Taisin luoda päässäni vähän turhankin kovat odotukset päivän levylle. Osa biiseistä rehellisesti tylsiä, mutta kaikista kuitenkin paistaa läpi trion oma soundi. Pari kertaa pyöritteli töiden ohessa läpi. Ehkä näiltä joku best of ois sitten se oma juttu.
Levyn tunnelma on hieno vaikka aavistuksen pitkä kokonaisuus. Vakuuttava esitys ja helppo 4*
Voi juma! Tämä saattaa olla meikäläisen kaikkien aikojen eniten kuunneltu levy, tai ainakin tiukasti kärkikahinoissa. Vuosien saatossa pääsi jo hieman unohtumaankin, mutta sitten puuttui kohtalo peliin. Ostin ensimmäisen oman auton ehkä 2015 ja tämä kyseinen mestariteos oli jäänyt edelliseltä omistajlta soittimen sisään. Ei tainnu Pasuunassa juuri muu musiikki soida tämän lisäksi. Lukemattomien toistokertojen jälkeen tällä levyllä ei ole ensimmäistäkään täytebiisiä vaan kyseessä on täydellinen mestariteos. Moni ei varmasti allekirjoita, mutta IDGAF koska pikku-Timolle ei vittuilla.
Muutama kova leka ja viime aikaisten paskojen ansiosta jopa ihan hyvä levy
Flunssahuuruissa meni enemmän kuin ohi. Pari kertaa yritin pyöräyttää uusiksi muttei vaan tarttunut. En tiedä kummassa oli vika lopulta.
BAF. Lähes paskuuden kuninkuusluokkaa mutta ei ihan riitä
Ei lähtenyt lentoon. Tylsä.
Yhden biisin levy. 784657365 kuuntelukertaa kärkibiisillä ja ääripäällä 53726 - tilastot kertoo kaiken...
Kyllähän tuota mielummin kuuntelee kuin turpaansa ottaa. Tarttuvia biisejä ja ei niin toimivia. Pitkä levy.
Rento meisinki ja biiti tarttuvia
Puuduttava levy
Pari megalekaa ja muuten ihan kuunneltavaa musiikkia.
Happotripillä saattais päästä sisään, mutta vesiselvänä konttorilla ei pisteitä irtoa. Rimaa hipoen yltää paskuuden kuninkuusluokkaan.
Menevät biisit toimii kympillä ja ilman slowareita levy olis jopa erinomainen
Lasi viskiä, kesäinen niitty ja taivaalle tuijottelua-musiikkia.
Hienoja melodioita ja sitten taas vähintäänkin outoa menoa. Haastava levy kuunnella.
Naisella on kiva ääni ja siihen tämä sitten jääkin. Olis (ollut) magea kuulla miten tämä misu vetää rokkia...
BAF
Hieno hämyisän raskas tunnelma ja piti otteessa alusta loppuun. En tiedä mitä on tapahtunut kun ko. orkesteri onnistui tekemään toisen aivan ultimaattisen paskan levyn :D
Lepposaa menoa vaikkakin välillä biisit ylipitkiä.
Nastaa rockia jota on helppo kunnella.
Jos ei ole umpirakastunut ko. herran tuotantoon niin tästä on kyllä vaikkea diggailla. Omaehtoisesti en kuuntelisi ainuttakaan kappaletta uusiksi....
Vahvaa menoa ja komeaa soitantaa. Olispa päässyt 70-luvulla kokemaan livenä
Taustamusaa
Countryksi yllättävän vähän alkoi vituttamaan, mutta silti joutavaa...
Lepposa kokonaisuus ja muuta helmi.
Ihan kunneltavaa kamaa ja ukko osaa laulaa
Pari todella kovaa biisiä ja muutenkin ihan kivasti soiva.
Välillä ihan lepposaa menoa ja ymmärrettävissä laaja menestys, mutta ei kyllä helli kummemmin omaa makua joten 2,5*
Ihan ok. Bändin tuotantoa lähinnä hittibiisin verran tuntevana odotin enemmän. Ei kuitenkaan paskakaan.
Varmaankin aikoinaan ollut ihan edelläkävijä soundeissaan, mutta 2021 ei koveta.
Magea ääni, mutta neidosta taidettiin repiä kaikki aikanaan irti kun levyjä julkastiin 3v aikana 13?! Määrä korvaa laadun?
Hyvää rockia! Nelonen on aavistuksen yläkanttiin, eli 3,8* olis oma arvio.
Välistä ihan tempaavaa biittiä, mutta oma maku on enemmän melodisen kuin bassolla pelaavan mmmtsin puolella. Kagonen ala- ja kolme yläkanttiin
Olis toivonut vähän enemmän honky tonkyä. Levynä aika pliisu vaikka parhaat biisit soi ihan hyvin.
Ihan ok pläjäys ilman pohjia tai huippuja. Sen suuremmin artistin levyjä tuntematta väittäisin, että parempiakin levyjä löytyy.
Alkuun tuli kivat Fallout-pelin tunnelmat, mutta ei kantanut loppun asti. Varmasti tyylikästä musaa omaan aikaan, mutta kasarinlapselle levyllinen on liikaa kerralla.
Muutama kuunneltava, kokonaisuus blaah
Edes spottarin mukaan isoimmat hitit ei kolahtanut millään tavalla. Teki mieli lopettaa kesken
Soi ihan kivasti taustalla, hajuton ja mauton
Toi hymyn huulille ja kuuntelin kahdesti läpi
Teki mieli leikkaa korvat irti päästä tätä kuunnellessa...
klassikko
click-clack-boom
Pari leiskautusta mutta levyn loputtua päälimmäinen fiilis oli helpotus
kevyttä taustamusaa
Synkän viikon piristävä päätös :)
Nyt ei ihan osunut mutta selvisin läpi
Smack my bitch up!
Kuin olis katsonut pornoa ilman kuvaa?
Välillä meinas lähteä lentoon mutta ei sittenkään. Ei jäänyt yhdellä kerralla mieleen
Kivaa rokkia
Eipä jäänyt mieleen
Mainitsiko joku unimusiikin?
Muistelin että olis ollut kovempi pläjäys
Ok taustamusaa, ei jäänyt mieleen
Hauskaa hoppia
Ihan vekkuleita ralleja
Pari kovaa leiskautusta
Ei toimi mulle
Aika outoa settiä
Lepposaa musaa raskaaseen päivään
Sopi päivään
Parempiakin versioita löytyy
Kova!
Tämä ulvonta ei kolahtanut
Paikoitellen vekkulia menoa, mutta kokonaisuus ei kantanut
Svengaavaa laivamusaa
"kuuntele tämä, jos haluat maksimoida krapulapäivän kärsimykset"
Blaaaah
Aluksi oli nastaa kuunnella mutta ei kantanut läpi levyn
Kerran kuunteli läpi ilman tuskaa
72h myöhemmin en muista mitään levystä. Kertonee tarvittavan...
Muutama kova leka ja viime aikaisten paskojen ansiosta jopa ihan hyvä levy
Kovaa rockia vaikkakin orkesterilta löytyy parempiakin levyjä
Lepposaa taustamusaa
Piiitkän tauon jälkeen kuulosti ihan hyvälle
Vaisu
Muutama leiskautus
Ei jäänyt mieleen...
Sama biisi eri variaatioilla
Mättöä /,,/
Alko lupaavasti, mutta lopun trippailu lässäytti levyn
Taustamusaa
Taas taustamusaa, mutta ihan chilliä sellaista
Yksi biisi...
CCR toimii meikäläiselle jostain syystä aina!
Ei tarvinnut kahdesti kuunnella, aika skeidaa
Tyhjänpäivästä renkutusta
24h myöhemmin en muista levystä mitään. Ei siis ainakaan ärsyttänyt...
Muutama ihan ok biisi sekä muutama hirvitys...
Paikoitellen ihan toimivaa, mutta saattaa johtua muuten niin sysipaskasta viikosta :D
Ei kolahda
Huoh, välillä herätti lupauksia, mutta eipä lunastanut....
Luulin jo hetken käynnistäneeni pornhubin, mutta "musa" tulikin sporttarista. Tosin pornossakin lienee paremmat musat nykyään....
Nas oli teininä yksi parhaista! Edelleen lepposaa räbää ja muutaman kerran pyöri ympäri.
Ei mun pala kakkua
Kevyttä taustamusaa. Yksi läpisoitto riitti.
En tiedä oliko musa vai muuten vaan hyvä päivä, mutta oli ihan ok pläjäys :)
Ihan jeekkis levy
Meinasin jättää kesken, mutta kituuttelin läpi...
Ihan lepposaa, mutta ei ihmeitä tarjonnut
Yksi legendaarinen leka ja soi hyvin noin muutenkin
Muutama tuttu biisi. Voisin kuunnella helposti uudelleen ja taidan kuunnellakin...
Ei mun pala kakkua
Kuuntelussa vasta perjantaina ja sopi tunnelmaan
Hittibiisit toimii, muuten ei
Ei ole mun juttu vaikkakin yksi hyvä biisi olikin
Aika pliisu ja alkoi tuntumaan loppumattomalle...
Kauheeta paskaa ja teki mieli luovuttaa jo tokan biisin aikana
Ihan ok. Ei ehkä parasta musaa työpäivään.
Meh...
Oikeastaan pelkkä nimikko toimii ja sekin varmaan toistojen kautta tullut tutuksi...
Tätä tuli luukutettua aikoinaan huolella. Toimii edelleen.
Sopii varsin hyvin työpäivän taustamusaksi. Pitää kuunnella laajemmin tuotantoa kun on aikaa.
Vastaavia on 13 tusinassa...
Meni vähän ohi koko levy, mutta eipä ainakan vienyt mukanaan.
Ei tarvinnut kuunnella kahdesti.
Levy alko ihan lupaavasti, mutta loppua kohden hyyty. Kuuntelin kahdesti.
Levy oli aika heittelevä. Hyviä biisejä ja vähemmän hyvin mahtu vino pino.
Todella outo levy. Välillä ihan lepposaa menoa ja välillä WTF
Yksittäiset biisit oli tuttuja. Toimi myös levynä.
Hittibiisiä laskematta ei sytyttänyt kummemmin.
Ihan chilliä musaa vaikkakin ei herättänyt kummempia reaktioita
Hirmu vaikea tuomita. Oli ihan lepposaa menoa ja sitten taas jotain vähän ärsyttävää.
Ihan ok biisejä välistä, mutta yleinen kiinnostus räbäytykseen on laskussa joten ei jatkoon...
Helppoa rokkia
Ei kolahtanut. Vuorokausi myöhemmin en muista levystä juuri mitään?
Keposaa rockia kauniilla kitaroinnilla varustettuna.
Melko laimeaa menoa alusta loppuun. Yksi hittibiisi osu korvaan
Tais olla ihan hyvä, ei pysty enää muistaa....
Suoraa rokkia
Meh
Osittain meni ohi puhelimen takia, mutta ei käynyt mielessäkään soittaa alusta uudelleen...
Lepposaa menoa alusta loppuun.
Hauska levy. Pitänee joskus kuunnella enemmänkin.
Tykkäsin. En ollut aikaisemmin kuunnellut ko. levykokonaisuutta.
Mölyä ja meteliä, aivan kauheeta paskaa. Tämä pääsi ärsyttävyydessä jo kuninkuusluokkaan!
Jäi tustamusaksi eikä kummemmin säväyttänyt.
Pakko tunnustaa oma tietämättömyyteni bändistä, koska odotin kovaa disco jytää. Petyin....
Hyviä juttuja ja ei niin hyviä juttuja. Pitäis kuunnella joskus ihan ajatuksen kanssa.
Tämän vuosituhannen vastaavilla on menevämpi ote. Aikoinaan ollut varmaan ihan vekkuli.
MISSÄ DISCO?!
Tykkään ukon soundista, mutta levynä ei innostanut. Yksi leka...
MEh....
Ihan lepposaa menoa, mutta ei koveta.
Kovin sekava kokonaisuus ja ei toiminut levynä
Ehkä sienien kanssa voisi olla nerokasta ja lumoavaa menoa. Nyt jätti genreen suuremmin vihkiytymättömälle lähinnä kiusallisen kokemuksen.
Muutama hieno juttu mutta levynä kovin poukkoileva. Pystyi kuuntelmaan ilman vitutusta.
Ihan lepposaa menoa ja oli helppo kunnella. Ei kuitenkaan toivoa pääsystä omille soittolistoille.
Tunnelma sopi perjantaihin ja kuunteli hyvillä mielin. Ei kuitenkaan tarjonnut ihmeitä joten ei mene jatkoon.
Kyseisen soitinyhtyeen varmasti paras levy. Kuuntelee helposti muutaman kerran putkeen ja yksittäiset biisit toimii aina, mutta ei silti ihan viiden * leiskautus.
Kivasti soivaa rockia noin kokonaisuutena ja pari kovaa lekaa.
Aivan loistava levy! Lepposa meno ja kokonaisuuteen ei mahdu ensimmäistäkään täytebiisiä, joten tästä suunnasta uran ensimmäinen 5*! PERKELE!!!
Skynyrdin perästä tämä kuulosti aivan paskalle, mutta taisi rima vaan olla liian korkealla.
Hmmmmmm vähintäänkin outo levy...
Lepposaa menoa ja muutama koukuttava biisi
Odotin paljon pahempaa ja siinä mielessä iloinen yllätys. Muutama kiva ralli, mutta ei jatkoon.
Kokonaisuus ei yllä lähimainkaan kärkibiisin tasolle, mutta ei tämä paskakaan ollut.
Jos ei tietäis esittäjää niin voisi luulla kuuntelevansa Robbie Williamsin myöhempää tuotantoa. En sitten tiedä onko se hyvä vai huono asia, mutta taustamusana meni kivutta läpi.
Ei ole mun pala kakkua
Ihan nättejä biisejä. Ei varsinaisesti sitä mitä yleensä kuuntelee niin vaikea arvioida, mutta räväytetään kolmonen.
Alkuun oli ihan jeekkiksen kuulosta, mutta kokonaisuutena tasapakasua ja mielenkiinto lopahti kesken. Ei jatkoon.
Muistan joskus aikoinaan jotain ko. "artistin" musaa kuunnelleeni, mutta tämä pläjäys ei ollut alkuunkaan tuttu. Kerran kuunteli läpi ja riemuiten vaihdoin seuraavaan. Ei jatkoon.
Ei vittu... Lopetin tokan biisin kohdalla kun ei vaan pystynyt.
Varmaan aikanaan ollut hieno levy, mutta vuonna 2021 mielenkiinto loppuu kesken levyn.
Olisin voinut kuolla kuulematta tätä. En kuulu kohderyhmään.
Aika joutava levy. Ei jäänyt mieleen...
Ouuuuuuuuuuuuuuuuuuu - auuuuuuuuuuuuuuuuu
Kuunteli läpi ilman kummempia tuntemuksia.
Tolkuttoman pitkä! Hienoja fiiliksiä mahtui mukaan, mutta kokonaisuutena puuduttava.
Ihan kivasti soiva levy
Räväkkää rokkia. Muistan kuinka eräs itsekin rumpuja ja kitaraa soittava nuori mies hypetti tätä levyä ja tuli hänen kanssaan jokunen sata kertaa kuunneltua läpi.
Osittain meni Teams-palsuilun takia ohi, mutta en kokenut tarvetta ottaa uusintaa joten arvostelu = OK
Ehkä pössyissä pääsis tähän maailmaan sisään, mutta konttorirotan taustamusana ei kummoista kokemusta tuottanut.
Täti painanu joku 10 levyä vuodessa ulos. Jokseenkin ei voi välttyä ajatukselta, että määrä korvaa laadun? Varmasti toimivaa musaa jollekin, itselle ei näin isoina kerta-annoksina.
Meh...
Tällaisellekin on varmasti aikansa ja paikkansa, mutta tänään ei toiminut.
Melkeen pääsin loppuun asti. Olisin helposti voinut kuolla ilman kuulematta tätä levyä ollenkaan
Blaaah, ekassa biisissä soitanta tuntu jaksavan kantaa mielenkiintoa, mutta lopputulos vahva "meh".
Vähän ristiriitainen levy. Radiohead toimii oikeassa mielentilassa, mutta "itkurokki" ei nyt osunut aurinkoisena perjantaina.
Blaaaaaah. Eipä jäänyt jälkipolville kerrottavaa tästä levystä.
Hyvä levy ja kuunteli mielellään alusta loppuun. Näitä on tullut aikoinaan pyöriteltyä veljen LP-soittimella.
Vittu mitä paskaa! Soitanta kuulosti ihan hyvälle, mutta aina kun "laulu" alkoi niin teki mieli viiltää ranteita auki lusikalla. Ei todellakaan jatkoon ja ei enää tällaista paskaa, kiitos.
"jee"
Parempi kuin edellinen listalla ollut levy, mutta edelleen kalpenee tämän vuosituhannen vastaaville.
Kova levy! Siisti tyyli tehdä hoppia ja poikkesi isosti valtavirrasta, arvostan.
Reggae reaggae rekkaa! Muutaman biisin jaksaa kuunnella ja sitten loppuu into. Ehkä jossain palmun alla mojito kädessä jaksais arvostaa eri tavalla.
Blaaah. Ei pullamössösukupolven edustaja ymmärrä näin hienoa musiikkia....
Pomo on meikäläisen korvaan tasoa ihan jees, mutta jotain tästä puuttu noustakseen seuraavalle levelille. Eikä tosin varmasti herran parhaita levyjä?
Ihan letkeetä menoa ja en juuri muuta muistanut kuin tuon suurimman hitin.
Arvostin alun opetusjaksoa suuresti! Nyt ymmärrän paremmin intialaisen musiikin perään... NOT!
Oli jäänyt mielikuva, että Ice T olis ollut kovakin pläjäys. Turhan gangstaa ja keskinkertaisilla biiteillä joten vaisu kokonaisuus.
Ihan ok rallattelua. Ei vituta muttei myöskään koveta.
Ihan vekkulia menoa noin yleisesti vaikka välillä lähti turhankin hyvin laukalle.
Ei osu meikläisen mukavuusalueelle eli väärän kohderyhmän arvio levystä on vmp.
Pari legendaarista rallia
Striimaus ja MP3 maailmassa elämään tottunut mies ei osaa arvostaa tuplalevyjä. Turhan pitkä teos ja pelkästään parhailla biiseillä olis ollut ihan jees, mutta kokonaisuus puudutti. Kaksi tähteä.
Vähän pelotti kun levyn kuunnelluin biisi ei suuremmin säväyttänyt, mutta ihan kivasti soiva kokonaisuus.
Parhaat biisit ehdottmasti hyviä, mutta sitten taas jonkun verran täytebiisejä omaan korvaan. 1cd painos parhailla biiseillä olis ehkä jopa nelonen, mutta tällä setillä arvosana olkoon kolme tähteä. Absoluuttisesti paskoja biisejä ei ensimmäistäkään. Kunniamaininta Pastime Paradise (HV Coolio).
Hyvä ja tasapainoinen levy. Diggaan bändin tunnelmasta, mutta jotenkin neljä tähteä on liikaa ja kolme liian vähän. Vaikea arvostella ja pitäisi ehkä kuunnella vielä kerran uudelleen.
Erilainen versio Coldpalystä. Ei jatkoon.
Ei paska mutta ei varsinaisesti hyväkään
Ensimmäisellä soitolla alkuun vähän tökki, mutta meni niin paljon biisejä ohi, että kuuntelin uudelleen. Toinen ja kolmas soittokerta häiriintyi ikävästi töiden takia. Neljäs ja viimeinen soittokerta kotosalla tuotti tuloksen. Tykkäsin kyllä levystä, mutta ei tuo nyt kuitenkaan mikään masterpiece ollut.
Kuulosti kuin Rollarit ja Aerosmith oltais vedetty tehosekottimessa smoothieks. Aika kitkerää... 2 liian vähän ja kolme liikaa.
Muutama ihan kuunneltava biisi, mutta yleisarvosana kehno.
Hittibiisi oli ennestään tuttu ja koko levyn pliisuin biisi samalla. Jos ei tietäisi artistia niin voisi luulla vaikka Yolandi Visserin (kehnoksi) solo-levyksi.
Ihan vekkuli, mitäpä muuta sitä sanomaan...
Itselle uusi tuttavuus. Oli pakko kuunnella kahdesti kun oli hyvä meno musassa. 3,5*
Ei tarjonnut ihmeitä vaikka ei mitään paskaa ollutkaan. Viimeisen 60v aikana monta tusinaa vastaavia artisteja. 2,5*
Sopiva levy viimeiseen työpäivään ennen lomaa. Hyvä ja rento fiilis vaikka tuskin enää koskaan uusiksi kuuntelen.
En ole aikasemmin suuremmin TBK:sta perustanut, mutta tätä levyä tuli luukutettua videopelin taustamusana ja meno oli chilliä. Ei paskoja biisejä ja hyvä kokonaisuus.
Kiss on kyllä yhtye jonka musiikki toimii paremmin joko livenä tai näköradiossa. Pelkällä äänellä levy on kovin keskinkertainen eikä kummemmin koveta.
Aikanaan en suuremmin lämenny viinitalon musaan kun kaiken piti olla heviä, mutta onhan tämä ihan kuunneltava levy ja mimmillä on hyvä soundi.
Biisit turhan pitkiä ja yksitoikkoisia ollakseen mestariteos, mutta ei tämä varsinaisesti vituttanutkaan.
Oli vähän hassu levy. Nyt jo aika hyvin kerinnyt unohtaa mitä tuli kuunneltua, mutta välistä soi kivasti silti nousematta kunnolla lentoon.
Meh, ei silti mitään paskaa.
Timanttia. Itselle ensimmäinen rap-levyhankinta ja kuulostaa vielä vuosienkin jälkeen erittäin hyvälle 👌
Tuli kuunneltua osissa niin kokonaiskuva pääsi hajoamaan, mutta ihan lepposaa ja kulkevaa rockia.
Vähän jopa ärsyttävä levy. Ei sovi krapulaan.
Tylsä
Ihan lepposaa menoa. Levyn ehdoton helmi on Agrispolis joka on tullut tutuksi aivan toisen bändin toimesta.
Pitkä kuin nälkävuosi. En oikein ymmärrä mikä tässä levyssä oli niin hienoa, että on nostettu tälle listalle?
Kuuntelin kolmessa osassa eri päivinä niin vaikea muodostaa mielipidettä kokonaisuudesta, mutta ihan vekkulista äänimaailmasta huolimatta tylsä levy.
Ihan ok kuulosta menoa. Osittain kyllä meni ohi enkä jaksa enää toista kertaa kuunnella, muttei ainakaan paskaa ollut.
pt.4 pelasti ykköseltä....
Lepposaa menoa ja kuuntelen varmasti uudelleen jahka saan kirittyä listan kiinni. Jatkoon.
Harmiton, hajuton ja mauton
Vika biisi jäi kesken. Ei koveta
Genrelle tyypillinen levy, suoraa menoa ilman mutkia. Ei se oma juttu kuitenkaan...
Itselle useita uusia tuttavuuksia tällä levyllä. Tykkäsin menosta ja soundista.
Meh
Ihan semi ok levy. Muutama hyvä ja muutama vähemmän hyvä biisi. 2,5* olis tarkka mutta mennään nyt kolmosella.
Nimikkobiisi oli ainoa tuttu etukäteen. Tunnelmaltaa lepposa ja helppo kuunnella, mutta ehkä vähän yksitoikkoinen kokonaisuus.
Pomon musa ei ehkä ole omalla listalla ihan kärjessä, mutta tämän levyn kuunteli mielellään läpi. Ehkäpä oma lemppari hänen tuotannostaan. Vahva 3,5*
Tämäkään tuotos tästä genrestä ei kovettanut. Kuuntelee kyllä kerran ongelmitta, mutta kuuntelee sen tasan yhden kerran.
Jossain vaiheessa mietin että onhan pitkä kappale. Se olikin kerinnyt jo pariin kertaan vaihtua joten aika itseään toistava meno. Silti ihan hauska soundi eli ei ihan huonokaan ollut. 2,5*
Levystä tuli hyvä fiilis ja jaksoi alusta loppuun asti pitää tunnelman yllä. Kiva pläjäys.
Muutama ihan jeekkis biisi, mutta kokonaisuus ei säväyttänyt. Välistä kuulosti kuin Dave Chappelle olis vaihtanut laulun puolelle (eikä ollut kehu)
Hauska ajatella itsensä viihteelle jortsuamaan levyn biisejä 50-luvulla kun se oli julkastu. Hauskaa menoa
Viikonlopun aikana unohdin jo koko levyn joten tästä arviosta ei saa kivittää! Tais olla ihan ok tunnelma läpi levyn ja laidasta laitaan biisejä.
Yksi ylläri löytyi kun ei (taaskaan) ollut biisin alkuperästä parempaa tietoa. Kivutta meni läpi ja sopi rauhalliseen viikon aloitukseen kotikonttorilla kuorsaavan koiran vieressä.
Sekavaa menoa
Oh lord... Tasapaksua huttua ja vitutti kuunnella loppuun asti.
Lepposa levy ja helppo kuunnella. Toni Haukasta tuttu klassikko kruunasi kokonaisuuden.
Rentoa menoa
21 biisiä ja 35min kesto, siitä pisteet.
Ukolla on komia ääni, mutta ei muuten kolahtanut.
Tunnelmallinen levy, ei ihan paska.
Levy tuli droppaa mun tunnelmaa. Ehkä tällekin voisi olla aika ja paikka, mutta nyt ei toiminut. Muutama tosin toimi sellaisenaankin.
Hyviä biisejä ja paskoja biisejä.
En muista vuorokautta myöhemmin biisin biisiä. Tais olla aika rankka paluu arkeen vai paska levy?
Ajoittain tempaisi tunnelmaan. Ei ihan paska vaikkei soittolistoille tule nousemaan.
Hämmentävä levy ja täysin uusi tuttavuus. Paikoitellen ihan vekkulia menoa ja uppoutu täysillä musaan sisään. Loppua kohti tunnelma lässähti
Ihan letkeet biitit. Lyriikat jäi kuuntelematta joten hovissa saattaisi tuomio vielä muuttua....
Megahitti heti alkuun asetti levyn muille biiseille riman liian korkealle. 2,5*
Synkkään konttoripäivään sopimaton, mutta jossain palmun alla Changia siemaillen voisi innostaa. 2,5*
Miksi tuplalevy kun materiaali riitti yhteen? Hyvät biisit varsin toimivia, mutta levynä pitkäveteinen ja epätasainen.
Biisi Mbube rokkas. Välillä ihan nättiä menoa ja sitten outoa sekoilua. Ei jatkoon.
Vittu mitä paskaa. En jaksanut kuunnella koko levyä ja biisit meni hyppien läpi. Ei käynyt mielessäkään testata levyä 2....
Kova levy! Letkeä tunnelma ja sopi viikonpäivään kuin nyrkki silmään.
Levynä ihan ok. Kun ei ole varsinaisesti fani niin joku best of -levy voisi nousta viiteen tähteen, tämä oli vaan ihan ok.
Ei nyt ihan suoraan vituttanut, mutta osa biiseistä aivan liian pitkiä. Muutamia komeita hetkiä siellä täällä ja ei missään nimessä ansaitse titteliä mestariteos.
Pitche Mi oli jopa ihan hyvä biisi. Ei edes vituttanut kuunnella läpi vaikka levyn ensitahdit antoi muusta viitettä.
Siinähän se taustalla meni.
Bwoah. Piti tsemppaa oikein urakalla, että jakso alusta loppuun. Ei ensimmäistäkään oikeesti hyvää biisiä ja läjä rasittavia paskoja. Ei silti yllä lähellekkään vitutuksen multihuipentumaa joka on toteutunut muutaman muun levyn kohdalla joten 2*
Samaa kategoriaa kuin koko genre, kuuntelee hetken ihan jeekkis, mutta yliannos tulee kovin vauhdilla. Pari kovaa biisiä tälläkin levyllä. 2,5*
Tyyppien soundi on jotenkin mieltä rauhoittava. Ei tosin silti mikään tajuntaan iskevä teos ja ennestään tutu biisit on toisilla levyillä. 2,5*
Ihan vekkulia rallattelua. Harmillisesti saman bändin levyt perääkäisinä päivinä latisti vähän tunnelmaa. 2,5*
Ihan lepposaa menoa. Ei herättänyt tunteita. 2,5*
Taustamusaa ilman kummempaa tartuntapintaa
Osaahan ukot(/akat) soittaa, mutta kun genre ei muuten kosketa sielua niin kokemus jää vajaaksi.
Mikä laulaen tulee se viheltäen menee. Melkosta rallattaelua.
Levyn pisin kappale kesti tasan 3min! Ihan OK setti ja kuunteli helposti läpi.
Välistä tosi makee soundi ja sitten seuraavan hetkenä hiipu kasaan. Ei kuitenkaan ihan paska vaikka tuskin tulee löytymään omalta soittolistalta tulevaisuudessa.
Santanan soundi on kyllä pirun siisti vaikkei levynä ihan parhaasta päästä ollutkaan.
Hepulla on paljon hyvää musaa, mutta levynä tämä oli aika vaisu. Väsynyt maanantai ja tämä levy oli huono kombo.
Ihan kelpo rallattelua
Varsin lepposa tunnelma läpi levyn. Ei mitään korvamatoja mutta ei myöskään savea.
Ihan hilpeetä rallattelua. Aikoinaan ollut varmasti edelläkviäjä monessakin mielessä joten 2,5 *
Vähän jopa ärsyttävä levy. Välillä letkeää menoa ja sitten taas mehhh...
2Pac on aina ollu yks lemppareista. Eniten tuli penskana popitettua kokoelmaa mutta tämä toimii varsin hyvin omana levynäkin.
Paskaa
Eipä tarjonnut ihmeitä mutta silti jätti pienen poltteen kuunnella lisää. Pitänee perehtyä Anthraxin tuotantoon tarkemmin.
Ei nyt noussut omille soittolistoille mutta kivutta kuunteli läpi. Välistä oli ihan hauskaakin menoa.
MEh
Se oli ihan toinen levy jota soittamalla kulutettiin aikoinaan puhki, mutta ihan hauskaa menoa tässäkin on.
Ajoittain oli jopa ihan svengaavaa menoa, mutta pääosin joutava turhake
Vähän tylsä ja pitkä levy ilman suurempia tuntemuksia.
Välillä rytmit veti hyvin mukaan ja sopi hyvin päivän tunnelmaan. Ei ihan huono
Megaleka joka toimii vielä 52v myöhemmin ja muuten sitten tasasta keskinkertaista massaa.
Hetken sai hauskoja Django-fiboja, mutta kovin nopeesti kävi ärsyttäväksi cowboy-ulinaksi...
Mä vaan haluisin pitää hauskaa ja musta tuntuu etten mä ole ainoa joka ei siinä tällä levyllä onnistu....
Mageita viboja ajoittain ja meikäläisen tuotannossa olis puolet biiseistä tippunut pois.
Voi juma! Itse olin Kornin suhteen myöhäisherännäinen ja sen aikaisessa kaveriporukassa tämä oli kovaa kamaa. Jykevä basso ja voimakkaat kompit yhdistettynä ruumishuoneella työskennelleeseen ördäilyyn kykenevään laulajaan sai erektion aikaiseksi teini-ikäisessä nuoressa.
Kyseinen orkesteri toimii ihan ok toisinaan ja sitten taas ei. Tällä kertaa oli taivaankappaleet oikeassa asennossa ja levy tuli kuunneltua pari kertaa läpi.
Joskus aikoinaan joku kaveri hypetti näiden musaa. En muista miksi ei aikanaan lähtenyt myös itsellä lentoon, mutta onhan tämä ihan rentoa meisinkiä ja varsinkin toimiva levy.
Aikas pliisu levy ja muutamaa leiskautusta laskematta ei oikeastaan edes kiinnostanut kuunnella.
Kuuntelin levyn "hittibiisin" one two cha cha cha ja sehän riitti. Sitten tuli vinkkaus ettei levy oliskaan ihan kuraa ja kuuntelin sitten koko levyn. Olihan tää nyt ihan paskaa. Ei yhtään hyvää biisiä eikä edes sellaista jonka haluaisi kuunnella toisen kerran. Silti paskuuden kuninkuusluokka jää tältä levyltä saavuttamatta, koska taso siinäkin päässä on vaan niin korkealla, tai siis matalalla.
Taisi olla yksi kuunneltava biisi ja satunnaisia hetkiä kun kuulosti jopa ihan hyvälle, mutta tämä levy voisi tippua kuin Eno veneestä näiltä listoilta ja kukaan ei kaipaisi.
Ei tarjonnut ihmeitä. Oikeastaan ko. herralta joku best of saattaisi olla sellainen jonka voisin itse valita soimaan. Muuten herran levyt on sellaisia, että voin tarvittaessa kuunnella seurassa.
Vähän vaikea levy kun välillä tempaa mukaan ja jalka tamppaa ja sitten taas tippuu täysin raidalta. Ei missään nimessä paskaa ja varmaan jos pari kertaa pyörittäis läpi niin pisteetkin saattaisi nousta. Kallistun kolmoseen.
Pliisua menoa. Hittibiisitkin pääsee tasolle ihan ok joten ei asiaa tällaisille listoille, kiitos.
Levy tuntui lähinnä pitkitetylle tylsälle vitsille ilman kunnon huipennusta.
Ihan kuin olisi ollut jameja kuuntelemassa. Paikoittelen oikein viihdyttävää kamaa joten kolmoseen taipuu
Vähintäänkin outo levy jota on vaikea arvioida yhdellä soittokerralla, mutta toista kierrosta ei taas halua ottaa. Kakkosen ja kolmosen välistä.
Kovin neutraali kokonaisuus joka ei ihmeitä tarjonnut, mutta oli kevyen helppoa kuunneltavaa.
Varmasti ko. orkesterin ainoa levy jonka jaksaa kuunnella mielenkiinnolla alusta loppuun asti. Ei silti mikään mestariteos ja voisin kuolla kuulematta tätä(kin) levyä.
Ihan mukavaa rallattelua. Hittibiisi oli entuudestaan tuttu ja muuta tuotantoa saattanut joskus kuulla. Kiva pläjäys viime aikaisten paskojen sekaan.
Kyllä tällä mestariteoksella saavutetaan paskuuden ultimaattinen kuninkuusluokka. Herää kysymys miksi ja kenelle tämä levy on tehty?
Muutama oikein hyvä biisi ja muuten ihan ok menevää konemusaa. Nelonen tuntuu turhan korkealle ja kolmonen ei taas oikein tee kunniaa.
Tasapaksu kokonaisuus joka ei oikeastaan missään vaiheessa säväyttänyt vaikkakin kivutta kuunteli läpi.
Tasapaksua rallattelua joka ei ainakaan päivän fiilikseen ja etätyöpäivään sopinut
Taustalla soi ja ei oikein millään tavalla jäänyt mieleen.
Vittu mitä paskaa
Jämäkkä levy josta tuli hyvälle mielelle.
Lepposaa menoa vaikka muutama hutkin osui mukaan. Taidan kuunnella uudelleen kun saan jonon kurottua umpeen.
Ei nyt mitään ihan hirveetä paskaa muttei myöskään pääse pysyvästi kuunteluun. Välillä ei edes tajunnut biisien vaihtuneen kun oli niin tasapaksua menoa.
BAF
Parhaimmillaan oikein toimivaa settiä eikä lievä epätasaisuus pahemmin paina. Jämäkkä kolmonen.
Taustamusaa parilla hyvällä kipaleella varustettuna. Kolmonen on vähän yläkanttiin, mutta menköön
Alku vaikutti ihan lupaavalle, mutta olikin klassinen tapaus: muutaman ihan ok biisi ja loput tusinakamaa.
Alku kuulosti lupaavalle, mutta siihen sitten se jäikin. Saattais sopia hetkeen kun ympäripäissään rikkoo viimeisen olutpullon kävelymatkalla rannalta kotiin...
Melkosta skeidaa
Ihan chilliä menoa vaikkakin tämä genre ei edelleenkään hivele omaa sävelkorvaa(?).
Pari oikein hyvää biisiä
Sopi hyvin seesteiseen maanantaihin ja toimii varmasti rauhallisen aamun käynnistyksessä noin yleisesti.
Kyllähän tuon kuunteli läpi ilman suurempaa tuskaa. Kolmonen on aavistuksen yläkanttiin mutta menköön.
Jollekin fanille saattaa olla suuri mestariteos, mutta herran tuotantoon suuremmin perehtymätön ei oikein pääse tunnelmaan.
Ihan hauskaa menoa ja levyn parhaat biisit oli hyviä. Kallistuu kolmoseen.
It's a sin tais olla joku miljoona viikkoa listaykkönen Suomessa aikoinaan. Ihan mageesti se edelleen soi mutta muu levy oli aika tylsää shitiä.
Kohtuullisen tylsä. Saatto muutoinkin rankka maanantai pilata tunnelmaa, mutta ei siis ainakaan rankan viikonlopun jälkeisiin hetkiin sovi....
Ihan ok pläjäys ilman suurempia ihastuksia tai vihastuksia.
Ei varsinaisesti hivellyt korva tai edes muitakaan alueita kehossa. Ko. herran musa ei ole oikeastaan ikinä säväyttänyt millään tavalla.
Harvoin tulee kahden kappaleen levyjä vastaan. Ei säväyttänyt
Ihan komia soundi ukkelilla ja kivoja versiointeja.
Lievästi sanottuna vittumainen päivä ja meni levy vähän ohi, mutta eipä siinä tainnut juuri mitään mieltä ylentävää ollakaan....
Ei kyllä kovettanut yhtään. Loppua kohti kävi jopa ärsyttäväksi. Ei millään kolmen tähden arvoinen.
Ihan hauskaa rallatusta vaikka ei kyllä nyt sieluun asti iskenyt. Kolmonen yläkanttiin.
Kyllä ukko osaa musaa tehdä ja antoi pienen kipinän kuunnella koko tuotantoa jossain vaiheessa vähän laajemminkin.
Ukolla kiva soundi, mutta levyllinen tätä kerta-annoksena on jo turhan hapokasta. Aika ajanut tyylistä ohi jo jokunen päivä sitten? Ei silti ihan paska :)
Levyn kansikuvasta olisin voinut vannoa, että on jo ollut kerran tällä listalla. Eipä tuosta oikeastaan muuta muistaisikaan...
jOOPA joo, sitä taas miettii mitä tämä(kin) levy tekee tällaisella listalla.
Turhan kasaria omaan korvaan, ei jatkoon.
Todella tunnelmallinen jos kuuntelisi paloissa, mutta levyllisenä painuu tylsän puolelle. Kolmonen yläkanttiin.
Sopi perjantain tunnelmaan ja onhan ukolla todella karismaattinen ääni (vähän kuin omaa laulua kuuntelis).
Pliiisu, ei jäänyt muuta mieleen nyt kun pari päivää myöhemmin arvostelee.
Mmmmkay. Vuoden 2018 levy ja tällä materiaalilla listoilla? WTF. Tällainen levy on tehty vähintään kerran kuukaudessa viimeisen 20v aikana...
Olihan tylsä ja paikoitellen ärsyttävä levy. Ei silti lähelläkään paskuuden kuninkuusluokkaa.
Ihan kunneeltavaa poppia ja tuli teinivuodet mieleen. Saattais tämän joskus kuunnella toistekin.
Kyllähän tätä jossain Havannan clubilla kuuntelis sikari huulessa, rommi kädessä ja tulinen rakastajatar sylissä. Konttorirotan työpisteen taustamusana kokemus jää aavistuksen pliisuksi.
Melkosen pitkiä biisejä. Välillä soundi oli oikein mielekästä eikä edes vituttanut kuunnella. Kolmonen yläkanttiin.
Ihan hyvät rallattelut. Omaan korvaan ehkä turhankin puhki soitettu bändi eikä vuosien tauonkaan jälkeen tunnu mitenkään raikkaalle.
Jep jep
Ihan lepposa pläjäys. Meni vähän ohi kun joutu tekemään ajatustyötä vaativaa työtä samaan aikaan.
Ihan lepposa pläjäys
Pakko tunnustaa, että olin aika skeptinen levyn suhteen kun tuli esiin nimi ja kansikuva. Yllätti siinä mielessä positiivisesti vaikkakin ei nyt kuitenkaan jää pyörimään soittoon.
Omaan makuun aika vähän ärsyttävä levy Taavetilta. Parempi kuin kakkonen mutta silti kolmonen on yläkanttiin.
Olisin voinut kuolla kuulematta tätä levyä
Ihan ok levy kun mittarina itselle on kuitenkin ko. herran vasta myöhemmin julkaisema levy.
Todella outo kokonaisuus. Paikoitellen ihan viihdyttävää ja sitten taas lähtikin laukalle. Pitäis ehkä joskus vähän enemmän ajatukselle kuunnella.
Kyllähän tuon kuunteli varsinkin kun nykyään ko. orkesterin radiosoitto on taantunut. Itse en ole koskaan löytänyt rakkautta Coldplayn musiikkiin, mutta huomattavasti vähemmän nykyään vituttaa kuin aikaisemmin.
Jälleen kerran vaihteleva levy joka liikkui paskasta hyvään ja takaisin. Enemmän sitä skeidaa.
Booooooooooooooooooooooring ja semi ärsyttävä
Olihan tuossa hetkensä. Varmaan toimisi eri tilanteessa ja fiiliksessä paremminkin. 2,5*
Hitit edelleen helvetin kovia eikä muukaan levy mitään ihan huttua ollut. Kolmonen on liian vähän ja nelonen taas yläkanttiin.
Pari kertaa kuuntelin läpi ja ei nyt ihmeitä tarjonnut, mutta ihan lepposa pläjäys.
Lepposasti pyöri kertaalleen läpi. Ei tarjonnut ihmeitä hyvässä eikä pahassa.
Varsin hyvä levy. Hittibiisit oli entuudestaan tuttuja ja kokonaisuutena viihdyttävä kokemus. Pitänee jossain vaiheessa perehtyä orkesterin tuotantoon syvemminkin. Ihan ei kuitenkaan neloseen yllä.
Aikalaisista eräs toinen vastaava uppoaa itselle aavistuksen paremmin, mutta kivuitta tämäkin meni. Ei tule päätymään omille soittolistoille.
Paikoitellen kivaa melodiaa, mutta toisinaan tuntu lähtevän taiteellisuus omalle laukalle. Ei jatkoon.
En jaksanut kaivaa netistä koko levyä joten yhden biisin perusteella kolme tähteä
Helpot 5*. Varmaankin jopa ykkönen kaikista levyistä ikinä jotka ovat vaikuttaneet omaan musiikkimakuun. Vielä 35v julkaisun perästä kuulostaa aivan timanttiselta ja useamman kerran päivän aikana pyöri läpi.
Meh, ihan vekkulia biittiä ens alkuun, mutta muutaman biisin jälkeen motivaatio laski kuin ruplan kurssi...
Saattais tällekin levylle olla joku paremmin toimiva hetki, mutta torstai toimistolla jätti kylmäksi. Ei silti mitään megapaskaa vaikka kultainen keskiluokka jää saavuttamatta.
Bwoah. Tylsä kuin Vermon hevosmiehen mora...
Tästä tuli hyvälle mielelle ja varsinkin kun kuuntelu jakautu kahteen osaan niin ei kerinnyt kyllästymään tms. Nelonen kyllä hieman yläkanttiin, mutta menköön. Hauska!
Nyt oli aika tylsää kekkulointia ja ei sytyttänyt. Levy 2 jäi ihan kokonaan kuuntelematta...
Aikas outo levy ja en ole tainnut ikinä ennen kuulla. Alkuun vaikutti ihan lupaavalle, mutta loppua kohden kuivu kasaan. Ei ehkä ihan kolmosen arvoinen mutta menköön.
En jaksanut lähellekkään loppuun asti. Helvetin tylsä levy.
Vähän jo unohtunut mitä tuntemuksia herätti kun kuuntelusta on jo muutama päivä aikaa. Levy jäi ainakin kesken joten kertonee riittävän paljon.
Helppoa rockia. Ei mitään tajunnan räjäyttävää, mutta kuuntelee helposti pitkiäkin aikoja.
Yksi biisi kerrallaan saattais olla ihan kuunneltavaa, mutta levyllinen putkeen oli ärhäkkä yliannostus. Aika paskaa.
Mukava levy jota oli helppo kuunnella.
Viihdyttävä. Kun Amy löi läpi niin itse vannoin pyhää vihaa ko. artistia kohtaan, koska Rehab oli mun mielestä todella ärsyttävä biisi. Amyn 27-klubiin liittyminen ja lukuisien kuutioiden vettä virrattua Espoonjoessa avautuu vihdoinkin omat korvat reilulle, mutta tiukalle arvioinnille kyseisen artistin tuotoksiin.
Hyvät oli hyviä ja huonot aika huonoja.
Ihan ok rallattelua ja sopivan lyhyt että jakso kantaa mielenkiinnolla loppuun asti. Kolmonen yläkanttiin.
Oli tälläkin levyllä hetkensä ja sopi varasin hyvin kiireisen työpäivän taustamusaksi. Toisena päivänä selvä kakkonen mutta tällä kertaa armosta kolmonen.
Nyt ei kolahtanut ja raskaan päivän jälkeen en kyllä muista levystä juuri mitään...
Yllätti positiivisesti kun rullasin youtubesta levyn läpi. Mukavat soundit ja vaikeasta päivästä huolimatta jäi hyvä fiilis.
Sikäli sattui oikeat biisit youtuben listasta tulemaan niin oli ihan hauskaa rallattellua. Ei kyllä mitään takuita, että biisit oli oiketa....
Frostia saattaa olla vähän lainattu GoT introon, mutta toisaalta teeppä 2020-luvulla riffeija joita ei olis vielä koskaan kukaan käyttänyt. Muuten aika tylsä levy...
Joutava, tylsä ja muutenkin tusinakamaa
Ei kyllä uponnut edes vähää alusta. Tusinakamaa
Meh, en innostunut.
Parhaimmillaan oikein viihdyttävää settiä
Vähän pliisua menoa, mutta ihan soivaa rockia silti.
Letkeetä menoa ja parhaat biisit oli oikeesti hyviä ja palasi vuosien takaa mieleen. Kolmonen tuntuu olevan vähän alakanttiin kun vertaa mille kaikelle sitä on tullut jaettua, mutta ei silti millään täytä nelosen vaatimuksia.
Kasarilla ei taidettu tehdä mitään muuta musaa? Nyt lähes 40v myöhemmin kasari pop on kuin korealaiset, kaikki ihan samanlaisia.
Ei kovettanut.
Melkosia levyjä päätynyt listoille
Blaaah, ei lähtenyt tanssijalka vipattamaan eikä kyllä muutenkaan koskettanut(!) kyseinen levy.
Hittibiisit oli rautaa ja muutenkin ihan tunnelmallinen pläjäys ja sopi aurinkoisen konttoripäivän tunnelmaan.
Olipas tylsää menoa, mutta onneksi oli kovin lyhyt teos ja ei kerinnyt mennä pahemmin ihon alle. 2,4*
Ei kyllä ihmeitä tarjonnut, mutta taustamusana meni sujuvasti läpi. Kolmonen yläkanttiin.
Muutama kuunneltava biisi, mutta kokonaisuus vaisu ja paikoitellen ärsyttäväkin.
Tämä on se Pearl Jam mitä ei fani on tottunut kuulemaan. Vahva levy ja useita hyviä biisejä.
Aika marginaalinen tekele jos mittaa Spotifyn soittokerroilla vuonna 2022. Oli muutama ihan ok biisi, mutta kokonaisuutena huono.
Yksittäisinä biiseinä tai pössyissä saattais arvostaa enemmän, mutta 90 min jamit tämän tahtiin alkoi lähenemään sielun itsetuhoa.
Just. Olikohan ekoi nais MC:tä kun tällaisella levyllä päässyt listoille. Ei lähtenyt lentoon, ei sitten ollenkaan...
Varmaankin ensimmäisiä modernin konemusan artisteja joita tuli itsekin aikoinaan kuunneltua? Ihan jeppis vaikkakin aika pitkä levy nykyiselle suoratoistopalvelukuuntelijalle.
Pari tosi hyvää biisiä, mutta levyä arvioitaessa kolmonenkin tekee jo tiukkaa.
Meni levy kohtuu pahasti ohi kun oli 36h paasto alla. Se mitä muistan levystä ei anna periksi antaa toista soittokertaa ladatuilla pattereilla. Ehkä ihan syyttä mutta nyt 2*
Positiivinen yllätys! En tuntenut artistilta entuudestaan muuta kuin radiohitit, mutta tätähän pysty kuuntelemaan suhteellisen kivutta ja välillä musiikki vei mennessään.
Spottarista ei kaikkia biisejä löytynyt, mutta testiin asti päässeet kappaleet ihan ok hyviä. Thin Lizzy on yksi niistä vanhoista rokkareista joilla on selkeesti tunnistettava oma soundi.
Meh, osaahan ukko soittaa vaan eipä silti koveta.
Eipä tämä levy mitään ihmeitä tarjonnut, mutta biisien ja levyn lyhyt kesto edesauttoi kivuttoman kuuntelukokemuksen kanssa. 3* vähän överi mutta 2' taas liian vähän.
Satunnaisia hyviä hetkiä, mutta vastapainona välillä menee ärsyttävyyskynnyksenkin yli. Yleiskuva vaisu.
Kolmella biisillä arvioituna ihan lepposaa rallattelua. En jaksanut etsiä youtubesta tms. spottarista löytymättömiä kipaleita...
Sitä aikoinaan tuli yllätyksenä kuinka perusrockia tämä setä vetääkään kun ensimmäiset muistikuvat on poisonista ja oudosti pukeutuvasta ja meikatusta heebosta. Sanotaan nyt kauniisti herran musiikin toimivan paremmin radiosta kuin telkkarista. Vahva kolmonen!
Hetkittäin ihan kuunneltavaa kamaa, mutta valtaosan levystä keskityin ikävöimään vanhemman liiton räbäytystä. Melkosta paskaa...
Olipahan mukava levy. Tullut aika vähän perehdyttyä rollareiden musaan ja tämä oli kyllä viihdyttävä kokonaisuus. Gimme Shelter ja YCAGWYW ihan helmiä.
Panomusiikkia jota ei kyllä levyllistä jaksa putkeen kuunnella.
Todella tylsä levy ja omaan korvaan laulaja ei toimi ollenkaan.
Tiukkaa shittiä
Vasta viime vuosina oppinut kuuntelemaan Eltonia. Perushyvä levy vaikkakin vähän turhan pitkä.
Becki on kyllä ihan vekkulia kamaa. Aina kuunnellut randomina yksittäisiä kappaleita (hittejä), mutta kokonaisuuteen ei ole tullut vielä perehdyttyä.
Tenivuosien kaveri oli kova Manson-fani ja tätä levyä tuli kuunneltua sen myötä aika paljon. Jos nyt putkahtaisi uutena tuttavuutena niin olisi varmaankin vain pari tähteä, mutta nyt on ripaus nostalgiaa mukana niin pannaan kolmonen.
Levyn tunnelma sopi hyvin aurinkoiseen aamuun etäkonttorilla. Kaunis tekele ja sopivan lyhyt ettei päädy siirappiosastolle.
En tiedä olisiko saanut parempaa arviota jos edellisenä päivänä olis ollut toisenlainen levy, mutta nyt ei kyllä lähtenyt lentoon missään vaiheessa. Tällekin saattais löytyä parempi mielentila, mutta kevyessä vitutuksessa ei vaan toimi.
Ihan semi ok levy ja toisena päivänä olis vaan 2* mutta tällä kertaa taipuu kolmoseen.
Tylsä, tylsempi, the Jam.
BWOAH! Olihan ihan saatanan pitkäveteinen levy. Olis kyllä kiva kuulla mitä levy-yhtiö ja artisti on aikoinaan tuosta funtsinut. Ei kuitenkaan likimainkaan kuninkuusluokkapaskaa...
Soiva peli
Unohtanut jo koko bändin olevan olemassa. Tätä on joskus 90-luvulla popitettu veljen hienosta stereo-järjestelmästä ja pelattua nintendoa tunteja putkeen. Toimii edelleenkin vaikkakin levyn alkua vaivaa kevyt tasapaksuus.
Viime aikoina kuunnellut näiltä lähinnä tuplalevynä hittikokoelmaa niin odotukset täysin epärealistiset. Ei mitään paskaa, mutta ei kyllä valoittanutkaan. Taipuu kuitenkin kolmoseen.
Olipahan taas tylsä ja jossain määrin myös ärsyttävä levy.
BLAAAH!
Pari megalekaa ja muutenkin ihan svengaava setti. En tiedä miksi, mutta tällä kertaa paukut ei kolmea tähteä enempään riittänyt.
Tämä on taas jotain kakkosen ja kolmosen välistä. Eipä tätä tule varmasti enää uudelleen kuunneltua niin painetaan kaksi*.
Vähän kerkes jo unohtaa mitä kaikkea sisäls. Ei mitään ihan paskaa ja paikoitellen tais olla ihan viihdyttävä. Maltillinen 3*
Menee osastoon Chisu eli yksittäinen hetki yksittäisessä biisissä voi olla mahtavan kuulosta, mutta kokonaisuus lähinnä vituttaa. Ei jatkoon eikä uutta soittokertaa.
Biitit sinäänsä toimivia ja viihdyttäviä, mutta "laulu" pilasi tunnelman.
Olihan tylsä
Aikamoisen joutava sikäli enää oikein muistan
Pieniä hetkiä väläytteli ja tunnelma osui oikeaan hermoon, mutta kokonaisuus kovin vaisua elektrohobittia.
Olipahan taas vaikeesti arvioitava levy. Kokonaisuus jättää toivomisen varaa ja ajoittain ärsyttävyyden ylittävää tasoa, mutta parhaimmillaan taas oikein viihdyttävää settiä.
"Pitkän" tauon jälkeen levy josta on aidosti helppo tykätä. Soi hienosti edelleen ja varmasti edistyksellistä settiä omaan aikaansa.
Nyt lyö kyllä tyhjää mitä mieltä tästä tuli oltua, mutta biisilistaa kun koittaa nyt muistella niin taisi olla ihan jeekkis.
Ai saatana! Paskuuden kuninkuusluokkaan aivan heittämällä ilman kahta ajatusta. Voi juma....
Timanttia tai ainakin puhdasta kultaa. Tätä tuli jo penskana luukutettua 24/7 ja eipä ole mihinkään kulunut. Toimii edelleenkin.
Ihan lepposa levy. Ei ehkä nyt soittolistoille pääse, mutta kuunteli kivasti läpi.
Jollain tavalla kyllä lämpesin ja genre jäi rullaamaan videopelin taustalle, mutta ehkä kolmonen on kuitenkin liikaa.
Mitähän vittua tämäkin levy tekee näillä listoilla? Vois taas toimia sienien kanssa, mahdollisesti oluen kanssa, mutta ei missään tapauksessa koronassa. VMP!
Joskus 20v sitten osa biiseistä "kosketti" jollain tavalla, mutta syy lienee ollut musavideoissa? Tällä kuuntelulla tuli kohtuullissen hämmentynyt olo, vaikka osassa biisesistä oli kyllä ihan menevät biitit. Ei ihan paskaa mutta ei kyllä jatkoonkaan mennä.
Pari kovaa leiskautusta ja muuten vähän vaihtelevaa settiä. Pystyisivät parempaan.
Nyt sopi päivän tunnelmaan joten pisteet saattaa mennä yläkanttiin, mutta kolmonen tälle ei ainakaan nyt ole vääryys. 7 kappaletta ja 78min latasi sellaset ennakkomasetelmat etten uskonu Allmaneitten siitä kampeavan kuiville, mutta levyn vikaa biisiä laskematta varsin toimiva kokonaisuus.
Nyt ei Byrdsi yltäny oikein millekään tasolle. Vaisu, väljä ja väritön kuten hyvä ystäväni Jorma Uotila sanois.
Taavetin musaks jopa ihan hyvä levy. Taustamustana toimiva ja omaan korvaan pesee vanhan hittien ulkopuolisen matskun helposti.
Marzi Nymanin ja Lenni-Kallen märkä päiväuni. Taustalla tuo pyörähti läpi ja muutamassa kohdassa tuli jopa vähän kuunnelltua. Varmasti taitavia soittajia, mutta tämä ei vaan ole minun pala kakkua ja kuuntelen mielummin toisenlaista.
Jäi kesken. Ei vaan pysty. Paskaa.
Nimikkobiisi kutumusan kuninkuusluokkaa. Työpäivän musana ei toimi millään tasolla, mutta on tällekin varmasti omat hetkensä. Yksi biisi ei jaksa tätä levyä kannatella.
Monta hyvää biisiä ja kuuntelen uudelleen varmasti jossain vaiheessa. Ei silti ihan taso riitä kovimpien levyjen joukkoon joten painetaan kolmonen.
CCR:n levyistä tähän asti heikoin mitä itse olen kunnellut, joka ei siis ole paljoa. Kaikesta huolimatta ihan soivaa rockia ja kakkonen olisi liian vähän vaikka kolmonenkin on yläkanttiin.
En tykänny, en sitten yhtään. Helvetin tylsä ja mitäänsanomaton setti ja varmaan tasan toiminut saariapinoiden keskuudessa...
Blaah, omaan makuun aivan liian taiteellista paskaa
Nyt oli pliisu setti ja levyllinen eri asteisia balladeja. Ei jatkoon.
Tykkään soundista, sopivan simppeliä kuitenkin pienellä koukulla. Taitaa olla leidin itse säveltämää ja pitkälle soittamaa kamaa joka on aina hieno asia soittavalta artistilta.
Muutamat biisit oli oikeesti siistei. Jätti kuitenkin fiiliksen, että tähän on tungettu joka ikinen idea mitä orkesteri on keksinyt ja latistaa kokonaisuutta.
Olipahan taas pläjäys. Jotain ensimmäisiä proge-punkkeja? Ei toimi, ei toimi niin ei toimi.
Aikoinaan en lämmenny näiden musasta alkuunkaan, mutta nykyään jo ihan jeekkistä. Haluisin antaa paremman kuin kolmonen, mutta ei kyllä ole ihan nelosen kamaa.
Ihan hauska. Tuli eräs espoolainen orkesteri tästä mieleen.
Aikas mitäänsanomaton
Aikoinaan en voinut sietää näiden musaa, mutta nykyään jo osittain jalka tamppaa mukana. Ei ihan paskaa muttei päädy ainakaan hetkeen uudelleen soittoon.
Siinä määrin hieno levy, että meikäläinenkin osais duunaa näin paskaa kamaa. Jäi kesken.
Mukavasti lähti aamu käyntiin tällä levyllä. Eipä tuo live-tallenne varsinaisesti tuo mitään lisää ja aavistuksen ihmetyttää miten voi nousta listalle? Esim. Maidenin livessä yleisö mylvii ja laulaa mukana niin se tuo jotain lisäarvoa tallenteeseen ja välittää tunnelmaa.
Enpä ollut aikaisemmin kuunnellut Bilin soolomatskua enkä tiennyt moisen olevan edes olemassa. Viihdyttävä ja helposti kuunneltava, mutta jotain jäi puuttumaan noustakseen meikäläisen kirjoissa mestariteoksien (tai edes vähän alusta) joukkoon.
Perusvarma
Taustamusakamaa ilman erikoisempia huippuja tai pohjia
Huonolla tavalla raskas levy että pisteet taitaa parantua kun oli lyhyt palaveri välissä kesken kuuntelun. Huumeet ei selkeesti toiminu tämän levyn aikana...
Raavaalle kaljaa juovalle heteromiähelle turhan vaisua. Jone Nikulan sanoin "miehille jotka itkevät runkatessa". Ei vaan, tunnelmallista ja ajoittain kaunista, mutta vaatii ajan ja paikan sekä oikean mielentilan toimiakseen kunnolla.
Lepposa meno läpi levyn ja tuttuja riffejä pitkin levyä.
Ei missään tapauksessa yhtä paska kuin edellinen eikä tällä kertaa korvat alkanut vuotamaan verta. Ei silti mitään asiaa omille soittolistoille joten Krafvärkki saa omasta puolesta painua unholaan.
Jotain niin siistiä tuossa laulajan äänessä on. Kaikki biisit ei ollut ihan A-luokkaa jos edes B:täkään, mutta kuitenkin viihdyttävä levy.
Itselle täysin uusi tuttavuus ja kuunteli hyvällä fiiliksellä helposti läpi. Pitää paremmalla ajalla tutustua vielä tarkemmin näiden matskuun.
Kiistatta yksi historian kovimmista kepittäjistä, mutta omaan makuun turhankin paljon kikkailua. Kuuntelin levyn kolmessa osassa ja en tiedä oliko se hyvä vai huono juttu.
Kovin epätasainen kokonaisuus ja hetkittäisiä väläytyksiä laskematta ei toiminut.
Muutaman biisin kerta-annoksina voisi toimia ja olla tunnelmallista, mutta pitkäsoittona käy kovin tylsäksi ei fanin korvissa. Toimisi livenä varmasti paremmin kuin konttorirotan kuulokkeista.
Levyn parasta antia on se, että biisit ovat todella lyhyitä. 28 kappaletta 33min on kyllä maagisen kova suoritus. Suurinta osaa "biiseistä" ei kyllä olisi jaksanut kuunnella edes sitä reilua minuuttia. Soitossa ei ollut 95% ajasta mitään melodiaa ja tuntui kuin jokainen raiskasi omaa soitintaa kulloinkin itseään mielyttävällä tavalla. Helppo nostaa tämä levy paskuuden kuninkuusluokkaan!
Useita helvetin kovia lekoja jotka nostaa yksittäisten biisien vaatimustason aivan järkyttävän korkealle. Ne levyt jotka jaksaa alusta loppuun pitää saman tason megalekoista huolimatta on kyllä enemmän kuin harvinaisia ja tämä ei niihin kuulu. Tästä levystä jäikin vähän tunne, että kärkibiisit kantaa koko settiä, mutta taipuu silti vitoseen.
Levyn visuaalinen ilme herätti lupauksia! Alkuun biisit oli jopa ihan viihdyttäviä muttei sitäkään iloa kauan kestänyt ja levy oli tylsä tasapaksu tuotos.
Näitä on 20 tusinassa ja mitään omaa erottuvaa soundia en tästä löytänyt. Aavistuksen painuu ärsyttävän puolelle ja levyn päättyminen oli kuunneltaessa helpotus.
Ei varsinaisia toppeja tai floppeja, mutta silti miellyttävää ja helppoa rockia.
Mukava, rento ja kevyt. Sopi oikein hyvin pyörämatkoihin kodista konttoriin ja takaisin.
KOVA! Kuunnelut useasti orkesterin yksittäisiä biisejä, mutta harvemmin levykokonaisuuksia. Tuli popitettua päivän aikana kolmesti läpi ja vielä muutaman kerran uudelleen myöhemmin. Jatkoon, edottomasti.
Lepposa levy autonrattiin
Kovin turha levy ja unohdin kuunnella viimeiset 8min. Olisi kiva tietää miksi tämä(kin) levy on päätynyt tällaiselle listalle.
Eipä oikeastaan yksikään biisi kolahtanut ja edes taustamusana ei oikein meinannut toimia. Joutava levy ja olisin voinut kuolla kuulematta tätä.
Osa kappaleista oli komeita kuunneltavia ja työpaikan avokonttori ei tehnyt olosuhteena kunniaa levylle. En kyllä tiedä mikä olisi oikea hetki tälle, ehkä jonkun videopelin taustamusana tms.. Taipuu kolmosen puolelle.
Positiivinen yllätys ja oli oikein mukava kuunnella pari kertaa läpi. Nimi jollain tapaa tuttu, mutta materiaalista ei ollut mitään muistikuvaa. Pitää yrittää kuunnella lisää vielä joskus.
Alku oli ehkä vähän mielikuvituksetonta ja toisteellista, mutta levyn edetessä pääsi ihan hyvin fiilikseen kiinni. Pari kertaa pyöräytin konttorilla läpi ja ihan OK fiilis jäi.
Seitsemääntoista biisiin on mahtunut ihan ok kamaa, mutta aika paljon täytepaskaa. Jotenkin tuntuu kakkosen olevan turhan vähän, mutta ei tällä kyllä mitään asiaa kolmosen kultaiseen keskikastiin ole.
Olipahan tylsä
Vaikka en ole ikinä ollut kummoinenkaan The Doors fani niin tämä levy kyllä toimii. Hieno tunnelma läpi levyn ja lopun jälkeen haluaa vielä lisää.
Meni aika huomaamatta läpi. Ei jäänyt mieleen eikä oikeastaan kiinnosta edes ottaa toista kierrosta.
Timo 12v olis vielä antanut heittämällä 5 tähteä, mutta Timo 39v ei. Edelleenkin varsin hyvälevy ja kuuntelee enemmän kuin mielellään, mutta kirkkain tähtiluokka jää kyllä saavuttamatta.
Hetkittäin oikein toimivaa settiä ja sitten taas ei. Kokonaisuus painuu enemmän ärsyttäväksi kuin nautinnolliseksi, mutta silti 2* on aavistuksen verran väheksymistä.
Mitä saa kun laittaa Nirvanan, Lynyrd Skynyrdin ja Bad Religionin tehosekottimeen? Mudhoney ei ole oikea vastaus. Perushyvä levy.
Blaah, nyt ei ollut edes hienoa kansikuvaa.
Rehtiä rockia! Omalla listalla ei kyseisen orkesterin tuotoksissa pääse kyllä lähellekään kärkeä, mutta varsin viihdyttävä levy.
Kelpo tulkintaa ja hieno ääni, mutta ei kosketa sielua (jos sellainen olisi).
Blaah. Todella tylsä
Aika paskaa. Yksikään biisi ei koskettanut.
Jotenkin kuvittelin tämän levyn menneen jo, mutta olipas kiva yllätys kun tuli eteen. Kova, tosi kova, rautanen. Ei silti riitä ihan kuninkuusluokkaan asti.
Nimikkobiisiä laskematta en lämmennyt. En tosin ole oikeastaan ikinä löytänyt prinssin musan syvintä olemusta muutenkaan, joten ei yllätä.
Kyllähän tuon kerran kuunteli ja se riitti. Rentoa menoa ja hyviä riffejä, mutta ei aiheuta kiimaa.
Joutavaa skeidaa
Vahvasti päivän fiiliksestä kiinni miten tämä levy uppoaa. Tunnelma sopi tänään hyvin elävään elämään ja oli nasta kuunnella läpi, mutta toisena päivänä ei varmasti uppoa edes vähää alusta.
Blaah, ei tainnut olla biisiäkään josta olis oikeesti diggaillu.
Jamiroquain musasta tulee kyllä aina hyvälle tuulelle ja tämäkään ei tuottanut pettymystä. Suuresti silti tuntematta ukkelin tuotantoa väittisin, että tuotannosta löytyy parempiakin levyjä?
Levyn ilmestyessä en lämmennyt ko. orkesterin tuotoksista alkuunkaan. Nyt 25v myöhemmin ihan lepposa levy ja kuunteli hyvällä fiiliksellä läpi. Tämän(kin) levyn synti on turhan pitkä kesto. Muutaman biisin olisi helposti voinut tiputtaa pois ja kokonaisuus olisi pelkästään parantunut.
Tämä levy sekä Toxicity, talvi 01-02 ja pitkä viikonloppu Tahkolla. Voi JUMA! Nuori mies oli aivan myyty miten vahva fiilis välittyy musiikista ja kuinka yksinkertainen voi olla lopulta niin monipuolisen kuulosta. Kyseisen orkesterin levyistä ei ole likimainkaan paras, mutta "paskinkin" on puhdas timantti.
Vikaa biisiä laskematta aika tusinakamaa. Pari kertaa pyöräytin läpi ja molemmilla kerroilla vasta viimeinen biisi sai vangittua mielenkiinnon.
Tässähän alkaa lämpeemään Kanyen musalle! Saatoin olla hänen uran huippuvuodet enemmän metalliin kallellaan niin jäänyt ihan täysin perehtymättä näihin. Lyriikoihin en keskittynyt edes vähää alusta, mutta soundit oli hyvät ja lepposat.
Levy täynnä vähän kaikkea. Kyllä tätä taisi kuitenkin enimmäkseen hymyillen kuunnella niin laitetaan kolmonen, vaikka Dustya olis voinut laittaa vaikka kakkoseenkin.
Muutama oikein hyvä biisi ja osa ei jaksanut suuremmin kovettaa. Silti perushyvä ja helppo heittää soimaan vielä uudestaan.
Muutama väläytys, mutta mielenkiinto hyytyi jo tokan biisin aikana.
Levyn paras biisikin oli aika skeidaa. Muutaman biisin jälkeen alkoi jo odottamaan päättymistä. Ei jatkoon.
Auuuuuuuuuuuuu ja Auuuuuuuuuuuuuu. Koirat haukkuu ja karavaani kulkee.
Perustylsä. Mielenkiinto loppui kolmannen biisin jälkeen.
Meh....
Ihan kelpo rockia
Meni kovin huomaamatta ohitse, saattaa tosin johtua myös päivän olotilasta.
Meh, tusinakamaa ilman kiimaa
On hyvä! Hittibiisien ulkopuolellakin on hyvää kamaa, mutta omissa papereissa ei silti nouse parhauden ultimaattiseen kuninkuusluokkaan.
Mielenkiinto loppu kesken kun levyllä 74min mittaa, mutta oli siellä seassa ihan lepposia ralleja. 2,49*
Välillä tuntui ettei tätä voi kuunnella kuin jakomielitautiset. Yksittäisiä hienoja hetkiä laskematta melkosta scheissea.
Ehkä aikalaisena ollut toimivaa shidiä? 30v julkaisun jälkeen jää vähän nalli piippuun ja loppua kohden teki mieli jo vaihtaa levy.
Pysty kuuntelemaan jopa kahdesti läpi ilman kummosta tuskaa. Orkesterin tavaramerkki tuntuu olevan helvetin pitkät biisit ja saman kaavan toisto biisien sisällä. Ei kolahda ja ei mitään asiaa jatkossa omille soittolistoille.
Onkohan tämän herran kaikki levyt tällä listalla? Ei jaksanut sytyttää, mutta onneksi oli kohtuullisen lyhyt levy kyseessä.
Ihan vekkuleita biittejä, mutta kielimuuri häiritsee pahasti. Miksi eivät laula suomeksi?
Meh, taas melkoista tusinakamaa ja ei erotu hyvässä eikä pahassa muusta britti-pop-rockista.
Aina ihana Britni <3
Hittibiisi kova ja muu materiaali vaihtelevaa skeidasta outoon sekoiluun.
Meh, meni vähän ohi koko levy, mutta ei kiinnostanut soittaa enää uudelleen.
Ihan hauskaa rallattelua.
Tylsä ja turhan taiteellinen
Taas melkoinen ohilevy. Parhaimmillaankin keskinkertaista.
Nyt oltiin jo lähellä paskuuden absoluuttista kuninkuusluokkaa, mutta ihan ei rahkeet sinne asti riittäneet. Silti aivan paska.
Kova! En edes muistanut, että Jovikin on tehnyt joskus "raskasta" rockia.
Nääh, ihan lepposia rytmejä jotka kuitenkin jättää kylmäksi.
Muutama hyvä biisi mukana, mutta 69 kappaleen listaan mahtuu melkonen määrä paskaa. Ihan hauska idea tehdä tuollainen setti, mutta materiaali ei vaan riitä.
Aina pitänyt tästä levystä varsin paljon ja helposti pyöräyttää pari kertaa peräkkäin ympäri. Tämän levyn myötä kävi pikku-Timollekin selväksi, että valkoinen mies voi räbäyttää uskottavasti. Silti tuntuu vähän oudolle nostaa tätä ultimaattiseen kuninkuusluokkaan mutta näin pienellä pistehaitarilla se on ainoa vaihtoehto. Paska sivusto, hyvä levy!
Kohtuullisen tylsä levy jälleen. Voi heittää taustalle soimaan eikä kukaan häiriinny, mutta jos haluaa fiilistellä musaa niin tämä ei siihen sovi.
Ei nyt mikään megapläjäys, mutta viime aikojen kakkoskimarasta erottuu selkeästi edukseen joten painetaan kolmonen.
Hittibiisi on kova ja pari muutakin ihan kovaa seassa. Taipuu kolmoseen.
Tylsä ja ei sopinut alkuunkaan päivän tunnelmaan. Ehkä jos jaksaisi vielä kuunnella stressittömässä tilassa niin saattaisi parantua, mutta kyllä 1001 levyyn aina paskaa mahtuu mukaan.
Parhaimmat biisit toimii ja niissä on munaa. Kokonaisuus on kyllä melkosen poukkoileva ja latistaa yleistä tunnelmaa. Taipuu kolmoseen.
Siinähän se meni ohi oikein hienosti. Ihan komea soundi ukolla, mutta tässä levyssä ei ollut omaan makuun juurikaan tartuntapintaa
Hetkittäisiä leiskautuksia, muuten aika joutavaa.
Bobi ei ole koskaan täysin sulattanut meikäläisen jäistä sydäntä. Kerran kuuntelee helposti läpi ja mukana muutama hyvä biisi. Niukka kolmonen.
Voinko potkaista sitä? No kyllähän sä voit! Siinä olikin levyn paras anti vaikka ei mitään skeidaa silti ollu. Laitetaan universumille vittuillakseni kolmonen.
Hienoa kitarointia, mutta 70min ajan ei silti jaksa kantaa kun on tempo on ajoittain uneliasta. Laitetaan ehkä vähän yläkanttiin kolmonen.
Motörhead on kyllä yksi helpoiten tunnistettavista bändeistä oman soundin puolesta. Aina se ei ole toki rikkaus ja pidemmän päälle käy tylsäksi. Lemmyn persoonasta lisäpisteet ja kolmonen.
Pari oikein kaunista biisiä ja tunnelmallista noin muuten. Ei ehkä yleensä sydän sulais näin hyvin, mutta joulu on vaan kerran vuodessa (ja sitä ei aina huomaa juodessa).
Alku lupaili mukavaa menoa, mutta taantu pahasti ja jäi vaisu maku. Toki jo pari päivää mennyt kun kuunteli tämän ja arvostelu pahasti perässä, mutta ei jaksa enää uudelleen kuunnella.
Muutamat muut ukot on tehnyt vastaavaa kamaa paremmin, ainakin omasta mielestä. Ei missään tapauksessa huono ja hetken joutu kakkosen ja kolmosen välillä arpomaan, mutta jätetään nyt siihen huonompaan kategoriaan.
Varmasti leffa- ja pelimusana varsin hyvin toimivaa, mutta konttorilla bittiä nikkaroidessa jää vaisuksi.
Meni sulavasti ohi ilman kummempia tuntemuksia.
Ekan biisin alku nosti punaiset liput, mutta turhaan. Keskinkertainen ja ajoittain erittäin arsyttävä levy.
Lepposaa menoa ja hyviä soundeja. En tiedä miksi tämä Elvis ei ole koskaan kummemmin sytyttänyt, mutta voisin kyllä kuunnella enemmänkin.
Meni mukavasti huomaamatta ohi. Ei tartuntapintaa omaan makuun.
Blaah, nyt tiedän mistä Icona Pop on saanut vaikutteensa.
Sopivan chilli levy maailman raskaimman työmatkapyöräilyn perään. Voi helposti kuunnella uudelleen.
Ystäväpiiristä löytyy soittajaporukkaa jotka olis jo 1991 tehnyt ihan yhtä hyvän levyn kuin nämä heput, huom. 8v vanhana...
Pliisu levy josta vaikea löytää tartuntapintaa. Harmiton taustamusa ilman mausteita.
Ei kyllä putoa nämä radiopään biisit hittien ulkopuolelta. Rakkaus ei riitä ymmärtämään tätä kaikkea taiteellisuutta.
Todella tylsä eikä koskettanut mustaa sielua.
Tylsä, mutta onneksi kovin lyhyt.
En epäile hetkeäkään soittajien taitoa, mutta lopputulos itsessään on kovin rönsyilevää. Vähän kuin olis vapaisiin jameihin eksynyt.
En oikein tiedä löytyikö Youtubesta oikea playlisti täksi levyksi? Jos näin on niin onhan näiden biiseistä sämplätty aika paljon muuta matskua tai toisinpäin. Letkeä tunnelma.
Varsin mukava levy. Sopi pyöräilyyn ja videopelin taustamusiikiksi. Lienee pakko tutustua paremmin tähän vähemmän tunnettuun Elvisiin kun jo pari levyä on mennyt mukisematta sisään.
Pari ensimmäistä biisiä jaksoi nauttia hyvällä fiiliksellä, mutta loppua kohden alkoi puuduttamaan. Voisin kuvitella tämän toimivan jossain kesäisessä mökkirannassa kun rauhassa hörppii kahvia ja tuijottaa ongen kohoa vedessä.
Olihan tää nyt melkosta kuraa. Rokkibiliä säröllä tai ilman ei vaan toimi. Onko tämä ollut aikansa EMO-juttu?
Yksi historian kovimmista kepittäjistä yleisen mielipiteen mukaan, mutta tämänkään levyn myötä ei oma sydän täysin sula. Helppoa kuunnella ja komeeta kitarointia jota on helppo kuunnella. Silti ei omissa papereissa kovinkaan korkealle nouse ja laitetaan vahva kolmonen.
Kyllähän tuon läpi kuunteli ja se riitti, ei jatkoon.
Melody Nelson, Melody Nelson, Melody Nelson.... Tylsä, toisteinen ja ärsyttävä. Lähellä kuninkuusluokkaa.
Lopetin kolmannen biisin kohdalla
Huh, onpahan ollut tullut melkosta paskaa viime viikot ja tämäkään ei ole poikkeus. Tämän levyn kuuntelu ei tuottanut edes hetkellistä mielihyvää ja helppo jättää lopullisesti unholaan.
Blaah
Aikamoista paskaa se oli tämäkin. Kuraviikot jatkukoon!
Alku oli ihan viihdyttävää menoa, mutta loppua kohti taantui. Viime aikojen paskoista erottuu kyllä positiivisesti, mutta eipä tämä silti pääse likimainkaan kolmosen-kerhoon.
Liian "kilttiä" punkiksi ja liian punkkia popiksi. En tiedä mitä tästä vois sanoa.
Huh, tämä levy taas muistutti miksi en ole koskaan digannut Kanyen musasta. Paska!
Pari kuunneltavaa kipaletta ja loppu kuraa.
Pari ihan hyvää biisiä ja loppu taustamelua. En edes tajunut levyn loppuneen, eikä jäänyt kyllä ikävä.
Meh
Ihan hauska setti. Viime aikoina ollut niin silkkaa kuraa nämä levyt että objektiivisuus katoaa ja annetaan yrityksestä 3*. Reilua? Ei. Kiinnostaako? Ei.
Ehkä aika ajanut jo ohi eikä ihan nouse sinne klassikko-materiaaliin. Kerran kuunteli ilman ongelmia ja helppo painaa unholaan.
En ole oikeastaan ikinä kummemin fanittanut tätä bändiä, mutta oikein toimivaa settiä ja viihdyttävä levy. Pari kertaa pyöri läpi ja kuuntelen kyllä jatkossakin.
Ihan kaunista, mutta levyllisenä kovin pitkäveteistä vaikka kuuntelin kahdessa osassa. Varmasti aika ja paikka tällekin muttei nyt lähtenyt lentoon.
Blaah, kokonaisuus pitkästyttävä ja jäi lopulta kesken.
Olishan se ihan kiva ymmärtää mistä lauleskellaan. Kivoja riffejä muttei tarvitse enää uudelleen kuunnella. Ei ihan paska.
Tykkäsin kyllä. Ei mitään tajunnan räjäyttävää, mutta symppis ja hauskoja juttuja.
Parhaat biisit oli helposti kuunneltavia ja viihdyttäviä, mutta semisti paljon täytettä mahtuu 11 biisiä pitkään levyyn. Nipinnapin kolmonen
Blitzkrieg Bop on aika legendaarinen ralli. Aika moni muukin biisi tuntu menevän aika samalla kaavalla joka toisaalta lienee genrelle tyypillistä. Ei silti levynä mikään mullistava mestariteos, edes nelikymppiselle, joten helppo kolmonen.
Hauska uusi tuttavuus. Slovarit ei oikein uponnut, mutta ei ne täysin levyä pilanneet.
Hetken jaksoi hyvällä mielenkiinnolla kuunnella, mutta aivan liian pitkä levy ja melko tasapaksua.
Timanttia vielä 30v myöhemminkin. Ehkä yksi aavistuksen ohibiisi ja loput ihan pelkkää seksiä! Kevyesti tähtikategoriaan.
Taustamusarallattelua. Ei oikeastaan aiheuttanut mitään tuntemuksia.
Ei nyt oikein tyyli osu ja uppoa kun kyseessä on levyllinen kerta-annoksena. Magea ääni ukolla ja helppo ymmärtää suosio.
Alku oli lupaava, mutta meno hiipui varsin nopeasti. Ihan OK ja kerran levy ympäri riitti tätä, kiitos.
Jäi kesken kolmannen biisin kohdalla. Pitäis ehkä ymmärtää kieltä ettei kuulostai niin kauhealle ja ymmärtäisi jotain.
Rentoa rock n' rollia jota on helppo kuunnella.
Letkeä ja rento boogie koko levyn. Ei ole ollut omilla listoilla ennen, mutta hyvin voi kuunnella vielä lisempiäkin.
Megahittien lisäksi ihan hyvä kokonaisuus. 3,5 tähteä taipuu nyt kolmoseen koska nelosessa on kuitenkin merkittävästi parempia levyjä kuin tämä on.
En osu oikeaan kohdeyleisöön. Taustamusaa.
Oikein hyvä levy ja pystyy kuuntelemaan loopilla läpi monta kertaa. Omissa papereissa silti jää jotain vajaaksi, että nousisi absoluuttiseen timantti-kategoriaan. Joka tapauksessa viihdyttävä levy kaikin puolin.
Meh
Olihan tylsä levy, ihan viimesen päälle.
Rento ja helppo kuunnella. Yhden kappaleen blingaukset sai lähes raivon valtaan kun kokkaillessa kuuntelin. Siitä sakkoa yksi tähti ja paska tulos :D
Yhden biisin ihme.
Laadidaa, olikohan yksi tarttuva biisi ja loput soi sujuvasti taustalla.
Muutama oikein hyvä biisi ja kaikin puolin helppoa kuunneltavaa. Tästä levystä tuli erittäin vahvasti lapsuus mieleen kun veli poppiteli tätä LP:tä. Nelonen on ehkä vähän yläkanttiin.
Perusrockia
Alkuun meinasi vähän tökkiä, mutta ihan kelpo soitantaa ja sopi hyvin rauhallisen työaamun taustamusaksi. Joku tuossa saariapinoiden folkissa vaan kiehtoo.
Ei löytynyt ensimmäistäkään hyvää biisiä. Ainoa hyvä asia oli lyhyt kesto.
Ehkä tiettyjen huumaavien aineiden vaikutuksen alaisena toimisi eri tavalla hyvin. Nyt jäi vaisuksi.
No nyt oli punkkia. Omaan makuun voisi toki olla melodisempaa jne. joten enemmän tämä ahdisti kuin ilahdutti.
Mukavaa rallattelua
Aivan liian taiteellista menoa meikäläisen makuun ja yleiseen fiilikseen ko. orkesterista. Otti koville kuunnella läpi.
Ei koveta ja wow-efekti jäi puuttumaan. Harmitonta taustamusaa.
En tiedä voiko kuulostaa enempää kasarille niin hyvässä kuin pahassa? Taustamusaa.
Kovin joutavaa renkutusta. Parissa biisissä ihan hauskat biitit.
Ei jaksa innostua levyllisestä puhetta musan päälle.
Levyllä oli omat hetkensä, mutta en kyllä tule enää ikinä kuuntelemaan uusiksi.
Bwoah, ei se country edelleenkään uppoa. Onneksi oli sentään lyhyt levy.
Tylsä
Meinasi uni tulla kun aamusta kuunteli. Sopinee siis esim. rauhoittumiseen oikein hyvin.
Mukana pari entuudesta tuttua jonkin tason hittiä ja loput uusia tuttavuuksia. Varsin mukava pläjäys.
Aika hajuton ja mauton, taustamusaa.
Pelkällä nuuskalla buustattu kuulija ei pääse tiloihin, joten kokemus hyvin vaisu.
Miehen vanha musa osuu kyllä johonkin kohtaan mustaa sielua ja pidän tyypin soundista. Ei yhtään totaalista hutia ja pari megalekaa riittää kolmoseen.
Perusrockia, ei ihmeitä tarjonnut, mutta oli mukava silti kuunnella.
Rentoa ja helppoa kuunneltavaa. Pari biisiä oli entuudestaan tuttuja korvaan, mutta esittäjästä ei sitten mitään tietoa. Taipuu kolmoseen ja voisipa testata jotain muutakin ko. artisin musaa.
Pari ekaa biisiä lupaili enemmän kuin toimitti. Jotain taas kakkosen ja kolmosen välistä on tämänkin levyn arvio.
Ihan vekkulia settiä soitannallisesti, mutta laulannassa joku tökkää. Levyn hittibiisi olikin aika monesta leffasta tuttu ja oikein veikeä.
Ekalla kerralla meni aivan ohi kun työt vei huomion (VMP). Tokalla kierroksella parin biisin kohdalla tuli fiilis, että pitää kolmannen kerran kuunnella ajatuksella. Jälleen jossain vaiheessa ajatus harhautu ja lähti upea biisi soimaan, mutta se ei enää kuulunutkaan tähän levyyn. Instrumentaalit oli ehkä vähän laimeita, mutta levy yllätti lopulta positiivisesti.
Enpä ole tainnut kuunnella näitä koskaan ennen? Tiesin Nirvanan lainanneen Plateaun, mutta oli siellä ainakin pari muutakin. Kovin poukkoileva levy joka taitaa olla tyylille tavanomaista. Ehkä paras levy tähän asti aivan puskista tulleista bändeistä.
Meh
Ei lähtenyt lentoon
Kelpo kikkailua ja kerran pyörähti ongelmitta läpi. Ei jäänyt kaipaamaan lisää.
Melkosta läpsyttelyä kunnolla lyömisen sijaan. Tälle saattaisi olla oma aika ja paikkansa, mutta en kyllä nyt keksi milloin ja missä.
Meni helposti kolmesti läpi. Viihdyttävä teos ja pari megalekaa. 3,5 on lähempänä totuutta, mutta perjantain kunniaksi laitetaan 4.
Totaalisesti jo unohtanut miltä tää kuulosti, mutta tais olla jotain himpun alle kolmosta. Voi mennä metsäänkin vaan en silti jaksa tarkastaa.
Eipä tarjonnut kummoista kokemusta.
Kutumusaa ilman kutemista ei oikein jaksa kuunnella. Toki omassa genressäänkin jää kauaksi kärjestä.
Eipä ihmeitä tarjonnut. Tässä haasteessa jo klassinen tilanne eli pari ihan hyvää biisiä ja loput skeidaa.
Rentoja biittejä ja olis suonut tämän sekä sen toisen tekevän vähän pidempään musaa.
Get it on, bang a gong, get it on! Tämä ja pari muuta hyvää kantoi muutamaan kuuntelukertaan.
Countrystä ei ole vieläkään oppinut tykkämään. Alussa oli yksi ihan lupaava biisi ja hetkellisesti toiveet paremmasta levystä nousi, mutta eipä tämäkään levy onnistunut toimittamaan.
Sopisi ehkä sunnuntaille aamupalan valmistukseen tai kun on menossa nukumaan ja pitäisi alkaa rahoittumaan. Rauhoittavaa ja rentoa.
Mötörheads goes metal. Ei oikein innostanut.
Poukkoileva kokonaisuus uneliaasta menevään ja jotain siitä väliltä. Ei jatkoon.
Saattoipa olla ensimmäinen kerta koskaan kun kuuntelin Poliisin yksittäistä levyä? Soitanta on kyllä vimosen päälle komiaa, mutta joku Stingin äänessä pykii vastaan. Ei tarttis huutaa? Niukasti kolmonen ja toisena päivänä saattais kakkoseksikin taipua.
Lyhyt levyllinen leijonakuningasta. Ei tarvitse ehkä toise kuunnella, ellei sitten ihan vitsillä.
Hyvän mielen musiikkia. Oli erittäin seesteinen olo kun alkoi kuuntelemaan ja tämä levy osui hyvin hetkeen ja ruokki hyvää fiilistä. Vaatii oikean tunnelman toimiakseen.
Pari leiskautusta ja muuten aika joutavaa.
Ei lähtenyt liskodiscon jälkeisenä aamuna.
Ohi
Turhankin outo. Ehkä tietyissä nautintoaineissa voisi pelittää paremmin.
Ei mikään paska mutta ei kyllä kolahtanutkaan. Alkaa kisaväsymys painamaan aika pahasti tämän haasteen kanssa.
Voin kuvitella kuinka aikaansa edellä tämä(kin) on ollut. Aika ei ole tainnut vieläkään tosin tulla.
Aivan täyttä paskaa. Levy kuunneltu kahden minuutin aikana. Miten tällästä voi edes julkasta?
Ei oikein itsellä osu tuo rock n rollin alkuaikojen muoto. Se ei tietysti ole esittävän artistin vika, mutta ei sillä silti pisteitä kummemin siunaannu.
Kelpo rallattelua ja saattaa taas vauhtisokeus iskeä arvioon pitkän skeidaputken jälkeen.
Täysin uusi tuttavuus ja tykkäsin kyllä. Pyörähti kolmesti läpi päivän aikana ja jokaisella kerralla löytyi aina jotain uutta tartuntapintaa. Pitää tutustua paremmin.
Kerralla kuunnellessa mielenkiinto lopahtaa ja lässähtää tasapaksuksi saman toistoksi. En tosin tiedä paraneeko pienissä erissä kuunneltuna. Reilu 2*
Pitkäveteinen ja tylsä. Voin kuvitella olleen tyylissään edelläkävijä muttei se silti iske kasarin lapseen.
Soi ihan nätisti ja ei tarjoa kummoisia nousuja tai laskuja. Tältä levyltä ei varmasti ole paljoa matskua suurimpien hittien kokoelmaan tarjolla.
Ensimmäinen soittokierros meni vahingossa ohi kun kestoa alle 30min koko levyllä. Ihan kivaa rallattelua mutta samuttaa janon liianin hyvin.
Sopivan melodista ja silti tykittävää punkkia.
Muutama hyvä biisi, mutta yleisesti aika masentavaa. Kakkonen on turhan julma, mutta minkäs teet tällä asteikolla.
Levyn alku tuli kuunneltua sujuvasti vaan loppua kohti lässähti musiikista mitään tajuattoman korvaan turhan taiteelliseksi.
Rauhallista ja nättiä menoa. Sopi tällä kertaa hyvin kuunteluhetkeen, mutta en ehkä lähtisi juoksulenkille tämä korviin soidessa.
Lepposaa rallattelua ja helppo kuunnella. Ei varsinaisesti aiheuttanut stondista, mutta tulipa kuunneltua vielä seuraavana päivänä uudelleen pyöräilymusana.
Tämä sai hyvälle tuulelle.
Tätä kuunnellessa oli automaattisesti hyvällä tuulella. Ehkä poukkoileva kokonaisuus, mutta lähteköön arviot laukalle kun on hyvä boogie!
Tylsähkö ja turhan pitkä
Miksi tämä levy on tällaisessa listauksessa? Voi juma...
Sign your name oli entuudesta tuttu, mutta muuten aika taustamusaa.
Melko huono, ei kuitenkaan riittävän paska.
Paskaa ja kolkuttelee kuninkuusluokan portteja. PASKAA!
Räyhäkkä laulaja, aluksi. Loppua kohti taantu fiilis ja jotain 2-3 välistä on oikea arvio.
Letkeä ja sopivan helppo maanantain avaus. Voi helposti kuunnella uudelleen.
Hauskoja biisejä, mutta jäivät vähemmistöksi. Yksi soittokerta riitti tälle kokonaisuudelle.
Kyllä tätä pystyi kuuntelemaan täysin ilman kipuja, mutta laimeaksi jäi vaikka ihan mukava ääni Suskilla onkin. 2,49*
Olipahan pettymys. Ei sillä että olisin Rodia juuri koskaan kuunnellut, mutta mielikuvissa oli paljon kovempi rokkikukko. Mjeh...
Kaksi järkyttävän hyvää biisiä ja loppu onkin keskinkertaista materiaalia vannoutumattoman kuuntelijan korvissa. Vahva 3*
Musen suhteen myöhäisherännäisenä tämä levy tuli aikoinaan muutaman vuoden viiveellä omaan soitantaan. Ei ehkä ihan nelosen arvoinen, mutta kolmonen on myös liian pahasti alakanttiin.
Enpä ollut tästä ennen kuullut. Lepposia biittejä ja oli kevy kuunnella.
Meni sujuvasti kertaalleen läpi ilman kummempia tuntemuksia. Absoluuttisen neutraali pläjäys jolle kolmonen on liian hyvä arvosana tällä asteikolla.
Ihan kuin olis elokuvamusaa kuunnellut. Meni kerran läpi ja hetkittäin oikein viihdyttävästi. Samutti janon. 2,49
Ei mullistava kuuntelukokemus. Ei oikeastaan edes pysty hypettämään, mutta ei tästä mitään huonoakaan löydy. Kultainen keskitie 3*
Huh kohtuullisen ärsyttävää kuunneltavaa. Onneksi oli edes lyhyt.
Melkosen outo pläjäys. 2,75*
Ei osunut meikäläisen makuun ja varsin nopeasti mielenkiinto lopahti.
Eipä ole tullut aikaisemmin kuultua ja oli raikas yllätys. Pari kertaa pyörittelin läpi.
Biisi silloin tällöin voisi toimia, mutta levyllinen putkeen alkaa puuduttamaan. 2,49*
Suede ei aikoinaan lukeutunut omiin suosikkeihin. Tämä levy meni oikein mukavasti läpi ja orkesterin yleispisteet kyllä nousi.
Pieninä annoksina toimis edes jotenkin kun mielenkiinto loppu kesken levyn. 2,49*
Tässä oli ainakin vaihtuvuutta kun melkeen jokainen biisi oli "eri genreä". Ei varsinaisesti pahaa sanottavaa, kerta riitti ja eteenpäin.
Svengaavia rytmejä ja viihdyttävää taustamusaa työpäivään. 2,75*
Mielenkiinto loppu toisen biisin kohdalla. Kuuntelin silti läpi enkä kokenut valaistumista. Ei jatkoon.
Sopi hyvin videopelin taustalle kevyellä tunnelmallaan. En ehkä muuten kuuntelis.
Loppua kohden laulajan ääni alkaa vituttamaan. Soitanta semiletkeetä.
Eka biisi lupaili parempaa mitä toimitti. Perus yksi kerta riittää, kiitos.
Onhan tuossa menoa ja meisinkiä, mutta ei putoa mulle. Ei jatkoon.
Meh, aika monta parempaakin löytyy samasta genrestä.
Yllättävän paljon live-levyjä mahtuu 1001 levyyn jotka pitäis kuunnella ennen kuolemaa. En saanut tästä irti sen enempää kuin Bobin studio-albumeista.
Osaahan se soittaa. Minä vaan en ymmärrä arvostaa tällaista.
Vekkuleita biisejä, olen jopa saattanut aikoinaan kuunnella tätä levyä - viihdyttävä.
Onhan tuo heppu osannut tehdä musaa ja aivan valtava tuotanto luotuna, mutta tyyli ei suoranaisesti osu omaan korvaan niin turha odottaa korkeita pisteitä. Perus OK.
Videopelin taustamusaksi kelpaavaa, ei oikein muuta käyttöä.
En muistaakseni ole tällaisesta bändistä ennen kuullutkaan. Rento meno ja pitää joskus ihan ajan kanssa kuunnella uusiksi kun jono on saatu kurottua kiinni.
Kelpo rockia. Omissa papereissa ei mikään mestariteos ja sen verran pitää vetää kotiin päin ettei tälle ainakaan kakkosta voi laittaa.
Tämä sopi loistavasti epätoivoisen suuren sähköpostivuoren tyhjennyksen taustamusaksi. Sopivan rentoa kiireisen päivän taustalle.
Olipahan tylsä ja kaikin puolin laimea levy. Ei tuottanut mitään elämää rikastuttavaa kokemusta.
Eipä tarjonnut kummoista kokemusta tämä(kään) levy. Vuodelta 2018 ja eipä oikeastaan mitään raikkautta. Harmiton, hajuton ja mauton.
Komiasti se soi myös livenä. Tällä keikalla olisin varmasti viihtynyt.
Varmasti taitavia soittamaan, mutta tyyli ei ole oma pala kakkua. Pyöräillessä meni hienosti taustalla enkä rekisteröinyt kappaleiden vaihtumisia.
Get free entuudesta tuttu. Tämän listauksen mittarilla selkeästi keskivertoa parempi joten helppo kolmonen.
Turhake, lähentelee kuninkuusluokkaa.
Jälleen yllättävän heikko suoritus näinkin tuoreelta levyltä. Ei tarjonnut mitään mullistavaa kuuntelukokemusta ja vaihteli viihdyttävästä joutavaan.
Mmmdonna, hittibiisit ollut aina ihan kuunneltavia ja muuten en niin välitä. En muista oliko tämä vai Ray of light kun tyyli muuttu meikäläisen makuun huonompaan suuntaan? Oli miten oli niin kultaisella 90-luvulla hänen nudet kiinnosti enemmän kuin musa, nykyään ei kumpikaan...
Vähän kuin olis kuunnellut MJ:tä ilman groovea. Pikku kekkulissa ei jatkoon, tuskin muutenkaan.
Kyllähän tuon kuunteli varsin kivutta läpi. Tuli erään espoolaisen bändin laulaja vähän mieleen tuosta soundista. 2,75*
Eka biisi lupasi parempaa kuin mitä lopulta oli. Rentoa ja helppoa menoa.
Sonic Youthin hienos ei ole koskaan itselle valjennut. Ei oikein mitään tuntemuksia herää tätä kuunnellessa. Ihan ok ja harmiton, muttei kyllä tee mieli kuunnella uudelleen. 2,49*
CCR saa aina hymyn huulille. Joku näiden musassa sulattaa kylmimmänkin sydämen. Vahva 3*
Toisinaan aavistuksen muniin puhaltelua ja sitten taas hyvää menoa. Niukasti taipuu kolmoseen.
Ei mitään tekemistä musiikin kanssa.
Meni työmatkalla lähes huomaamatta ohi. Starmanin lisäksi ei tainnut olla mitään mainittavan arvoista joten ei kovinkaan kummoinen kokonaisuus.
Olipahan tylsää ja turhankin rauhallista matskua. En tykännyt.
Rennon letkeä yllätys. Innostuin kuuntelemaan muutaman kerran ympäri ja vaikea sanoa mikä tässä oli se koukku, mutta viihdyin mukana.
Ensimmäisen biisin intron aikana laitoin sormet ristiin ettei laulaja kuulosta ihan paskalta ja pilaa hyvää vibaa. Laulaja kyllä toimi, mutta mitä pidemmälle levy eteni, sitä vaisummaksi tuntui meno muuttuvan. Ihan kelpo tuotos ja helposti voisin kuunnella uudelleen. Perus 3*
Ties monesko levy tältä tusinabändiltä tässä listauksessa. En voi ymmärtää hypeä... Kertakäyttökamaa eikä edes laadukasta.
Viihdyin, helppo kolmonen
Ei toiminut päivän fiiliksessä ja pyöräilyn ohessa.
Soi kyllä kauniisti. Rahoittava ja tunnelmallinen kokonaisuus joka painuu osittain kutumusan puolelle.
Oli aika epätasainen matka ja vaikea löytää levyn syvin olemus. Harmiton kertasoitto riittäänee.
Hittibiisi rox, loput taustamusaa. Varma 2*
Ensimmäinen kuuntelukerta meni ohi ja tokalla pääsi vähän kiinni. En pidä mestariteoksena ja nostaisi millekään top listalle. 2,75*
Pari legeendarista räbäytystä ja muuten paikoin semisti tylsä. 2,80*
Oikein mukava ja tästä tuli hyvälle tuulelle. Tykkäsin.
Sopi videopelin tehofarmauksen taustalle. En kuuntelisi kyllä ilman jotain ajatuksia muualle vievää aktiviteettia.
Sekava kokonaisuus joka tavoittelee vähän kaikkea, muttei saavuta mitään. Semisti vitutti kuunnella...
On tainnut tehdä solonakin parempaa musaa, ehkä? En syttynyt.
Ei lävitse huono ja vekkuleita biittejä, niukasti kolmonen.
Ihan vekkulia rallattelua myös Karma Chameleonin lisäksi. Mitenhän toimisi jos tässä hetkessä julkastais eikä olis mitään historiaa pohjalla?
Meh, soi sujuvasti taustalla eikä kahdella kuuntelukerralla löytynyt kummemmin tartuntapintaa.
Jotain ehkä perversillä tavalla mielyttävää tuon miehen äänessä on. Kuuntelin kolmesti läpi ja viihdyin.
Kova!
VITTU JAU! On kova levy.
Paikka parhaiden albumien joukossa ansaittu.
yngh... vmp...
Pliisu ja lälly. Kun levy loppu ja spottari alkoi toistamaan vastaavaa musaa niin taso nousi merkittävästi.
Voi juma! Tämä saattaa olla meikäläisen kaikkien aikojen eniten kuunneltu levy, tai ainakin tiukasti kärkikahinoissa. Vuosien saatossa pääsi jo hieman unohtumaankin, mutta sitten puuttui kohtalo peliin. Ostin ensimmäisen oman auton ehkä 2015 ja tämä kyseinen mestariteos oli jäänyt edelliseltä omistajlta soittimen sisään. Ei tainnu Pasuunassa juuri muu musiikki soida tämän lisäksi. Lukemattomien toistokertojen jälkeen tällä levyllä ei ole ensimmäistäkään täytebiisiä vaan kyseessä on täydellinen mestariteos. Moni ei varmasti allekirjoita, mutta IDGAF koska pikku-Timolle ei vittuilla.
Helppo nelonen. Viihdyttävä levy muutamalla täytebiisillä höystettynä, toimi toimistoympäristössä sekä pyöräillessä.
Laivamusaa viimesen päälle. Ei selkeää otepintaa ja soi sujuvasti taustalla. Vaikea antaa enempää kuin 2*
Olipahan laimea kokemus.
Motivaatio loppui kesken 2h15min levyn. Varsin keskinkertaista rynkytystä avausraidan jälkeen.
Voi viiiiiiiiiiiiittu. Ei kiitos enää näitä.
Blaah, melkonen rosvosektori työpäivän taustamusaksi. Ehkä tällekin vois löytyä oma aika ja paikka.
Levyn kolme ekaa biisiä aivan saakelin kovia joihin ei oikeastaan edes voi kyllästyä. Tämän jälkeen olikin melkonen droppi tasossa ja sitä on myös englannin kuningatar aikoinaan kommentoinut sanoin: "bollocks".
Flunssahuuruissa meni enemmän kuin ohi. Pari kertaa yritin pyöräyttää uusiksi muttei vaan tarttunut. En tiedä kummassa oli vika lopulta.
Reipas meisinki ja tietyllä tavalla soi mukavasti omaan korvaan. Ei missään tapauksessa mestariteos ja hittibiisitkään ei yllä orkesterin parhaimpaan. Tuntuu vähättelylle antaa kakkonen ja kolmonen on taas liikaa.
Paikoittain ihan svengaavaa räbäytystä muttei silti mitään asiaa jatkossa omille listoille. Olisin pärjännyt elämässä varsin hyvin ilman tätä(kin) levyä.
Tylsä ja keskinkertainen
Eka biisi oli ihan hauska ja sitten lähti taso laskuun.
Hitto kun koko levy pitäisi Sledgehammerin tason niin olis aivan jäätävän kova setti. Muutama ohi-biisi seassa, mutta hyvällä fiiliksellä meni läpi.
Tykkäsin
Muistaakseni todella laimea esitys. Olisikohan ollut yksi nautittava biisi ja muuten aika skeidaa.
Eipä ole tullut ikinä perehdyttyä Megadethin tuotantoon megahittien ulkopuolelta (jos ei ole jo tässä haasteessa ollut?). Ei edellenkään kokonaisuutena iske kun tyyli on aika poukkoilevaa, mutta ei tämä mitään paskaakaan ole. Laitetaan kolmonen yläkanttiin.
Jos levyn sisällöstä karsisi puolet pois niin olisi kovakin kokonaisuus. Ensimmäinen kuuntelukerta meni vähän ohi kun iski paniikki järjestää itsensä Tampereelta Helsinki-Vantaalle ajoissa kun junaverkko oli poikki sähkövian takia. Toinen kuuntelukerta välimeren auringossa ei kokemusta muuttanut, joten laitetaan yläkanttiin kolmosena.
Ei osu eikä uppoa
Meh, kyllähän tuon kuunteli läpi muttei tullut vähääkään tunne, että haluisi lisää.
Kaikin puolin kuunneltava muttei tarjoa mitään erikoista jonka takia ansaitsee paikkansa tällä listalla minun papereissa.
Vierastan edelleen ajatusta miten soundtrack voi nousta parhaiden levyjen listalle. Ihan hyvät groovet ja kuuntelee helposti montakin kertaa, ei siinä mitään.
Kuunteli helposti pari kertaa läpi ja omaan tuntemukseen isoimmat hitit on näemmä muilla levyillä.
Kuunneltavaa muttei aiheuttanut minkään tasoista kiimaa.
Bändin nimi on sen verran tunnettu, että odotin kyllä merkittävästi enemmän tältä levyltä. En tiedä kuinka paljon olisi muuttunut jos olisi sokkona kuullut, mutta nyt jätti vaisun maun.
Koronan tuoma horkka vei sopiviin tiloihin tämän musiikin tahdissa. Ei varmasti perusarjessa jaksaisi kuunnella, mutta voisi toimia esim. videopelin taustamusana.
Laimea
Ei mun pala kakkua
Kuinkahan kamoissa tätä on tehty? Ilman sieniä jää kovin sekavaksi kokemukseksi.
Meh, live äänitalllenne ei tuo mitään lisäarvoa tämän bändin osalta.
Rollarit ilman munia? Välillä jopa vähän ärsyttävän kuulosta.
Vähän kuin Abbaa vaan ei kuitenkaan. Tiukkaa teki jaksaa loppuun asti.
Letkeä ja tulipa lapsuus mieleen. Pari kertaa pyöri läpi ja jos ei ihan liian tosissaan ota lyriikoita niin viihdyttävää menoa.
Varsin keskinkertainen ja motivaatio loppui kesken - 32 biisiä / 79min...
Tylsä
Pari kovaa leiskautusta ja muuten mukavaa kuunneltavaa.
Monipuolista rallattelua
Muutama hyvä biisi ja loput täyteskeidaa.
Muutama biisi oli oikein viihdyttävä ja kokonaisuus kuunneltava. Ei mikään perus kakkonen ja silti ei ehkä ihan kolmosenkaan kuuluisi. Jälleen kerran toivoisi vähän laajempaa skaalaa annettaviin pisteisiin.
Sopi lumisessa aamussa kävelyyn.
Tykkäsin! Muutaman 2000-luvun bändin selkeä esikuva.
OK viihdyttävä ja voisi helposti soittaa pari kertaa läpi.
Meh, Destinys childia eri tavalla ja ilmeisesti Beyoncen siskosta kyse. Ei jatkoon.
Aika nopeasti taipui negatiivisen puolelle tämä kokemus. Onneksi lähes puolet biiseistä oli spottarissa estyneitä toistumaan...
Kertakäyttökamaa
Kevyt stressi päällä tämä musa alkoi ahdistamaan ja vituttamaan. Biisit hyppien läpi ja lopulta jäi kesken. Vittu mitä paskaa.
Alku lupaili parempaa, ei toimittanut. Hajuton harmiton himoton.
Varsin viihdyttävä. Viikonlopun aikana pyörähti useamman kerran läpi.
Eka biisi toimi ja loput oli niin ja näin. En tiedä miten tuokaan olis pelittänyt ilman Vikings sarjaa.
Tooodella pehmeä levy ja sopi päivän tunnelmaan. Ei todella mitään hittikamaa, mutta kevyttä ja helppoa taustamusaa.
Ei ihan oma pala kakkua. Ei mitään paskaa, mutta ei tätä kyllä jaksa kertaa enempää kuunnella.
Tykkäsin ja en tykännyt. Aavistuksen uneliasta menoa vaikkakin sopi päivän tunnelmaan ja ehkä siksi nostaa pisteitä. Jotain kakkosen ja kolmosen välistä.
Pari megalekaa ja muu levy jokseenkin kuunneltavaa.
Loppua kohti parani, mutta kovin turhake
Huh, olihan ärsyttävä ja huono levy.
Varmaankin aika monelle konemusaorkesterille ollut esikuva, tai sitten ei. Ekalla kuuntelukerralla ei iskenyt ollenkaan, tokalla jalka tamppasi jo välillä mukana. Varmaan kuuntelemalla enemmän voisi jopa tykätä? Jotain kakkosen ja kolmosen välistä.
Ukkelilla on kiva ääni ja muutenkin ihan viihdyttävää settiä.
Muistaakseni oli ihan kuunneltava levy kokonaisuudessaan ja yksi ikoninen biisi.
En ihan löytänyt levyn sielua yhdellä kuuntelulla. Alkuun oli ihan mukavaa, mutta loppua kohden rönsyilee aika paljon.
Hyvän mielen levy! Ei olis ehkä väärin antaa nelostakaan.
Vangitsi kuuntelemaan ja erittäin tunnelmallinen. Tämän levyn perusteella on helppo ymmärtää miehen hypeä.
Ei oikeastaan mitään pahaa eikä hyvää sanottavaa, taustamusaa. Mielenkiinto lopahti kesken joten ei yllä neutraaliin kolmoseen.
Ei oikeastaan yhtään hyvää biisiä koko levyllä ja osa vielä ärsyttäviäkin.
Ihan viihdyttävä setti joka palveli myös Janisin tuotantoon vähemmän perehtynyttä kuulijaa.
Ei lähtenyt lentoon ja yksikään biisi ei kolahtanut.
Meh...
Muutamaa poikkeuksellista hetkeä laskematta kohtuullisen joutavaa renkutusta
Nimikkobiisi oli entuudestaan tuttu. Kauniisti sanottuna kovin rönsyilevä levy.
Jätti fiiliksen että taitelijat kurkottaa tähtiä taivaalta, mutta etäisyys riittää juuri alimpaan ilmakehään. Kerta riitti.
Ei toimi, ei edess vähää alusta.
Alkuun jakso diggailla menoa. Levy on pitkä kuin Siperian talvi ja matkan aikana laulajan ääni alkoi vituttamaan.
"moderni" r&b ei toimi, ainakaan Kelelan versiona. Oli aika järkkyä kamaa..
Oikein viihdyttävä
Ihan hauska hetkittäin. Ei mitään tietoa mitä tämä levy tekee tällaisella listalla.
Eipä kummosesti eroa aikalaisistaan. Alkuun jaksoi kuunnella ja loppua kohden mielenkiinto lopahti.
Nimestä pisteet, mutta itse musiikki aika laahustavaa settiä.
Oli kiva yllätys ja kolme kertaa pyörittelin läpi. En ole ihan varma onko tätä koskaan ennen tullut kuultua, mutta ainakin Re-Ignitionin riffit kuulosti tutuilta.
Aikoinaan ajanjakson yksi pahmmista inhokeista oli The Darkness. Sotakirves on kyllä haudattu jo kauan sitten ja nykyään tätä voi kuunnella ilman ylimääräisiä tunnelatauksia, mutta eipä musiikki silti loista kovinkaan erikoisena. Yläkanttiin 3*
Ei ensimmäistäkään paskaa biisiä vaikka taso kyllä vaihtelee levyn sisällä. On hauska huomata kuinka vielä kasarilla biisit tehtiin levyä varten ilman ajatuksia radiosoiton max 3min rajoista keston suhteen.
Kings of Leon on ollut hittejä laskematta aina vähän mielialamusiikkia allekirjoittaneelle. Välillä soundi suorastaan vituttaa ja toisinaan taas jalka tamppaa reippaasti mukana. Eilen oli suotuisampi päivä ja rimaa hipoen voi antaa kolmosen vaikkei levyllä mitään megalekoja olekaan.
Ehkä paras country-levy tähän mennessä, mutta ei tätäkään huvitä pyörittää montaa kertaa ympäri. Hetken jo ajattelin onko tässä alkuperäinen Love Hurts, mutta eipä sekään osunut.
Meh, teki mieli lopettaa kesken.
Erittäin outo ja "raskas" levy. Taisin siirtyä suotaan podcasteihin tämän perästä kun ei tehnyt mieli kuunnella enää musiikkia :D Pitäisi ehkä nähdä ja kuulla musiikkivideona jotta sävelet saisivat myös artistin maalamat kuvat visuaalisesti esille?
Jos olisi parhaat biisit tiivistänyt yhdelle levylle niin olisi voinut olla kolmosenkin levy. Sopivaa ärhäkkyyttä laulajan soundissa josta pisteitä.
Hienosti meni taustamusana ohi enkä oikeastaan huomannut koska se loppui.
Mojito käteen ja jortsuilee Havannan clubeille. Siinähän tämä meni.
Varsin outo kokemus eikä todella tehnyt mieli pyöräyttää uudelleen läpi.
Oli yllätävän hyvä ja toimi hyvin työpäivän ja videopelin taustana. Nykyisellään tykkäisin enemmän jos olisi typistetty yhteen levyyn, mutta elämä on.
Nuorena olisin kyllä halunnut pökkää Christinaa, mutta musiikista en ole oikein ikinä välittänyt. Ei se toimi edelleenkään muutamaa leiskautusta laskematta.
Levyn parhaat biisit on ihan viihdyttäviä ja niitä kuuntelee mielellään. Levy kokonaisuutena painuu kuitenkin kategoriaan ei-tarvitse-kuunnella uudelleen.
Tykkäsin! Ei mitään muistikuvaa että tätä olis koskaan ennen kuullut ja kolmisen kertaa rullailin läpi.
Ei aiheuttanut merkittäviä tuntemuksia ja pari kertaa kiepsautti ympäri. Rodilla on kyllä vekkuli ja uniikki ääni. Sen suuremmin hänen tuotantoon pureutumatta voisin kuvitella sieltä löytyvän parempiakin levyjä, mutta viihdyin matkassa.
Ihan lepposaa menoa ja keskittyminen ei riittänyt tarkempaan analyysiin. Lyriikat jäi suurimmaksi osaksi täysin kuuntelematta, mutta se vähä mitä kuunteli oli aika outoa. Lähellä kolmosta.
Satunnaisia kappaleita kuullut aikaisemmin, mutta en koskaan levyllistä kerralla. Tykkäsin menosta ja herätti poltteen kuunnella enemmän.
Rehellistä pop-rockia ja omaan makuun liian taiteellinen virittely loistaa poissaolollaan, tykkäsin. Selkeästi päivän tunnelma vaikuttaa arvosanaan kun ensimmäisen kuuntelukerran fiilis oli niukka nelonen ja tätä arvostelua ennen kuuntelin vielä kerran, ja fiilis painu vahvaan kolmoseen. Joka tapauksessa hyvä levy.
Täysin uusi tuttavuus. Erittäin vaikea keksiä tälle mitään selkeää kategoriaa eikä toisaalta ole tarvettakaan. Musikaalinen matka parani kerta toisensa jälkeen ja pyöritin levyn kolmesti läpi. Viihdyin.
Tästä löyty aikas paljon aikalaisia legendoja soundin puolelta. En tiedä kumpi sitten imenyt vaikutteita itseensä. Neutraalin paremalla puolella.
Levy alkoi lupaavasti, mutta aika nopeasti kääntyi "rokahtavaksi" lemmenlaivaksi soundin puolelta. Kuuntelin kerran läpi ja olin onnellinen kun levy loppui.
Levy alkoi loistavalla kappaleella ja loppu ei enää noussut samalle tasolle. Helppoa ja hyväntuulista musaa.
Muistaakseni hyvin rönsyilevä kokonaisuus, mutta silti varsin viihdyttävä.
Kuninkaalta taattua laatua. Jostain syystä iso E:n musa on aina pysynyt omien soittolistojen ulkopuolella, mutta onhan tämä helppoa ja viihdysttävää kunneltavaa. Sisältää myös Cartmaninkin tulkitseman In the Ghetto joka nousi piirretyn tv-sarjan myötä yhdeksi lemppariksi Elpan tuotannosta. Levyn helposti paras biisi kuitenkin Suspicious Minds.
Muutama leiskautus ja muuten kovin tasapaksua, mutta jokseenkin viihdyttävää menoa. Niukasti kolmonen.
Levyltä löytyi vähän kaikkea regestä vaihtoehto rockiin. Ei oikein ajatus ollut mukana ja yhdellä soittokerralla arvostellaan, muistaakseni parempi kuin kakkonen. Pitää ehkä joskus vielä kuunnella uudelleen ja katsoa kuinka pahasti metsään meni arvostelu.
Enpä ole tainnut kuunnella koskaan näin vanhaa TCB:tä. Viihdyttävä ja tasainen setti.
45min tyhjäkäyntiä. Levy ei oikein missään vaiheessa lähde käyntiin ja kokonaisuus painuu ärsyttävän puolelle.
Levyn miksaus alkoi vituttamaan kohtuullisen nopeasti, joten sielun lisäksi myös korviin alkoi sattua. Jaksoin loppuun asti enkä kuuntele toiste.
Turhan pitkä levy ja melkoista tasapainoilua viihdyttävän ja puuduttavan välillä. Neutraali kolmonen.
Elvis Costello on helposti top3 kamaa uusien artistien puolesta joita tämä haaste on tuonut itselle. Tykkään ukon soundista ja tämä levy saattaisi olla parempikin ilman juutuupin mainoksia jokaisen biisin välissä.
Ihan menevä setti. Pop-rockia kaikissa sen muodoissa eikä kaksi kuuntelukertaa tehnyt tiukkaa.
Vähän rajatapaus jaksaako tätä kuunnella fiilistellen vai onko enemmän negatiivinen kokemus. Levyä kuunnellessa fiilikset ja vireystila oli aika nollissa ja siihen ei kyllä lääketta tai lohtua tästä löytynyt. Toisella kerralla voisi olla parempikin kokemus muttei näitä ja youtubesta pyöritellä.
Virkamiesrockia punkilla? Vaikea lokeroida mihinkään kategoriaan, eikä kyllä tarvitsekaan. Tämän pumpun engergia olisi hauska kokea livenä pikku kekkulissa.
Peterin äänessä joku elementti sai karvat huonolla tavalla pystyyn. Teemat tuntuu seilaavan levyn sisällä aika villisti. En välitä kuunnella enempää.
Menoa ja meisinkiä, helppoa kuunneltavaa. Kaikki biisit ei ollut hittejä, mutta ei siellä mitään suurempia hutejakaan ollut. Perushyvä.
Tokan biisin kohdalla loppui motivaatio ja oli raskas tsemppaa loppuun asti. Laulajan soundi ei kohtaa millään tavalla taustojen kanssa, joten kirkkaasti kategoriaan ärsyttävä.
Ei koveta edes vähää alusta. Jotain henkilökohtaisesti ärsyttävää näiden soundissa ja edes hittibiisit ei kiinnosta.
Peruskivaa rockia.
Levyn kuuntelu aiheutti enemmän mielipahaa kuin -hyvää. Puuduttava.
Levyn taso oli varsin hapuileva ja muutaman kappaleen poistolla olisi helppo kolmonen, nyt niukasti sama arvosana. Tykkäsin soundeista.
25% biiseistä menee jatkoon ja loput vähän tökki, joten negatiivisen puolelle painuu tämä levy.
Levyn äänimaailma oli aivan loistava, en tiedä miten alkuperäisellä miksauksella toimisi. Työpäivään erittäin sopiva tunnelma ja ehkä aavistuksen olisi kaivannut enemmän menoa useampaankin biisiin. Helppo kolmonen.
Ilmeisesti tämä levy pitäisi nähdä edistyksellisenä sanoitusten kautta, mutta yhdellä kuuntelukerralla ei tähän puoleen tullut syvennyttyä. Biitit ja soundi keskinkertaista eikä säväyttänyt millään tasolla.
Vähän kuin olis polkenut mopoa käyntiin jossa on tulpat kastuneet, ei vaan lähde ja jossain vaiheessa alkaa vituttamaan. Negatiivinen kokemus.
Soitannassa ei vikaa, mutta kielimuurin takaa vaikea saada taruntapintaa ja päästä fiilikseen. Jäi laimeaksi.
Yksi kaikkien aikojen eniten läpisoitettu levy meikäläisen historiassa. Ennen tätä levyä olin jo jotain bändistä kuullut, mutta Woodstock esiintyminen (varsinkin Right on Time) ja tämän levyn julkaisu avasi oman sydämen näille herroille. Ehkä tästäkin levystä olisi varaa heivata pari biisiä pois parantaakseen kokonaisuutta, mutta aito timantti myös näin.
Silkkaa jalometallia!
Ehdottomasti keskimääräistä levyä parempi. Itse löysin tämän orkesterin vasta n. 20 vuotta tämän levyn ilmestymisen jälkeen ja vähiin on jäänyt kuuntelukerrat joissa olisi mennyt levyllinen kerrallaan.
Groove is in the heart ainoa hyvä biisi.
Ärsyttävä ääni ja joutavaa muniin puhaltelua
Kaunis, aurinkoinen ja lämmin päivä Munchenin puistossa jokea seuraten jalan niittymaisemissa. Puitteet päräyttävälle musikaaliselle kokemukselle viimeisen päälle olemassa, mutta tämä levy ei vastannut huutoon. Tuskin toisessakaan ajassa ja paikassa toimisi.
Sopivan rentoa rallattelua joka tyydyttää tarpeen jo ensimmäisellä soittokerralla. Meni sujuvasti läpi.
Sopivasti tunnelmaa ja menoa, pari kertaa pyöritti helposti läpi.
Huh, kolmannen biisin kohdalla olin jo valmis lopettamaan. Ehkä tämä tyylii tekee vielä joskus ison paluun ja valtavirta innostuu jälleen, vaikka sitä en kyllä toivo.
Melkoinen blues-punk-rock setti. En varsinaisesti pitänyt, mutta ei tätä vituttanutkaan kuunnella joka oikeuttaa kolmeen tähteen tämän päivän arvostelulla.
The Roots ollut aina vähän tuuliviiri, välillä digailee ja sitten taas ei. Jos ei tässä haasteessa ole aikaisemmin ollut heidän musaa niin varmasti eka kerta kun kuuntelin levyllisen kerralla. Tänään toimi ihan hyvin ja boogie kantoi kohtuu pitkän levyn läpi. Ei mestariteos, mutta kivaa rotaatiota muuhun musaan.
Levyn ensimmäinen puolisko oli hidasta ja tuskallista kännistymistä, mutta toinen puolikas olikin hauskaa tykitystä. Toinen puolisko vaatinee ensimmäisen hillityn osuuden noustakseen näihin korkeuksiin, joten siinä mielessä kokonaisuus on toimiva, mutta ei hyvä.
Taustamusana hyvä mutten tätä kuuntelisi, jos haluaisin fiilistellä musiikkia. Siinä ja tässä onko negatiivinen vai neutraali kokemus, eiliseen työpäivään kuitenkin osui sopivalla tavalla joten 3*
Meni enemmän metelin kuin musiikin puolelle. Ei tainnut olla yhtäkään biisiä joka olisi saanut jalan tamppaa mukana.
Muutama kuunneltava kipale ja loppu kohtuullisen hapokasta, kokemuksena kääntyy negatiivisen puolelle.
Musa parani merkittävästi kun levyn jälkeen alkoi soimaan vastaava musa. Simppelit biitit eikä räbäyksessäkään kehuttavaa.
Taisin luoda päässäni vähän turhankin kovat odotukset päivän levylle. Osa biiseistä rehellisesti tylsiä, mutta kaikista kuitenkin paistaa läpi trion oma soundi. Pari kertaa pyöritteli töiden ohessa läpi. Ehkä näiltä joku best of ois sitten se oma juttu.
Intro sai karvat nousemaan pystyyn huonolla tavalla, mutta loppulevy olikin ihan viihdyttävää settiä. Sopii hyvin töiden, autoilun tai videopelien taustamusaksi.
Veikeä - osa soundeista niin ysäriä kuin voi mikään olla. Kuuntelen varmasti vielä uudelleen.
Tällä levyllä ei meinaa huomata biisin vaihtumista ja tuntuu kuin olis kuunnellut 69min samaa biisiä.
Enemmän vitutti kuin nautin. Tähän vaikutti voimakkaasti superstressin täyteinen päivä..
Bängeriä laskematta kohtuullisen keskinkertaista musiikkia johon kyllästyy kohtuullisen nopeasti. Superhitti nostaa niukasti kolmoseen.
Maikelin persoonasta yms. voi olla montaa mieltä, mutta ei ole tyhjästä ansainnut lisänimeä popin kuningas. Levy pyöri muutaman kerran läpi ja viikonloppuna tuli soiteltua tuotantoa laajemminkin. On kova.
Viihdyttävä setti ja kokoonpano pelaa hienosti yhteen.
Puuduttavan unelias tuotos ja yksittäisiä hetkiä kun jaksoi fiilistellä mukana. Ei jatkoon.
Loppu motivaatio kesken.
Marvinin ääni on hunajaa vaikka tämän levyn matsku on semisti pliisua, ainakin omaan korvaan. Niukasti taipuu kolmoseen.
Tasalaatuinen ja viihdyttävä levy parilla megahitillä höystettynä taipuu neloseen.
Sanoituksia yhtään arvioimatta oli viihdyttävät jamit tämän levyn kanssa. Oma suosikki oli Move.
Helppoa rockia. Levynä olisi merkittävästi parempi jos karsisi 50% biiseistä pois joutavana täytteenä. Nyt jäi kolmas tähti saamatta.
Aina tiedostanut kahden Adamsin tekevän musaa, mutta en ole tainnut koskaan perehtyä beettömöän version tuotantoon tässä laajuudessa. Musa erittäin viihdyttävää ja tasalaatuista.
Ehkä turhankin simppeliä heviä, mutta ei tätä paskaksi voi haukkua. Niukasti taipuu kolmosen puolelle.
Alkuun jaksoi fiilistellä mukana ja loppua kohden alkoi toistamaan itseään, sekä uk-rockin vakiomuotin soundi laulajalla tökkimään.
Yllätyin kuinka paljon jaksoi digailla tätä levyä. Kuuntelin kolme kertaa läpi ja vielä kertaalleen seuraavana päivänä. En osaa sanoa miksi, mutta tykkäsinpä kuitenkin.
Tykkäsin ekasta biisistä ja levyn edetessä fiilis lerpahti. Levystä fiilistely oli kuin kuolevan ihmisen sydänkäyrä, joka ei sitten hyvin päättynyt - levy jäi kesken.
Nirvanan suhteen myöhäisheränneenä mukava kuunnella tämäkin levy kertasoittona. Pyöräytin neljästi läpi ja totuus on jossain 3-4 välissä, mutta ehdottomasti positiivinen kokemus joten neloseen taipuu.
Ihan viihdyttävä setti ja meinasi kepeydellään mennä huomaamatta ohi.
Levyn hittibiisi oli kova ja muuten ihan kuunneltavaa settiä
En pitänyt ensimmäisestäkään biisistä tällä levyllä ja suurin osa painui ärsyttävän puolelle. Ehkä hyvien sienien ja esim. roadtripin kombinaatio nostaisi tämän levyn uudelle tasolle...
Olipas vaikea levy. Aamulla kunneltuna odottelin levyn loppuvan, että pääsee seuraavan pariin. Iltapäivällä kuitenkin toinen soittokerta ja toimi jo paremmin. Ehkä tähänkin lämpeisi paremmin kuuntelukertojen lisääntyessä, joten annetaan kivasta äänesä ylimääräistä ja painetaan kakkosen sijaan kolmoseen.
Eka biisi oli kuin vanhat klassiset mestariteokset, biisi oli niin pitkä, että siihen mahtui monta biisiä sisälle. Ei toki ihan samaa tasoa. Itselle a passage to Bang-cock oli tullut tutuksi Billy Talentin versiosta ja enpä aikaisemmin tiennyt coveriksi. Muutaman kerran pyöräytti helposti läpi ja neutraali fiilis jäi.
Välistä tuli mieleen Run DMC:n biitit ja välillä jotain aivan muuta. Kokonaisuus painui vähän vittumaisen puolelle.
Biitit on kyllä hyvät, mutta en ole ikinä digannu centin tavasta räbäyttää. Lähellä kolmosta.
Tasalaatuinen ja kevyt. Helppoa kuunneltavaa.
Yksitoikkoista ja yhtä biisiä snadilla twistillä koko levy, mutta toisaalta helppoa ja tempaavaa. Paha arpoa kakkosen ja kolmosen välistä joten päädytään positiivseen palautteeseen.
Meh, tylsä ja kaikin puolin keskinkertainen levy.
Kaksi biisiä joista aidosti nautti ja loput OK taustamusaa.
Ensimmäinen kuuntelukerta lähinnä ärsytti. Toka kerta parani ja vielä yksi kierros viikonlopun jälkeen pyöristi kivasti reunat ja musa oli ihan lepposaa. Pari vakuuttavaa vetoa ja muuten tasalaatusen OK.
Tämä on outo levy. Alkuun todella vaisu, mutta hetkeksi kun päästää irti ja antaa sävelten viedä, muuttuukin tunnelma "elokuvamaiseksi". Kolme kertaa pyöri läpi ja tykkään kyllä laulajan äänestä ja kiva kokonaisuus.
Alku vakuutti ja jossain kohtaa ihmettelin oliko jäänyt repeat päälle, mutta levyhän on pitkä kuin Jeesuksen selibaatti. Voi juma! Tykkäsin levyn boogiesta ja biiteistä, mutta pituutta aivan liikaa yksittäisistä biiseistä koko levyn kestoon. Viihdyin kuitenkin mukana.
Kevyen viihdyttävä ja olisin halunnut kuunnella vielä toisena päivänä uudelleen ennen arviointia, mutta nyt ei aika riitä. Niko Luola pahoine siemenineen vaatisi enemmän paneutumista.
Jäi laimeaksi näin 60v tapahtuman jälkeen. Osittain pisteitä laskenee levyn kuuntelu pyöräilyn aikana ja siitä aiheutunut taustamelu syö entisestään tunnelmaa pois.
Levy osui maanantain tunnelmaan, sopivan rauhallista ja rosoista. Huikea kontrasti kyllä kun tuolla äänellä laulelee slowareita.
Jälleen kerran ensimmäinen kierros tökki ja en löytänyt musiikin syvintä olemusta, mutta iltapäivällä toinen kiepsautus tuntui jo viihdyttävältä. Hyvin tunnistettavissa, että soittajat on eri kokonaapnoista ja tuovat mukanaan omat mausteensa.
The Weightiä laskematta aika joutavaa menoa.
Soitannallisesti kohtuu simppeliä ja laulaja on tässä todellinen liidi. Ensimmäinen pyöräytys lähinnä vitutti kuunnella, mutta "kiukulla" rullasin kolme kertaa läpi ja vielä seuraavana päivänä kertaalleen. Asennetta kyllä löytyy ja ensivaikutelman selätyksen jälkeen tätä oli ihan kiva kuunnella.
Yli puolet levystä oli kuran puolella, joten ei tälle kovinkaan erikoista arviota voi antaa.
Kohtuullisen hapokasta. Tämä jos joku vaatii oikean mielentilan toimikaseen eikä parista yrityksestä huolimatta jaksanut säväyttää edes vähää alusta.
Pirteä uusi tuttavuus. Ei parilla kuuntelulla vielä suosikkien joukkoon nouse, mutta energistä ja hyväntuulista menoa.
Levyllinen tätä on aivan liikaa kerta-annoksena. Huh, muuttuu turhankin raskaaksi biisi biisiltä, vaikka ei ole "raskasta" musiikkia.
Meh, joku tässä soundissa tökkäs suoraan vastapalloon. Levy meni railakkaasti skippaillen ohi.
WTF. Muuta ei pysty sanomaan....
Viime aikaiset levyt on ollut sellasta kurapaskaa, että nyt oli ilo kuunnella taas musiikkia. Tämä artisti itselle vieras, mutta helppo tunnistaa ajan hengen mukaiseksi vahvaksi naiseksi.
Sekavaa menoa, välillä tuntui lähinnä mölylle ja sitten hyvää soitantaa. Kokonaisuus kuitenkin skeidan puolella.
Ei kaikki toivo ole menetettyä! Orginaalin kokoonpanon viimeinen yhteinen tuotos ja oman muistini mukaan levy jonka biisit soi myös valtavirta-pop-radiossa. Tykkään todella paljon levystä, mutta 5* superluokkaan ei voi silti nostaa ja pidän sen harvojen ja valittujen kunniatauluna.
Eka kuuntelukerta oli ihan roskaa ja oli ilo kun spottari vaihtoi muihin saman genren artisteihin. Tokalla kerralla sai jo jalkaa vispaamaan mukana ja ihan vekkuli setti. Rimaa hipoen ja ehkä säälistäkin kolme*.
Soundi ja tunnelma on erittäin hyvät, mutta biisien kestosta joutuu vähän sakottamaan, koska turhan usein jäädään samaan looppiin jumputtamaan. Silti oikein kuunneltava levy ja paljoa ei jää neljästä tähdestä vajaaksi.
Hittibiisit kuultu aikaisemminkin, mutta en ole ikinä syventynyt levylliseen kerralla. Ja voi pojat mikä lopputulema, aivan vitun hyvä levy ja heittämällä koko tämän paskan haasteen paras yksittäinen yllärilevy. Fiilistelin koko päivän loopilla ja taidan jatkaa vielä tänäänkin. Tämä levy todella piti kuulla ennen kuolemaa ja nousee absoluuttiseen kuninkuusluokkaan.
Etäisesti vaikutti halvalta P!atD kopiolta. Yksittäisiä hetki laskematta aikamoista skeidaa eikä mielipide vaihtunut edes toisen päivän kuuntelun jälkeen. Negatiivinen kokemus ehdottomasti.
Laulaja hiuksista vittuun. Menee muutenkin ehkä turhankin kokeilevaksi ja poukkoilevaksi, tai no, kuka mistäkin tykkää. Kerran jaksoi kuunnella ja seuraavana päivänä skippaillen pikakelaus ja oli edelleen paskaa.
Ei missään tapauksessa mun pala kakkua. Ei oikein saanut kiinni mitä huumeita pitäis vetää, että tämä pärähtäis? Musiikin aiheuttama mielikuva oli Riku ja Tunna vetämässä shamaanin kanssa jotain rituaalia ja syömässä sammalta. Ei siis kovin samaostuttavaa.
Tylsä ja toisteellinen levy. Everybodys talkin ainoa hyvä biisi, loppujen kohdalla lähinnä odotteli levyn loppumista.
Eilen levy ei oikein toiminut, mutta tänään toimi jo ihan kohtuullisesti. Jos usein tulee valiteltua kuinka poukkoileva yksi levy voi olla, niin tässä se sama vedetään jo biisin sisällä. Välillä turhankin progea omaan makuun, vaikkakin välillä vekkulia tasapainoilua raskaamman soundin ja poikkihuilun soittelun kesken.
Menee enemmän jamien puolelle ja taso vaihtelevaa. Pieninä annoksina jaksaisi nauttia, mutta levyllinen kerralla on överiä.
Ei kosketa ja tämä kokonaisuus tuntuu väkisin kasatulta eri palapelien paloilta jotka ei oikein sovi yhteen. Kuunteli kertaalleen läpi ja se riitti.
Oma suosikki levyltä Stuck in a moment you cant get out of. Muuten ihan tasalaatuista rallattelua.
Puuduttava ja tylsä
Nimestä pisteet! Pari ihan kuunneltavaa biisiä ja loput kuulosti lähinnä örvellykseltä, joka ilmeisesti tässä on ollut myös hakusessa. Noh, mulle se ei toimi ja bändin myöhempi tuotanto merkittävsti parempaa.
Ei vittu vaan pysty. Kyllä tämä on jo paskuudessaan kuninkuusluokan kamaa. El cumbancheroa jaksoi kuunnella n. 2min ja siihen loppui mielenkiinto. On paskaa, aidosti paskaa.
PJ Harveyn musiikki on ilmeisesti itselle vaikeasti sisäistettävää. Jälleen kerran ensimmäinen soittokerta jätti lähinnä vitutuksen, mutta levyyn lämpesi soittokertojen myötä. Ei nyt edelleenkään mitään jokapäiväistä suosikkia tästä artistista tule, mutta kevyen räyhäkkää vaihtelua muuhun.
Outo levy ja kappaleet sävelletty eri maailmassa jossa nyt eletään. Ajankuvaan mahtipontista ja kauneutta sekoittaen.
Ekan biisin yli kun pääsi niin levy oli ihan hyvä. Book Of Saturdayn soundi suorastaan upea.
On hyvä. Alkulevy ekalla kuuntelulla kolahti ja loppua kohden lässähti, mutta pari päivää myöhemmin uusi kierros ja myös loppu toimi. Beck on itselle kovin vieras edelleen, mutta tulen tutustumaan.
Näitä vastaavia levyjä on kymmenen tusinassa. Yksi aidosti kuunneltava biisi ja muutamia yksittäisiä hetkiä kun viihdytti. Peruspaska, vähän alle.
Ihan hilpeetä menoa. Loppua kohden alkoi puuduttamaan.
Ihan kuunneltavaa rallattelua.
Mahtava ääni ukolla. Soitanta vaihtelevan mielekästä.
Yksi iki-inhokeista. Levy sattui osumaan aamulenkillä kuunneltavaksi ja teki mieli heittäytyä liikkuvan auton eteen. VMP.
Viihdyttävä setti ja Soundgarden löytänyt uuden elämän omissa korvissa Chrisin muun uran avulla. Tämä levy meni autoillessa ja toimi hyvin.
Kuuntelu auton ratissa ja viihdyin.
Ei parasta musiikkia pyöräilyyn. Paikoitellen turhankin poukkoilevaa, mutta kuunteli kyllä ilman kipuja. Kovia heppuja
En ole varmaan koskaan ennen kuunnellut. Viihdyin levyllisen verran seurassa eikä jäänyt poltetta saada lisää.
Meh, pari pyöritystä videopelin ohessa ja lähinnä vitutti kuunnella.
Kova kepittäjä ja asiallinen levy.
Nyt oli kovin erillainen 1000 muuhun verrattuna, joten tämän suhteen on helpompi hyväksyä paikka listalla. Ei tuottanut orgasmeja korvassa, mutta helposti kuunneltava ja "lämmin" tunnelma.
Kalsarikänni-videopeli-illassa laitoin varmaan 4 alusta levyn, mutta ei silti mitään mielikuvaa millaista tämä oli. Ei tainnut siis kolahtaa.
Laimea ja tylsä levy joka menettää vähäisenkin kiinnostuksen useammalla soittokerralla.
blaah, masentava levy eikä peruslänkkärille avaudu mahdollisessa hienoudessaan.
OK räbäytystä ja aikoinaan tuli paljonkin kuunneltua kun oli yhden kaverin suosikki levyn ilmestymisen aikoihin.
Niukasti kolmonen. Hämmentävän sekava levy jolla on hetkensä.
Ihan viihdyttävä levy ja ajalta lähinnä muistan ikuisen vertailun Britneyyn, sekä yrityksen näpäytellä Eminemiä. Jälkimmäinen oli itselle punainen vaate ja artisti pääsi dissaus-listalle - toki syystäkin ;)
Levyn tunnelma lämmin ja turvallinen. Sopivaa taustamusaa siivoukseen ja kokkailuun, pyörittelin kolme kertaa läpi hyvällä boogiella.
Teiniaikaisen tyttöystävän ja hänen kavereiden sen ajan suosikki. Waterfalls oli siihen aikaan repeatilla soiva ja nyt kun levyn kuunteli niin syystäkin. Yksi hyvä biisi ja loput täytettä. Pitäydyn tutuissa vesissä ja jätän nämä jutut muille.
Levyn tunnelma on hieno vaikka aavistuksen pitkä kokonaisuus. Vakuuttava esitys ja helppo 4*
Levyn taustoja lueskellessa ilmeni, että tämä on taitelijan itse tekemä ja tuottama kokonaisuus. Pisteet siitä ettei mogulit ole tehnyt tästä kaupallista pläjäystä, mutta se kyllä autttamatta kuuluu myös läpi. Kyllähän tuon kuunteli, mutta ei tarvitse toiste kuunnella.
En saanut viboista kiinni ja soundi oli alussa vielä sopivan erikoinen, mutta loppua kohti loppu mielenkiinto täysin.
Outo levy. Kuuntelun aikana tuli fiilis kun kuuntelisi elokuvan soundtrackia ja tunnelmat vaihteli ns. kohtausten mukaan. Ilmeisesti juuri tämä onkin levyn idea ja tässä kuulija viedään tekemättömän elokuvan läpi. Idea ihan veikeä ja siitä yksi tähti, mutta ei ole mitään tarvetta kuunella enää koskaan uudelleen.
Levy sisältää jos jonkinlaista biisi eli voisiko sanoa "epätasainen". Soundi kuitenkin viihdyttävä ja pari kolme kertaa jaksoi helposti kuunnella.
Paria kipaletta laskematta aika tasotonta kamaa. 2+
Pikkuskloddina Roots Bloody Roots oli jopa vähän pelottava biisi ja hyvin poikkeava kaikesta muusta. Levyssä pari oikeasti hyvää biisiä sekä helvetisti munaa.
Vaikea levy päästä kunnolla kiinni. Ei hyvä, ei huono, ei mitään? Kolme kertaa kuuntelin päivän aikana ja jokaisella kerralla edellistä parempi kokemus.
Perjantailevy henkeen ja vereen. Tätä groovea kuunnellessa jalka tamppaa aivan itsestään ja suu on hymyssä. Viihdyttävä.
Levy alkaa kovalla poljennalla ja hiipuu edetessään. Kolmena eri päivänä kuunneltu ja aina sama lopputulos, fiilis lässähtää levyn edetessä. 2+
Suoraan paskuuden kuninkuusluokkaan. VMP.
Ensimmäinen biisi oli ihan hauska, mutta levyn loppua kohti progeilu lähtee lapasesta. Muutama leiskautus mahtui joukkoon vaikka mielenkiinto hyytyy pahasti levyn edetessä.
Levyn avauskappalae sai karvat pystyyn, eikä siinä hyvässä mielessä. Toka raita olikin jo lepposampi ja levyn sai kuunneltua loppuun ilman kipuja. On todettava ettei eri genren jazzit vaan putoa tälle korvaparille.
Viihdyttävä setti ja pari kertaa pyöritteli päivän aikana läpi. Oma suosikki Time With You.
Money ainoa hyvä biisi. Ihan ok tunnelma ja yhden kuuntelukerran jaksoi kiinnostaa.
Levy selkeästi parempi kuin etukäteen osasi pelätä. Apassi ylivertaisesti paras. 2,49*
Aina mukava löytää kohtuullisen tuoreita uusia tuttavuuksia, joita on mukava kuunnella. Ei ehkä nouse jatkuvaan soittoon, mutta oikein mukavaa vaihtelua soundin puolesta. Viihdyttävä.
Röyhkeän räyhäkkä. YT soittolistasta ei jaksanut rullata toista kierrosta ja ei jäänyt ihan kirkkaana mieleen.
Taustamusaa ilman isoja tunnelmia.
Hyvän mielen musiikkia. Vähän solistin ääni meinaa olla turhankin munaton ja kuuntelukerroittain vaihdellut mieltymys.
Semisti latisti fiiliksiä kun luki miten levy toteutettu. Oli ihan hauska matka läpi erillaisten biisien ja kolme kertaa pyöräytin läpi. Oma suosikko Stem/Long Stem
Levyn ykköshitillä enemmän kuuntelukertoja kolme kertaa enemmän kuin muulla levyllä yhteensä. Onhan tuo iso hitti, mutta löytyy tuolta pari muutakin hyvää biisiä. Levyn taso kyllä laskee edetessä, mutta varsin viihdyttävä setti kokonaisuudessaan. Reilu 3*
Soft-punkkia? Päivän fiilikseen ei oikein osunut ja siten jätti vaisun tunnelman. Eroaa kyllä kepeydellään genren muista orkestereista.
Bändin niimi ja levyn kansi lupaili merkittävsti pahempaa. Parista yrityksestä huolimatta ei tehnyt kummempaa vaikutusta.
Vaikea levy. Toiseen hetkeen liian munatonta taivaan maalausta, mutta sitten taas toisessa mielentilassa ihan viihdyttävää taustamusaa. Painetaan kakkoseen...
Ensi tahtien jälkeen yllätyin positiivisesti. Levy tuli lähes kokonaan kuunneltua pyöräillessä ja kieltämättä soundit kärsi aika pahasti, mutta seuraavana päivänä paremmilla kuulokkeilla pääsi kaikista soundeista perille. Yläkanttiin 3*.
Ei oikein toimi. Tuntu kuin olisi kuunnellut yhden pitkän biisin ja moti loppui pahasti kesken. Ehkä pieninä annoksina voisi löytää tästäkin jotain liikuttavaa, mutta ei pitkäsoittona.
Tämä on ehkä siedettävin näistä saman muotin birt-pop-rock orkestereista vuosituhannen molemmin puolin. Disco 2000 tuo paljon muistoja mieleen ja nostaa yksistään arvion kolmoseen. Pari muutakin hyvii biisiä joten vahva kolme.
Levyllä on oikein hyviä biisejä ja ei niin hyviä. Kokonaisuus ihan OK ja niukka kolmonen kohdillaan.
Suurin osa levystä kohtuullisen joutavaa ja seassa pari kevyttä leiskautusta. Turhauttavan pitkä ja kokonaisuus pakkasella.
Levyhaasteessa edellinen näiltä oli aivan eri luokkaa tähän verrattuna. Tämä levy tuntuu polkevan paikallaan ja käy nopeasti tylsäksi.
Alkuun otti hetken lämmetä, mutta varsin rentoa konemusaa ja ainakin työpäivän taustamusana toimi kivasti. Voisi olla ihan mielenkiintoista tutustua muuhunkin tuotantoon joka ainakin oman suoratoiston perusteella on kerännyt merkittävästi enemmän kuuntelijoita.
Vaihtelevan mielenkiintoista musaa ja 43 biisiä 74min levyyn on omanlainen suoritus sekin. Parin kuuntelukerran perusteella perkaisin vähän tiheämmällä kammalla tämän uusiksi ja levyn taso nousisi, tai niin ainakin kuvittelen.
Edelleen samat fiilikset kuin muistakin beetleistä, yhdessä tekivät parhaat musiikkinsa. Levy on ihan OK perushyvä kolme soittokierrosta kesti helposti kuunnella.
Jay Z:n räbäytyksessä on aina lepposa meno ja helppoa pudoteltavaa. Levyllä ei ole ensimmäistäkään megaleiskautusta ja taso koko levyn OK. On tehnyt parempiakin.
Levy soi tunnelmallisesti komeasti. Jos olisi aikaa ja intoa syventyä teksteihin pintaraapaisua syvemmälle, voisi tästä löytää aivan uuden tason. Nyt mentiin soinnin kautta ja taso perus OK.
Levyn nimikkokappale ja toinen hittibiisi entuudestaan tuttuja. Tiedostamatta erään jäsenen historiaa ja siten objektiivisesti kuunneltuna levy oli ihan menevä. Tosin en tiedä olisiko vaikuttanut vaikka olisin tiennyt historian...
Yllätyin positiivisesti ja nasta kun mukana on oiket soittimet. Reilu kolmonen tälle!
Kasarin lapselle käy pitkäveteiseksi ja levy painuu negatiivisen puolelle.
Vaikea keksiä mikä olisi oikea hetki näyt... eikun kuunnella tämän herran musaa. Töiden taustalla se ei toimi, autoillessa saattaisi ajaa vastaantulevan rekan keulaan, videopeleissä hukkuu muuhun meteliin. Mikä on se oikea hetki? Saunassa tai suihkussa? Karismaa kyllä löytyy. Vaikea.
Road trippi-musaksi aika junnaavaa ja melankolistakin. Ehkä se oli sitten sellaista naisena matkustaa 70-luvulla. Ei oikein saanut kiksejä vaikka kivutonta kuultavaa.
Pirtsakka, helposti pudoteltava ja raikas. Musiikkimaailman riesling.
Kevyttä rockia. Vähän ehkä jätti kylmäksi ja työpäivän ohessa kuuntelu usein unohtui. Kolme kertaa pyörittelin läpi enkä edelleenkään muista mikä oli suosikkibiisi jonka aikana heräsin aina kuuntelemaan.
Ensimmäinen kipale lupaili hyvää, mutta loppu oli melkoista kuraa. Negatiivinen kokemus.
Tiedä mistä sitten lauloivat, mutta tarjosi hyvät vibat.
Soundi onnistui lähinnä ärsyttämään. Levy myös pitkä kuin Tacon syntilista joten keskeytys kävi mielessä, mutta tsemppasin loppuun. Skeidaa.
Uusi tuttavuus. Erittäin tunnistettavaa ysäriä ja en tiedä kumpaan suuntaan on otettu vaikutteita tämän orkesterin osalta. Viihdyin hyvin mukana kolmen soittokerran ajan.
En tykännyt.
Sikäli löysin YT:sta oikean levyn niin viihdyttävä setti.
Ihan kelpo rallattelua. Ei hyvä eikä huono.
12 ja 18min kappaleet + 12min jorinaa. Kokemuksena pettymys ja tyypiltä "odotti enemmän".
Ikäisekseen edelläkävijäsoundi. Biisit turhan pitkiä ja jäävät junnaamaan, mutta jälleen, sekin taitaa kuulua ajan henkeen. Ripauksen jää kolmosesta.
Levyn kolme ensimmäistä raitaa kuunneltavia. Siitä sitten yhtä tuskaa kuunnella loppulevy ja jälleen tarvitsee ihmetellä mitä vittua tämä levy tekee tässä listauksessa.
Ei tarjonnut ihmeellistä kyytiä. Laimea ja tylsähkö.
Kelpo rockia
Levynä melkoinen sekamelska vähän kaikkea. Tykkään soundista ja musiikki välittää voimaa kuulijalleen, vaikka aina ei niin hilpeää olekaan. Sineadin versio Princen tuotoksesta moninverroin parempi kuin alkuperäinen.
Kaunis ääni ja tunnelmallinen. Ehkä turhankin toisteinen ja vuoden 2021 levy vähän yllättävä nosto tällaiselle listalle. En puolesta enkä vastaan.
Aloittelin levyä pyöräillessä ja meinasi alkaa vituttamaan. Kun pääsin rauhalliseen paikkaan ja aloitin levyn alusta, oli fiilis aivan erilainen. Konemusaksi kosketti harvinaisesti kuuntelijan mustaa sielua. Sopii paremmin kuin hyvin taustamusaksi ja kuuntelukokemus paranee entisestään kun kuuntelee kunnon välineillä. Positiivinen yllätys.
Ysäriltä ei mitään muistikuvaa tästä bändistä. Levyltä löytyi tuttuna biisinä Jesus Built My Hotrod joka oli oikeastaan ainoa aidosti hyvä ja kuunnelta biisi.
Harmitonta taustamusaa eikä tälle oikeastaan edes jaksaisi ajatusta ja keskittymistä tarjota. Ei kummoista.
Kevyttä ja helppoa rallattelua, ehkä liiankin. Niukasti kolmonen.
Sekavaa meteliä. En tiedä kuinka vannoutunut pitää olla punkki-maailmaan, että tästä voi aidosti digailla? Ehdottomasti negatiivinen kokemus.
Viihdyin mukana ja kolme kertaa rullailin läpi. Kotiin pyöräillessä jäin miettimään millaista musaa Arethea laitettaisiin tämän päivän tuottajien ja mogulien toimesta vetämään?
En jaksanut loppun asti.
Levyllä yksikään biisi ei oikein vienyt mukanaan ja ei tästä oikein jaksanut nauttia. Toinen kuuntelupäivä ei tuonut fiilikseen muutosta joten aavistuksen negatiivinen kokemus.
18v minä, Provinssi Rock 2001, Manic Street Preachers soittaa lavalla A Design for Life ja festari-ihastus heiluttaa persettä keimailevasti edessä. Voi juma, tapahtuma löi muistijäljen joka on alitajunnassa silottanut ko. orkesterista pitämistä ehkä yli ansaitun. Hieno muisto ja kokemus. Itse levyltä löytyi enää vuosia myöhemmin ko. kipale tartuntapintana ja kyllähän tätä kuuntelee ja bändin soundi on kyllä omanlaisensa.
Sopivan yksinkertaista ja melodista punkkia että tästä voisi jopa digailla. Jotain silti jää puuttumaan ja ei nappaa. Niukasti tipahtaa gagoseen.
En tiennyt esittäjästä saati levystä yhtään mitään ennakkoon. Positiivinen yllätys ehdottomasti ja kuuntelen varmasti uudelleen myös myöhemmin. Ei ehkä ihan kuitenkaan neloseen asti riitä, mutta lähellä ollaan.