Kai tätäkin paskaa sit joku kuuntelee... minä en.

Tuttu entuudestaan ja ei todellakaan haitannut kuunnella taas. White Stripes on vaan kova!

Tätä on kolmetoista tusinassa tänä päivänä. Ei pystyny kuuntelee kokonaan.

Ei jääny mieleen, mut kuunteli sen läpi

Taas kerran ihmeteltävä mitä tekee listalla. Laulaja oli kännissä? Kuuntelin läpi kuitenkin.

Monipuolinen levy, muttei liian. Muutama timanttikin joukossa, mut pari tylsää biisiä pudottaa arvosanaa

Kirjaimellisesti raskasta kuunneltavaa. Oman genrensä kärkinimiä toki, joten miljoonan kärpäsen ansiosta yksi tähti lisää.

Nyt oli jo vähän parempaa Bowiee, pari kertaa pysty putkeen kuuntelee tuskastumatta ja tahtiakin tuli naputeltua menemään paikoin.

Melkosta muniinpuhaltelua. Vaati kärsivällisyyttä kuunnella läpi, mut meni.

Hentoa poppia joka ei säväyttänyt eikä vituttanut.

Lennon oli keskinkertainen yksin, jos sitäkään.

Tuttua peruskauraa

Piristävä yllätys ja tykkäsin. Hauskoja biittejä eikä missään vaiheessa ärsyttänyt.

Ihme sekameteliä koko levy, ei enää.

Monta kuuntelua, aina tuli fiilis, et on pikkukekkulissa lauantaipäivänä auringonpaisteessa

Vähän meni ohi eikä jäänyt mitään erikoisesti mieleen

Tuli fiilis, että tää oli grungen edelläkävijä tai ainakin grunge ottanut vaikutteita. Hyvä levy ja meni tallennetuille soittolistoille

Kuuntelin autoa ajellessa, aurinkoisena sunnuntaipäivänä ja oli todella osuva levy hetkeen. Uudelleen kuunteluun tämäkin.

Ihan pätevää soitantaa, mut biisit ei juurikaan sytytä. Sisälsi aivan liikaa renkutetun ygöskipaleen, joka sinänsä on ymmärrettävää ollakseen ainoa hittiainekset täyttävä.

Ihan hauska ja nopeetemponen. Tais pyörähtää pari kertaa ympäri ja hyvä niin

Paikoin vekkulia ja ihan toimivaakin, mut kokonaisuutena liian ykstoikkosta

Hyvähkö kokonaisuus, muttei säväytellyt kertaakaan. Parempaakin Nasia kuultu.

Ikinä en oo ymmärtänyt Pink Floydin ”nerokkuutta”, 80 minuutista 20 ihan asiallista ja llput aivan turhaa ja ylimäärästä kamoissa(?) kyhäiltyä härväämistä

Sitä itseään parhaimmillaan. Sopii tosi hyvin tietynlaisiin tilanteisiin ja varmasti tulee uudelleen kuunneltua niissä tilanteissa

Kuin olis kattonut äärettömän tylsää ja hidastemposta romanttista taide-elokuvaa, jota runoilijatyypit fiilistelee housut märkänä. Itsellä ei kastunut. Pari huvittavaa biisin nimeä ja kuuntelin kokonaan...

Klassikkokamaa, mut ei sieltä parhaimmasta päästä kuitenkaan.

Ei Käteinen mulle wörki juurikaan. Yliarvostettu imo, mutta menkööt.

Ei vieläkään kyllä kokonainen levy reggaee maistunu.

Todella hyvän tuulen levy. Pakko tykätä!

Hyviä tuttuja biisejä löyty tältä levyltä. Muutenkin diggailin tunnelmasta. Hyvän mielen levy!

Laadukasta ja toimivaa chillailua taustalle. Ehdottomasti seuraukseen, mutta mitään ylivertaista ei levyltä irronut.

Törkysen kova. Levy miltä löytyy oma top5 bassoriffi. Say. No. More.

Näitä klassikoita kuunteli mielellään.

Sama ku edellinen

Mukavan olonen levy ja sopii kevyeen fiilistelyyn. Joutu kuuntelee useemmassa pätkässä, niin ei silleen jäänyt kuitenkaan mieleen.

Siis hetkinen... Vuonna 2016 tehty albumi ja pitäisi kuulla ennen kuin kuolee? En ymmärrä. Ärsytti kuunnella. Teen poikkeuksen ja annan yhden tähden, vaikka kuuntelinkin kokonaan.

Paikoin toimivaa ja mielenkiintosta, mut välillä ylitti oman taiteellisuuden käsitysrajan.

Aikasemminkin tullut levy kuunneltua ”taustalla”, mutta nyt ajatuksella kuunneltua - Aivan timanttinen, täydellisyyttä hipova kokonaisuus

Varmasti omalla aikakaudellaan jossain määrin merkittävä teos, mut ei enää tänä päivänä säväytä. Ainakaan mua.

Tätä tuli siskon kanssa kuunneltua moneen otteeseen aikoinaan ja edelleen toimii kuin häkä.

Ihan ok taustalle rentoiluhetkiin, mut sitä kamaa nyt maailmasta löytyy

Eipä kovin järisytelly, yks biisi oli hyvä

Kivoja stemmoja ja kaunista musaa, mut ei ihan uppoo

Parani loppua kohden, mut ei tää mikään masterpiece ollu

Huoh

Ihan mukava levy ja joitain tosi hyviä biisejäkin, mut kokonaisuutena ei kuitenkaan ok:ta parempi

No tää oli tällanen. Ajoittain hyvää, mut muuten ei oikeestaan. Ilmeisesti joku 80-luvun pioneeribändi ja joku musiikkipervo dumaa mua siitä ku en tienny

Entuudestaan tuttu, levyn vika biisi asetti odotukset tosi korkeelle, mut ei kohdannut.

Yksi kaikkien aikojen lempilevyistäni. Nuff said.

Pyöri siivoamisen taustalla, Mrs. Robonson-cover jäi ainoana mieleen. Pitäis varmaan kuunnella uudestaan ajatuksella?

Ei jäänyt kyllä yhtään mieleen. Ok?

Aika peruspunkkailua

Pari hyvää erottu joukosta, mut ei noussu mitään suosikeiksi ja liian pitkä levy

Hyvä levy kokonaisuusja kasvoi kivasti koko ajan. Ei turhaan kehuttu

Vähän meni ohi tämäkin, kun ei oikeen kiinnostanu toi kasarisoundi just sillä hetkellä. Tuskinpa kuitenkaan useemmallakaan kuuntelukerralla tulis mun teekupillinen

Ihan mukava levy, mut jäi kyllä edeltävän (Rust Never Sleeps) jalkoihin

Hieno, aurinkoinen albumi ja etenkin bassot toimi

Ihan hauska levy ja jaksoi muutaman kerran kuunnella läpi

Judas Priest on aika oman aikansa peruskauraa ja Black Sabbathiin verrattuna eivät kyllä pärjänneet. Iha ok.

Ei kyl hirveesti tämä Kinksin levy puhutellu, parempaakin heiltä kuullu

Siistiä musaa, joku etäisesti tuttu biisikin löyty

No jaah, vika biisi oli ihan vekkuli

Taustahälinää

Queenia monipuolisimmillaan, mut kokonaisuuteen nähden liikaa ”oopperaa”.

Kai tätäkin paskaa sit joku kuuntelee... minä en.

Mukavan ja laadukkaan kuulosta musiikkia, mut ei kovin usein oo tilannetta milloin tulisi kuunneltua. Vaatinee tutustumista enemmän miehen tuotantoon.

Ei parasta Bee Geetä, meni taustalla autoa ajellessa

Ei jäänyt erityisesti mieleen. Vika biisi vaikutti hauskalta.

Irkkumusa toimii lähes aina. Lisää rokkia ja toimii aina. Sen puutteesta pidemmän päälle jäi vähän pliisuks, mut tykkäsin kuitenkin läpi levyn

Meni aika huomaamatta ohi, en kuunnellu toista kertaa. Aika mitäänsanomaton, mut kuitenki musaa

Bobia parhaimmillaan. Aina miellyttävä kuunnella, mut wow-experience puuttuu.

Taas meni vähän ohi mistä kaikki hössötys

Pari hyvää biisiä, jotka jo tuttuja olikin, mut ei oikeen tehnyt vaikutusta muutoin

Positiivisesti yllätti ja pari ok coveriakin levyllä. Ei lähellekään kuitenkaan tajunnanräjäyttävää

Välillä heräs fiilis, et onkohan tässä sitä jotain, mut jos 95-prossasesti muuten vitutti kuunnella, nii ei yhtä tähtee enempää ansaitse. Ja kesti muuten kolme päivää kuunnella kokonaan...

Ihan vekkulia paikoin ja välillä kivaa fiilistelyä. Tykkäsin, mutta en tiiä meneekö uudelleen kuunteluun.

Tykkäsin paljon. Hauska levy, sopi kuunteluhetkeenkin hyvin. Scooby Snacks jäi erityisesti mieleen Tarantino-referensseineen.

Bläh

Ei ehkä kolahda enää yhtä paljon kuin aikoinaan liiallisen radiosoiton takia, mutta klassikko ja ensimmäisiä levyjä inspiroimassa omaa musiikinkuuntelua ja sillon tätä tykitettiinkin. Ilman muuta ansaitsee 5*

ZZ Toppia, toimii tietenkin vaikkei mun lemppari olekaan

Kyllä nää kundit vaan osas musaa tehdä. Ehdottomasti timanttia ja tähtikaartia.

Ei juuri puhutellut

Pingviinikahvilassa ois varmaan toiminu paremmin ku kotikoneella töitä tehdessä

Tää oli hyvä! Toimivaa seiskytlukua, viihdyin koko levyn ajan ja voisin kuvitella, et Steven on ottanut tästä vahvoja lauluvaikutteita.

Björk on vaikeeta musaa ja aika usein se ärsyttää outoudellaan, mut tää levy miellytti kokonaisuudessaan

Tuttu entuudestaan ja ei todellakaan haitannut kuunnella taas. White Stripes on vaan kova!

Vähän muniinpuhalteluosastoa. Ei tehnyt vaikutusta

Ikinä en oo digannu enkä diggaa tämänkään jälkeen. Keskinkertasta pimputtelua ja heti ku tää masentunut angstilaulaja avaa suunsa nii alkaa vituttaa

Hieno levy täynnä klassikoita!

Just

Hauska levy

Ei pystyny tätä ulinaa kuuntelee loppuun.

Ei pahaa sanottavaa, tollasta ok perussambahommaa.

Toimis siellä kuuluisassa utuisessa jazzyökerhossa New Yorkissa. Autossa tavallisena arkimaanantaina ei aivan.

Melko solidia old schoolia

Sellanen... Vähän kiukulla kyl piti kuunnella loppuun

Olihan levyllä muutama kiva biisi, mut ei pessyt omia Beatlesien lemppareita. Taso niihin nähden aika alhaalla tällä levyllä

Musiikkihan sinällään oli ihan ok, mut 2 vitun tuntia aivan liikaa mulle. Koko viikonlopun ajan yritin kuunnella loppuun, mut en tainnu ees ehtiä ku piti välillä muutakin kuunnella. Taidan olla musiikillisesti sivistymätön paskiainen

Hauska ja kompakti, meneviä biisejä

Hieno debyytti, mut FF-standardeissa tää oli vasta alkusoittoa - kirjaimellisesti

Sen tyyppistä kantria mikä mulle toimii ja oli lepposaa kuunnella. Paikoin hyviä fiilistelybiisejä

Jäi perjantaina kesken enkä muista mihin jäin eikä kyllä kiinnostakaan

Aika uninen, en tykänny.

Instrumentaali oli vekkulia, mut laulu pudotti pisteitä. Ei jotenki lähteny

Vähän ku Massive Attackia ja Nightmares on Waxia sekasin, I like!

Mitäs erikoista tässä nyt sit oli?

Kun kuvitteli itsensä Apollon afro-sundayhin, niin toimi, mut muuten ei

Radiohead-kokonaisuudeks ihan siedettävä

Ei herättänyt tunteita

Tuttuja hittejä. Ei kyllä mun juttu, mut tän levyn osalta ymmärrän hyvin listalta löytymisen

2min riitti. Yli ihmisen käsityskyvyn menevää, että tää löytyy listalta. Vai onks tää se levy mikä kuunnellaan vikana ku tappaa ärsyttävyydellään ja surkeudellaan ja sen takia listalla?

Ihan hauska ranskalaisfiilistely. Mies tulkitsee

Ilosta irkkuilua, mut ei mitään erikoista

Todella kova levy tämäkin

Ekan biisin aihe ratkaissut suosion?

Ei

Tääkin Bossi ihan ok, mut kokonaisuutena en kahta kertaa pidempään jaksanu kuunnella. Kakkosraita jäi hyvin mieleen

Tiukkaa settiä ja yks tuttu klassikkokin mukana.

Really?!

Ei lempparein miehen levyistä, mut nostalgiat heräsi. Bodycount saa aina adrenaliinin virtaamaan ja tsempin päälle. Hauska oli kuunnella pitkästä aikaa

Tasasen hyvää ja aika moni ennen kuulemattomia biisejä. Näkisin, et tätä varten tää koko homma on

Hauska proge ja sopivan lyhyt sellaseks. Työn teon taustalle toimivaa

Kyllä tän kuunteli, mut en näe itteäni kuuntelemassa toista kertaa

Come on, Doors hei… timanttista ja kestää aikaa. Ei vaihtoehtoja.

Hyvän fiiliksen levy

Tämä(kin) oli hyvän fiiliksen levy. Ei täysin uus tuttavuus, mut positiivinen bongaus silti

Laajemmin ajatellen vaikuttava levy (hitit ja rappiin lainatut biitit), niin pakko arvostaa, mutta ei iskenyt kunnolla kuitenkaan

Paikoin liian sekavaa mulle ollakseen huipputasoa, mut rytmittelin mukana

4. raita oli hyvä. Muutoin muistutti Coldplayn välttävän tason biisejä

Ei parasta tuotantoaan, mut toimi kuitenkin

En lähellekään ekstaasia päässy, mut ei tää huonokaan ollut

Ihan pätevä levy

Ei nyt mitenkään ihmeellinen, mut kyllä mielellään kuunteli

Toka vika, Paper Planes oli hauska ja tuttukin. Ainoa syy miks levy saanu huomioo? Ei mitenkään kuulu tälle listalle.

Tiukkaa tykitystä. Ois ollu nastaa olla tolla keikalla, vaikka aika lyhyt oli. Kuitenkin sopiva.

Uutta mulle, ihan jeekkis

Ihme settiä taas, säälikakkonen

Menevää ja mukaansatempaavaa

Moneen kertaan ennenki kuultu levy. Todella lähellä viittä tähteä, mut pieni ripaus sitä jotain lisää tarvittais

Solidia rokkia, mut KISS ei oo oikeen ikinä ollu mulle mikään juttu

Mun makuun yliarvostettu levy. Miljoona kärpästä ja silleen kait…?

Vähän oli sellasta tyhjänpäivästä eikä biisit tahtonu erottuu toisistaan. Ja pitkäkin oli. Meni se taustalla.

Kolmisen kertaa kuuntelin ja tykkäsin. Siistiä lightrokkia kevyisiin tai vähän raskaampiinkin tunnelmiin

Ei

Aina sillon tällön tää löytyy Spottarista soimasta. Timanttista, mut pienestä jää kiinni, että olis kokonaisuutena 5*. Joitain biisei tulee skipattua, mut muistaakseni lukioajoilta asti levy kulkenut sydämessä ja antanut terapiaa. ”Now shut the fuck up and get what’s coming to you. You were supposed to love me! Now bleed bitch bleed!”

Eka biisi huolestutti vahvalla kantrivivahteella, mut levyhän alko nopeesti kasvaa raikkaaks rallatteluks.

Fuck no. Ihme, että jaksoin loppuun asti. Vaatinee eksaktin fiiliksen, jotta tätä voi pitää hyvänä levynä.

Mitäänsanomaton, soi taustalla läpi kuitenkin häiritsemättä.

Ihan makeeta kamaa läpi levyn. Hauska detalji ku huomasin, että yhestä biisistä oli Die Antwoord lainannu samplen.

Yks saatanan pitkä reggaebiisi? Tekis mieli antaa yks tähti ihan vaan ykstoikkosuudesta, mut kyllä sen sieti läpi kuunnella.

Muutama ihan toimiva biisi/hetki levyllä auttoi saattelee levyn loppuun, mut loppupuolen japaniskeida ei toiminu

Onneks oli lyhyt levy.

Justjoo, ei pysty antaa yhtä enempää. Olkoot vaikka kuinka edistyksellinen levy, mut ei pysty arvostaa tällasella listalla

Nostalgiset fiilikset! Levyhyllyltä löytyy samainen levy CD:nä ja toimii edelleen ku junan vessa. Herättää aina muistoja. Todella kova.

Pari hyvää biisiä fiilistelyineen, mut päällimmäinen tunne kuunnellessa oli, et loppuis jo

Uuh, meni täydestä torstaiaamuna kahvia juodessa sohvalla. Jätti hyvän fiiliksen ja päivä voi starttaa!

Vaikkakin alkuaikojen settiä, niin peruspunkkiahan tää oli. Ei mitään mistä pitäis liiemmin innostua.

Eipä tuohon lisättävää, toimiva levy

Mukava vanha uutuus mulle. Fiilailin auringonpaisteessa autossa vaikkei mieltä mullistavaa kuitenkaan ollut

Levy ratsastaa kahden hyvän biisin maineella

Iha ok

Aiempiin vastaantulleisiin levyihin verrattuna tää nappas heti ja piti otteessaan loppuun asti. Vaikka pari, syystäkin, hittiä levyltä löyty, niin kaikki biisit oli vähintään hyviä

Solidia

Yllättävän freesi 70-luvun levyks. Ihan hauska rallattelu, mut ei iskeny kuitenkaan

Paljon parempi ku edellinen, mut en mä tälläkään kuuhun päässy. Kuitenkin melko tylsää musaa

Groovea löyty ja suurimmalta osin oli viihdyttävä levy. Piti muutaman kerran kuunnella. Tosin en usko, että tulee löytymään omilta soittolistoilta.

Letkeä rallattelu, joka toimi aamusta iltapäivään tunnelman kohottajana

41 minuuttia ja 11 sekuntia kestänyt slovari. Ei se nyt paskaa, mut tuskaista oli kokonaan kuunnella

Hilpeähkö

Who ei tälläkään pettänyt - Tosin vain levyn nimen puolesta + kansitaide toimitti. Yks biisi oli ok ja loput levystä ois tehny mieli skippaa. Kuitenkin kaks *, koska ei se Kraftverkia ollu.

Ei oikeestaan mitään ihmeellistä sanottavaa, peruskakkonen

Hyvä ja tasanen kokonaisuus

Ihan hyvä levy, melkeen kolmonen

Peruspunkkia, onneks oli lyhyt levy ku ei mitään kovin ihmeellistä tarjonnu

Meni vähän huomaamatta ohi, ei Elvistä parhaimmillaan

Siisti levy, aurinkoiseen lauantaihin ison kahvin äärelle

Taas meni vähän kategoriaan ”muniin puhaltelu”. Ei kuitenkaan millään tavalla tuskastuttanut ja yks tai kaks biisiä oli ihan mukaansatempaaviakin

Piti pari kertaa kuunnella, et pysty mielipiteen muodostaa: meinas toimii, mut kokonaisuus jäi vähän laimeeks

Onhan tää kaunista kamaa, mut toistaa aika paljon itseään. Ekan biisin perusteella 4, loppua kohden tippu

Ehjä levykokonaisuus. Ykkösraita toki loppuunsoitettu, mut kyllä sen tässä yhteydessä kuunteli ja loppulevy oli vähintäänkin miellyttävä

No ei ollut kyllä ihmeellinen

Hyvällä maulla varustettu laadukas ja tyylikäs rap-albumi, mut motään ihmeellistä tunnetta ei saanut aikaan

Loistava levy

Jo vähän parempi genrensä levy, mut ei tälläkään kuuhun menty - 2,5 eli pyöristyksen voimalla

Kyllä tätä kuunteli, mut ei koko levyä. En jaksanu loppuun asti. Varmaan elämäntilanteeseen nähden täysin vääränlaista.

Ei

Yks kuunneltava biisi ja senkin Nirvana coveroinu paremmin. Skippailin enkä kuunnellu niitä extroja

Ihan eheä kokonaisuus, vaikkakin tuntui ettei biisi vaihtunut missään välissä. Chicciä siellä ja vähän Freakiä täällä

Ei tää ollenkaan huono levy ole, mut I ja II asettanut riman, niin korkeelle, et 3* maksimi mitä voi antaa

Ihan hauskaa ja piristävää musisointia. Tästä(kin) kuitenkin jäi wow-efektit kokonaan pois

Onneks oli lyhyt, nii heti laulun alettua oli nopee skippailla levy läpi

Aika samaan kategoriaan muiden jazz-levyjen kanssa

Tusinakamaa mulle, en ymmärrä tämän levyn hössötystä. Ihan liian pitkäkin ja meni skippailuks

No tää nyt taas floppas

Ikinä en oo ymmärtäny. En tainnut edes skippailemalla päästä loppuun

Ai että, toinen mokoma perään. Ei.

Isossa mittakaavassa ihan laadukasta räpäytystä, mut suurin osa onkin yhen tähen osastoo

Näin jälkeen ku muistelen et mikäs tää ees olikaan, nii ainoastaan muistan ajatelleeni yhtä tähteä

Olematta sen suurempi jazz-tietäjä, niin sanoisin, että hienoa kuunneltavaa ja muutaman kerran soitin läpi. Wow-elämys jäi, mut livenä se varmaan toteutuis

Ei mun juttu, mut meni

Eheä kokonaisuus, pari tosi hyvää biisiä.

Välillä ihan ok, ei vaan sopinu päivän tunnelmiin. Oli aika pitkälle samanlaista koko levy

Hieno levy ja vaikken usein niitä samoja vakkari-Santanoja jaksa kuunnella, niin tässä meni ympäri muutamaan kertaan ja mieluusti

Taattua Neilikkaa

Tasaisen hyvä levy. Lähti aamu hyvin käyntiin, mut mieluummin kuuntelisin ”best of”-levyä

Yhden hitin levy, jonka kuunteli mielellään pitkästä aikaa, mut loppulevy olikin aika harmaata ja massaan katoavaa

Löytyy perushitit, ihan ok

Semmone. Sunnuntaidarralevy.

Ei mikään ihmeellinen, mut ok

Vuodelta -98 tällasta kamaa. Mitä ihmeellistä tossa oli? Beats me

Loppua kohden aloin lämmetä ja hyvä kokonaisuus

Outo levy. Välillä meinas olla hyvää, mut ei sit kuitenkaan

Outo, mut välillä jollain tasolla puhutteli. Sarjassamme ”sekava uni”

Ehtaa Cypressiä, varma kolmonen

Taas tällasta kokeellista meteliä mitä ilmeisesti ei kukaan ollut vielä kokeillut. Buu sägar jag

Ei antanut oikeastaan yhtään mitään. Pari skippasin ku kävi tylsäks. Usein varsinkin laulu nimenomaan oli plääh

Meni mukavasti huomaamatta töitä tehdessä. Pitäis ehkä kuunnella vielä pari kertaa läpi, mut ei sit kuitenkaan ku levyjä rästissä ja ei se nyt niin mieleen kuitenkaan jääny

Mukavasti soi taustalla vaikkei kyllä suuria tunteita heränny

Ei ihan lähteny tää rallattelu. Varmasti sopii elokuviin yhden kahden kappaleen verran ja menisi kivuttomasti, mut en mä tästä innostunut mitenkään

Vaikka fiilistely ja levyn iskukyky jäi matalalle, niin tasalaadukas kokonaisuus silti miellytti

Oli jo vähän parempaa Nickiä, kun vertaa siihen älämölölevyyn, joka kulki jollain toisella nimellä. Mutta ei tällä kuuhun menty

Ehkä yks tai kaks hutia, mut muuten erittäin viihdyttävä

Kaks biisiä oli entuudestaan tuttuja, joista toinen aivan läpipuhki soitettu, mut tätä kuunnellessa toimi sekin tosi hyvin. Vekkuli kokonaisuus

Hyvin mukavasti toimi taustalla ajaessa autoo ja pari kertaa pyörähti ympäri. Helppo kolmonen

Pari hyvää biisiä nosti levyn tasoa, mut muilta osin meni vähän ohi huomaamatta. 2,5 mut enemmän 2 kuitenkin

Ei ihan niin paska ku ois voinu olettaa, kagosen puolelle juuri ja juuri

Ei tarvii toista kertaa kuunnella. Masentava kokemus

Born to run herättää aina tunteita, kun on vielä FC Mojon anthemeita rockfutiksessa, mut muilta osin levy jäi vähän pliisuks. Kuitenkin laatua löytyy

Jos koko levyn taso vastaisi I’m only happy when it rainsia, niin olis ehdoton femma. Valitettavasti loput aika kaukana siitä, joten helppo antaa 3

Ekan biisin jälkeen lopahti ja nopeesti teki mieli vaihtaa levyä

Leppoisa pläjäys.

Bluesilla lähti aamu loistavasti käyntiin. Varsinkin kun nimen perusteella ennakkoluulot oli ”eiih, taas jotain kantria?”

Ei jääny mieleen ja ku näin jälkikäteen arvostelee, nii kakkonen?

Ihan okei vaikken Eaglesii oo ikinä varsinaisesti fanitellu. Onneks se puhkisoitettu ei ollu tällä levyllä

Jäi kesken kuuntelu eikä mikään oikeen innosta kuunnella loppuun valitettavasti. Depechen tyyli lähinnä ärsyttää mua, mut ei se silkkaa paskaa ole

Tommonen perusrallittelu

Smh

Pari vaisua tsipaletta, mut muuten palautti kivasti mieleen 2000-luvun taitteen, kun tuli kuunneltua melko ahkerasti tätä levyä

Ei kelvannut kyllä lääkkeeksi mihinkään. Lullabyn ja parin muun biisin lyhyiden hetkien ansiosta välttää ykkösen. Tylsää maalailua 95%

Erittäin hyvää keskivertoa, mut ei riittävän mieleenpainuvaa, että yltäis neloseen. Tunnistettavaa Bobia

Viihdyttävää, mut ei maata mullistavaa. Kyllä se sen kirjan vaatis, että lukis näistä miks löytyy listalta

Kiikunkaakunkakkonen

Jeekkiskamaa

Kevyttä skatako tää oli? En muista, mut ei se ainakaan vituttanu

Näitä kolmetoista tusinassa. 2017 duunattu levy, nii en ymmärrä etikoosuutta. Vai oliks tää tän subgenren ensimmäinen? Tylsähkö

Melko tylsä tämäkin levy. Ei herättänyt juuri mitään tunteita

Kuuntelinkohan loppuun… joutu niin pätkissä kuunnella, että ei oikein mitään muistikuvaa tästä. Taisi paikoin olla ihan kivaa settiä, mut mitään ”oho”-fiiliksiä ei syntyny

Rauhallista ja hienoja melodioita, mut sellanen tietynlainen iskukyky puuttu, että osuis sieluun

Kevyttä ja samaistuksen puute. Kantrivivahteet luonnollisesti ärsytti, mut paikottaiset bluesbiisit toi eloa.

Nyt vasta tajusin ku en eilen illalla saanu unta, et ois pitäny tää laittaa soimaan. Aikas mitäänsanomaton, mut ei megaskeidaa kuitenkaan

Parempi laulaja ku tää hyypiö, nii ois voinu kolmosen livauttaa

Mahtava! Menis monta kertaa putkeen, mut piti kahen jälkeen lakata ku jonoa kertyny. Suosikkeihin

Taas näitä minkä hypeä en hiffaa. Pöllyssä varmaan femma

Kyllä toimi. Automatkalle sopi lähtölaukauksena mökkireissuun

Kyllä jäi ihmettelyn puolelle. Yks biisi oli tuttu entuudestaan - Trouble Every Day ja se on kyl hieno biisi. Muutoin odotteli vaan, että levy loppuis

Tykkäsin levyideasta, täytyy vielä pari kertaa ainakin kuunnella

Ihan vekkulii settii. Perusbrittipunkin olosta seiskytluvulta, mut toimi mulle

Meni jotenki oudosti ohi, mut en palannut. Tota ihan tarpeeks jo kuultu

Taas hetki menny ennen ku pääsee arvostelee… Mut tää tais olla sarjassamme ”kasikytluku, perustetaan bändi ja kaikki laulajat kuulostaa samalta”. Kerran menee, mut nää riittää, kiitos.

En muistanutkaan, et oli näin kova levy. Sabbath On Sabbath!

Viihdyttävää, kuten Prince tuppaa aina oleen. Kuitenkin jää sellanen ”pakko kuunnella uudestaan ja uudestaan”-fiilis pois.

Hyvin toimi matkalla mökille. Mukavia maileja Milesin kaa!

Harvemmin oon diggaillu Cashista, tää kuitenkin toimi hyvin. Hauskoja covereita ja iltapäiväkävelyllä huomasin fiilistelevän tät kuunnellessa.

Bändin paras biisi, The Weight, puuttui, sillä olisi nostanut arvosanaa. Kuitenkin kuuntelun arvoinen ja 2,5* antaisin. Yltää siis kolmoseen

Kuten sanottu: Sarjassamme ”kasikytluku, perustetaan bändi ja kaikki laulajat kuulostaa samalta”. Kerran menee, mut nää riittää, kiitos. Ei pisteitä Curelle(kaan)

Mieltä kohentavia rytmejä ja teki mieli tanssia. Mitään hajua mistä lauloivat, mut nautin kovasti

Solid! Reipas kolkki

Genrensä parasta mitä oon kuullut. Sopi sunnuntaiajeluun kun haki deitin kyytiin

Erikoinen, hämmentävä, kiehtova. Alkupää nelosta ja sit muuttui, mut jäi kyllä positiivisesti mieleen

Hauska levy

Instrumentaalisti mainio, mut laulu meni suurimmilta osin samaan, aikasemminkin mainittuun kasarikategoriaan. Tykkäsin silti

Ei lähteny

Kyllä The Voice vaan tänäkin päivänä toimii!

Paikoin makeeta tunnelmaa ja tässä sentän oli uudeks levyks jotain vähän spessumpaa tarjolla.

Taas melko tuore levy sisällöltään tusinaa. Sit oli vielä vahingossa shuffle pällä, nii en jaksanu kuunnella loppuun. Ei nyt skeidaa kuitenkaan

Iso peukku, positiivinen yllättäjä

Ihan ok ja muistoja Viva/MTV/Jyrki-ajoilta heräsi. Ei kuitenkaan tajuntaan iskevä

Pitäis lukea mikä tässä oli taustalla, kun aika perussetiltä genressään tuntu olevan. Pidemmän päälle alkaa tökkimään ja vaatii ympäristöltäkin jotain, että tulee kunnolla fiilisteltyä

Manaajastako toi oli? Erikoinen setti

Ehtaa Oasista

Mahtava yllätys. Piti useamman kerran ihan kuunnella.

Ei oo nonstop-parasta tältä pumpulta, mut paljon hyvää

Hauska spektaakkeli

Nimen perusteella ennakko-odotukset oli matalalla. Yllätyin kuitenkin ja muistelen nelosta miettineeni, kun kuuntelin pariin kertaan

Ihan ok taavetti

Neeext

Solid

Viihdyttävän monipuolinen kokonaisuus

Coldplayn Best of-albumi sais 5, mut tässä oli vähän liikaa muniinpuhallusta kokonaisuudessaan, vaikka muutama jo klassikoksi syntynyt kipale levyltä löytyy

Next

Ei parasta kävelylle. Outo tyyli, ei mun juttu

Tämäkin hyllystä löytyy ja aikoinaan urakalla popitettu, todella kova edelleen

Yllättävän tuoreen kuulonen noin vanhaks levyks. Ihan ok, 2,5*, joten taipuu 3:een

Aika höpöhöpölevy, ei jatkoon. Koukut puuttui

Kova. Drive usein ollu ennestään soitossa yksittäisenä biisinä, mut sehän oliki peräisin hienolta kokonaisuudelta

Clash on Clash. Merkittävä, mut ei mulle iske hirveen lujaa

Paikoin mukaansa tempaavaa, mut pitkäveteiseks kävi

Perushyvää Neililtä

Joka ei tälle viittä tähtee anna, niin täytyy vaan ihmetellä

Erittäin viihdyttävä levy. Loppua kohti vähän alko kyllästyttää, mut kantoi loppuun asti

Meni jotenkin huomaamatta ohi kuunnellessa. Ei häirinnyt, mut eipä paljoon kerrottavaakaan jäänyt

Tylsä

Ihan hauska

Paikoin todella hyvä, mut Who’s Nextin asettamalla rimalla kauas jäätiin

Löytyy tämäkin hyllystä. Ehdottomasti 5*

Jotenkin ristiriitaset fiilikset jätti. Välillä erittäin jees, mut huonot hetket peitti yleisfiiliksen. Ei lähteny ehkä sit kuitenkaan

Klassikkobändi ja suunnannäyttäjä, mutta hirveästi ei enää kanna tähän päivään biisit. Joitain aivan huippuja löytyy bändiltä, mut tälle levylle ei niitä ollu eksyny. Pitää kyllä kuunnella vielä levy uudestaan

Perkele kyllä Aerosmith vaan osaa rokkaa. Ilman loppulevyn ehkä jopa sekoiluksi kutsuttua musisointia/musiikillisen identiteettikriisin iskiessä olis ollu femma, mut mun taiteellisuuden tulkintaan ei natsannu, nii vähän putoo arvosana

Puoliväliin kuunnellessa tietää jo mitä antaa. Tätä kantrishaibaahan tääkin on, en osaa arvostaa

Monta kertaa läpi sunnuntai-iltapäivän kokkailujen ja ruokailujen lomassa, hyvän tuulen levy

Tyylikäs levy. Amyn lauluääni ei lemppareimmasta päästä tosin

Klassikko. Tylsähkö tosin

Ei mitään erikoista. Perus BB

Harvemmin lämpee näille kantriartisteille, mut tää oli kyl toimiva

Yllättävän hyvä uusi tuttavuus

Hmmm, ykkönen vai kakkonen… voin kyllä kuvitella hetkiä millon toimis hyvin, joten ei voi ykköstä antaa. Mut ei kyllä hivellyt meikän musanystyröitä tälleen työpäivänä

Ihan ok progerockpläjäys

Ei uponnu ja ihan liian pitkä

Hymyilyttävää settiä

Ihan vänkä ja tasavahva levykokonaisuus

Yllätti todella positiivisesti.

Meh

Ei parhaimmasta päästä, mut meni

Kuuntelin ehkä väärällä heetkellä ku ei ookein kolissut tyylikkyydestä huolimatta

Musta miksaus oli jotenki köpö - liian diskanttinen. Olis varmasti ollu 3*, jos ois miksaus ollu parempi

Yusuf on jääny tosi vähälle kuunnellu aina, mut nyt sai enemmän tarttumapintaa ja on sillä kyllä toimiva lauluääni, varsinki ku alkaa revittelee, mut biisit ainakin tällä levyllä jäi puhuttelematta sielua

Jäi sellanen fiilis, et tää vois olla toisessa ulottuvuudessa U2, mut tässä maailmassa samanlaisiin hitteihin eivät ainakaan tällä levyllä pystyneet. Mut siis hyvä levy

Kesäinen ja tälleen aurinkoisena päivänä toimi

Vekkuli

Eipä ollu tullu kuunneltua aikasemmin kokonaan tätä levyä ja täytyy sanoo, että kova kokonaisuus. Loppupuolelta vähän laimeni, niin ei ihan vitostähtiin yllä

Tosi perus

Menoo oli. Nopeita ja lyhyitä, puhutteli mua tämä levy. Loistava

Hyviä biittejä. That’s about it.

En ihmettele et löytyy listalta. Muistot palasi nuoruusvuosiin ja ihan yhtä täysii maistui

Olis helposti 4-5 tähden levy, mut ylimäärästä turhaa skeidaa liikaa. Ja siis sama fiilis ollut aina joka kerta ku levyn kuunnellu vuosien saatossa

Rehdin hyvä ja onneks ei sisältäny Poisonii

Ihan ok räppiä tääkin, mut ei siitä mitään käteen jääny

Parit viiden tähden biisit eikä huonoja ollut ollenkaan. Rollarit…

Textbook kutumusaa. Siinä toimii, muuten ei