut puuttu kaikki omat suosikit setlististä, joten ei harmita. Mut osaa ne silti biisei tehdä ja esittää niitä

Aikasemmin ei oo isommin tullu miestä kuunneltua, mut oli kova yllätys. Useemman rundi pyörähti tää levy

Tää oli loistava. Sopi hyvin pidemmälle ajomatkalle ois mielellään kuunnellu pari kertaa, mut levykertymää piti ottaa kii

Positiivisesti yllätti ku edellinen Steely listalta jätti vähän kylmäks. Hauskaa, mukanajammailtavaa

Ei ollu ihan koko levyä kuunneltavissa. Kuitenkaan en usko, että puuttuvat pilais kohtalaisen hyvää kokonaisuutta

Tuttu levy, mut edellisestä kerrasta oli aikaa. Muistelin sen olevan parempi, mut vaan pari hyvää biisiä muistoa vissiin kantanu

Chilli levy, ei hitti eikä huti. Kuunteli mielellään

Ei pettänyt. Tosin pisteitä vähän nosti, kun tajusin, että Planet Rockin sample on Kraftwerkin alunperin

Tyylilleen uskollinen, tiukka ja kova. Levyn nimikin loistava!

Tasavahva levy. Ei suuruuksia eikä liioin heikkouksiakaan. Kuunteli mielellään pari kertaa

Takuuvarmaa

Alkupuoli oli viihdyttävän menevää, mut loppua kohden hiipu fiilis

Yksi hetki päivässä tätä jaksaa kuunnella ja se on nukkumaanmenon aikaan

Njaa, 33min levy oli vartissa kuunneltu. 3min ehkä siedettävää kuunneltavaa ja loput kuunnellusta ajasta rumpali hakkas kaikkee mahdollisimman nopee ja laulaja vaikuttaa vetäneen rynnäkkökännit joka biisiin. Täytyy olla aika tiloissa, et pystyy kuuntelee kokonaan.

Upea levy, upeat soittajat

Kansikuva oli huomiotaherättävä, siihen se sit jäiki

Laulu taas tota samaa, plääh. Muuten ihan ok

Monta uutta tuttavuutta. Ei tää mattoa jalkojen alta vienyt, mut tosi laadukas kokonaisuus

Tykki levy. Välillä äityi vähän turhan epäselväks meteliks, mut asenteellisesti sopi teemaan. Kuitenkin wow-elämys jäi uupumaan

Vekkuli levy. Kokonaisuutena säilyi kasassa ja menoa riitti

Onhan tää klassikko, mut MJn laulu liian muniinpuhalteluu mun makuun. Myöhemmässä tuotannossa tulee vasta sitä asennetta

Aito tykitys

Ihan chilli albumi. Toki paljon parempia saman genren levyjä löytyy, joten ei kovin erottunu

Ihan makee setti. Harvemmin tulee kuunneltua tollasta... no en itse asiassa tiiä miksi tota kutsutaan, mut kuitenkin. Tykkäsin.

Nimi oli entuudestaan häilyvästi tuttu, muttei kellot soinut. Albumin sisältö tuli täytenä yllätyksenä positiivisesti. Monen kuuntelukerran jälkeen todettava 4/5

Joitain biisejä onkin vuosien saatossa löytynyt erinäisiltä soittolistoilta viihdyttävyyden vuoksi. Kokonaisuus ei niille ihan pärjää. Kuitenkin oikein kuunneltava levy

Meni vähän ohi eikä jääny erityisesti mieleen. Ei kuitenkaan missään vaiheessa ärsyttänyt

Hauska tykitys. Iggy ihan syystäkin hehkutettu, mut pitäis varmaan livenä nähdä, et sais sen 4-5/5 kokemuksen

I have no words

Dollyn kantria kuuntelee jo huomattavasti mieluummin, mut aika basic settiä siitä huolimatta

Ei petä.

Tasokas albumi, vaikkei mitenkään erikoisesti potkinut tunteisiin.

Oli mukana rakentamassa grungea ja vaikutti vahvasti mm. Nirvanaan, mutta syystäkin jäi jalkoihin kuitenkin. Pari parempaa, suurin osa kuulosti vaan meteliltä. Vaatis varmaan enemmän kuuntelukertoja päästäkseen paremmin sisälle

Joutavaa

Ihan menevä, mut ei jääny erityisemmin mieleen. 2,49*

Ehjä, upea albumi. Sopii niin tielle kuin vaikka lemmiskelyyn

Ei jäänyt kyllä mitään käteen tästä levystä. Pitäiskö kuunnella uudelleen, no en jaksa. Se yks biisikin (moon raga tjsp), jeesus missä tripeissä se on tehty - meinasin samantein lopettaa kuuntelun ja antaa yhden tähden. No ei yks biisi voi pilata ihan kaikkea

Makee, rento ja hyvän tuulen levy. Pyöri monta kertaa putkeen kuuntelussa

Alusta loppuun taattua Sabattilastua

Ei ainakaan täynnä sitä kaiken hypen arvoista.

Voiko aidommaksi blues mennä?

Unimusaa. Ei toiminut työpäiväajoihin.

Meni taustalla ihan huomaamatta 3-4 kertaa ympäri. Ei voi sen perusteella kyllä kehua.

Huomaamattomasti tämäkin pyöri taustalla, ei ihmeellistä

Ei parasta antia, mutta perjantailevyksi erittäin toimiva. Jamiroquai toimii aina hyvänä tunnelman nostattajana.

Hittien jälkeen jää käteen aika paljon junnaamista ja jumittamista, vaikkakin paikoin hauska funkkailuelektropoppi saa pään ja torson nytkähtelemään

Raakaa, kontrastia, herättelevää = toimii

Jotain hyvää, mut enimmäkseen meh

Ei ollut ihmeellinen

Perusralleja aikakaudeltaan. Hyväntuulista, mut ei mitenkään sukkia pyörittelevää

Kyllä Queen on enemmän ns. hittibändi ja paljon biiseistä tuntuu täytteeltä levyltä toiselle. Mieluummin greatest hitsit pyörimään ja niiden ansiosta bändi onkin top tieriä kaikesta huolimatta. Tää levy kuitenkin kokonaisuudessaan kuunneltava ja sekä Killer Queen että Stone Cold Crazy varsinkin nostaa levyn tason kolmoseen

42 minuuttii pitkä lällyttelybiisi

Ei kutitellu kyllä mitenkään

Ei, en vieläkään syty tän kaltasesta kantrista, sori

Perusjeekkisblurri

Klubilla soivaa, sen suurempaa numeroa itsestään tekemättä. Toimii siihen juttuun 5/5, mut näiden arviointiperusteiden mukaan kahta enempää voi antaa

Ihan ok

En kyllä saanu kii mitä musaa tää oli. Ei huonoa, mut ei erikoistakaan. Peruskagonen

Veikee toki, mut ei ihmeellinen

Todella upea levy tämäkin Adelen teos

Aika laimee

Täs oli paikoin potentiaalii, mut yhden kuuntelukerran jälkeen jäi aika jalkoihin

Letkee levy, tyypillisiä biittejä, jotka saa kropan nytkymään. Pakko tykätä.

Tämän jo sieti eikä kehtaa ykköstä antaa, heikko kakkonen

Perinteisesti totean ”ihan ok”

Melko pätevän kuulosta räppiä. Biitit tosi jees, vielä ku ois ymmärtäny mistä biisit kerto

Meh

Oli tässä oma viehätyksensä kuunnella ja muistella

Tää oli kyl vähän joka paikassa. Ihan ku jokainen bändin jäsen ideoinu muutaman biisin ja kaikki tuotokset lyöty samalle levylle. Ei välttämättä huono asia, mut nyt ei toiminu hirveesti

Toimi hyvin, perusjeekkiskolmonen

Diissentti rokkipläjäys

Just. No kyllä tää itsemurhaan inspiroi

Ihan hauska. Potentiaalinen useemmalla kuuntelulla, mut ei niin hyvä, että sen tekis

Huoh, tylsä

BJ ei ikinä mulle breikannut mitenkään, mut onhan tää ihan hyvä levy, sisältäen aikamoisia hittejä

Ei manuchaohype oikeen muhun silloin purrut, eikä nytkään

Tällasta keskinkertasta alempaa höpöhöpöö en ala tunteja kuuntelee.

Hyvä debyytti, jota joskus tuli luukuteltua enemmänkin, mut ei ehkä oo aikaa kestäny, niinku siitä seuraavat klassikot

Nothing special to see here

Hyvää, perussettiä

Ei yhdellä hitillä kovin pitkälle pötkinyt. Muutama toivonpyrähdys siellä täällä, mutta aika pitkälti Take On Men varassa koko levy. Varma kagonen

Vaisu. Eka biisi oli tuttu, muuten uutuus, joka ei herättänyt erikoisia tunteita

Mistäköhän se Rush-hype syntyy?

Peruselvarii. Parhaimmat muilla levyillä

Ei jääny erityisesti mieleen. Muistan ajattelleeni 2,5 tähtee, joten…

PerusBD tämäkin, juuri sitä mitä odottaa, kun joku mainitsee Bob Dylanin

Rennon letkee tyyli. Miellyttävä, mut ei erikoinen

Hienoa tulkintaa, vaikkei erityisesti säväyttänyt

Ymmärrän mistä fanitus kumpuaa. Tykkiä menoa hengittämättä

On sillä upee ääni. Muutaman kerran tuli putkeen kuunneltua ja ei se ainakaan huononu kertaakaan

Pannaan yks +3 till. Hyvä levy

No jaah. Ei mitään erikoista nähtävää täällä

Tyylikäs big band-kokonaisuus. Tasainen laatu varmisti pari tuntia nautinnollisia hetkiä

Hieno soul-levy. Helposti tämäkin huomaamatta pyörähti muutaman kerran

Masennuin lievästi tätä kuunnellessa

Menevä levy. Vois kuunnella useemminkin, mut jos aikaa pitäisi musiikin kuunteluun käyttää, niin löytyy parempaakin tietty. Laitamme kuitenkin tänän jatkoon tulevaisuutta, jos sattuis tulee sellanen Costello-fiilis

Nmjaa

Ihan perus-ok-hömppä-rokkialbumi. Sounds vaikuttais saaneen näiltä vaikutteita? Ei mitään mullistavaa kuitenkaan

Ihan jeekkis. Oli muutaman kerran kuuntelun jälkeen vielä käyttökelposta

Aika basic

Siisti paketti. Hyviä elementtejä

Vähän parempaa Radiopäätä jo, mut eeeiii kuuhun mennä

Mukava ja rauhallinen. Tylsä paikoin

Sekava, en saanu kii

Kyllä korva lepää tällaisen taustalla soidessa

De La Soul osaa hommansa

Iha ok, mut ei mun makuun

Ihan kiva, chilli kokonaisuus. Täytyy yrittää ehtii perehtyy enemmänkin tähän uuteen tuttavuuteen

Nyt on ihan tarpeeks kuultu näitä levyjä. Ei vaan putoo ja tätä suorastaan vitutti kuunnella.

Tätä voi kutsua jo klassikoksi. Ei täysi femma, mut pyöristyy ylöspäin

Hatunnosto tälle taiteelle, vaikken otse innostunut liiemmin. Kerran kuunneltava ainakin

No erikoinen, jos ei muuta. Omaan makuun liian taiteellinen

Hengästyttävä pläjäys. Vaikea saada noin kompleksista setistä ite irti, kun musa ottaa susta kaiken irti

Öööö, joo eips

Menetteli

Alkaa tulla kisaväsymys vastaan ku tällasii levyi puskee eetteriin. Ei sysipaska nyt kuitenkaan

Ihan hyvä, mut tuntu ku ois kuunnellu yhtä ja samaa biisiä koko ajan

Anghhh

Muutama vekkuli kipale

Näin uudeks (2020?) levyks jäi mietityttää mitä erikoista siinä oli

Rehellistä settiä kuuskytluvulta. Sillon ymmärrettiin pitää biisit lyhyinä ja ytimekkäinä, kun haluttiin antaa helppoa viihdettä. Toimi!