Tuttu entuudestaan ja ei todellakaan haitannut kuunnella taas. White Stripes on vaan kova!
Tätä on kolmetoista tusinassa tänä päivänä. Ei pystyny kuuntelee kokonaan.
Taas kerran ihmeteltävä mitä tekee listalla. Laulaja oli kännissä? Kuuntelin läpi kuitenkin.
Monipuolinen levy, muttei liian. Muutama timanttikin joukossa, mut pari tylsää biisiä pudottaa arvosanaa
Kirjaimellisesti raskasta kuunneltavaa. Oman genrensä kärkinimiä toki, joten miljoonan kärpäsen ansiosta yksi tähti lisää.
Nyt oli jo vähän parempaa Bowiee, pari kertaa pysty putkeen kuuntelee tuskastumatta ja tahtiakin tuli naputeltua menemään paikoin.
Melkosta muniinpuhaltelua. Vaati kärsivällisyyttä kuunnella läpi, mut meni.
Piristävä yllätys ja tykkäsin. Hauskoja biittejä eikä missään vaiheessa ärsyttänyt.
Monta kuuntelua, aina tuli fiilis, et on pikkukekkulissa lauantaipäivänä auringonpaisteessa
Vähän meni ohi eikä jäänyt mitään erikoisesti mieleen
Tuli fiilis, että tää oli grungen edelläkävijä tai ainakin grunge ottanut vaikutteita. Hyvä levy ja meni tallennetuille soittolistoille
Kuuntelin autoa ajellessa, aurinkoisena sunnuntaipäivänä ja oli todella osuva levy hetkeen. Uudelleen kuunteluun tämäkin.
Ihan pätevää soitantaa, mut biisit ei juurikaan sytytä. Sisälsi aivan liikaa renkutetun ygöskipaleen, joka sinänsä on ymmärrettävää ollakseen ainoa hittiainekset täyttävä.
Ihan hauska ja nopeetemponen. Tais pyörähtää pari kertaa ympäri ja hyvä niin
Paikoin vekkulia ja ihan toimivaakin, mut kokonaisuutena liian ykstoikkosta
Hyvähkö kokonaisuus, muttei säväytellyt kertaakaan. Parempaakin Nasia kuultu.
Ikinä en oo ymmärtänyt Pink Floydin ”nerokkuutta”, 80 minuutista 20 ihan asiallista ja llput aivan turhaa ja ylimäärästä kamoissa(?) kyhäiltyä härväämistä
Sitä itseään parhaimmillaan. Sopii tosi hyvin tietynlaisiin tilanteisiin ja varmasti tulee uudelleen kuunneltua niissä tilanteissa
Kuin olis kattonut äärettömän tylsää ja hidastemposta romanttista taide-elokuvaa, jota runoilijatyypit fiilistelee housut märkänä. Itsellä ei kastunut. Pari huvittavaa biisin nimeä ja kuuntelin kokonaan...
Ei Käteinen mulle wörki juurikaan. Yliarvostettu imo, mutta menkööt.
Hyviä tuttuja biisejä löyty tältä levyltä. Muutenkin diggailin tunnelmasta. Hyvän mielen levy!
Laadukasta ja toimivaa chillailua taustalle. Ehdottomasti seuraukseen, mutta mitään ylivertaista ei levyltä irronut.
Mukavan olonen levy ja sopii kevyeen fiilistelyyn. Joutu kuuntelee useemmassa pätkässä, niin ei silleen jäänyt kuitenkaan mieleen.
Siis hetkinen... Vuonna 2016 tehty albumi ja pitäisi kuulla ennen kuin kuolee? En ymmärrä. Ärsytti kuunnella. Teen poikkeuksen ja annan yhden tähden, vaikka kuuntelinkin kokonaan.
Paikoin toimivaa ja mielenkiintosta, mut välillä ylitti oman taiteellisuuden käsitysrajan.
Aikasemminkin tullut levy kuunneltua ”taustalla”, mutta nyt ajatuksella kuunneltua - Aivan timanttinen, täydellisyyttä hipova kokonaisuus
Varmasti omalla aikakaudellaan jossain määrin merkittävä teos, mut ei enää tänä päivänä säväytä. Ainakaan mua.
Tätä tuli siskon kanssa kuunneltua moneen otteeseen aikoinaan ja edelleen toimii kuin häkä.
Ihan ok taustalle rentoiluhetkiin, mut sitä kamaa nyt maailmasta löytyy
Kivoja stemmoja ja kaunista musaa, mut ei ihan uppoo
Parani loppua kohden, mut ei tää mikään masterpiece ollu
Ihan mukava levy ja joitain tosi hyviä biisejäkin, mut kokonaisuutena ei kuitenkaan ok:ta parempi
No tää oli tällanen. Ajoittain hyvää, mut muuten ei oikeestaan. Ilmeisesti joku 80-luvun pioneeribändi ja joku musiikkipervo dumaa mua siitä ku en tienny
Entuudestaan tuttu, levyn vika biisi asetti odotukset tosi korkeelle, mut ei kohdannut.
Pyöri siivoamisen taustalla, Mrs. Robonson-cover jäi ainoana mieleen. Pitäis varmaan kuunnella uudestaan ajatuksella?
Pari hyvää erottu joukosta, mut ei noussu mitään suosikeiksi ja liian pitkä levy
Hyvä levy kokonaisuusja kasvoi kivasti koko ajan. Ei turhaan kehuttu
Vähän meni ohi tämäkin, kun ei oikeen kiinnostanu toi kasarisoundi just sillä hetkellä. Tuskinpa kuitenkaan useemmallakaan kuuntelukerralla tulis mun teekupillinen
Ihan mukava levy, mut jäi kyllä edeltävän (Rust Never Sleeps) jalkoihin
Hieno, aurinkoinen albumi ja etenkin bassot toimi
Ihan hauska levy ja jaksoi muutaman kerran kuunnella läpi
Judas Priest on aika oman aikansa peruskauraa ja Black Sabbathiin verrattuna eivät kyllä pärjänneet. Iha ok.
Ei kyl hirveesti tämä Kinksin levy puhutellu, parempaakin heiltä kuullu
Siistiä musaa, joku etäisesti tuttu biisikin löyty
Queenia monipuolisimmillaan, mut kokonaisuuteen nähden liikaa ”oopperaa”.
Mukavan ja laadukkaan kuulosta musiikkia, mut ei kovin usein oo tilannetta milloin tulisi kuunneltua. Vaatinee tutustumista enemmän miehen tuotantoon.
Irkkumusa toimii lähes aina. Lisää rokkia ja toimii aina. Sen puutteesta pidemmän päälle jäi vähän pliisuks, mut tykkäsin kuitenkin läpi levyn
Meni aika huomaamatta ohi, en kuunnellu toista kertaa. Aika mitäänsanomaton, mut kuitenki musaa
Bobia parhaimmillaan. Aina miellyttävä kuunnella, mut wow-experience puuttuu.
Pari hyvää biisiä, jotka jo tuttuja olikin, mut ei oikeen tehnyt vaikutusta muutoin
Positiivisesti yllätti ja pari ok coveriakin levyllä. Ei lähellekään kuitenkaan tajunnanräjäyttävää
Välillä heräs fiilis, et onkohan tässä sitä jotain, mut jos 95-prossasesti muuten vitutti kuunnella, nii ei yhtä tähtee enempää ansaitse. Ja kesti muuten kolme päivää kuunnella kokonaan...
Ihan vekkulia paikoin ja välillä kivaa fiilistelyä. Tykkäsin, mutta en tiiä meneekö uudelleen kuunteluun.
Tykkäsin paljon. Hauska levy, sopi kuunteluhetkeenkin hyvin. Scooby Snacks jäi erityisesti mieleen Tarantino-referensseineen.
Ei ehkä kolahda enää yhtä paljon kuin aikoinaan liiallisen radiosoiton takia, mutta klassikko ja ensimmäisiä levyjä inspiroimassa omaa musiikinkuuntelua ja sillon tätä tykitettiinkin. Ilman muuta ansaitsee 5*
Kyllä nää kundit vaan osas musaa tehdä. Ehdottomasti timanttia ja tähtikaartia.
Pingviinikahvilassa ois varmaan toiminu paremmin ku kotikoneella töitä tehdessä
Tää oli hyvä! Toimivaa seiskytlukua, viihdyin koko levyn ajan ja voisin kuvitella, et Steven on ottanut tästä vahvoja lauluvaikutteita.
Björk on vaikeeta musaa ja aika usein se ärsyttää outoudellaan, mut tää levy miellytti kokonaisuudessaan
Tuttu entuudestaan ja ei todellakaan haitannut kuunnella taas. White Stripes on vaan kova!
Ikinä en oo digannu enkä diggaa tämänkään jälkeen. Keskinkertasta pimputtelua ja heti ku tää masentunut angstilaulaja avaa suunsa nii alkaa vituttaa
Toimis siellä kuuluisassa utuisessa jazzyökerhossa New Yorkissa. Autossa tavallisena arkimaanantaina ei aivan.
Sellanen... Vähän kiukulla kyl piti kuunnella loppuun
Olihan levyllä muutama kiva biisi, mut ei pessyt omia Beatlesien lemppareita. Taso niihin nähden aika alhaalla tällä levyllä
Musiikkihan sinällään oli ihan ok, mut 2 vitun tuntia aivan liikaa mulle. Koko viikonlopun ajan yritin kuunnella loppuun, mut en tainnu ees ehtiä ku piti välillä muutakin kuunnella. Taidan olla musiikillisesti sivistymätön paskiainen
Hieno debyytti, mut FF-standardeissa tää oli vasta alkusoittoa - kirjaimellisesti
Sen tyyppistä kantria mikä mulle toimii ja oli lepposaa kuunnella. Paikoin hyviä fiilistelybiisejä
Jäi perjantaina kesken enkä muista mihin jäin eikä kyllä kiinnostakaan
Instrumentaali oli vekkulia, mut laulu pudotti pisteitä. Ei jotenki lähteny
Vähän ku Massive Attackia ja Nightmares on Waxia sekasin, I like!
Kun kuvitteli itsensä Apollon afro-sundayhin, niin toimi, mut muuten ei
Tuttuja hittejä. Ei kyllä mun juttu, mut tän levyn osalta ymmärrän hyvin listalta löytymisen
2min riitti. Yli ihmisen käsityskyvyn menevää, että tää löytyy listalta. Vai onks tää se levy mikä kuunnellaan vikana ku tappaa ärsyttävyydellään ja surkeudellaan ja sen takia listalla?
Ilosta irkkuilua, mut ei mitään erikoista
Tääkin Bossi ihan ok, mut kokonaisuutena en kahta kertaa pidempään jaksanu kuunnella. Kakkosraita jäi hyvin mieleen
Ei lempparein miehen levyistä, mut nostalgiat heräsi. Bodycount saa aina adrenaliinin virtaamaan ja tsempin päälle. Hauska oli kuunnella pitkästä aikaa
Tasasen hyvää ja aika moni ennen kuulemattomia biisejä. Näkisin, et tätä varten tää koko homma on
Hauska proge ja sopivan lyhyt sellaseks. Työn teon taustalle toimivaa
Kyllä tän kuunteli, mut en näe itteäni kuuntelemassa toista kertaa
Tämä(kin) oli hyvän fiiliksen levy. Ei täysin uus tuttavuus, mut positiivinen bongaus silti
Laajemmin ajatellen vaikuttava levy (hitit ja rappiin lainatut biitit), niin pakko arvostaa, mutta ei iskenyt kunnolla kuitenkaan
Paikoin liian sekavaa mulle ollakseen huipputasoa, mut rytmittelin mukana
4. raita oli hyvä. Muutoin muistutti Coldplayn välttävän tason biisejä
En lähellekään ekstaasia päässy, mut ei tää huonokaan ollut
Ei nyt mitenkään ihmeellinen, mut kyllä mielellään kuunteli
Toka vika, Paper Planes oli hauska ja tuttukin. Ainoa syy miks levy saanu huomioo? Ei mitenkään kuulu tälle listalle.
Tiukkaa tykitystä. Ois ollu nastaa olla tolla keikalla, vaikka aika lyhyt oli. Kuitenkin sopiva.
Moneen kertaan ennenki kuultu levy. Todella lähellä viittä tähteä, mut pieni ripaus sitä jotain lisää tarvittais
Mun makuun yliarvostettu levy. Miljoona kärpästä ja silleen kait…?
Vähän oli sellasta tyhjänpäivästä eikä biisit tahtonu erottuu toisistaan. Ja pitkäkin oli. Meni se taustalla.
Kolmisen kertaa kuuntelin ja tykkäsin. Siistiä lightrokkia kevyisiin tai vähän raskaampiinkin tunnelmiin
Aina sillon tällön tää löytyy Spottarista soimasta. Timanttista, mut pienestä jää kiinni, että olis kokonaisuutena 5*. Joitain biisei tulee skipattua, mut muistaakseni lukioajoilta asti levy kulkenut sydämessä ja antanut terapiaa. ”Now shut the fuck up and get what’s coming to you. You were supposed to love me! Now bleed bitch bleed!”
Eka biisi huolestutti vahvalla kantrivivahteella, mut levyhän alko nopeesti kasvaa raikkaaks rallatteluks.
Fuck no. Ihme, että jaksoin loppuun asti. Vaatinee eksaktin fiiliksen, jotta tätä voi pitää hyvänä levynä.
Ihan makeeta kamaa läpi levyn. Hauska detalji ku huomasin, että yhestä biisistä oli Die Antwoord lainannu samplen.
Yks saatanan pitkä reggaebiisi? Tekis mieli antaa yks tähti ihan vaan ykstoikkosuudesta, mut kyllä sen sieti läpi kuunnella.
Muutama ihan toimiva biisi/hetki levyllä auttoi saattelee levyn loppuun, mut loppupuolen japaniskeida ei toiminu
Justjoo, ei pysty antaa yhtä enempää. Olkoot vaikka kuinka edistyksellinen levy, mut ei pysty arvostaa tällasella listalla
Nostalgiset fiilikset! Levyhyllyltä löytyy samainen levy CD:nä ja toimii edelleen ku junan vessa. Herättää aina muistoja. Todella kova.
Pari hyvää biisiä fiilistelyineen, mut päällimmäinen tunne kuunnellessa oli, et loppuis jo
Uuh, meni täydestä torstaiaamuna kahvia juodessa sohvalla. Jätti hyvän fiiliksen ja päivä voi starttaa!
Vaikkakin alkuaikojen settiä, niin peruspunkkiahan tää oli. Ei mitään mistä pitäis liiemmin innostua.
Mukava vanha uutuus mulle. Fiilailin auringonpaisteessa autossa vaikkei mieltä mullistavaa kuitenkaan ollut
Aiempiin vastaantulleisiin levyihin verrattuna tää nappas heti ja piti otteessaan loppuun asti. Vaikka pari, syystäkin, hittiä levyltä löyty, niin kaikki biisit oli vähintään hyviä
Yllättävän freesi 70-luvun levyks. Ihan hauska rallattelu, mut ei iskeny kuitenkaan
Paljon parempi ku edellinen, mut en mä tälläkään kuuhun päässy. Kuitenkin melko tylsää musaa
Groovea löyty ja suurimmalta osin oli viihdyttävä levy. Piti muutaman kerran kuunnella. Tosin en usko, että tulee löytymään omilta soittolistoilta.
Letkeä rallattelu, joka toimi aamusta iltapäivään tunnelman kohottajana
41 minuuttia ja 11 sekuntia kestänyt slovari. Ei se nyt paskaa, mut tuskaista oli kokonaan kuunnella
Who ei tälläkään pettänyt - Tosin vain levyn nimen puolesta + kansitaide toimitti. Yks biisi oli ok ja loput levystä ois tehny mieli skippaa. Kuitenkin kaks *, koska ei se Kraftverkia ollu.
Peruspunkkia, onneks oli lyhyt levy ku ei mitään kovin ihmeellistä tarjonnu
Siisti levy, aurinkoiseen lauantaihin ison kahvin äärelle
Taas meni vähän kategoriaan ”muniin puhaltelu”. Ei kuitenkaan millään tavalla tuskastuttanut ja yks tai kaks biisiä oli ihan mukaansatempaaviakin
Piti pari kertaa kuunnella, et pysty mielipiteen muodostaa: meinas toimii, mut kokonaisuus jäi vähän laimeeks
Onhan tää kaunista kamaa, mut toistaa aika paljon itseään. Ekan biisin perusteella 4, loppua kohden tippu
Ehjä levykokonaisuus. Ykkösraita toki loppuunsoitettu, mut kyllä sen tässä yhteydessä kuunteli ja loppulevy oli vähintäänkin miellyttävä
Hyvällä maulla varustettu laadukas ja tyylikäs rap-albumi, mut motään ihmeellistä tunnetta ei saanut aikaan
Jo vähän parempi genrensä levy, mut ei tälläkään kuuhun menty - 2,5 eli pyöristyksen voimalla
Kyllä tätä kuunteli, mut ei koko levyä. En jaksanu loppuun asti. Varmaan elämäntilanteeseen nähden täysin vääränlaista.
Yks kuunneltava biisi ja senkin Nirvana coveroinu paremmin. Skippailin enkä kuunnellu niitä extroja
Ihan eheä kokonaisuus, vaikkakin tuntui ettei biisi vaihtunut missään välissä. Chicciä siellä ja vähän Freakiä täällä
Ei tää ollenkaan huono levy ole, mut I ja II asettanut riman, niin korkeelle, et 3* maksimi mitä voi antaa
Ihan hauskaa ja piristävää musisointia. Tästä(kin) kuitenkin jäi wow-efektit kokonaan pois
Onneks oli lyhyt, nii heti laulun alettua oli nopee skippailla levy läpi
Tusinakamaa mulle, en ymmärrä tämän levyn hössötystä. Ihan liian pitkäkin ja meni skippailuks
Ikinä en oo ymmärtäny. En tainnut edes skippailemalla päästä loppuun
Isossa mittakaavassa ihan laadukasta räpäytystä, mut suurin osa onkin yhen tähen osastoo
Näin jälkeen ku muistelen et mikäs tää ees olikaan, nii ainoastaan muistan ajatelleeni yhtä tähteä
Olematta sen suurempi jazz-tietäjä, niin sanoisin, että hienoa kuunneltavaa ja muutaman kerran soitin läpi. Wow-elämys jäi, mut livenä se varmaan toteutuis
Välillä ihan ok, ei vaan sopinu päivän tunnelmiin. Oli aika pitkälle samanlaista koko levy
Hieno levy ja vaikken usein niitä samoja vakkari-Santanoja jaksa kuunnella, niin tässä meni ympäri muutamaan kertaan ja mieluusti
Tasaisen hyvä levy. Lähti aamu hyvin käyntiin, mut mieluummin kuuntelisin ”best of”-levyä
Yhden hitin levy, jonka kuunteli mielellään pitkästä aikaa, mut loppulevy olikin aika harmaata ja massaan katoavaa
Vuodelta -98 tällasta kamaa. Mitä ihmeellistä tossa oli? Beats me
Outo levy. Välillä meinas olla hyvää, mut ei sit kuitenkaan
Taas tällasta kokeellista meteliä mitä ilmeisesti ei kukaan ollut vielä kokeillut. Buu sägar jag
Ei antanut oikeastaan yhtään mitään. Pari skippasin ku kävi tylsäks. Usein varsinkin laulu nimenomaan oli plääh
Meni mukavasti huomaamatta töitä tehdessä. Pitäis ehkä kuunnella vielä pari kertaa läpi, mut ei sit kuitenkaan ku levyjä rästissä ja ei se nyt niin mieleen kuitenkaan jääny
Mukavasti soi taustalla vaikkei kyllä suuria tunteita heränny
Ei ihan lähteny tää rallattelu. Varmasti sopii elokuviin yhden kahden kappaleen verran ja menisi kivuttomasti, mut en mä tästä innostunut mitenkään
Vaikka fiilistely ja levyn iskukyky jäi matalalle, niin tasalaadukas kokonaisuus silti miellytti
Oli jo vähän parempaa Nickiä, kun vertaa siihen älämölölevyyn, joka kulki jollain toisella nimellä. Mutta ei tällä kuuhun menty
Kaks biisiä oli entuudestaan tuttuja, joista toinen aivan läpipuhki soitettu, mut tätä kuunnellessa toimi sekin tosi hyvin. Vekkuli kokonaisuus
Hyvin mukavasti toimi taustalla ajaessa autoo ja pari kertaa pyörähti ympäri. Helppo kolmonen
Pari hyvää biisiä nosti levyn tasoa, mut muilta osin meni vähän ohi huomaamatta. 2,5 mut enemmän 2 kuitenkin
Ei ihan niin paska ku ois voinu olettaa, kagosen puolelle juuri ja juuri
Ei tarvii toista kertaa kuunnella. Masentava kokemus
Born to run herättää aina tunteita, kun on vielä FC Mojon anthemeita rockfutiksessa, mut muilta osin levy jäi vähän pliisuks. Kuitenkin laatua löytyy
Jos koko levyn taso vastaisi I’m only happy when it rainsia, niin olis ehdoton femma. Valitettavasti loput aika kaukana siitä, joten helppo antaa 3
Ekan biisin jälkeen lopahti ja nopeesti teki mieli vaihtaa levyä
Bluesilla lähti aamu loistavasti käyntiin. Varsinkin kun nimen perusteella ennakkoluulot oli ”eiih, taas jotain kantria?”
Ei jääny mieleen ja ku näin jälkikäteen arvostelee, nii kakkonen?
Ihan okei vaikken Eaglesii oo ikinä varsinaisesti fanitellu. Onneks se puhkisoitettu ei ollu tällä levyllä
Jäi kesken kuuntelu eikä mikään oikeen innosta kuunnella loppuun valitettavasti. Depechen tyyli lähinnä ärsyttää mua, mut ei se silkkaa paskaa ole
Pari vaisua tsipaletta, mut muuten palautti kivasti mieleen 2000-luvun taitteen, kun tuli kuunneltua melko ahkerasti tätä levyä
Ei kelvannut kyllä lääkkeeksi mihinkään. Lullabyn ja parin muun biisin lyhyiden hetkien ansiosta välttää ykkösen. Tylsää maalailua 95%
Erittäin hyvää keskivertoa, mut ei riittävän mieleenpainuvaa, että yltäis neloseen. Tunnistettavaa Bobia
Viihdyttävää, mut ei maata mullistavaa. Kyllä se sen kirjan vaatis, että lukis näistä miks löytyy listalta
Kevyttä skatako tää oli? En muista, mut ei se ainakaan vituttanu
Näitä kolmetoista tusinassa. 2017 duunattu levy, nii en ymmärrä etikoosuutta. Vai oliks tää tän subgenren ensimmäinen? Tylsähkö
Melko tylsä tämäkin levy. Ei herättänyt juuri mitään tunteita
Kuuntelinkohan loppuun… joutu niin pätkissä kuunnella, että ei oikein mitään muistikuvaa tästä. Taisi paikoin olla ihan kivaa settiä, mut mitään ”oho”-fiiliksiä ei syntyny
Rauhallista ja hienoja melodioita, mut sellanen tietynlainen iskukyky puuttu, että osuis sieluun
Kevyttä ja samaistuksen puute. Kantrivivahteet luonnollisesti ärsytti, mut paikottaiset bluesbiisit toi eloa.
Nyt vasta tajusin ku en eilen illalla saanu unta, et ois pitäny tää laittaa soimaan. Aikas mitäänsanomaton, mut ei megaskeidaa kuitenkaan
Mahtava! Menis monta kertaa putkeen, mut piti kahen jälkeen lakata ku jonoa kertyny. Suosikkeihin
Kyllä jäi ihmettelyn puolelle. Yks biisi oli tuttu entuudestaan - Trouble Every Day ja se on kyl hieno biisi. Muutoin odotteli vaan, että levy loppuis
Tykkäsin levyideasta, täytyy vielä pari kertaa ainakin kuunnella
Ihan vekkulii settii. Perusbrittipunkin olosta seiskytluvulta, mut toimi mulle
Meni jotenki oudosti ohi, mut en palannut. Tota ihan tarpeeks jo kuultu
Taas hetki menny ennen ku pääsee arvostelee… Mut tää tais olla sarjassamme ”kasikytluku, perustetaan bändi ja kaikki laulajat kuulostaa samalta”. Kerran menee, mut nää riittää, kiitos.
Viihdyttävää, kuten Prince tuppaa aina oleen. Kuitenkin jää sellanen ”pakko kuunnella uudestaan ja uudestaan”-fiilis pois.
Harvemmin oon diggaillu Cashista, tää kuitenkin toimi hyvin. Hauskoja covereita ja iltapäiväkävelyllä huomasin fiilistelevän tät kuunnellessa.
Bändin paras biisi, The Weight, puuttui, sillä olisi nostanut arvosanaa. Kuitenkin kuuntelun arvoinen ja 2,5* antaisin. Yltää siis kolmoseen
Kuten sanottu: Sarjassamme ”kasikytluku, perustetaan bändi ja kaikki laulajat kuulostaa samalta”. Kerran menee, mut nää riittää, kiitos. Ei pisteitä Curelle(kaan)
Mieltä kohentavia rytmejä ja teki mieli tanssia. Mitään hajua mistä lauloivat, mut nautin kovasti
Genrensä parasta mitä oon kuullut. Sopi sunnuntaiajeluun kun haki deitin kyytiin
Erikoinen, hämmentävä, kiehtova. Alkupää nelosta ja sit muuttui, mut jäi kyllä positiivisesti mieleen
Instrumentaalisti mainio, mut laulu meni suurimmilta osin samaan, aikasemminkin mainittuun kasarikategoriaan. Tykkäsin silti
Paikoin makeeta tunnelmaa ja tässä sentän oli uudeks levyks jotain vähän spessumpaa tarjolla.
Taas melko tuore levy sisällöltään tusinaa. Sit oli vielä vahingossa shuffle pällä, nii en jaksanu kuunnella loppuun. Ei nyt skeidaa kuitenkaan
Ihan ok ja muistoja Viva/MTV/Jyrki-ajoilta heräsi. Ei kuitenkaan tajuntaan iskevä
Pitäis lukea mikä tässä oli taustalla, kun aika perussetiltä genressään tuntu olevan. Pidemmän päälle alkaa tökkimään ja vaatii ympäristöltäkin jotain, että tulee kunnolla fiilisteltyä
Mahtava yllätys. Piti useamman kerran ihan kuunnella.
Nimen perusteella ennakko-odotukset oli matalalla. Yllätyin kuitenkin ja muistelen nelosta miettineeni, kun kuuntelin pariin kertaan
Coldplayn Best of-albumi sais 5, mut tässä oli vähän liikaa muniinpuhallusta kokonaisuudessaan, vaikka muutama jo klassikoksi syntynyt kipale levyltä löytyy
Tämäkin hyllystä löytyy ja aikoinaan urakalla popitettu, todella kova edelleen
Yllättävän tuoreen kuulonen noin vanhaks levyks. Ihan ok, 2,5*, joten taipuu 3:een
Kova. Drive usein ollu ennestään soitossa yksittäisenä biisinä, mut sehän oliki peräisin hienolta kokonaisuudelta
Paikoin mukaansa tempaavaa, mut pitkäveteiseks kävi
Joka ei tälle viittä tähtee anna, niin täytyy vaan ihmetellä
Erittäin viihdyttävä levy. Loppua kohti vähän alko kyllästyttää, mut kantoi loppuun asti
Meni jotenkin huomaamatta ohi kuunnellessa. Ei häirinnyt, mut eipä paljoon kerrottavaakaan jäänyt
Jotenkin ristiriitaset fiilikset jätti. Välillä erittäin jees, mut huonot hetket peitti yleisfiiliksen. Ei lähteny ehkä sit kuitenkaan
Klassikkobändi ja suunnannäyttäjä, mutta hirveästi ei enää kanna tähän päivään biisit. Joitain aivan huippuja löytyy bändiltä, mut tälle levylle ei niitä ollu eksyny. Pitää kyllä kuunnella vielä levy uudestaan
Perkele kyllä Aerosmith vaan osaa rokkaa. Ilman loppulevyn ehkä jopa sekoiluksi kutsuttua musisointia/musiikillisen identiteettikriisin iskiessä olis ollu femma, mut mun taiteellisuuden tulkintaan ei natsannu, nii vähän putoo arvosana
Puoliväliin kuunnellessa tietää jo mitä antaa. Tätä kantrishaibaahan tääkin on, en osaa arvostaa
Monta kertaa läpi sunnuntai-iltapäivän kokkailujen ja ruokailujen lomassa, hyvän tuulen levy
Harvemmin lämpee näille kantriartisteille, mut tää oli kyl toimiva
Hmmm, ykkönen vai kakkonen… voin kyllä kuvitella hetkiä millon toimis hyvin, joten ei voi ykköstä antaa. Mut ei kyllä hivellyt meikän musanystyröitä tälleen työpäivänä
Kuuntelin ehkä väärällä heetkellä ku ei ookein kolissut tyylikkyydestä huolimatta
Musta miksaus oli jotenki köpö - liian diskanttinen. Olis varmasti ollu 3*, jos ois miksaus ollu parempi
Yusuf on jääny tosi vähälle kuunnellu aina, mut nyt sai enemmän tarttumapintaa ja on sillä kyllä toimiva lauluääni, varsinki ku alkaa revittelee, mut biisit ainakin tällä levyllä jäi puhuttelematta sielua
Jäi sellanen fiilis, et tää vois olla toisessa ulottuvuudessa U2, mut tässä maailmassa samanlaisiin hitteihin eivät ainakaan tällä levyllä pystyneet. Mut siis hyvä levy
Eipä ollu tullu kuunneltua aikasemmin kokonaan tätä levyä ja täytyy sanoo, että kova kokonaisuus. Loppupuolelta vähän laimeni, niin ei ihan vitostähtiin yllä
Menoo oli. Nopeita ja lyhyitä, puhutteli mua tämä levy. Loistava
En ihmettele et löytyy listalta. Muistot palasi nuoruusvuosiin ja ihan yhtä täysii maistui
Olis helposti 4-5 tähden levy, mut ylimäärästä turhaa skeidaa liikaa. Ja siis sama fiilis ollut aina joka kerta ku levyn kuunnellu vuosien saatossa
Ihan ok räppiä tääkin, mut ei siitä mitään käteen jääny
Parit viiden tähden biisit eikä huonoja ollut ollenkaan. Rollarit…